eli tääl olen yön yli, ja huomen katsotaan jatkoa... en tie joudunko magneettiin, ei vissiin muutakuin jos pakko kun tuo sädetyskiintiö on melko täynnä... vissiin...
ei mul mikään hätä varmaan ole, mut koska neurologil menen ja näköpuolel, toinen tänää ja toinen aamul, ja ne haluu tarkkail mua, kun muutenkin kotio olis puolentoista tunnin matka niin ei järkeä lähtee sinne yön takii...
nyt pitää mernnä
ei mul mikään hätä varmaan ole, mut koska neurologil menen ja näköpuolel, toinen tänää ja toinen aamul, ja ne haluu tarkkail mua, kun muutenkin kotio olis puolentoista tunnin matka niin ei järkeä lähtee sinne yön takii...
nyt pitää mernnä
Vastaukset 10
Vanhimmat
hyvä jotta tutkivat,ja toivotaan ettei mitään pahempaa löydy.Peukut pystyssä.
tekisi mieli tulla pitämään sua kädestä. Kurjaa kun kotiin on pitkä matka ja joudut vieraalla paikkakunnalla kokemaan tuon huolen ilman vanhempiesi tukea.
Koita pärjätä siellä osastolla, olen hengessä mukana ja fyysisesti lähempänä kuin luuletkaan.
:& tule vain.... en kyllä tiedä kauanko olen täällä.....
HAHHAHHAA!
hieno juttu... joo ei oo...
hoitaja kävi just ja sanoi etten tänään pääsekään silmäpolille.....arvasin sen kyllä... noo olis se nyt kiva ollut kotiin pääästä edes yöksi ja täksi illaksi, mut ehkä näin parempi niin ei tartte edes takas ajella..... Ois se nyt ollut kiva kun olis vähän edistytty... noo huomen aamulla sitten.....
Ja nyt pitäisi saada aika kulumaan...
Kurjaa tuo odottaminen, mutta jos ajatellaan positiivisesti, niin todennäköisesti lääkärit ei katso sun tilanteessa olevan akuuttia hätää, sillä muutenhan ne kuskaisi sua tutkimuksesta toiseen vaikka yötä myöten.
Kohta ollaan jo huomisessa ja pääset sinne silmäpolille ja neurolle. Kyllä se siitä sitten lähtee menemään ja saat avun.
Hyvää yötä ja kauniita unia!
asiasta aloin sanomaankin, kun kokemusta on tuosta että mennään paikasta toiseen ja NOPEETA!
vaik on siitäkin et sit on odoteltu, luvattu ja taas silti odotettu tietämättömänä...
mut mikäs siinä, täähän on ihan käytäntö mulla jo, että kaikes täytyy olla vähän kuoppia matkassa... Alkoi tää elämä muutenkin oleen harvinaisen "normaalia"...
Mut kait tää selviää, jos jotain ihmeempää on... ennemmin tai myöhemmin, kunhan ei vaan sit liian myöhään.
Ei mua mikään muu täs koko kasvaimes oo haitannut, mut en vaan haluis et toi näkö huononis enään hiukkaakaan... ja äidilläkin varmaan aika rankkaa, kun stressaa puolestani...
Hyvä kun pääset kotiin (huomasin tuolta alempaa) ja mitään kummempaa ei jännitysniskan lisäksi löytynyt.
Tuskin sinä nyt ihan vainoharhaiseksikaan olet tullut, sillä kyllähän sitä jokainen kuuntelee kroppaansa tavallista tarkemmin vakavan sairauden jälkeen.
Hyvä olisi, jos pystyisi kääntämään ne ajatuksensa ja pelkonsa pois siitä uusiutumispelosta, mutta se lie helpommin sanottu kuin tehty.
Uskon kuitenkin, että kun aikaa kuluu ja tilanne normalisoituu, niin se perusluottamus tulevaisuuteen kasvaa itse kunkin kohdalla.
Nyt olet jo varmaan kotona ja äitikin rauhottuu, kun näkee tyttönsä olevan kunnossa. Halit sulle ja mukavia lomapäiviä kotiin.
Kaikkea hyvää sinne. Tuo sädetys ja mri, niin mri:stä ei tule säteitä,toisin kuin ct tai tt.
Koita saaha aika kulumaan ja kauniita unia.
mitä ne on mut kait tajusitte.... jotain sinne päin...
mut ei selvinnyt mikä on... muttei selvinnyt mikä on... eipä kai sitten mitään vakavaa...
Jos vaikka noista jumiutuneista niskoista... noo, katsoo nyt tuleeko viel jotain lisää, ja kun aloitan tuon kuntoutuksenkin niskoihin, jos vaik auttais sitten.... Jännittää vaan et jos se ei lopu viimeistään silloin et mikä on... vai joko sitä on tullut ihan vainoharhaiseksi....?
Minäkin toivon sinulle kovasti paranemista ja jaksamista.