erottiin n. puol vuotta sitten mieheni kanssa. syitä oli monia, mutta en silti pääse yli asiasta. kaipaan häntä päivittäin ja tuntuu että tein suuren virheen...onko kokemusta milloin tää helvetti helpottaa? vai liekkö koskaan. takaisinkaan en häntä voi saada. --) uusi muija kehillä. sit kun itse on muualta ei ole edes oikein tuttujakaan...sori kun narisen mut pakko purkaa jonnekkin...
milloin pääsee yli
-n- 36
121278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
helpottaa, aika kyllä auttaa, vaikka sitä ei aina tahdo uskoisikaan. Älä syytä itseäsi erosta.Elämähän jatkuu kuitenkin, ja saat kyllä vielä kokea onnellisiakin aikoja, luota siihen t. M-49.
helpottamaan oloasi.kaikki käy,ja estoja ei ole.
siitä joskus helpottaa, ei kai se koskaan unohdu täysin, mutta oppi kuiteski elämään asian kaa.. voimia..
vuoden prosessi riippuu vähän sinus itsestäs niin mulla ainakin kesti. ja tuntemuksia voi tulla myöhemminkin.
suhde joka päättyi??? voit jopa joskus huomata et elit silmät ummessa kaiken pahan keskellä ja ero olikin pelastus oli syy mikä tahansa.
itse en osannut irrottautua ja silmät aukes hyvin pian eron jälkeen vasta näkemään minkä uhrina elin. sen vuoksi pitkähkökin suhde lähti kyl nopeesti mielestä. ja myöhemmin hävettää et ei uskonut koskaan ympärillä olijoita, jotka näkee paremmin sivusta, kuin itse sen helvetin keskeltä.
kun kumppani kävi pettämässä ja lopulta jäi kiini, ja ei ollut eka kerta. mut silmät aukee vasta kun asia varmistuu! ehkä pari viikkoo tuntu karulta, mut kun mietin asian perin juurin niin huomasin että itteäni vain loukkaisin jos jatkaisin, koska vielä löytyy uskollisiakin ja löytyikin!
pitää vaan käsitellä asia sisällään läpi ja miettiä haluaako elää niin alas vajonneen kanssa joka ei paikkaansa tiedä vaan elää ku mikäkin irtokoira.
Kohta helpottaa, eka vuosi vaikein. Älä jää tuijottamaan sulkeutunutta ovea sillä uusi on jo raollaan kun katselet ympärillesi. Huomaa hyvä elämässäsi, turha murehtia häntä, hän elää uuden suhteen huumaa. ota aikaa itsellesi ja tee sitä mistä pidät, milloin viimeksi teit sitä mistä pidät? Mikä estäsisi, ettetkö huomenna tekisi sitä?Elämä on liian lyhyt suremiseen, päätä, että alat elää nyt tyytyväsienä siihen mitä sinulla on ja mitä vielä tulet saamaan. Onnea matkalle itseesi ja uuteen elämään, selviät kyllä, niin me muutkin.
Kyllä kuolema poistaa murheet...ei muuten lähde.
vaik itel jo vuos erost mut edelleen tiettyjä asioita kaipaan ja paljon..joskus vaan mikä tuntuu niin oikelta niin ei vaan toimi vaik kuin yrittäis..ei niin paljoo pahaa kuin hyvääkään..voimia toivon sulle paljon..niitä nimittäin menee erossa..mut yöllä uness voi salaa elää viel menneessä ja se on ihanaa..mut satuttaakin kun aamulla on kaikki on pois..
miks erositta vuos sit??
tai riippuu arpien määrästä. aina jokin muistuttaa jostain....näin se vaan menee.
ainakin joskus...ja aika suures osassa sellaisissa ihmisissä jotka osaa rakastaa mut kun ei saakkaan vasta rakkautta vaan toinen ihminen onkin mieleltään sairas ja luulee omistamista rakkaudeks..