Lapseton omasta tahdosta

Totta kai kaikki "toisinajattelijoita" paheksutaan. Ei sille voi mitään. Ei kaikkien tarvitse tehdä lapsia. Niitä ei myöskään kannata tehdä väkisin, jonkun mieliksi. Onnettelut siitä että olet rehellisesti tuota mieltä. Kaikki ei siihen pysty vaan tekevätkä lapsen kun on jostain syystä pakko, eli esim. kun yhteiskunta odottaa sitä.

ainoa, joka ei halua lapsia. On meitä muitakin, jotka eivät tahdo lapsia. Ei kenenkään pidä haluta lapsia. Oma valinta mielestäni ja minä kyllä uskallan sanoa, etten pidä lapsista.

Meitä vapaaehtoisesti lapsettomia on paljon. Ja kyllä meitä paheksutaan, pidetään "outoina" tai epänormaaleina. Yksi lysti mulle. Mä pidän kyllä joistain lapsista, mutta en halua sellaista omaksi. Sen sijaan olen aivan hulluna eläimiin, olen aina rakastanut eläimiä ja halunnut niitä paljon ympärilleni. Ehkäpä siis olen jotenkin "vinksahtanut". Lapsivihaaja en ole, lapset eivät vain oikein jaksa kiinnostaa minua eikä minulle koskaan tule vauvan nähdessäni sellainen "AWWWWW"-olo, päinvastoin. Vauvat eivät mielestäni useinkaan ole söpöjä, poikkeuksia toki löytyy... Ne eivät herätä minkäänlaisia tunteita.

Mieheni on onneksi täysin samalla aaltopituudella kanssasi, samoin paras ystäväni. Muutama muukin ystävä on ymmärtänyt asian, vaikka heillä omia lapsia onkin. Mutta tätä elämäntapaa on monien hyvin vaikea ymmärtää, koska perinteenä on mennä naimisiin ja saada lapsia, perustaa perhe. No minä en ole naimisiinkaan mennyt, mutta perhe meillä jo on, minä, mieheni ja kaksi koiraa.

Netissä on vapaaehtoisesti lapsettomien keskustelupalsta, jossa meitä on enemmän. Itse en ehkä kauheasti jaksa lueskella niitä juttuja, koska en itse kauheasti jaksa pilkata lapsia tai heidän vanhempiaan, siihen joukkoon kun lukeutuu niin idiootteja kuin ihaniakin ihmisiä, niinkuin aina. Enkä jaksa sitä yleistämistä jota siellä esiintyy.

Sanalla sanoen, vaikka minusta tuntuu että monet lapselliset ihmiset eivät ymmärrä minun näkemystäni, on pakko sanoa että monet lapsettomatkaan eivät ihan ymmärrä lapsellisten näkemystä. Minä ymmärrän; oma lapsi tuottaa varmasti paljon iloa ja sitä rakastaa enemmän kuin mitään koskaan ikinä. Se on varmasti hienoa. En kuitenkaan koe että minulta puuttuu elämästäni mitään, vaikka en sitä kokisikaan, koska minun suuret iloni tulevat ihan muista asioista.

Monet velat eli vapaaehtoisesti lapsettomat myös mainitsevat että he olisivat huonoja äitejä tai isiä, koska ovat kärsimättömiä tai eivät halua ottaa vastuuta muusta kuin itsestään, jos siitäkään. Minä en usko että olisin huono äiti, minä olen vastuuntuntoinen, huolehtivainen, auttavainen, olen ollut omaishoitaja ja huolehdin eläimistäni suurella antaumuksella. Lapset vaan eivät houkuta, se on niin yksinkertaista.

Sitä minäkään en ymmärrä miksi joidenkin mielestä kaikkien pitäisi haluta lapsi.

Ymmärrän sen, ettei kaikki halua lapsia. Se on ihan järkeenkäypää. Onhan lapsien tekeminen epäekologista, kallista ja aikaavievää. Vaikeampi on järkevästi perustella, miksi haluaa lapsia. Itse haluaisin lapsia enemmän kuin mitään muuta, mutta eipä ole vielä tullut. Mutta jos joku kysyy, että miksi, sitä on vaikea perustella järkisyillä. Tunnesyitä sen sijaan riittää vaikka kuinka.