Lukupöydälläni on Paul Tournierin kirja: ”Kaikkihan me vanhenemme” (WSOY 1972)johon silloin 74 vuotias
kirjailija oli koonnut valoisan elämänasenteen elämänuskon oppitunteja.
Eläkkeelle siirtyminen tuo ihmiselämään monenlaisia muutoksia. Yksinäisyys, leskeys ja monet ajankäytön ongelmat, suhde nuoriin sekä uskon ja kuoleman kysymykset nousevat esiin.
Meidän on itse luotava elämämme ja luotava myös nuorempiin ihmisiin elämänuskoa ja toivoa.
Tiedän monien tuntevan eläkkeelle siirtymisen hyvin vaikeana asiana. Ihminen tuntee itsensä tarpeettomaksi. Oman äitini koki luopumisen aikanaan hyvin rastaana ja taisteli sitä vastaan. Kun hän oli tehnyt peruuttamattoman ratkaisunsa niin ainakin minä hämmästyin kuinka ihminen voi aloittaa aivan uuden ja rikkaan uuden elämän.
Olen kertonut useita tällaisia tapauksia taiteilija- ja yritysmaailmasta. Heille kaikille on ollut ominaista positiivinen ja valoisa elämänasenne, jota eivät vakavatkaan sairaudet ole tuoneet pilviä
siihen iloon ja elämänhaluun jota he kokevat.
Äitini lailla monet ovat alkaneet harrastaa jotain sellaista, josta kenties ovat haaveilleet ja unelmoineet. Tarvitaan vain hieman uskallusta ja läheisten ihmisten rohkaisua kannustusta.
Toivon, että tällä palstallakin voisimme olla enemmän toinen toisillemme tässä asiassa tukena ja kannustajana.
Aloitammehan jo tänään vaihtamalla positiivisuuteen ja rohkaisemalla toisiamme ilmaisemaan itsessään uinuvia ja piileviä niin että ne pääsisivät esiin meidän kaikkien iloksi ja rakennukseksi.
kirjailija oli koonnut valoisan elämänasenteen elämänuskon oppitunteja.
Eläkkeelle siirtyminen tuo ihmiselämään monenlaisia muutoksia. Yksinäisyys, leskeys ja monet ajankäytön ongelmat, suhde nuoriin sekä uskon ja kuoleman kysymykset nousevat esiin.
Meidän on itse luotava elämämme ja luotava myös nuorempiin ihmisiin elämänuskoa ja toivoa.
Tiedän monien tuntevan eläkkeelle siirtymisen hyvin vaikeana asiana. Ihminen tuntee itsensä tarpeettomaksi. Oman äitini koki luopumisen aikanaan hyvin rastaana ja taisteli sitä vastaan. Kun hän oli tehnyt peruuttamattoman ratkaisunsa niin ainakin minä hämmästyin kuinka ihminen voi aloittaa aivan uuden ja rikkaan uuden elämän.
Olen kertonut useita tällaisia tapauksia taiteilija- ja yritysmaailmasta. Heille kaikille on ollut ominaista positiivinen ja valoisa elämänasenne, jota eivät vakavatkaan sairaudet ole tuoneet pilviä
siihen iloon ja elämänhaluun jota he kokevat.
Äitini lailla monet ovat alkaneet harrastaa jotain sellaista, josta kenties ovat haaveilleet ja unelmoineet. Tarvitaan vain hieman uskallusta ja läheisten ihmisten rohkaisua kannustusta.
Toivon, että tällä palstallakin voisimme olla enemmän toinen toisillemme tässä asiassa tukena ja kannustajana.
Aloitammehan jo tänään vaihtamalla positiivisuuteen ja rohkaisemalla toisiamme ilmaisemaan itsessään uinuvia ja piileviä niin että ne pääsisivät esiin meidän kaikkien iloksi ja rakennukseksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmisellä on kaksi mahdollisuutta vanhetessaan; Hän joko katkeroituu tai kirkastuu. .
Luonteenpiirteet ainakin kärjistyvät iän myötä
Eräs ystäväni, joka oli hyvin tarkka nuorena, meni vanhemmiten aivan mahdottomaksi.. Keräili aamuisin kaupoista vanhentuneet pullat ilmaiseksi pakastimeen. Pakastin täynnä homehtuneita pullia! Vaimo oli epätoivon partaalla. Kaksi ihmistä ja hyvät eläkkeet. Kyllä hän huumoria heitti asiasta: .- ” Ihmiset sanovat että olen nuuka, ei en minä ole nuuka, vaan olen saita. Ihmisillä on erilaisia harrastuksia, joku kerää postimerkkejä, joku kiiltokuvia joku piparkakkumuotteja, minä kerään rahaa,” - Eli ” hulluus ei kun lisääntyy”.
Siksi, jos osaisi niin, joitakin taipumuksia pitäisi yrittää karsia jo nuorena, vanhempana se on paljon vaikempaa.
Taisi tuo aihe olla äskettäin keskusteltavana.
Juuri lueskelin pitkästä aikaa AnamCaraa, sota on mieleeni iskostunut eräs säe:
Maja
Istun valppaana
pienen mieleni
ikkunan takana ja seuraan
päivien kulua, muukalaisia
joilla ei ole mitäänsyytä katsoa sisään.
Meidän elämämme on usein uskomattoman sattumanvaraista ja ennalta arvaamatonta.
Vanhuudesta voimme sanoa myös sen olevan elonkorjuun aikaa. Vanhuudessa kehomme alkaa haurastua,mutta sielumme saattaa vasta tällöin kypsyä ja tuottaa hedelmää.
Toivon meidän tällä palstallakin voivamme tuntea kypsyvämme kuin hyvä hedelmä ja tulla nautittavammiksi ja mehevämmiksi.
Arvomaailmammekin luulisin muuttuvan alkavan arvostaa yhteenkuuluvuutta paljon aiempaa syvemmällä tasolla. Nauttikaamme siitä.