Onko muilla väkivaltaa kokeneilla samoja oireita?

Mulla kan kipuja mahassa,milloin mistäkin. Eikä todellakaan sänkyhommat kiinnosta kuten ennen ja jos kiinnostaa, niin jokin asia voi ihan yht äkkiä tuntua tosi epämukavalta ja siinä onkin sitten selittelemistä toiselle.Jotain kun on jäänyt jungaamaan päähän ja ällötys on inhottavaa.Se että koet omat kropan tosiaan sietämättömäksi,niin ei siinä voi normaalisti olla.Päänsärkyä koen myös väliajoin ja uskomatonta väsymystä kipujen jälkeen.Saan hoitoa ja kuulin,että nämä asiat kyllä pitäisi ajan kanssa vähentyä.Kumpa vain oma hellu ymmärtäisi minua siihen asti.

ysäv kirjoitti:

Mulla kan kipuja mahassa,milloin mistäkin. Eikä todellakaan sänkyhommat kiinnosta kuten ennen ja jos kiinnostaa, niin jokin asia voi ihan yht äkkiä tuntua tosi epämukavalta ja siinä onkin sitten selittelemistä toiselle.Jotain kun on jäänyt jungaamaan päähän ja ällötys on inhottavaa.Se että koet omat kropan tosiaan sietämättömäksi,niin ei siinä voi normaalisti olla.Päänsärkyä koen myös väliajoin ja uskomatonta väsymystä kipujen jälkeen.Saan hoitoa ja kuulin,että nämä asiat kyllä pitäisi ajan kanssa vähentyä.Kumpa vain oma hellu ymmärtäisi minua siihen asti.

Lue lisää

Hei!¨ Teen töitä monien kaltaistenne kanssa ja voisin tässä antaa ystävällisen neuvon että aika kyllä parantaa haavoja mutta arvet jäävät ja joskus ne voivat yhtä-äkkiä pulpahtaa auki. Ei ole häpeäksi hakea ammatti apua! kannattaa hakeutua hoidon piiriin että pääsette käsittelemään tämän hirvittävän vääryyden ja voitte jatkaa rikasta onnellista elämää! Kaikkea hyvää teille toivoen ja rohkeutta lähteä toimimaan! t. Psyk. Sairaanhoitaja

__ammattiauttaja__ kirjoitti:

Hei!¨ Teen töitä monien kaltaistenne kanssa ja voisin tässä antaa ystävällisen neuvon että aika kyllä parantaa haavoja mutta arvet jäävät ja joskus ne voivat yhtä-äkkiä pulpahtaa auki. Ei ole häpeäksi hakea ammatti apua! kannattaa hakeutua hoidon piiriin että pääsette käsittelemään tämän hirvittävän vääryyden ja voitte jatkaa rikasta onnellista elämää! Kaikkea hyvää teille toivoen ja rohkeutta lähteä toimimaan! t. Psyk. Sairaanhoitaja

Lue lisää

joukkoraiskattu ja nyt olen jo 50v mutta kärsin vielä ajoittain itsevihasta ja -inhosta ja toivon joskus, että olisin kuollut. Silti kaikesta huolimatta toivon, että selviän tästä vielä. Suurilta osin elän normaalia elämää, mutta aina eteeni tulee tilanteita, jotka tiputtavat minut syvälle ja silloin ensimmäin ajatus on vain itseni vahingoittaminen.

15-vuotiaana kirjoitti:

joukkoraiskattu ja nyt olen jo 50v mutta kärsin vielä ajoittain itsevihasta ja -inhosta ja toivon joskus, että olisin kuollut. Silti kaikesta huolimatta toivon, että selviän tästä vielä. Suurilta osin elän normaalia elämää, mutta aina eteeni tulee tilanteita, jotka tiputtavat minut syvälle ja silloin ensimmäin ajatus on vain itseni vahingoittaminen.

Lue lisää

Voisiko joku psykiatri selventää, millä ihmispsykologian mekaniikalla raiskatuksi joutuminen saa ihmisen vihaamaan tai inhoamaan itseään? Miehenä en tätä ymmärrä. Kuvittelisin, että jos vaikka joutuisin homoryhmän raiskaamaksi, tapahtuman jälkeen vihani kohdistuisi noihin ihmisiin, ei minuun itseeni.

Olen itse koulukiusattu, ja se vaikutti omanarvontuntooni (ja sitä kautta on ollut vaikea tutustua vastakkaiseen sukupuoleen), mutta en silti syytä kiusatuksi joutumisesta itseäni, vaan niitä yläasteen mulkkuja.

Baquette kirjoitti:

Voisiko joku psykiatri selventää, millä ihmispsykologian mekaniikalla raiskatuksi joutuminen saa ihmisen vihaamaan tai inhoamaan itseään? Miehenä en tätä ymmärrä. Kuvittelisin, että jos vaikka joutuisin homoryhmän raiskaamaksi, tapahtuman jälkeen vihani kohdistuisi noihin ihmisiin, ei minuun itseeni.

Olen itse koulukiusattu, ja se vaikutti omanarvontuntooni (ja sitä kautta on ollut vaikea tutustua vastakkaiseen sukupuoleen), mutta en silti syytä kiusatuksi joutumisesta itseäni, vaan niitä yläasteen mulkkuja.

Lue lisää

En ole mikään psykiatri, mutta seksuaalista väkivaltaa kokenut. Itselläni itseinho kohdistuu siihen, että olen joutunut kokemaan kaiken tuskan oman kehoni kautta. Olen ajatellut, että jos kehoni olisi toisenlainen, en olisi välttämättä edes kokenut seksuaalista väkivaltaa ja oma kehoni muistuttaa minua jatkuvasti väkivallan kokemisesta. Toki vihaan ja inhoan myös väkivallan tekijää, mutta ei sille vain voi mitään, että myös oma keho aiheuttaa inhon tunteita

15-vuotiaana kirjoitti:

joukkoraiskattu ja nyt olen jo 50v mutta kärsin vielä ajoittain itsevihasta ja -inhosta ja toivon joskus, että olisin kuollut. Silti kaikesta huolimatta toivon, että selviän tästä vielä. Suurilta osin elän normaalia elämää, mutta aina eteeni tulee tilanteita, jotka tiputtavat minut syvälle ja silloin ensimmäin ajatus on vain itseni vahingoittaminen.

Lue lisää

suhteessa 35-vuotiaan miehen kanssa, tahdoin päästä hänestä, mutta hän ei jättänyt rauhaan. En saanut mistään apua. Hän oli niin ovela, että meni kotiini odottamaan kavereiden kanssa. Heillä oli tarkoitus raiskata ja kokeilla, saanko keskenmenon. Muutin eri paikkakunnalle, hän tuli perässä. Ihmiset avustivat häntä. Kuulin tarinaa raiskatusta tytöstä, joka oli tehnyt sovinnon raiskaajansa kanssa. Mielestäni pitkä pakkosuhde on pahempi asia kuin yksittäinen tapaus, en tänäkään päivänä haluaisi olla tekemisissä kenenkään näiden kanssa, jotka eivät suostuneet auttamaan.
Miehet ottavat asian tunteellisemmin, tämä on usein naurattanut, vaikka nämä kokemukset ruokkivat epäterveitä ilmiöitä, kuten feminismiä. On niin kiva pitää pilkkanaan tyyppiä, joka uskoo tehneensä jotain suurta.
Riippuu ihmisestä, kuka pääsee yli, mutta voi silti sanoa, asia on pieni suhteessa kohuun, varsinkin, jos kumpikaan ei saa tyydytystä, kuten emme mekään.

Baquette kirjoitti:

Voisiko joku psykiatri selventää, millä ihmispsykologian mekaniikalla raiskatuksi joutuminen saa ihmisen vihaamaan tai inhoamaan itseään? Miehenä en tätä ymmärrä. Kuvittelisin, että jos vaikka joutuisin homoryhmän raiskaamaksi, tapahtuman jälkeen vihani kohdistuisi noihin ihmisiin, ei minuun itseeni.

Olen itse koulukiusattu, ja se vaikutti omanarvontuntooni (ja sitä kautta on ollut vaikea tutustua vastakkaiseen sukupuoleen), mutta en silti syytä kiusatuksi joutumisesta itseäni, vaan niitä yläasteen mulkkuja.

Lue lisää

koin lapsenraiskauksen 4-vuotiaana, en allekirjoita, että se on yksinään syy itsetuhoon. Monilla on ympäristön paineet, tytöiltä odotetaan paljon, että vanhemmat saisivat kerskua, näin oli ainakin tuntemillani raiskatuilla tytöillä. Siksi he eivät kehdanneet nostaa edes oikeusjuttua.
Painajaiset ovista, joita ei saa lukkoon, jatkuvat edelleen. Jätin parvekkeen oven auki ulos lähtiessäni, tässä outoa "siedätyshoitoa", sillä se lähtee, millä se on tullutkin.
Pakenin miestä, lukitsin oven, ihmiset tulivat avaamaan, että oli pakko nukkua hänen kanssaan, poliisia ei voida soittaa, koska talon maine voi tärvääntyä.
Ymmärtäisin itseinhon olevan opittua, ihminen takertuu opittuun, seksuaalisuus mielletään inhottavaksi. Näin tämäkin tyyppi selitti, että voi käyttää hyväkseen, jos joku vihaa itseään.
Itseinho on olemassa jo lapsesta asti, pelkkä raiskaus oman äidin tekemänä ei selitä asiaa. Ihmisen ei anneta olla oma itsensä, hän ei ikinä tiedä, mikä on hyvä.

seksuaalista väkivaltaa kokenut kirjoitti:

En ole mikään psykiatri, mutta seksuaalista väkivaltaa kokenut. Itselläni itseinho kohdistuu siihen, että olen joutunut kokemaan kaiken tuskan oman kehoni kautta. Olen ajatellut, että jos kehoni olisi toisenlainen, en olisi välttämättä edes kokenut seksuaalista väkivaltaa ja oma kehoni muistuttaa minua jatkuvasti väkivallan kokemisesta. Toki vihaan ja inhoan myös väkivallan tekijää, mutta ei sille vain voi mitään, että myös oma keho aiheuttaa inhon tunteita

Lue lisää

jos mies on saanut erektion, sinun täytyy olla haluttavan näköinen. Luovu tunteesta, johon olet takertunut, kukaan muu ei voi sitä puolestasi tehdä.

.... kirjoitti:

suhteessa 35-vuotiaan miehen kanssa, tahdoin päästä hänestä, mutta hän ei jättänyt rauhaan. En saanut mistään apua. Hän oli niin ovela, että meni kotiini odottamaan kavereiden kanssa. Heillä oli tarkoitus raiskata ja kokeilla, saanko keskenmenon. Muutin eri paikkakunnalle, hän tuli perässä. Ihmiset avustivat häntä. Kuulin tarinaa raiskatusta tytöstä, joka oli tehnyt sovinnon raiskaajansa kanssa. Mielestäni pitkä pakkosuhde on pahempi asia kuin yksittäinen tapaus, en tänäkään päivänä haluaisi olla tekemisissä kenenkään näiden kanssa, jotka eivät suostuneet auttamaan.
Miehet ottavat asian tunteellisemmin, tämä on usein naurattanut, vaikka nämä kokemukset ruokkivat epäterveitä ilmiöitä, kuten feminismiä. On niin kiva pitää pilkkanaan tyyppiä, joka uskoo tehneensä jotain suurta.
Riippuu ihmisestä, kuka pääsee yli, mutta voi silti sanoa, asia on pieni suhteessa kohuun, varsinkin, jos kumpikaan ei saa tyydytystä, kuten emme mekään.

Lue lisää

ei feminismissä ole mitään epätervettä.
Feminismi= tasa-arvo
Sovinismi = epätasa-arvo

Se, jos joku mies ei pidä feminististä, on sen ongelma. Tunnen paljon miehiä, jotka tykkäävät minusta, koska olen feministi, enkä heikko tahdoton sätkynukke. Minussa on heille mielenkiintoa: ajatukset ja muutenkin, naisena.

Nenä pystyyn nyt!

kummastellen kirjoitti:

ei feminismissä ole mitään epätervettä.
Feminismi= tasa-arvo
Sovinismi = epätasa-arvo

Se, jos joku mies ei pidä feminististä, on sen ongelma. Tunnen paljon miehiä, jotka tykkäävät minusta, koska olen feministi, enkä heikko tahdoton sätkynukke. Minussa on heille mielenkiintoa: ajatukset ja muutenkin, naisena.

Nenä pystyyn nyt!

Lue lisää

minun mielestäni, jos feminismi on yltiöpäistä. Se on houkuttelevaa, mutta väärin. Tämäkin tyyppi oli feministin uhri, ei koskaan saanut ammattia eikä otetta elämään, vaikka oli koulussa kympin oppilas.
Ainoa elämäntehtävä oli kostaa naisille.
Tietenkin selviytymistarinat ovat upeita, unelmoin että mies olisi tapettu, ja saisin aloittaa oman elämän. Niin ei vain käynyt.
Se varsinkin tuntuu pahalta jälkeenpäin, että oli pikkurahasta kiinni, ihan muutamasta sadasta eurosta nykyään ajatellen.

.... kirjoitti:

minun mielestäni, jos feminismi on yltiöpäistä. Se on houkuttelevaa, mutta väärin. Tämäkin tyyppi oli feministin uhri, ei koskaan saanut ammattia eikä otetta elämään, vaikka oli koulussa kympin oppilas.
Ainoa elämäntehtävä oli kostaa naisille.
Tietenkin selviytymistarinat ovat upeita, unelmoin että mies olisi tapettu, ja saisin aloittaa oman elämän. Niin ei vain käynyt.
Se varsinkin tuntuu pahalta jälkeenpäin, että oli pikkurahasta kiinni, ihan muutamasta sadasta eurosta nykyään ajatellen.

Lue lisää

Vaikka itse väistin tämän aiotun joukkotouhun, ihmettelen jos joku ei pääse yli kymmenienkään vuosien päästä, ei pitäisi mennä naimisiin, jos ei pääse.
Yksi näistä odottajista tahtoi ostaa kotipaikkani, en myynyt.

seksuaalista väkivaltaa kokenut kirjoitti:

En ole mikään psykiatri, mutta seksuaalista väkivaltaa kokenut. Itselläni itseinho kohdistuu siihen, että olen joutunut kokemaan kaiken tuskan oman kehoni kautta. Olen ajatellut, että jos kehoni olisi toisenlainen, en olisi välttämättä edes kokenut seksuaalista väkivaltaa ja oma kehoni muistuttaa minua jatkuvasti väkivallan kokemisesta. Toki vihaan ja inhoan myös väkivallan tekijää, mutta ei sille vain voi mitään, että myös oma keho aiheuttaa inhon tunteita

Lue lisää

Itsekään en ole asiantuntija, vaan puhun omasta kokemuksesta. Että itseinhon aiheuttaa se vääristynyt kuvitelma, että on itse aiheuttanut itselleen ja läheisilleen jotain todella pahaa. Raiskauskokemus jää muistiin, ikään kuin tahraksi takaraivoon ja sen kauheuden haluaisi millä kenoin tahansa pois itsestään ja elämästään. Siksi monet päätyvätkin ns. huonoihin trauman käsittelykeinoihin. Mm. Pakonomaiseen laihduttamiseen, viiltelyyn, riskiseksiin ja suoriin itsemurhayrityksiin.

Ja itse koin myös, että raiskattuna olin ikään kuin röntgenvalaistu. Jokin oli käynyt luvatta niin syvällä minussa, jonne ei pääse normaalisti edes rakas mieheni. En tarkoita pelkästään itse aktia, vaan myös psyykettä. Se sai minut vihan valtaan ja inhoamaan itseäni.

Heippa!

Oon nuori parikymppinen nainen ja mut raiskattiin reilu vuosi sitten. Tein asiasta rikosilmoituksen, mutta tositeet eivät kuulemma riittäneet syyttäjälle. Mies jäi tuomiotta. (jos nyt mieheksi voi sanoa..)

Mä olen kärsinyt ihan erilaisista oireista. Mulla on yltiöseksuaalisuutta. Elän parisuhteessa ja haluan koko ajan seksiä. En saa kunnolla tyydytystä, jollen mieti että joku raiskaisi mua.
Silti saan paniikkikohtauksia/ahdistuskohtauksia, joka kerta kun kuljen sen paikan ohi/näen samannäköisen ihmisen tai muusta mikä muistuttaa minua asiasta.
Itsetuntoni romahti sisältä, mutta ulkoa ei. Päinvastoin. Flirttailen paljon, pukeudun paljastavammin, nautin katseista yms. Mutta sisimmissäni joku huutaa.
Flirttailen kaupassa minihameessani vanhemmille miehille, ja alistun automaattisesti. Jos joku katsoo minua silmiin kävellessään, käännän automaattisesti katseeni maahan ja minulle tulee raiskattu olo.

En tiedä miksi minulla on näin. Mutta raskasta tämä on. Raiskauksessa menetin kaiken, itseni. Silti haluan ja yritän tulla uudestaan raiskatuksi.
Voiko se olla sitä, että haluan jonkun tekijän telkien taakse? en tiedä. silti sisimmissäni tiedän, että en tekisi enää rikosilmoitusta asiasta. turhaan vei senkin tekeminen viimeiset voimani...

Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

neito20w kirjoitti:

Heippa!

Oon nuori parikymppinen nainen ja mut raiskattiin reilu vuosi sitten. Tein asiasta rikosilmoituksen, mutta tositeet eivät kuulemma riittäneet syyttäjälle. Mies jäi tuomiotta. (jos nyt mieheksi voi sanoa..)

Mä olen kärsinyt ihan erilaisista oireista. Mulla on yltiöseksuaalisuutta. Elän parisuhteessa ja haluan koko ajan seksiä. En saa kunnolla tyydytystä, jollen mieti että joku raiskaisi mua.
Silti saan paniikkikohtauksia/ahdistuskohtauksia, joka kerta kun kuljen sen paikan ohi/näen samannäköisen ihmisen tai muusta mikä muistuttaa minua asiasta.
Itsetuntoni romahti sisältä, mutta ulkoa ei. Päinvastoin. Flirttailen paljon, pukeudun paljastavammin, nautin katseista yms. Mutta sisimmissäni joku huutaa.
Flirttailen kaupassa minihameessani vanhemmille miehille, ja alistun automaattisesti. Jos joku katsoo minua silmiin kävellessään, käännän automaattisesti katseeni maahan ja minulle tulee raiskattu olo.

En tiedä miksi minulla on näin. Mutta raskasta tämä on. Raiskauksessa menetin kaiken, itseni. Silti haluan ja yritän tulla uudestaan raiskatuksi.
Voiko se olla sitä, että haluan jonkun tekijän telkien taakse? en tiedä. silti sisimmissäni tiedän, että en tekisi enää rikosilmoitusta asiasta. turhaan vei senkin tekeminen viimeiset voimani...

Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

Lue lisää

yltiöseksuaalisuus voi aiheuttaa tuota riskikäyttäytymistä. Menee kenen tahansa mukaan ja suostuu seksiin ilman suojaa, yms. Miksi flirttailet muille miehille, vaikka elät parisuhteessa? Olitko parisuhteessa jo silloin, kun raiskaus tapahtui vai löysitkö nykyisen miehesi sen jälkeen?
Meinaan omalla kohdalla mut pelasti se, että olin suhteessa silloin, kun raiskaus tapahtui. Exä piti minut ns. elämässä kiinni, eikä siksi mulle tullut tarvetta hakea hyväksyntää ja lohtua muilta miehiltä. Älä kuitenkaan ymmärrä väärin, en ole ja uskoisin, ettei kukaan muukaan raiskauksen kokenut olisi tuomitsemassa sinua.

Mutta suhteesta tuli siis ex, koska en lopulta pystynyt enää katsomaan miestä silmiin. Tunsin itseni raiskatuksi, enkä voinut sallia sitä enää itselleni, että suhteemme perustui suurimmaksi osaksi seksiin.
Ehkä mielenkiintoisempaa tarinassani on kuitenkin se, että pian suhteen kaaduttua olin jo "etsimässä" uutta miestä. En osaa selittää sitä, mutta ehkä tarvitsin uuden todisteen itselleni miesten luotettavuudesta. Tuen ja turvan, joka kertoo minulle, että olen tärkeä muutenkin kuin seksimielessä.

Raiskattu nainen kirjoitti:

yltiöseksuaalisuus voi aiheuttaa tuota riskikäyttäytymistä. Menee kenen tahansa mukaan ja suostuu seksiin ilman suojaa, yms. Miksi flirttailet muille miehille, vaikka elät parisuhteessa? Olitko parisuhteessa jo silloin, kun raiskaus tapahtui vai löysitkö nykyisen miehesi sen jälkeen?
Meinaan omalla kohdalla mut pelasti se, että olin suhteessa silloin, kun raiskaus tapahtui. Exä piti minut ns. elämässä kiinni, eikä siksi mulle tullut tarvetta hakea hyväksyntää ja lohtua muilta miehiltä. Älä kuitenkaan ymmärrä väärin, en ole ja uskoisin, ettei kukaan muukaan raiskauksen kokenut olisi tuomitsemassa sinua.

Mutta suhteesta tuli siis ex, koska en lopulta pystynyt enää katsomaan miestä silmiin. Tunsin itseni raiskatuksi, enkä voinut sallia sitä enää itselleni, että suhteemme perustui suurimmaksi osaksi seksiin.
Ehkä mielenkiintoisempaa tarinassani on kuitenkin se, että pian suhteen kaaduttua olin jo "etsimässä" uutta miestä. En osaa selittää sitä, mutta ehkä tarvitsin uuden todisteen itselleni miesten luotettavuudesta. Tuen ja turvan, joka kertoo minulle, että olen tärkeä muutenkin kuin seksimielessä.

Lue lisää

Olin parisuhteessa jo raiskauksen aikaa... En mä tiiä miksi mä muille flirttailen. En mä mitään kenenkään kanssa halua tms. Mutta jotenkin se vaan tulee niin automaattisesti.
Voisiko syynä olla osittain se, kun mieheni raiskauksen jälkeen syytti minua, että olin pettänyt häntä. Se ei kestänyt kuin muutaman päivän, mutta on jäänyt kaivelemaan mieltäni.
Lisäksi voisiko syynä olla flirttailuun se, kun olen löytänyt mieheni koneelta muiden naisten kuvia PALJON? Pelkään että hän pettää minua fyysisesti, psyykkisesti hän on sen jo tehnyt.

Mutta, ehkä tämä joskus, jotenkin, johonkin suuntaan menee...

jatkuu...
Elämäni on riekaleina nyt koska hän jätti minut heti ku oli varmistanut abortin prosessin aloituksen, ja sanoi että hänellä on vaimo. Hän jätti minut raskauteni vuoksi, vaikka olin lopettanut seksi suhteemme aiemmin ja pitänyt pelkän ystävyys suhteen. Peruutin abortin kun hän jätti minut. Kävin läpi pahoja alkuraskauden oireita, olin jopa usein sairaalassa, tämän lisäksi miehen käytös väsytti myös minua. Tämä mies taas uhkaili kaikesta mahdollisesta, esim. lapsen nimi, kun en suostunut hänen sukunimeensä hän alkoi uhkailla lakihaasteilla (joita myös sain myöhemmin), jouduin puolustelemaan itseäni iskemällä hänen eteensä lakisäädös paperit. Vain tuolloin rauhoittui ja ehdotti ystävyyttä. Lapsen vuoksi suostuin. Kun hän kävi asiasta puhumassa luonani, se oli edelleen väkivaltaista niin fyysisesti ja psyykkisesti, ja rauhoittui kun muistutin lapsesta. Siis tämä mies aina yhteyden otossa huusi puhelimessa "do the fucking abortion, you are fucking ruing my life". Entä mun elämä...??? Kaiken lisäksi abortti päivänä eli muutin mieleni kun en jaksanut mitään enää, heti kun se oli tehty, hän otti taas yhteyttä. Tässä hän ilvailee lapsen kuolemalla, eli hyvä että se on kuollut. Uhkaili alaston kuvieni internet julkaisulla jos hänen vaimonsa eli ystäväni saa tietää. Kaikki muut tiesivät jo tilanteen!!! Tämän lisäksi hän kirjoitti että kokemani raiskaus edellisessä suhteessa oli aivan oikein minulle, minunlainen saasta toisten elämän tuhooja on taatusti ansainnut sen! Minä en ansainnut sitä! Minä sanoin ei! Hän itse tuli ja suuteli minua! Hän itse alkoi flirttailla kanssani! Hän itse sanoi olleensa rakastunut minuun vuosia, ja ois toivonut olevansa minun kanssa naimisissa enemmän kuin vaimonsa! Hän itse ehdotti ensimmäisen kännisen seksi yön jälkeen että aloitettaisiin seksi suhde selkein säännöin. Sen lisäksi hän aiheutti minulle potkut (työpaikkani hänen koko sukunsa asuinalueen vieressä), hän seisoo asuntoni ulkopuolella ja tuijottaa asuntoni ikkunoihin, hän tulee ja soittelee ovikelloani peittäen silmäaukon (postiluukusta nään että se on hän), hän seisoo oveni ulkopuolella tunteja estäen pääsyni ulos ja sisään asuntooni. Joudun aina miettimään mistä nurkan takaa hän tulee. Autoani on pommitettu kanamunilla ja ikkunoihin lisätty lappusia mis lukee "home breaker". Autoni lämmitys ja tuuletus järjestelmä on rikkoutunut, korjaus kustannukset arviolta 500-700€!!! Olen kärsinyt tarpeeksi rangaistustani siitä että suostuin hänen ehdottamaan seksi suhteeseen. Miksi hän jatkaa edelleen??? Ei hänellä ole syytä! Hänen vaimonsa tietää että hän petti häntä, he ovat eronneet, vaimo muutti siskonsa luo kuulemma, varmuudella en tiedä muutto paikasta.

Reaktiosi kuulostaa samanlta kuin minun. Dejavu ilmiö melkeinpä. Itse en usko tällä hetkellä koskaan löytäväni väkivallatonta miestä, vaikka niitä on olemassa vaikka kuinka. Itse en osaa ottaa kontaktia miehiin, en uskalla kysyä edes aikaa heiltä. En viihdy missään yksi. Pelkään jatkuvasti. Aamulla kun herään niin pelkään ensimmäiseksi että onko joku oveni takana. Jos en ole alueella missä paljon ihmisiä, niin pelkään että hän hyökkää kimppuuni. Ajatukseni menevät myös hänen ystäviinsä vaikka tiedän etteivät he voisi ketään fyysisesti satuttaa, he ehkä tulisivat oikeasti vain puhumaan. Mutta kyl se aika paskalta tuntuu ku tää mies asuu mun lapsuus alueellani ja hän ahdistelee mua jatkuvasti pois sieltä. En pysty käydä siskoni luona, kavereitteni luona, luistin radalla ja uimahallissa, en omassa kirkossa tai kummitätini luona, en saisi kuulemma edes käydä hautuumaalla, en tehdä mitään koska tämä mies estää sen.
jatkuu...

whitenight84 kirjoitti:

jatkuu...
Elämäni on riekaleina nyt koska hän jätti minut heti ku oli varmistanut abortin prosessin aloituksen, ja sanoi että hänellä on vaimo. Hän jätti minut raskauteni vuoksi, vaikka olin lopettanut seksi suhteemme aiemmin ja pitänyt pelkän ystävyys suhteen. Peruutin abortin kun hän jätti minut. Kävin läpi pahoja alkuraskauden oireita, olin jopa usein sairaalassa, tämän lisäksi miehen käytös väsytti myös minua. Tämä mies taas uhkaili kaikesta mahdollisesta, esim. lapsen nimi, kun en suostunut hänen sukunimeensä hän alkoi uhkailla lakihaasteilla (joita myös sain myöhemmin), jouduin puolustelemaan itseäni iskemällä hänen eteensä lakisäädös paperit. Vain tuolloin rauhoittui ja ehdotti ystävyyttä. Lapsen vuoksi suostuin. Kun hän kävi asiasta puhumassa luonani, se oli edelleen väkivaltaista niin fyysisesti ja psyykkisesti, ja rauhoittui kun muistutin lapsesta. Siis tämä mies aina yhteyden otossa huusi puhelimessa "do the fucking abortion, you are fucking ruing my life". Entä mun elämä...??? Kaiken lisäksi abortti päivänä eli muutin mieleni kun en jaksanut mitään enää, heti kun se oli tehty, hän otti taas yhteyttä. Tässä hän ilvailee lapsen kuolemalla, eli hyvä että se on kuollut. Uhkaili alaston kuvieni internet julkaisulla jos hänen vaimonsa eli ystäväni saa tietää. Kaikki muut tiesivät jo tilanteen!!! Tämän lisäksi hän kirjoitti että kokemani raiskaus edellisessä suhteessa oli aivan oikein minulle, minunlainen saasta toisten elämän tuhooja on taatusti ansainnut sen! Minä en ansainnut sitä! Minä sanoin ei! Hän itse tuli ja suuteli minua! Hän itse alkoi flirttailla kanssani! Hän itse sanoi olleensa rakastunut minuun vuosia, ja ois toivonut olevansa minun kanssa naimisissa enemmän kuin vaimonsa! Hän itse ehdotti ensimmäisen kännisen seksi yön jälkeen että aloitettaisiin seksi suhde selkein säännöin. Sen lisäksi hän aiheutti minulle potkut (työpaikkani hänen koko sukunsa asuinalueen vieressä), hän seisoo asuntoni ulkopuolella ja tuijottaa asuntoni ikkunoihin, hän tulee ja soittelee ovikelloani peittäen silmäaukon (postiluukusta nään että se on hän), hän seisoo oveni ulkopuolella tunteja estäen pääsyni ulos ja sisään asuntooni. Joudun aina miettimään mistä nurkan takaa hän tulee. Autoani on pommitettu kanamunilla ja ikkunoihin lisätty lappusia mis lukee "home breaker". Autoni lämmitys ja tuuletus järjestelmä on rikkoutunut, korjaus kustannukset arviolta 500-700€!!! Olen kärsinyt tarpeeksi rangaistustani siitä että suostuin hänen ehdottamaan seksi suhteeseen. Miksi hän jatkaa edelleen??? Ei hänellä ole syytä! Hänen vaimonsa tietää että hän petti häntä, he ovat eronneet, vaimo muutti siskonsa luo kuulemma, varmuudella en tiedä muutto paikasta.

Reaktiosi kuulostaa samanlta kuin minun. Dejavu ilmiö melkeinpä. Itse en usko tällä hetkellä koskaan löytäväni väkivallatonta miestä, vaikka niitä on olemassa vaikka kuinka. Itse en osaa ottaa kontaktia miehiin, en uskalla kysyä edes aikaa heiltä. En viihdy missään yksi. Pelkään jatkuvasti. Aamulla kun herään niin pelkään ensimmäiseksi että onko joku oveni takana. Jos en ole alueella missä paljon ihmisiä, niin pelkään että hän hyökkää kimppuuni. Ajatukseni menevät myös hänen ystäviinsä vaikka tiedän etteivät he voisi ketään fyysisesti satuttaa, he ehkä tulisivat oikeasti vain puhumaan. Mutta kyl se aika paskalta tuntuu ku tää mies asuu mun lapsuus alueellani ja hän ahdistelee mua jatkuvasti pois sieltä. En pysty käydä siskoni luona, kavereitteni luona, luistin radalla ja uimahallissa, en omassa kirkossa tai kummitätini luona, en saisi kuulemma edes käydä hautuumaalla, en tehdä mitään koska tämä mies estää sen.
jatkuu...

Lue lisää

jatkuu...
Tunne mitä tunnen on tyhjyys. Päivät menee siinä ettei tunnista kehoaan ja itseään. Abortistani on vasta 1kk, joten olen melko tuore tapaus. Pari päivää ennen jouluaattoa... Tunne menee ohi, se vie vaan paljon aikaa. Itselläni on tukijoita, mutta tarvitsen puolueetonta tukea. Sen vuoksi käyn omalla terveydenhoitajallani kerran viikossa ja myös kerran viikossa mielenterveyshoitajalla, jotta saan käsiteltyä asioitani läpi. Eniten inhoan sitä että ennen en ollut väkivaltainen, mutta näiden mies kokemuksieni myötä minä olen alkanut saamaan raivokohtauksia ja usein purkaukseni kohteena on ollut tärkein tukipilarini eli äitini. Hän on tällä hetkellä sairaslomalla koska on loppuun palanut minun auttamisesta.

En tunne itseäni. Tunteeni ovat joko tyhjyys, raivo tai itku. En kykene tuntemaan luottamusta tai puhdasta iloa. Luottamus ja ilo ovat puuttuneet erityisesti raiskauksestani lähtien. Niitä on ollut mutta ne ovat olleet teennäisiä. En välitä tällä hetkellä mistään, sen vuoksi olen valtuuttanut toisen ihmisen hoitamaan rahallisen puolen elämästäni, jotten saa merkintää luottotietoihini. En jaksa välittää mistään. Kerroin vasta vuoden päästä toiselle ihmiselle raiskauksestani ensimmäistä kertaa ja se oli tämä mies joka jätti minut tultuani raskaaksi.

Typerintä on että en rakastanut raiskaajaani vaan sanoin sen hänelle suhteemme loppu puolella jotta hän pysyisi rauhallisena. Tunsin itseni sen vuoksi saastaiseksi, eli koska sanoin "rakastan sinua". Sen sanon merkitys katosi minulta silloin. Kun hän raiskasi minut, minä jätin hänet. Se tapahtui viimeisenä viikonloppuna kun näin häntä.

Toinen typeryys elämässäni on se että tajusin vasta muutama päivä sitten että rakastuin ja edelleen rakastan sitä miestä joka jätti minut kun tulin raskaaksi. Onneksi minulla on ihmisiä ympärilläni jotka auttavat minua tajuamaan että hän on vain pahaksi minulle. Muuten elämäni voisi muuttua kuin "matti ja mervi" elämäksi, ja vaikka se on täynnä rakkautta niin minä en kestäisi sellaista. Olin 12.v lähtien halunnut tulla vain kotiäidiksi ja saada 10 lasta. Loin koko elämäni sellaiseksi että kykenen tarjoamaan parasta lapsilleni. Joten en ymmärrä ja en muista tarkalleen miksi tein abortin...

En halua elää, mutta minulla ei ole syytä myöskään tappaa itseäni koska en pääsääntöisesti tunne mitää. Minä vain tällä hetkellä olen ja yritän löytää lapsen potkua vatsani alueelta ja pelästyn iltaisin että entisen lapsen isä makaa vierelläni sängyssä. En kykene nukkumaan sängyssäni, vaan nukun sohvasängyssäni ja aina unilääkkeen avulla, muuten pyörin koko yön hereillä ahdistuneena ja itkien...

Et siis ole yksi. Olen löytänyt monia kanssa kokeneitakin. Meitä on älyttömän paljon jotka kokevat saman kuin sinä ja minä. Eikä sillä ole merkitystä mikä se itse koettu juttu on, vaan miten kukin sen kokee. Satuttamiseksi tuleminen tavalla tai toisella ei koskaan ole sellainen juttu mitä ihmisen kuuluu kokea. Tunne vapaasti mitä tunnet. Kaikki tuntemukset on oikeita. Vain aika auttaa, toisilla pysyvästi ja toisilla vain osittain.

kirjoittele vaan takas
mie en tuomitse
mie kuuntelen ja luen
kerro vaan mitä sulle tapahtui ja niin tarkkaan kuin haluat, jos haluut.
Kerro vaikka painajaisistasi tai mitkä kaikki asiat pistävät sut kokemaan kauhua. Mul löytyy suurempi lista kuin mitä tuos ylhääl lukee, se on tavallaan "tiivistetty".

Pahoittelen jos kirjoittamani asiat vaikuttaa sekavalta. Minulla on asioiden käsittelyt vasta meneillään. Enkä osaa jäsennellä asioitani kuin ammattilaiset.

Tsemppiä jaksamiseen