Malamuutti + pieni koira(schipperke) ?

tästä oli jo paljon apua!

Vielä olisi kiva kuulla jos jollain on nimenomaista kokemusta tällaisesta tilanteesta.

Olen kyllä jo aika vakuuttunut (kun olen kyselly muiltakin ym.) että mitään suurempaa ongelmaa ei tulisi jos ottaisin sen muutin vaikka pienen koiran jo omistankin. Koirani kuitenkin on tullut ihan hyvin toimeen muutenkin isompien koirien kanssa ja näin.

*** kirjoitti:

tästä oli jo paljon apua!

Vielä olisi kiva kuulla jos jollain on nimenomaista kokemusta tällaisesta tilanteesta.

Olen kyllä jo aika vakuuttunut (kun olen kyselly muiltakin ym.) että mitään suurempaa ongelmaa ei tulisi jos ottaisin sen muutin vaikka pienen koiran jo omistankin. Koirani kuitenkin on tullut ihan hyvin toimeen muutenkin isompien koirien kanssa ja näin.

Lue lisää

ja iso mies tuli perässä. Rähinä oli koiralla sitä luokkaa, että kipittelin omien narttukoirien kanssa vähän rivakammin eteenpäin.

Vahva näyttää juu olevan, siis koira.

vastaan kadulla kirjoitti:

ja iso mies tuli perässä. Rähinä oli koiralla sitä luokkaa, että kipittelin omien narttukoirien kanssa vähän rivakammin eteenpäin.

Vahva näyttää juu olevan, siis koira.

Lue lisää

Onhan noissa muuteissa, kuten kaikissa muissakin koiraroduissa yksilöeroja, että saattaa olla että tuo sinua vastaan tullut vain oli erityisen äksy luonne. Olen kuullut malamuuteista että ne ovat yleensä ystävällisiä koiria, tosin aina eivät siedä vieraita koiria.
Mutta nyt olikin kyse siitä, että tulisiko uusi narttumalamuutti toimeen jo ennestään perheessä olleen schipperkenartun kanssa. Eniten pelkään että muutin leikit olisi liian rajuja pienelle koiralle kun se on kasvanut isoksi. Tästäkin kyllä aikaisemmin jo sanottiin että muutti voi joustaa leikeissään pienemmän koiran kanssa ja ainakin yrittää olla varovaisempi...

*** kirjoitti:

Onhan noissa muuteissa, kuten kaikissa muissakin koiraroduissa yksilöeroja, että saattaa olla että tuo sinua vastaan tullut vain oli erityisen äksy luonne. Olen kuullut malamuuteista että ne ovat yleensä ystävällisiä koiria, tosin aina eivät siedä vieraita koiria.
Mutta nyt olikin kyse siitä, että tulisiko uusi narttumalamuutti toimeen jo ennestään perheessä olleen schipperkenartun kanssa. Eniten pelkään että muutin leikit olisi liian rajuja pienelle koiralle kun se on kasvanut isoksi. Tästäkin kyllä aikaisemmin jo sanottiin että muutti voi joustaa leikeissään pienemmän koiran kanssa ja ainakin yrittää olla varovaisempi...

Lue lisää

Minua jännitti miten muuttineitimme tulee toimeen sukulaisten saksanpystykorvan kanssa. Ennestään ei ollut pieniä koiria kohdannut. Aivaan turhaan jännitin. Pikkukoira ihastui ensi näkemältä ja (yleensä leikeissään raju) muuttimme osasi olla tosi nätisti. Leikkivät kovasti ja tosi nätisti =)Uskoisin että ihan hyvin tulevat toimeen. Tottahan on että lauman vanhin malamuutti, ja varsinkin narttu, on lauman johtaja. Eli voi olla että nousee laumassa "pääjohtajaksi" ;) Riippuu sitten siitä pienestä koirasta, että miten se antaa periksi...

vastaan kadulla kirjoitti:

ja iso mies tuli perässä. Rähinä oli koiralla sitä luokkaa, että kipittelin omien narttukoirien kanssa vähän rivakammin eteenpäin.

Vahva näyttää juu olevan, siis koira.

Lue lisää

aika macho ja naaraiden perään. En ole kuullut, että malamuuttiuros ärisisi naaraille. Aika outoa.
Malamuuttiuros saattaa äristä kyllä uroksille ja jos lähellä on juoksuinen narttu, niin muita uroksia ei silloin kannata olla samalla neliömaililla.
Malamuuttinartut/alfat eivät siedä muita narttuja. Saattavat jopa tappaa muut nartut. Urokset päästävät vähemmällä ns. ei-toivotut vastaantulijat, rankaisutoimenpiteissään.
Mutta on todella outoa, että uros olisi vastaan tulevien narttujen päälle käymässä??!!!
Se ei voi olla totta. Joku on nyt käsittänyt väärin ja pahemman kerran.
Sen ymmärrän, että se malamuutti kiskoo aivan silmittömänä sinne nartun suuntaan. Se on ihan normaalia ja se mies narun päässä on aivan kusessa, vaikka olisi isokin mies.
Veikkaan, että se malamuuttiuros halusi vaan ns. "laittaa sen sinne,. You know.?.."

Malamuutin tavallinen mölinä/puhe kuulostaa rotua tuntemattomille murinalta. Se ei ole sitä. Se on vaan niiden normaalia puhetta. Lisäksi, kun malamuutti ollessaan onnellisimmillaan vetää korvat taakse, luimuun, kuten tekee muut koirat raivostuttuaan, niin sitä ei vastaan tulevat eukot voi aina ymmärtää. Kyseessä on kuitenkin onnellinen ja innostunut malamuutti ja sillä himot hyrrää naaraan kohdatessaan. Lisäksi hämmäävä asia ko. rodussa voi olla se, että malamuutti ei hauku yleensä ollenkaan. On siinä suhteessa erikoinen rotu. Mölisee ihmeellisesti ja se ymmärretään usein murinaksi. Se ei ole sitä. Nimittäin kun malamuutti murisee, niin silloin paskat valuu housuun ja sen huomaa tyhmempikin. Mutta onneksi ne murisee harvemmin, kun on oikeastaan aika leppoisa luonne.
Niin kuin Iso-Arska sanoi: "Porchen ei tartte näyttää voimia Bemareille". Tämä pätee malamuuttiin.
On todella erikoinen rotu. On se voimakkain koirarotu, mutta käyttää voimat reen/taakan vetoon, ei tappeluun ja rähinään. Vetää tottakai halutessaan kävelyttäjäänsä, kuin jauhosäkkiä.

Mutta se murina on malamuutin innostunutta puhetta.

Malamuuttiuros on nimittäin kirjoitti:

aika macho ja naaraiden perään. En ole kuullut, että malamuuttiuros ärisisi naaraille. Aika outoa.
Malamuuttiuros saattaa äristä kyllä uroksille ja jos lähellä on juoksuinen narttu, niin muita uroksia ei silloin kannata olla samalla neliömaililla.
Malamuuttinartut/alfat eivät siedä muita narttuja. Saattavat jopa tappaa muut nartut. Urokset päästävät vähemmällä ns. ei-toivotut vastaantulijat, rankaisutoimenpiteissään.
Mutta on todella outoa, että uros olisi vastaan tulevien narttujen päälle käymässä??!!!
Se ei voi olla totta. Joku on nyt käsittänyt väärin ja pahemman kerran.
Sen ymmärrän, että se malamuutti kiskoo aivan silmittömänä sinne nartun suuntaan. Se on ihan normaalia ja se mies narun päässä on aivan kusessa, vaikka olisi isokin mies.
Veikkaan, että se malamuuttiuros halusi vaan ns. "laittaa sen sinne,. You know.?.."

Malamuutin tavallinen mölinä/puhe kuulostaa rotua tuntemattomille murinalta. Se ei ole sitä. Se on vaan niiden normaalia puhetta. Lisäksi, kun malamuutti ollessaan onnellisimmillaan vetää korvat taakse, luimuun, kuten tekee muut koirat raivostuttuaan, niin sitä ei vastaan tulevat eukot voi aina ymmärtää. Kyseessä on kuitenkin onnellinen ja innostunut malamuutti ja sillä himot hyrrää naaraan kohdatessaan. Lisäksi hämmäävä asia ko. rodussa voi olla se, että malamuutti ei hauku yleensä ollenkaan. On siinä suhteessa erikoinen rotu. Mölisee ihmeellisesti ja se ymmärretään usein murinaksi. Se ei ole sitä. Nimittäin kun malamuutti murisee, niin silloin paskat valuu housuun ja sen huomaa tyhmempikin. Mutta onneksi ne murisee harvemmin, kun on oikeastaan aika leppoisa luonne.
Niin kuin Iso-Arska sanoi: "Porchen ei tartte näyttää voimia Bemareille". Tämä pätee malamuuttiin.
On todella erikoinen rotu. On se voimakkain koirarotu, mutta käyttää voimat reen/taakan vetoon, ei tappeluun ja rähinään. Vetää tottakai halutessaan kävelyttäjäänsä, kuin jauhosäkkiä.

Mutta se murina on malamuutin innostunutta puhetta.

Lue lisää

Tosissaan toisia koiria kohtaan aggressiivinen koira ei kiinnitä ajoissa huomiota toisten koirien sukupuoleen, vaan on heti toisen koiran nähdessään valmis yhteenottoon.

Ja kyllä uroskoirat saattavat yrittää hampain puolustaa itseään itseään suuremmilta nartuilta. Koirakin voi tuntea itsensä uhatuksi itseään suuremman koiran seurassa ja pistää tällöin itsensä tärkeysjärjestyksessä jopa toista sukupuolta olevan koiran edelle.

osaa... kirjoitti:

Minua jännitti miten muuttineitimme tulee toimeen sukulaisten saksanpystykorvan kanssa. Ennestään ei ollut pieniä koiria kohdannut. Aivaan turhaan jännitin. Pikkukoira ihastui ensi näkemältä ja (yleensä leikeissään raju) muuttimme osasi olla tosi nätisti. Leikkivät kovasti ja tosi nätisti =)Uskoisin että ihan hyvin tulevat toimeen. Tottahan on että lauman vanhin malamuutti, ja varsinkin narttu, on lauman johtaja. Eli voi olla että nousee laumassa "pääjohtajaksi" ;) Riippuu sitten siitä pienestä koirasta, että miten se antaa periksi...

Lue lisää

tällänen positiviinen kokemus malamuutin ja pienen koiran tapaamisesta.
Mutta oliko tuo saksanpystykorva narttu vai uros? Sekin kun varmaan vaikuttaa..

Kysyisin vielä muutenkin noista muuteista että kuinka paljon ne tosiaan tarvitsevat sitä liikuntaa? Tarviiko joka päivä lenkkien lisäksi jotain liikuntaa ettei turhautuisi?
Tykkääkö kesällä uida? Kun siihen ois mökillä mahdollisuus...

Ja oisko vinkkejä mitä aktiviteettejä vois muuttipennulle keksiä työpäivän ajaksi ettei kaikkia paikkoja tuhoaisi? Onko siinä tarpeeks et on toinen koira jonka kanssa leikkiä ja leluja ja luita ym. joita pureskella vai tuhoaako silti sohvat ym.? Meidän pieni koira oli pentuna siitä kiva että se ei mitään huonekaluja pureskellut mutta lelut kyllä sai kyytiä.

kuulla kirjoitti:

tällänen positiviinen kokemus malamuutin ja pienen koiran tapaamisesta.
Mutta oliko tuo saksanpystykorva narttu vai uros? Sekin kun varmaan vaikuttaa..

Kysyisin vielä muutenkin noista muuteista että kuinka paljon ne tosiaan tarvitsevat sitä liikuntaa? Tarviiko joka päivä lenkkien lisäksi jotain liikuntaa ettei turhautuisi?
Tykkääkö kesällä uida? Kun siihen ois mökillä mahdollisuus...

Ja oisko vinkkejä mitä aktiviteettejä vois muuttipennulle keksiä työpäivän ajaksi ettei kaikkia paikkoja tuhoaisi? Onko siinä tarpeeks et on toinen koira jonka kanssa leikkiä ja leluja ja luita ym. joita pureskella vai tuhoaako silti sohvat ym.? Meidän pieni koira oli pentuna siitä kiva että se ei mitään huonekaluja pureskellut mutta lelut kyllä sai kyytiä.

Lue lisää

tuolta yhdistyksen sivuilta, niin saat paljon tietoa rodusta.
Hyvä, että kyselet. Se on kaiken a&o. Malamuuttia ei saa ottaa missään nimessä, jos ei tiedosta, mitä on ottamassa. Tai oikeastaan, mitä mahdollista voi tulla vastaan.
Varmaa ei voi sanoa, kun olosuhteet ilmeisesti muokkaa malamuutin käytöstä.
Karkeasti sanoisin, että enemmän kaupunkimaisemmissa olosuhteissa malmuutti käyttäytyy normikoiran tapaan, mutta maalla nämä on villejä tapauksia.
Pidän malamuuttia hieman poikkeavana rotuna koiramaailmassa. Olen alkanut pitämään jo ihan omana lajinakin. Mikä lie koiran ja suden näköinen mölisijä ;)
Mutta on ne mukavia.

Jotain omia mietteitä ja kokemuksia kysymyksiisi:
Koska malamuutti on rekikoira se tarvitsee liikuntaa.
Jos juokset tai pyöräilet vaikka kolme kertaa viikossa sen kanssa se riittää. Varsinkin, jos antaa sen vetää hieman. On onnellinen lenkin jälkeen.
Jännittavät tilanteet väsyttää malamuutin paremmin. Vieraat, oudot paikat, jne...
Ruumiillisesti hankala väsyttää. Reen tms. veto on parasta, muttei minusta pakollista. Sen voi korvata vaikka hiihtämällä sen kanssa.
Vetovyö ja hiihtämään.
Uinti maistuu yleensä malamuutille, muttei kaikille. Jotku karttaa vettä. Viilentää kesällä. Hellekesä onkin pahaa aikaa malamuuteille.
Ei ongelmia, jos on varjoa.... Liikuntaa ei anneta helteellä, kuin pakolliset kakkalenkit.
Mitä paikkojen tuhoamiseen tulee, niin sanoisin, että tuhoaa ja perusteellisesti, jos jätät ne sisälle yksin työpäivän ajaksi. Jos sisällä on ihmisiä, niin ei ne tuhoa sen enempää, kuin muutkaan rodut. Syövät toki kaikki kaapin nupit ja vähän listoja ja sen sellaista, kaikki puuosat talosta,.. Vinkkejä ajankuluksi ei tarvitse keksiä. Ne keksii itse, mutta se ei ole sitä, mitä toivot. Turhautuvat yksin jätettynä. Ulisevat yksinäisyyttään, niin että koko tienoo raikaa.
Meillä ei voi pitää sisällä näitä meidän tapauksia, jos ei olla itse sisällä.
---> Kestävä, tilava ulkotarha, sadesuojineen ja toinen koira kaveriksi. Ei tarvitse lämmitettyä koppia. Meillä on, mutta ne ei suostu menemään sinne. Ovat ennemmin toisessa avonaisemmassa kopissa, mutta mieluiten ihan vaan makoilevat kopin ulkopuolella. Kylmyys ei ole ongelma. Noilla ei ole koskaan kylmä, jos turkki on kuiva.
Se tarha pitää olla todella kestävä.
Leluja ei kannata ostaa. Ne leikkii metrisillä haloilla ennemmin tai jollain oksan pätkillä.
Minusta malamuutille ei saa edes antaa leluja, joita ne voi niellä kokonaisena. Se paksuin narulelu käy.
Malmuutti on todella perso ruuan perään. Se on sellainen asia, jota ei voi käsittää. Ehkä Suomenajokoiran omistajilla on hieman edes sinne suuntaan antaavaa kokemusta. Ruokakupissa käy kierre, kun malamuutti hotkii.

Mutta kun näissä on eroja ja osa malamuutin omistajista kouluttaa ja perusteellisesti omat malamuutit, niin tämä pitää käsittää vaan mun mielipiteenä. Itselläni ei ole aika riittänyt tottelevaisuus koulutuksiin. Harrastetaan vaan reki, jne. asioita. Niissä on ollut tarpeeksi tekemistä. Siksi meidän muutit on niitä villikkoja. Annoin kyllä peruskoulutuksen ja jakelen kokoajan käskyjä. Osaavat ja tietävät, mutta tekevät silloin, kun niille parhaiten sopii.
Oppivat heti kaikki temput, mutta eivät suostu tekemään niitä opetettuja juttuja, jos ei huvita. saattavat vaikkapa katsella jotain lintua ennemmin ja silloin ei temput kiinnosta.
Nappuloilla ja herkuilla saa tekemään ihan mitä vaan, muttei sen enempää, jos nappulat loppuu.
Ovat todella jääräpäisiä juntteja joskus.

Mutta suosittelen yhdistyksen sivuja lukemaan, niin saat muidenkin kokemuksia. Ne on erilaisia eri perheissä.
Se näissä on se ihmeellinen puoli, että kaikenlaista kokemusta kertyy. Elämä ei ole entisellään, kun malamuutin hankkii. Puhumattakaan, jos niitä on useampi. Kokeneelle koiranihmisellekkin tulee aika paljon uutta asiaa eteen. Pääasiassa ihan positiivisia kokemuksia näiden kanssa kertyy. Mutta kyllä joku päivä voi Anne Flinkkilän haastattelussa olla joku malamuutin omistajakin tilittämässä itkun tuhruisin silmin väsynyttä elämäänsä. Se ei ole mikään ihme, jos ei tiedä, mitä voi olla tulossa.

kysyä enemmän kirjoitti:

tuolta yhdistyksen sivuilta, niin saat paljon tietoa rodusta.
Hyvä, että kyselet. Se on kaiken a&o. Malamuuttia ei saa ottaa missään nimessä, jos ei tiedosta, mitä on ottamassa. Tai oikeastaan, mitä mahdollista voi tulla vastaan.
Varmaa ei voi sanoa, kun olosuhteet ilmeisesti muokkaa malamuutin käytöstä.
Karkeasti sanoisin, että enemmän kaupunkimaisemmissa olosuhteissa malmuutti käyttäytyy normikoiran tapaan, mutta maalla nämä on villejä tapauksia.
Pidän malamuuttia hieman poikkeavana rotuna koiramaailmassa. Olen alkanut pitämään jo ihan omana lajinakin. Mikä lie koiran ja suden näköinen mölisijä ;)
Mutta on ne mukavia.

Jotain omia mietteitä ja kokemuksia kysymyksiisi:
Koska malamuutti on rekikoira se tarvitsee liikuntaa.
Jos juokset tai pyöräilet vaikka kolme kertaa viikossa sen kanssa se riittää. Varsinkin, jos antaa sen vetää hieman. On onnellinen lenkin jälkeen.
Jännittavät tilanteet väsyttää malamuutin paremmin. Vieraat, oudot paikat, jne...
Ruumiillisesti hankala väsyttää. Reen tms. veto on parasta, muttei minusta pakollista. Sen voi korvata vaikka hiihtämällä sen kanssa.
Vetovyö ja hiihtämään.
Uinti maistuu yleensä malamuutille, muttei kaikille. Jotku karttaa vettä. Viilentää kesällä. Hellekesä onkin pahaa aikaa malamuuteille.
Ei ongelmia, jos on varjoa.... Liikuntaa ei anneta helteellä, kuin pakolliset kakkalenkit.
Mitä paikkojen tuhoamiseen tulee, niin sanoisin, että tuhoaa ja perusteellisesti, jos jätät ne sisälle yksin työpäivän ajaksi. Jos sisällä on ihmisiä, niin ei ne tuhoa sen enempää, kuin muutkaan rodut. Syövät toki kaikki kaapin nupit ja vähän listoja ja sen sellaista, kaikki puuosat talosta,.. Vinkkejä ajankuluksi ei tarvitse keksiä. Ne keksii itse, mutta se ei ole sitä, mitä toivot. Turhautuvat yksin jätettynä. Ulisevat yksinäisyyttään, niin että koko tienoo raikaa.
Meillä ei voi pitää sisällä näitä meidän tapauksia, jos ei olla itse sisällä.
---> Kestävä, tilava ulkotarha, sadesuojineen ja toinen koira kaveriksi. Ei tarvitse lämmitettyä koppia. Meillä on, mutta ne ei suostu menemään sinne. Ovat ennemmin toisessa avonaisemmassa kopissa, mutta mieluiten ihan vaan makoilevat kopin ulkopuolella. Kylmyys ei ole ongelma. Noilla ei ole koskaan kylmä, jos turkki on kuiva.
Se tarha pitää olla todella kestävä.
Leluja ei kannata ostaa. Ne leikkii metrisillä haloilla ennemmin tai jollain oksan pätkillä.
Minusta malamuutille ei saa edes antaa leluja, joita ne voi niellä kokonaisena. Se paksuin narulelu käy.
Malmuutti on todella perso ruuan perään. Se on sellainen asia, jota ei voi käsittää. Ehkä Suomenajokoiran omistajilla on hieman edes sinne suuntaan antaavaa kokemusta. Ruokakupissa käy kierre, kun malamuutti hotkii.

Mutta kun näissä on eroja ja osa malamuutin omistajista kouluttaa ja perusteellisesti omat malamuutit, niin tämä pitää käsittää vaan mun mielipiteenä. Itselläni ei ole aika riittänyt tottelevaisuus koulutuksiin. Harrastetaan vaan reki, jne. asioita. Niissä on ollut tarpeeksi tekemistä. Siksi meidän muutit on niitä villikkoja. Annoin kyllä peruskoulutuksen ja jakelen kokoajan käskyjä. Osaavat ja tietävät, mutta tekevät silloin, kun niille parhaiten sopii.
Oppivat heti kaikki temput, mutta eivät suostu tekemään niitä opetettuja juttuja, jos ei huvita. saattavat vaikkapa katsella jotain lintua ennemmin ja silloin ei temput kiinnosta.
Nappuloilla ja herkuilla saa tekemään ihan mitä vaan, muttei sen enempää, jos nappulat loppuu.
Ovat todella jääräpäisiä juntteja joskus.

Mutta suosittelen yhdistyksen sivuja lukemaan, niin saat muidenkin kokemuksia. Ne on erilaisia eri perheissä.
Se näissä on se ihmeellinen puoli, että kaikenlaista kokemusta kertyy. Elämä ei ole entisellään, kun malamuutin hankkii. Puhumattakaan, jos niitä on useampi. Kokeneelle koiranihmisellekkin tulee aika paljon uutta asiaa eteen. Pääasiassa ihan positiivisia kokemuksia näiden kanssa kertyy. Mutta kyllä joku päivä voi Anne Flinkkilän haastattelussa olla joku malamuutin omistajakin tilittämässä itkun tuhruisin silmin väsynyttä elämäänsä. Se ei ole mikään ihme, jos ei tiedä, mitä voi olla tulossa.

Lue lisää

paljon hyödyllistä juttua, kiitos :)

Kyllä jo oonkin tästä rodusta aika paljon kaikenlaista lukenut ja ymmärrän että rotu ei välttämättä ole helpoimmasta päästä. Mutta se ei haittaa, vaikka vähän haastetta olisikin. Ja sellanen mielikuva kuitenkin on jäänyt että mahtavia nämä koirat on ja se vaivakin sitten on sen arvoista.

Vieläkin kertomukset kokemuksista alaskanmalamuutin kanssa elämisestä tervetulleita! -ja erityisesti jos on kokemuksia pienen koiran ja muutin yhteiselosta