Umpikuja..siltä miusta tuntuu..tätä on ollut jo ainakin vuoden. On masennus, itsetuhoiset ajatukset, itse inho, kukaan ei välitä. Kuitenkin aina kun olen itsemurhaa miettinyt ja harkinnut, niin lopulta vielä toistaiseksi olen tullut siihen tulokseen että mitä se hyödyttää? En pidä siitä että vieraat ihmiset urkkivat asioitani ja niin siinä käy jos teen itsarin, että vähintään viranomaiset rupeavat tutkimaan asioitani. Vihaan sitä että vieraat ihmiset puhuvat minusta, sitä selkään puukotusta kun joutuu muutenkin sietämään tarpeeksi. Se myös masentaa kun kenellekkään ei voi puhua. Ei ole ystäviä eikä kavereita, joskus kun oli niin ne loppuivat aina siihen että he kertoivat asioistani eteenpäin enkä voinut heihin luottaa yhtään. En keneenkään voi. Kaiken lisäksi koulussa on hirveet paineet. Tuntuu että kaikki on pakko tehdä niin hyvin kuin osaa ja mikään ei saa jäädä tekemättä, on pakko tehdä. Kaiken lisäksi harrastan vielä ratsastusta lähitallilla jossa mulla on oma hevonen, muutaman kerran olen pyörtynyt tallille illan aikaan, sairaalalla antavat viikon sairasloman ja se on siinä..sielläkin tulee hylätty olo..kukaan ei kuuntele, kukaan ei välitä. Vanhemmatkaan eivät tulleet sairaalasta hakemaan, kumpikaan, ovat eronneet ja molemmilla omat uusioperheet ja musta tuntuu aina etten kuulu kumpaakaan. Mitä teen? missä vika? Miten saada paha olo pois? Ja vielä yksi juttu..olen lesbo, sen olen jos vuosia tiennyt ja sisäistynyt. Olin pitkään ollut todella ihastunut yhteen tyttöön. Siis silloin kun olin vielä henkisesti terve ja kotona kaikki hyvin. Kerroin hänelle tunteeni mutta hän sanoi ettei tunne minua kohtaan samoin, ei vain ole samaa sorttia. Hän sanoi sen sillee ystävällisesti, mutta se sattui silti. Siitä ne pahat olot ovatkin sitten jatkuneet. Vanhempien ero, koulu kiusaus, selkään puukotus jne..masennus,syömis ongelmat ja muut.. en kuitenkaan pysty itsariin koska todellakin vihaan sitä että vieraat ihmiset tonkii mun tietoja. Mitä teen? Mistä apu?
Umpikuja
anni89
3287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei siinä muu auta kuin mennä lääkäriin. Ota tuo hyvä kirjoituksesi mukaan ja lue se siellä tai anna lääkärin käteen, jos et jaksa/pysty lukemaan. Minulle on tuttua tuo, että on vaikea luottaa ihmisiin ja olen täysin haluton kuulemaan kertomuksiani jossain turuilla ja toreilla takaisin. Hakeudu sinäkin psykoterapiaan. Terapeuttiin voi luottaa, hän ei lavertele tai juorua, vaan on luotettava. Eihän terapiasta mitään voi tulla, jos ei voi luottaa ja kokea oloaan turvalliseksi. Terapeutti on tottunut kaikkeen ja he taitavat olla aika sitkeitä ja kärsivällisiä, kun kestävät kaikkea, minuakin, monista vaikeuksistani huolimatta.
mene terapiaan.Terapeutilla,joka on lääkäri,on todellakin valat vannottu ja täydellinen vaitiolovelvollisuus.Lääkäri erikoislääkäri psykiatri on paras terapeutti ja hänellä on ammattitietoutta.Psykiatri ei saa ilman sinun lupaasi kertoa asioitasi edes sinun vanhemmillesi.Voit ainakin luottaa psykiatriin.
Maailma on sellainen paikka,jossa tavalliset kaduntallaajat puhuvat yhtä tyhjää,kun niillä ei tosiaankaan ole päässä muuta kuin tavallisia asioita.Järki ei leikkaa ja pää on tyhjä.Kaikki eivät ole Anni yhtä älykkäitä ja siitä se monesti johtuu tuo niin sanottu turha juoruilu ja toisten asioihin puuttuminen.Ihminen,jonka mielenkiinto kohdistuu hänen korkeamman älykkyytensä ansiosta korkeampien asioiden käsittelyyn ja ongelmien ratkomiseen,ei todellakaan edes käytä aikaansa toisten tavanomaisten asioiden pohtimiseen.Miksi?Älykäs ihminen tylsistyy "mitättömistä" asioista ja nimenomaan jokapäiväisistä tavallisista höpinöistä.Mutta kaikki kaduntallaajat eivät ole älykkäitä.Tyhjät tynnyrit kumisevat ja niin ne todella paukkuvat tyhjyyttään tuolla kaupungin vilskeessä.Tosi on.
Anni,olet fiksu ihminen!Tsemppiä sinulle.
Olipa kertomuksesi aikamoista.Kerropa seuraavan kerran sille hoitohevosellesi huolesi ja anna sille kunnon hali,niin se kyllä ymmärtää enemmän kuin ihmiset ja muistaa sinutkin.