Ystävälläni on sekaroituinen koira 11 vuotias iältään ja koira on terve ja "iloinen". Koiraa hän pitää kesät talvet omakotitalon kylmällä verannalla (joka kuitenkin aika iso).Tosin kovimmilla pakkasilla sisällä. Pissalla ja tarpeella koira käy pihan nurkalla hätäisesti (jos ei käy niin tarpeet tekee sitten sinne verannalle). Lenkitystä ei juuri lainkaan ehkä pari kertaa kuukaudessa noin 200 metrin matkan. Tähän majoitusjärjestelyyn on päädytty perheenjäsenen allergian vuoksi. Mitä mieltä olette koiranomaistajat ja koirien ystävät? Ruokana on kuivamuonaa pääasiassa. Ystäväni kertoo ettei koira osaa muuta vaatia. Onko tämä koiran elämää??
Onko oikein koiraa kohtaan
Hot dog
13496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sekä ruokaa.ei koira tarvitse palatsia ja paijauksia joka päivä ellei ole joku fifi.Tuo lenkkeily liian vähän kylläkin vaan ei ole lain vastainen hoito.Pahempaa jos koira lenkitetään ja koulutetaan lisukkeena piestään välillä.
ole oikein tuokaan. Eikö noin iäkästä koiraa voisi jo armahtaa ja viedä lopetettavaksi. En ikinä voisi kohdella koiraa noin.
Vaan yksitoistavuotias koira on vasta keski-ikäinen. Tosin myöhäiskeski-ikäinen mutta kuitenkin.
Meillä koirat järkiään eläny 13-16 vuotiaiksi ja mummonkoira oli jo 22, kun se yhtäkkiä meni huonoksi. Tämä ikäkoira tosin eli 70-luvulla.
No näistä nykyajan rotukoirista tiedä. Ilmeisesti ihmisen harrastama geenien manipulointi, ja teollinen ruoka on romahduttanut monien koirien odotettavissa olevaa ikää.
Sakemannit taitaa olla yksi näistä, jopa kahdeksan vuotiailla saattaa olla kremppaa jos toistakin. Ja kymppikesäsenä jo ikäloppuja.
Joten jos kokemuksesi on VAIN sakemanneista voin ehkä ymmärtää näkemyksesi. Mutta normaalit "maalaiskoirat" ovat kyllä reilusti pitkäikäisempiä.
Ja lopuksi aloittajan kysymykseen että onko koiran elämää: ei ehkä aivan, lenkitystä päivittäin ja monta kertaa(vaikka sitten vaan se parinsadan metrin matka), ja välillä muutakin murkinaa nappuloiden lisäksi ja luita sun muita.
kokemusta on muistakin roduista, mutta oli rotu ja odotettavissa oleva elinikä mikä hyvänsä, niin onko järkeä pitää koiraa tuolla tavalla?
Näitä ystävien viestejä lukee viikottain monta.
Totta ettei allergian vuoksi koiraa tule siirtää asumaan kököttämään ulos.
Silti vielä tahtoisin kuulla omistajan kertomuksen näistä a i n a ensin.
Näyttää siltä että on kahdenlaisia koiraihmisiä..kyllä olen itsekin sitä mieltä että koiran olisi parempi nukkua jo autuaammilla metsästysmailla, koska ei sen kanssa kukaan seurustele eikä vietä aikaa. En ymmärää miksi joku hankki koiran sen vuoksi että joskus ohimennen rapsuttaa ja heittää ruokaa kuppiin? Koiran tarkoitus on kai olla muutakin vain pelkästään olla olemassa. Mutta lopettamisarmahdukset eivät tule kuulema kuuloonkaan...
eläinsuojelaissa on selvästi sanotti, että koiran on saatava riittävästi liikuntaa ja aktiviteettiä.
Allergia ei ole selitys sille, miksi koiraa ei käytetä lenkeillä / metsässä / puistoissa. Tuskin se allergia haittaa ulkona. Ja ainahan voi vaihtaa vaatteet koiran ulkoilutuksen jälkeen. Aina voi myös tuulettaa asunnon, pyyhkiä lattiat ja pölyt. Rankkaahan se on joka päivä liikkua rättikädessä.
Mutta oikein ei ole koiraa kohtaa sulkea se pois laumasta ja jättää täysin huomiotta. Huomioiminen ei tarkoita nyt koko aikaista rapsutusta, vaan sitä, että koira kanssa harrastetaan.
Sinulle joka kerroit epäileväsi "ystävien" tarinaa selvennän vielä itse lisää: kyseisen seropin omistaja on miesystäväni ja se allergiaa sairastava olen minä joka tässä kyselen. Asumme eri osoitteissa. Vuosi sitten syksyllä kun oleilin hänen luonaan enemmänkin, (koko kesän) aloin oireilemaan astmaoireilla,kävin allergiatesteissä ja koira-allergia todettiin. Sitten mietimme mikä neuvoksi, sillä oireet pahenivat koko ajan enkä voinut enää yöpyä hänen luonaan. Ehdotin josko koiran voisi antaa pois tai sitten nukuttaa. Mutt lemmikki oli niin rakas, ettei kumpikaan vaihtoehto käynyt. Niinpä hän keksi oivallisen konstin: koira voisi alkaa asumaan verannalla. Viime kesä meni sitten ilman oireita ja koira tosiaan asui verannalla, mutta minä jolla on tämä allergia, huolehdin koirasta täysin. Lenkitin joka päivä tai parikin kertaa päivässä. Keitin aamupuurot jne. Nyt sitten tämän talven koira on edelleen asunut verannalla, vaikka tapaamme vain viikonloppuisin ja minun luonani. Itse kärsin tästä ja tiedän että koira kärsii ja tunnen syyllisyyttä asiaan. Hoito on todellakin sitä mistä aiemmin kerroin ei siis KEKSITTY tarina.
Ymmärrän jutun. Miksi haet ratkaisua täältä. Koirahan on tuossa sivusta seuraaja. Ikäänkuin hakisit täältä oikeutusta kuin monet sinua aikaisemmin. Sori, pointseja tästä heruu koiralle jonka tulisi löytää uusi emäntä tai uusi koti. Koira ei kykene ratkaisemaan elämäntilannettanne, te tai toinen teistä kyllä.
Kun se koira on jo noin vanha ja jos nukutus ei tule kuuloonkaan, on sellainenkin vaihto-ehto, että antakaa se jollekin vanhemmalle ihanalle ihmiselle yhteisiä vanhuudenpäiviä viettämään.
Aika monessa vedessä keitettynä ja aloituksen uudelleen lukeneena voisin todeta seuraavaa:
Jos sinulla ja miehelläsi on tulevaisuus oikeasti anna koiran mennä. Liian myöhäistä antaa sille uutta kotia ellei sitten jossain olisi sellainen. (rotu ??)
Joskus näitä sattuu ja koira viettää viimeiset 5-seuraavaa vuotta onnellisena vanhuksena.
Näitä on. Takaan.
Ihminen on itsekäs surussaan. Ei aina näe että koira voisi viettää happydayssit muillakin verannoilla, ei teillä.
Jos ei, paikka on tiukka. Sen tiedätkin. Poikaystävästäsi et paljon kerro ja sitä miten hän suhtautuu asiaan. Koirahan on hänen ...
Aika paljon kokeneena katselen näitä juttuja molempien puolelta.
Nyt täytyy mennä.
Lykkyä.
Niitä löytyy uskomattoman paljon ja tulee löytymään näitä koteja vanhuuskoteja.
Toinen vaihtoehto on se mihin kukin aikanaan joutuu.
En kaivannut parisuhdeneuvoja, kiitos vaan, vaikka oletkin paljon kokenut, kirjoituksestasi ei käynyt ilmi että mitä olet "paljon kokenut" parisuhteita vai koirasta luopumisia.
Etsin vastausta täältä siksi, että onko totta niinkuin POIKAYSTÄVÄNI SANOO, että koiralla ei ole mitään hätää eikä tarvitse mitään. En ole itse mikään ns. koiraihminen. Minulla on ollut elämäni aikana kyllä koiria, kissoja, vuohia, undulaatteja, lehmiä, hevosia ja vasikoita, mutta tällä hetkellä elämääni en kaipaa minkäälaisia eläimiä ja voinkin sanoa näin, että rakastan koiria niin paljon että en niitä itselleni hankkisikaan, koska tiedän että joku muu jaksaa huolehtia niistä paremmin kuin minä. Olen miettinyt tätä meidän koira-asiaa todella paljon ja koirahan ei siis ole minun joten en voi hänen kohtalostaan päättää, siksi niitä neuvoja kaipailen, kun olen kuullut senkin ettei noin vanhalle koiralle ole enää hyväksi muuttaa kotia, että se kärsisi siitäkin. Mutta nythän sain uutta uskoa siihen, että toivoa on vielä, jos jostain uusi perhe löytyy.