Omistan kaksi kissaa jotka ovat minulle tärkeintä maailmassa. Minulla on myös todettu vakava masennus ja joskus asiat eivät toimi. Kissoista olen kuitenkin aina huolehtinut hyvin. Ne ovat ainoa ihana asia elämässäni. Nyt olen ottamassa kolmatta kissaa ja mietityttää miten jaksan. Vai olisiko se vain kolminkertainen ilo. En oikein tiedä mikä olisi oikein kissaa kohtaan. Tiedän kyllä että pystyn sen hoitamaan ja sitä rakastamaan kuten toisianikin kissoja. Oma kunto vain huolettaa. Onko muilla kokemuksia tällaisesta asiasta? Eli onko muita masentuneita kissan omistajia? Miten teillä elämä sujuu kissojen kanssa?
Toivottavasti joku ei nyt aloita ettei masentuneella olisi oikeutta pitää kissoja. Varsinkin kun hoitaa ne hyvin.
Toivottavasti joku ei nyt aloita ettei masentuneella olisi oikeutta pitää kissoja. Varsinkin kun hoitaa ne hyvin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eläimet auttavat ihmistä parantumaan tai ainakin toipumaan sairauksista paremmin, joten jos luulet ja tiedät että kykenet hoitaa kolmea kissaa niin miksei. Toivotaan vaan että kaikki kolme kissaa tulevat toimeen keskenään, jos eivät, se on aika rasittavaa pitää niitä erillään ja huolehtia siitä etteivät pääse tappelemaan keskenään. Joten voi olla ihan hyvä että tyydyt toistaiseksi kahteen kissaan.
ehkä kuitenkin lykätä kolmannen kissan ottamista juurikin tuosta syystä, että alku on ihan varmasti vaikeaa totutellessa muihin. Kukapa meistä olisi kieltämään, että et saisi kissoja pitää, jos kerran niitä asianmukaisesti ja hyvin hoidat, päinvastoin, kissoista on varmasti hyötyä myös sinun paranemisprosessillesi ja vaikutat tekstin perusteella kyllin järkevältä, jotta ymmärrät oman jaksamisesi.
Ehkä kuitenkin tosiaan olisi hyväksi odotella sitä omaa parantumista ja sitten miettiä kolmatta kissaa. Jaksamisia ja paranemisia sinulle! :D