Onko aikuisilla

ei ole,ja todellakin sen kyllä vaistoaa rakastaako vanhempi oikeasti lastaan.Sen huomaa lapsi aikuisena paremmin kun lapsena,onko rakastettu.
Ketään ei voi pakottaa rakastamaan ja ketään ei voi pakottaa siirtämään huonekaluja jos ei halua, sen päättää jokainen ihan itse.

mikroilmeet? kirjoitti:

ei ole,ja todellakin sen kyllä vaistoaa rakastaako vanhempi oikeasti lastaan.Sen huomaa lapsi aikuisena paremmin kun lapsena,onko rakastettu.
Ketään ei voi pakottaa rakastamaan ja ketään ei voi pakottaa siirtämään huonekaluja jos ei halua, sen päättää jokainen ihan itse.

Lue lisää

lapsilla ei ole todellakaan mitään velvollisuutta hoitaa vanhempiaan. Ei lapsia tehdä velvollisuuksien takia vaan ihan muiden asioiden takia, jokainen miettiköön. Uskon, että lapsi tai lapset osoittavat rakkauttaan mikäli sitä ovat saaneet...ei vanhuus ole oikeutus eikä isovanhemmuus oikeutus ??

mikroilmeet? kirjoitti:

ei ole,ja todellakin sen kyllä vaistoaa rakastaako vanhempi oikeasti lastaan.Sen huomaa lapsi aikuisena paremmin kun lapsena,onko rakastettu.
Ketään ei voi pakottaa rakastamaan ja ketään ei voi pakottaa siirtämään huonekaluja jos ei halua, sen päättää jokainen ihan itse.

Lue lisää

Lapset on aina kaikkein tärkeimmät ja heitä autetaan, kun he rakentavat taloa, kun heidän perheessään on sairautta, vanhemmat on aina valmiit auttamaan, ainakin minä olen ollut ja se on sitä, millä minä osoitan rakkauteni. Olen kasvattanut heidät yksin,koska halusin lapset, samoin, kuin heidän isänsä, joka ei ole laittanut tikkua ristiin. Nyt lapset kyttäävät isän rahoja ja ovat kääntäneet minulle selkänsä, vaikka en pyydä, muuta, kuin saada olla heidän ja ennekaikkea lastenlasten kanssa. En ole tehnyt koskaan mitään pahaa lapsilleni, toisin kuin heidän isänsä. Rakastan lapsiani edelleen, vaikka katkaisin heihin välit, ettei tarvitse olla heidän riesanaan. Lähin omaiseni on viranomainen, ei vanhin lapseni.

Elmakka kirjoitti:

Lapset on aina kaikkein tärkeimmät ja heitä autetaan, kun he rakentavat taloa, kun heidän perheessään on sairautta, vanhemmat on aina valmiit auttamaan, ainakin minä olen ollut ja se on sitä, millä minä osoitan rakkauteni. Olen kasvattanut heidät yksin,koska halusin lapset, samoin, kuin heidän isänsä, joka ei ole laittanut tikkua ristiin. Nyt lapset kyttäävät isän rahoja ja ovat kääntäneet minulle selkänsä, vaikka en pyydä, muuta, kuin saada olla heidän ja ennekaikkea lastenlasten kanssa. En ole tehnyt koskaan mitään pahaa lapsilleni, toisin kuin heidän isänsä. Rakastan lapsiani edelleen, vaikka katkaisin heihin välit, ettei tarvitse olla heidän riesanaan. Lähin omaiseni on viranomainen, ei vanhin lapseni.

Lue lisää

Häh, siis katkaisit välit omiin lapsiin?!!! Eipä tunnu varmaan lapsistasi hyvältä, kun ensin isä on ollut etäinen ja sitten vielä äiti lopulta hylkää..

Lapset ovat monesti vihaisia myös vanhemmalle, joka ei ollut heidän lapsuudessaan paha ja ilkeä. Syy tähän on se, että toinen vanhempi ei suojellut lasta tältä pahalta vanhemmalta. Itselläni oli juuri näin.

Miksi pyydät olla lastesi ja lastenlastesi kanssa? Olisiko mahdollista, että kehittäisit itseluottamustasi ja itsearvostustasi, jonka mukana saisit ihmiset tulemaan pikemminkin luoksesi kutsumuksesta, kuin pakottamalla ja anelemalla seuranpitäjäksi sinulle?

ystävyydellä.. kirjoitti:

Häh, siis katkaisit välit omiin lapsiin?!!! Eipä tunnu varmaan lapsistasi hyvältä, kun ensin isä on ollut etäinen ja sitten vielä äiti lopulta hylkää..

Lapset ovat monesti vihaisia myös vanhemmalle, joka ei ollut heidän lapsuudessaan paha ja ilkeä. Syy tähän on se, että toinen vanhempi ei suojellut lasta tältä pahalta vanhemmalta. Itselläni oli juuri näin.

Miksi pyydät olla lastesi ja lastenlastesi kanssa? Olisiko mahdollista, että kehittäisit itseluottamustasi ja itsearvostustasi, jonka mukana saisit ihmiset tulemaan pikemminkin luoksesi kutsumuksesta, kuin pakottamalla ja anelemalla seuranpitäjäksi sinulle?

Lue lisää

kaiken. No, sehän on hyvä, että joku osaa muita neuvoa. Minä en siihen syyllisty. Kuuntelen, mitä toisella on sanottavaa,mutta en voi ottaa vastuuta toisen tekemisistä, neuvomalla häntä. Voihan sitä kertoa,miten itse toimisin samanlaisessa tilanteessa,mutta neuvomaan en ryhdy. Enhän/ ethän tiedä kaikkea?
Olen suojellut lapsiani tältä pahalta vanhemmalta, erosinhan hänestä 20v ja jäin YKSIN kahden alle 3v. lapsen kanssa, ettei lasten tarvinnut nähdä, juomista, väkivaltaa, sairaalloista mustasukkaisuutta ja uskottomuutta.
En puhunut lapsilleni pahaa heidän isäsätään, joka ei halunnut tavata lapsiaan. Minulla ei ollut vanhempia, jotka olisivat auttaneet. Olin todella YKSIHUOLTAJA.
Olen auttanut lapsiani aina,kun olen pystynyt ja joka kerran minut on ajettu haukkujen säestämänä pois. Välit olivat aina auttamiskeikan jälkeen poikki 3-7kk. Lapsenlapset kasvoivat ja ikävöin heitä, sekä lapsiani, sydän verta vuotaen.Jouluja en ole saanut viettää heidän kanssaan, juoppo isä on sen saanut tehdä, kun häneltä saa arvokkaat lahjat. Minä satsaan yhdessä oloon ja muistojen tekemiseen, kun rahaa ei ole. Lasten syntymäpäivillä ollessamme,jos minulla on rahaa mennä käymään. Olemme kaikki, isät ja appivanhemmat, sulassa sovussa, minua haukutaan, heidän isän kuullen, asioista jotka ei ole totta.
Voimani loppuivat, en jaksa enää riidellä lasteni kanssa, ilman syytä. Lapsillani on asiat hyvin ja olen onnellinen, että olen saanut heidät yksin kasvattaa, yhteiskuntakelpoisiksi, hyviksi ihmisiksi,joilla on hyvät puolisot, ihanat lapset ja kauniit kodit.
Rukoilen ja toivon, että he antavat minulle anteeksi kaikki ymmärtämättömyyttäni tekemäni virheet. On ikävää heidän kannaltaan, jos huomaavat vasta kuolemani jälkeen, kuinka paljon heitä olen rakastanut. Kukaanhan meistä ei ole täydellinen.
Molemmat lapseni ovat sanoneet minulle, ollessani 44-50v. että he haluaavat perintöjä. Koska minulla ei ole mitään heille jättää, niin en ole minkään arvoinen.
Olen kasvattanut ja kouluttanut heidät, niin, ettei heillä ollut opintolainaa, mutta ammatit ja työtä oli, kun maailmalle lähtivät, 90-luvun alkupuolella.
En ole materialisti, mutta ole tehnyt armottomasti töitä, nyt en enää jaksa tehdä.
En ole heitä hylännyt, vaan katkaisin välit itseni takia,nimenomaan oman arvostukseni takia. Näin on helpompaa, kun ei tarvitse odottaa, armopaloja, koska tulisivat käymään.

tietävän kirjoitti:

kaiken. No, sehän on hyvä, että joku osaa muita neuvoa. Minä en siihen syyllisty. Kuuntelen, mitä toisella on sanottavaa,mutta en voi ottaa vastuuta toisen tekemisistä, neuvomalla häntä. Voihan sitä kertoa,miten itse toimisin samanlaisessa tilanteessa,mutta neuvomaan en ryhdy. Enhän/ ethän tiedä kaikkea?
Olen suojellut lapsiani tältä pahalta vanhemmalta, erosinhan hänestä 20v ja jäin YKSIN kahden alle 3v. lapsen kanssa, ettei lasten tarvinnut nähdä, juomista, väkivaltaa, sairaalloista mustasukkaisuutta ja uskottomuutta.
En puhunut lapsilleni pahaa heidän isäsätään, joka ei halunnut tavata lapsiaan. Minulla ei ollut vanhempia, jotka olisivat auttaneet. Olin todella YKSIHUOLTAJA.
Olen auttanut lapsiani aina,kun olen pystynyt ja joka kerran minut on ajettu haukkujen säestämänä pois. Välit olivat aina auttamiskeikan jälkeen poikki 3-7kk. Lapsenlapset kasvoivat ja ikävöin heitä, sekä lapsiani, sydän verta vuotaen.Jouluja en ole saanut viettää heidän kanssaan, juoppo isä on sen saanut tehdä, kun häneltä saa arvokkaat lahjat. Minä satsaan yhdessä oloon ja muistojen tekemiseen, kun rahaa ei ole. Lasten syntymäpäivillä ollessamme,jos minulla on rahaa mennä käymään. Olemme kaikki, isät ja appivanhemmat, sulassa sovussa, minua haukutaan, heidän isän kuullen, asioista jotka ei ole totta.
Voimani loppuivat, en jaksa enää riidellä lasteni kanssa, ilman syytä. Lapsillani on asiat hyvin ja olen onnellinen, että olen saanut heidät yksin kasvattaa, yhteiskuntakelpoisiksi, hyviksi ihmisiksi,joilla on hyvät puolisot, ihanat lapset ja kauniit kodit.
Rukoilen ja toivon, että he antavat minulle anteeksi kaikki ymmärtämättömyyttäni tekemäni virheet. On ikävää heidän kannaltaan, jos huomaavat vasta kuolemani jälkeen, kuinka paljon heitä olen rakastanut. Kukaanhan meistä ei ole täydellinen.
Molemmat lapseni ovat sanoneet minulle, ollessani 44-50v. että he haluaavat perintöjä. Koska minulla ei ole mitään heille jättää, niin en ole minkään arvoinen.
Olen kasvattanut ja kouluttanut heidät, niin, ettei heillä ollut opintolainaa, mutta ammatit ja työtä oli, kun maailmalle lähtivät, 90-luvun alkupuolella.
En ole materialisti, mutta ole tehnyt armottomasti töitä, nyt en enää jaksa tehdä.
En ole heitä hylännyt, vaan katkaisin välit itseni takia,nimenomaan oman arvostukseni takia. Näin on helpompaa, kun ei tarvitse odottaa, armopaloja, koska tulisivat käymään.

Lue lisää

No kaipasi vinkkejä niin tässä yksi: Mene puhumaan kunnan mielenterveystoimiston psykologille ongelmistasi. Eikä maksa mitään.

Tunnut selvästi piehtaroivan vain oman itsesi ympärillä ja olevasi aina vain itse oikeassa välittämättä erilaisista ajatuksista. Et voi muuttaa muita ja ympäröivää maailmaa, mutta itseäsi voit muuttaa jos tunnistat ensin mikä on omassa jattelussasi ja käytöksessäsi pielessä.

Hyvää tässä on se, että olet nostanut kissan pöydälle ja tunnustanut, että jokin tässä kuviossa mättää.

Quo vadis? Carpe diem!

"Vanhempimyytti" on joskus harhaa, itsekyyttä, vihaa, kostoa, raivoa, katkeruutta pettymyksiä. Jos kaikki eivät tanssi pillinini mukaan, niin kostan ja teen heidät perinnöttömiksi".

Eräs tuttavani, jolla on muutama asunto-osake, kesämökki saaressa lähellä kaupunkia, tyhjä rakentamaton tontti on uhannut jättää lapsensa ja lastenlapsensa perinnöttömksi, koska he ivät tee, käyttäydy hänen haluamallaan tavalla.

Itse hän on saanut kaiken omaisuuden perintöinä, vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan.

Taustalta löytyy katkera isä-äiti suhde, jossa hän oli "vahinkolapsi".

Keskustelin juuri tänään poikani kanssa. Hänellä on vaimo kaksi lasta 5 ja 2 vuotiaat. Hän on pitkällä sairaslomalla ja hän on joutunut tekemään ratkaisun, jossa hän maksaa asuntolainastaan vai korot, kunnes hänen terveytensä taloudellinen tilantesa kohentuu.

Henkilökohtaisesti lupasin tukea häen perhettään taloudellisesti, kunnes perheen taloudellinen tilantensa paranee.
Pojanpojalla on ensi viikonloppuna synttärit ja lupasin osallistua polkupyörän hankintaan sadalla eurolla.

Muut sukulaiset osallistuvat pyörän hankintaan myös rahallisesti.
Lapset eivät välttämättä ymmärrä kaikkia asoita, miksi heidän tulisi kärsiä?

Onko tämä sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä?

Eräs kuulemani vanha viisaus.

Länsimaisessa kulttuurissa petytään, mikäli odotusarvot eivät toteudu halutulla tavalla. -Itämaisessa kulttuurissa muutetaan odotusarvoja tilanteen mukaisiksi.

Filosofi Sokrates esitti runsaat 2300 vuotta sitten pohdittavaksi kysymyksen "Voiko sammakko, joka on elänyt koko elämänsä kaivossa ymmärtää merta?".

Kotkansydän /Virtaava eneria sivustolla löytyy runsaasti ajatuksia ja pohdintoja, jotka saattavat antaa uudenlaista näkökulmaa asioihin.

"Kotkansydän. Meitä ei määrittele se, kuinka hyviä olemme 99% ajasta.
Meidät määrittelee se, kuinka pahoja olemme 1% ajasta".

Selaamalla allaolevassa linkissä olevia sivuja ja katsomalla peiliin,ihminen voi muuttaa ajattelu, toiminta ja käyttäytymistapojaan.

Hyviä ja valaisevia lukuhetkiä.

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Quo vadis? . Carpe diem! kirjoitti:

Quo vadis? Carpe diem!

"Vanhempimyytti" on joskus harhaa, itsekyyttä, vihaa, kostoa, raivoa, katkeruutta pettymyksiä. Jos kaikki eivät tanssi pillinini mukaan, niin kostan ja teen heidät perinnöttömiksi".

Eräs tuttavani, jolla on muutama asunto-osake, kesämökki saaressa lähellä kaupunkia, tyhjä rakentamaton tontti on uhannut jättää lapsensa ja lastenlapsensa perinnöttömksi, koska he ivät tee, käyttäydy hänen haluamallaan tavalla.

Itse hän on saanut kaiken omaisuuden perintöinä, vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan.

Taustalta löytyy katkera isä-äiti suhde, jossa hän oli "vahinkolapsi".

Keskustelin juuri tänään poikani kanssa. Hänellä on vaimo kaksi lasta 5 ja 2 vuotiaat. Hän on pitkällä sairaslomalla ja hän on joutunut tekemään ratkaisun, jossa hän maksaa asuntolainastaan vai korot, kunnes hänen terveytensä taloudellinen tilantesa kohentuu.

Henkilökohtaisesti lupasin tukea häen perhettään taloudellisesti, kunnes perheen taloudellinen tilantensa paranee.
Pojanpojalla on ensi viikonloppuna synttärit ja lupasin osallistua polkupyörän hankintaan sadalla eurolla.

Muut sukulaiset osallistuvat pyörän hankintaan myös rahallisesti.
Lapset eivät välttämättä ymmärrä kaikkia asoita, miksi heidän tulisi kärsiä?

Onko tämä sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä?

Eräs kuulemani vanha viisaus.

Länsimaisessa kulttuurissa petytään, mikäli odotusarvot eivät toteudu halutulla tavalla. -Itämaisessa kulttuurissa muutetaan odotusarvoja tilanteen mukaisiksi.

Filosofi Sokrates esitti runsaat 2300 vuotta sitten pohdittavaksi kysymyksen "Voiko sammakko, joka on elänyt koko elämänsä kaivossa ymmärtää merta?".

Kotkansydän /Virtaava eneria sivustolla löytyy runsaasti ajatuksia ja pohdintoja, jotka saattavat antaa uudenlaista näkökulmaa asioihin.

"Kotkansydän. Meitä ei määrittele se, kuinka hyviä olemme 99% ajasta.
Meidät määrittelee se, kuinka pahoja olemme 1% ajasta".

Selaamalla allaolevassa linkissä olevia sivuja ja katsomalla peiliin,ihminen voi muuttaa ajattelu, toiminta ja käyttäytymistapojaan.

Hyviä ja valaisevia lukuhetkiä.

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Lue lisää

ja mielenkiintoisia vastauksia kaikilta kirjoittajilta, laidasta laitaan. Kiitos mielipiteistä!
Muistan, että vielä ollessani keski-iässä minun oli mahdoton ymmärtää omien vanhempien tekoja ja ratkaisuja ja olin heille hyvin katkera (syystä kyllä). Pikkuhiljaa vuosien vieriessä ymmärryksen verho avautuu, mutta nythän on jo myöhästä, kun vanhemmat ovat mullan alla.
Tosin meillä vallitsi puhumattomuuden kulttuuri niinkuin niin monessa muussa suomalaisperheessä. Miten siinä sitten lapsi mitään ymmärtää, yrittää vain arvailla elämän lainalaisuuksia.

Quo vadis? . Carpe diem! kirjoitti:

Quo vadis? Carpe diem!

"Vanhempimyytti" on joskus harhaa, itsekyyttä, vihaa, kostoa, raivoa, katkeruutta pettymyksiä. Jos kaikki eivät tanssi pillinini mukaan, niin kostan ja teen heidät perinnöttömiksi".

Eräs tuttavani, jolla on muutama asunto-osake, kesämökki saaressa lähellä kaupunkia, tyhjä rakentamaton tontti on uhannut jättää lapsensa ja lastenlapsensa perinnöttömksi, koska he ivät tee, käyttäydy hänen haluamallaan tavalla.

Itse hän on saanut kaiken omaisuuden perintöinä, vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan.

Taustalta löytyy katkera isä-äiti suhde, jossa hän oli "vahinkolapsi".

Keskustelin juuri tänään poikani kanssa. Hänellä on vaimo kaksi lasta 5 ja 2 vuotiaat. Hän on pitkällä sairaslomalla ja hän on joutunut tekemään ratkaisun, jossa hän maksaa asuntolainastaan vai korot, kunnes hänen terveytensä taloudellinen tilantesa kohentuu.

Henkilökohtaisesti lupasin tukea häen perhettään taloudellisesti, kunnes perheen taloudellinen tilantensa paranee.
Pojanpojalla on ensi viikonloppuna synttärit ja lupasin osallistua polkupyörän hankintaan sadalla eurolla.

Muut sukulaiset osallistuvat pyörän hankintaan myös rahallisesti.
Lapset eivät välttämättä ymmärrä kaikkia asoita, miksi heidän tulisi kärsiä?

Onko tämä sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä?

Eräs kuulemani vanha viisaus.

Länsimaisessa kulttuurissa petytään, mikäli odotusarvot eivät toteudu halutulla tavalla. -Itämaisessa kulttuurissa muutetaan odotusarvoja tilanteen mukaisiksi.

Filosofi Sokrates esitti runsaat 2300 vuotta sitten pohdittavaksi kysymyksen "Voiko sammakko, joka on elänyt koko elämänsä kaivossa ymmärtää merta?".

Kotkansydän /Virtaava eneria sivustolla löytyy runsaasti ajatuksia ja pohdintoja, jotka saattavat antaa uudenlaista näkökulmaa asioihin.

"Kotkansydän. Meitä ei määrittele se, kuinka hyviä olemme 99% ajasta.
Meidät määrittelee se, kuinka pahoja olemme 1% ajasta".

Selaamalla allaolevassa linkissä olevia sivuja ja katsomalla peiliin,ihminen voi muuttaa ajattelu, toiminta ja käyttäytymistapojaan.

Hyviä ja valaisevia lukuhetkiä.

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Lue lisää

Oli tosi koskettavaa lukea,kaunista,niinhän se on että itseä vain voi muuttaa,mutta me niin kovin herkästi olemme muuttamassa toista..
Aurinkoa päivääsi!

herätti ajatuksia kirjoitti:

Oli tosi koskettavaa lukea,kaunista,niinhän se on että itseä vain voi muuttaa,mutta me niin kovin herkästi olemme muuttamassa toista..
Aurinkoa päivääsi!

Otatteko huomioon sen ollenkaan, että kehitys on ollut niin huimaa sota-ajasta, pula-ajasta, lama-ajasta ja hyvinvointi-ajasta. Tekniikka, tieto ja kaikki vauhti on vain kiihtynyt. Jopa ihmisten käyttäytyminen ja kanssakäyminen on aivan erilaista kuin esim 50 vuotta sitten. Toivokaamme, että ymmärryksemmekin olisi kehittynyt samalla.

Lapset varmaan katsovat, että semmoinen äiti, joka on pystynyt kymmenen lasta hoitamaan kykenee hoitamaan myös itse itsenäsä.

avuton äiti kirjoitti:

Lapset varmaan katsovat, että semmoinen äiti, joka on pystynyt kymmenen lasta hoitamaan kykenee hoitamaan myös itse itsenäsä.

Oletko tosissasi?

Siinä vain tehdään iso virhe. Lasten velvollisuus olisi huolehtia vnahemmistaan, kun he ovat huonoina.
Tosin nykyään valtio ja kunnat avustavat, mutta ei kaikessa.
Aikoinaan asuttiin samassa talossa, joten asiat hoituivat luonnostaan, autettiin toisiaan. Isovanhempikin voi opettaa lapsille erilaisia taitoja elämää varten. Kypsyyttä se kyllä vaatisi, eikä näy toteutuvan enää.

itsekkyys. kirjoitti:

Siinä vain tehdään iso virhe. Lasten velvollisuus olisi huolehtia vnahemmistaan, kun he ovat huonoina.
Tosin nykyään valtio ja kunnat avustavat, mutta ei kaikessa.
Aikoinaan asuttiin samassa talossa, joten asiat hoituivat luonnostaan, autettiin toisiaan. Isovanhempikin voi opettaa lapsille erilaisia taitoja elämää varten. Kypsyyttä se kyllä vaatisi, eikä näy toteutuvan enää.

Lue lisää

aikalaisen kylmää, ja niinkuin tuossa edellisessä kommentissasi totesit, itsekästä.
Meidän perheessä, 5-henkisessä, ei ollut kovaa kuria, eikä tiukkoja sääntöjä, eli hyvin vapaa kasvatus. Omasta mielestäni aivan liian vapaa, näin aikuisen silmin ajateltuna. Rakkautta kyllä saimme, vanhempamme olivat kärsivällisiä ja lempeitä molemmat. Väkivaltaa meillä ei ollut koskaan.
Kun äitini eleli yksinään (leskenä) vointi alkoi huononemaan, vanhuuden vaivat alkoivat ilmaantua. Huolehdin hänen asioitaan, mm. kävin viikkotolkulla 4 kertaa päivässä laittamassa hänelle aamupalan, lounaat jne...Itselläni oli tuolloin jo 4 lasta. Ihan mielelläni huolehdin omasta äidistäni, vaikka välillä tuntui todella raskaalta, kun oma perhe oli iso, ja lapset suht`pieniä. Sain sitten onneksi äidille apua kotipalvelusta, ja se oli suuri helpotus. Lasten kanssa kävimme kyläilemässä n. pari kertaa viikossa.
Äitini kuoli muutamia vuosia sitten pitkän elämän eläneenä. Omaisuudestaan me sisarukset emme riidelleet, suurimman osan omaisuudesta annoimme pois. Kenelläkään ei ollut tarvetta, paitsi joitain muistoja halusimme, itse kukin.