Ystävälläni on reilun kahden vuoden ikäinen lapsi. Olen aika paljon tekemisissä perheen kanssa ja käymme kylässä viikottain puolin jos toisinkin. En kuitenkaan pidä siitä, että äiti ei kiellä lastaan ollenkaan kun he kyläilevät luonani. Lapsi esimerkiksi aukoo pakastintani ja samalla vinkuu jäätelöä. Edes kotona en saa mennä vessaan rauhassa kun lapselle tulee yhtäkkiä samaan aikaan pissahätä, vaikka juuri käynyt aikaisemmin vessassa, ja hän huutaa oven takana pissattaa ja rynkyttää ovea. Äiti ei jaksa kiinnittää tähän mitään huomiota heti vaan antaa lapsen jonkun aikaa vinkua oven takana ennen kuin sanoo lapselle edes jotakin. Samoin minä saan aina nuohota lapsen perässä kieltämässä häntä koskemasta tavaroihini, joiden en halua olevan hukassa tai särkyvän. Lapsi pyytää joskus saisiko kokeilla vaikkapa kelloani ja jos en anna niin alkaa kauhea vikinä. Miten tässä tilanteessa pitäisi toimia? Perheessä on totuttu siihen, että lasta yritetään lahjoa muilla konsteilla tai houkutella huomio pois halutusta asiasta muiden mielenkiintoisten juttujen avulla. Lapsen ei anneta hermostua tai huutaa vaan hänelle tarjotaan aina mieluisa vaihtoehto jos ei haluta jotakin juttua antaa hänelle. Itse alan olla melko väsynyt kun joudun jopa heillä vieraillessaan piilottelemaan puhelintani tai keksimään lapselle vaihtoehtoisia mielenkiinnon kohteita, jotta hän ei rupeaisi itkemään korujeni perään. Jos annan lapsen hermostua niin äiti yleensä sanoo että "no anna sen katsoa, kokeilla" tms. tai "mikset anna hänen koittaa sitä".
Miten kieltää 2-vuotiasta
..............................
2480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on vuosien takaa samantyyppinen kokemus.
2-vuotias osasi pompottaa (lähinnä) vanhempiaan, kun hänelle oli annettu siihen valta.
Meillä kyläillessään tämä tenava otti jotakin (pulla/leipä/pikkuleipä) pöydästä, ja lähti viipottamaan sen kanssa ympäri huushollia, eikä kumpikaan lapsen vanhemmista puuttunut asiaan.
Minä sitten itse sanoin aika napakasti tälle naperolle, että pullan kanssa ei lähdetä keittiöstä mihinkään. Lapsi saattoi katsoa äitiään hieman ihmetellen, mutta sanoin, että ensin syödään se pulla, ja sitten vasta lähdetään pois pöydästä. Kyllä lapsen vanhemmat sitten tottuivat, ettei meillä kuljettu ruokien kanssa ympäriinsä.
Tämäkin lapsi roikkui usein jäkaapin ovessa, ja vinkui milloin mitäkin. Minä sanoin, että jääkaapin ovea ei saa avata. Jos lapsi halusi jotakin ottaa, hän otti sitä, mitä pöydässä oli.
Sano ihan suoraan vaan sekä lapselle, että äidille, miten teidän huushollissa toimitaan.
Kun minä olin alun pitäenkin "tiukka", lapsi alkoi oppia, miten meillä tuli käyttäytyä.
murkku-ikä, niin luottaa sinuun, koska osaat pitää RAJAT ja annat RAKKAUTTA!
Kerro äidille että se on niin sanotusti kusessa muutaman vuoden kuluittua! Se ipana hyppii äitinsä silimille, eikä usko yhtään mitään!