Kouluampumisten todelliset syylliset

Yhteiskunta ON mätä! Meidän kaikkien tyhmyydestä... ei... TEIDÄN takia... mähän oon kato viaton kusipää joka mielellään syyttää muita..

Tällä tavalla passiivistenkin tyyppien ansiota on, ettei muutosta parempaan tule.

Jos joillekkin pitäs pistää kuulakalloon, nii maailmanparantajille, eipä tulis jatkuvasti jotain paskaa lisää.

Suomi on nyt tällänen kukkahattujen maa missä niitten parannus ideat "tehdä suomesta maailman turvallisin maa, eli lisää lakeja ja sääntöjä" toteutataan ja ne jotka ei niistä tykkää, nii yrittäkööt niellä kaiken paskan mitä kukkahattu huorat keksii.

kofffeeelo kirjoitti:

Yhteiskunta ON mätä! Meidän kaikkien tyhmyydestä... ei... TEIDÄN takia... mähän oon kato viaton kusipää joka mielellään syyttää muita..

Tällä tavalla passiivistenkin tyyppien ansiota on, ettei muutosta parempaan tule.

Lue lisää

PIDÄ SINÄ LAHOPÄÄ LÄTTYS UMMESSA

Epäilen että kouluammuskeluun oli osasyy se että esimerkiksi Pekka Auvinen käytti lääkkeitä masennukseen ja en muista käyttikö Kauhajoen ampujakin. Mutta uskon kuitenkin että kiusaaminen oli piste i:n päällä ammuskeluihin.

"1. Minusta on tullut tällainen samasta syystä, kuin sinusta on tullut tuollainen. Voiko sitä sen tarkemmin selittää? Ei elämässäni ole mitään ykisttäistä "suurta tapahtumaa" joka muutti minut tällaiseksi. Mutta myönnän sen, että kun monia vuosia sitten tajusin millainen olen, pelkäsin itseäni. Säpsähdin kun huomasin nauttivani läheisensä menettäneiden ihmisten surusta ja tuskasta, häpesin itseäni kun huomasin nauttivani katsoessani kuvaa lapsesta joka itkien ravisteli pommituksessa kuolleen äitinsä ruumista. Häpesin ja pelkäsin, ja kuvittelin olevani jotenkin huono. Mutta ne ajat olivat ohi nopeasti. Aloin tajuamaan, että omia impulssejaan on turha kieltää opitun moraalin vuoksi. Se on itsensä pettämistä, ja siksi vahingollista. Kun tajusin tämän, valtava taakka putosi harteiltani. Vapauduin sillä samalla sekunnilla teeskentelystä, näyttelemisestä, ja ihmissuhteiden ylläpidon aiheuttamasta valtavasta taakasta.. En enää tarvinnut niitä, olin vain oma itseni. Ja se oli ihanaa. ...Ja mikä parasta, huomasin että olin teitä muita parempi. Teistä suurin osa on vieläkin kuin minä aikoja sitten. Teeskentelijöitä, ilvelijöitä, narreja ja pelkureita. Ette tajua että teidän tulisi kehittää itsellenne oma kategorinen imperatiivi." Joo, mitä tulee taas tuohon että kun nautit toisten suruista ja tuskasta tuollaisten asioiden suhteen, niin tuossa tapauksessa sinä kyllä tarvit hoitoa! Enkä nyt siis kehoita sua olemaan mikään siveellinen kristittykkään. Ei missään nimessä! Sekin on jo mun mielestä liikaa. Mutta ei nyt myöskään mikään ihmisen irvikuva, oikea hirviö. Eli voisi sanoa kanssa näin ettei missään nimessä kristinuskovainen, muttei myöskään saatananpalvoja vaan siltä väliltä. Se on se paras. Kummaltakin löytyy ne omat vahvat puolensa. Ota kummankin parhaat puolet. "3. Parisuhteesta. Voin luvata sinulle, että en tule päätymään parisuhteeseen. Onko sinusta jotenkin niin vaikea kuvitella, että osa ihmisistä kykenee elämään elämänsä ilman sitoutumista tai jonkin ulkopuolisen ihmisen rakkautta? (joka ei edes ole pyyteetöntä. Ainoa ihminen joka tulee koskaan rakastamaan sinua pyyteettömästi, olet sinä itse. Muu on harhaa.) Jos vaikutan mielestäsi ihmiseltä, joka oikeasti vain odottaa sitä "oikeaa" kieli pitkänä ja kukkapuska toisessa kädessä, joudun sanomaan sinulle, että olet valitettavasti erehtynyt jälleen. Et ole tajunnut mitä olen tässä pitkään yrittänyt selittää, tai sitten olet tajunnut, muttet uskalla myöntää sitä itsellesi. Et uskalla myöntää että keskustelet ylemmän henkilön kanssa." Aijaa vai :D Voithan sä toki niin kuvitella, jos haluat :) Tuo että vain minä rakastan itseäni, muu on harhaa, sanon tuolle että höpö höpö! Ei ole kaikkien ihmisten kohdalla noin. Sekin riippuu kanssa ihan ihmisestä itsestään, tuleeko hän rakastetuksi.

Jätkä 23 kirjoitti:

"1. Minusta on tullut tällainen samasta syystä, kuin sinusta on tullut tuollainen. Voiko sitä sen tarkemmin selittää? Ei elämässäni ole mitään ykisttäistä "suurta tapahtumaa" joka muutti minut tällaiseksi. Mutta myönnän sen, että kun monia vuosia sitten tajusin millainen olen, pelkäsin itseäni. Säpsähdin kun huomasin nauttivani läheisensä menettäneiden ihmisten surusta ja tuskasta, häpesin itseäni kun huomasin nauttivani katsoessani kuvaa lapsesta joka itkien ravisteli pommituksessa kuolleen äitinsä ruumista. Häpesin ja pelkäsin, ja kuvittelin olevani jotenkin huono. Mutta ne ajat olivat ohi nopeasti. Aloin tajuamaan, että omia impulssejaan on turha kieltää opitun moraalin vuoksi. Se on itsensä pettämistä, ja siksi vahingollista. Kun tajusin tämän, valtava taakka putosi harteiltani. Vapauduin sillä samalla sekunnilla teeskentelystä, näyttelemisestä, ja ihmissuhteiden ylläpidon aiheuttamasta valtavasta taakasta.. En enää tarvinnut niitä, olin vain oma itseni. Ja se oli ihanaa. ...Ja mikä parasta, huomasin että olin teitä muita parempi. Teistä suurin osa on vieläkin kuin minä aikoja sitten. Teeskentelijöitä, ilvelijöitä, narreja ja pelkureita. Ette tajua että teidän tulisi kehittää itsellenne oma kategorinen imperatiivi." Joo, mitä tulee taas tuohon että kun nautit toisten suruista ja tuskasta tuollaisten asioiden suhteen, niin tuossa tapauksessa sinä kyllä tarvit hoitoa! Enkä nyt siis kehoita sua olemaan mikään siveellinen kristittykkään. Ei missään nimessä! Sekin on jo mun mielestä liikaa. Mutta ei nyt myöskään mikään ihmisen irvikuva, oikea hirviö. Eli voisi sanoa kanssa näin ettei missään nimessä kristinuskovainen, muttei myöskään saatananpalvoja vaan siltä väliltä. Se on se paras. Kummaltakin löytyy ne omat vahvat puolensa. Ota kummankin parhaat puolet. "3. Parisuhteesta. Voin luvata sinulle, että en tule päätymään parisuhteeseen. Onko sinusta jotenkin niin vaikea kuvitella, että osa ihmisistä kykenee elämään elämänsä ilman sitoutumista tai jonkin ulkopuolisen ihmisen rakkautta? (joka ei edes ole pyyteetöntä. Ainoa ihminen joka tulee koskaan rakastamaan sinua pyyteettömästi, olet sinä itse. Muu on harhaa.) Jos vaikutan mielestäsi ihmiseltä, joka oikeasti vain odottaa sitä "oikeaa" kieli pitkänä ja kukkapuska toisessa kädessä, joudun sanomaan sinulle, että olet valitettavasti erehtynyt jälleen. Et ole tajunnut mitä olen tässä pitkään yrittänyt selittää, tai sitten olet tajunnut, muttet uskalla myöntää sitä itsellesi. Et uskalla myöntää että keskustelet ylemmän henkilön kanssa." Aijaa vai :D Voithan sä toki niin kuvitella, jos haluat :) Tuo että vain minä rakastan itseäni, muu on harhaa, sanon tuolle että höpö höpö! Ei ole kaikkien ihmisten kohdalla noin. Sekin riippuu kanssa ihan ihmisestä itsestään, tuleeko hän rakastetuksi.

Lue lisää

"..niin tuossa tapauksessa sinä kyllä tarvit hoitoa!---Mutta ei nyt myöskään mikään ihmisen irvikuva, oikea hirviö".

Olenko minä muka mielestäsi hirviö, ja ihmisen irvikuva? Vain koska olen vapaa kaikilla niillä tasoilla, joilla sinä et ole.

Voitko...tai oikeastaan pystytkö sanomaan minulle vakavissasi että olen hirviö, tai paha ihminen?

Crow kirjoitti:

"..niin tuossa tapauksessa sinä kyllä tarvit hoitoa!---Mutta ei nyt myöskään mikään ihmisen irvikuva, oikea hirviö".

Olenko minä muka mielestäsi hirviö, ja ihmisen irvikuva? Vain koska olen vapaa kaikilla niillä tasoilla, joilla sinä et ole.

Voitko...tai oikeastaan pystytkö sanomaan minulle vakavissasi että olen hirviö, tai paha ihminen?

Lue lisää

Sinähän et varmaan ole vuosiin tuntenutkaan myötätuntoa, rakkautta ynm. tuollaista, niin siinähän vaiheessa nuo tuntuukin täysin turhilta ja saatat ajatella sen olevan täysin asiallisen normaalilta. Jos itsekkin surisit oman äitisi kuolemaa, niin en usko että sinäkään olisit edes kovinkaan mielissäsi siitä että joku nauraa sulle, mut ai niin! Kun sullahan ei niitä tunteita ole, Kuolleet. Minä itse en kylläkään tunne edes olevani minkään vanki. Jotain järjestystäkin on hyvä olla.

Jätkä 23 kirjoitti:

"1. Minusta on tullut tällainen samasta syystä, kuin sinusta on tullut tuollainen. Voiko sitä sen tarkemmin selittää? Ei elämässäni ole mitään ykisttäistä "suurta tapahtumaa" joka muutti minut tällaiseksi. Mutta myönnän sen, että kun monia vuosia sitten tajusin millainen olen, pelkäsin itseäni. Säpsähdin kun huomasin nauttivani läheisensä menettäneiden ihmisten surusta ja tuskasta, häpesin itseäni kun huomasin nauttivani katsoessani kuvaa lapsesta joka itkien ravisteli pommituksessa kuolleen äitinsä ruumista. Häpesin ja pelkäsin, ja kuvittelin olevani jotenkin huono. Mutta ne ajat olivat ohi nopeasti. Aloin tajuamaan, että omia impulssejaan on turha kieltää opitun moraalin vuoksi. Se on itsensä pettämistä, ja siksi vahingollista. Kun tajusin tämän, valtava taakka putosi harteiltani. Vapauduin sillä samalla sekunnilla teeskentelystä, näyttelemisestä, ja ihmissuhteiden ylläpidon aiheuttamasta valtavasta taakasta.. En enää tarvinnut niitä, olin vain oma itseni. Ja se oli ihanaa. ...Ja mikä parasta, huomasin että olin teitä muita parempi. Teistä suurin osa on vieläkin kuin minä aikoja sitten. Teeskentelijöitä, ilvelijöitä, narreja ja pelkureita. Ette tajua että teidän tulisi kehittää itsellenne oma kategorinen imperatiivi." Joo, mitä tulee taas tuohon että kun nautit toisten suruista ja tuskasta tuollaisten asioiden suhteen, niin tuossa tapauksessa sinä kyllä tarvit hoitoa! Enkä nyt siis kehoita sua olemaan mikään siveellinen kristittykkään. Ei missään nimessä! Sekin on jo mun mielestä liikaa. Mutta ei nyt myöskään mikään ihmisen irvikuva, oikea hirviö. Eli voisi sanoa kanssa näin ettei missään nimessä kristinuskovainen, muttei myöskään saatananpalvoja vaan siltä väliltä. Se on se paras. Kummaltakin löytyy ne omat vahvat puolensa. Ota kummankin parhaat puolet. "3. Parisuhteesta. Voin luvata sinulle, että en tule päätymään parisuhteeseen. Onko sinusta jotenkin niin vaikea kuvitella, että osa ihmisistä kykenee elämään elämänsä ilman sitoutumista tai jonkin ulkopuolisen ihmisen rakkautta? (joka ei edes ole pyyteetöntä. Ainoa ihminen joka tulee koskaan rakastamaan sinua pyyteettömästi, olet sinä itse. Muu on harhaa.) Jos vaikutan mielestäsi ihmiseltä, joka oikeasti vain odottaa sitä "oikeaa" kieli pitkänä ja kukkapuska toisessa kädessä, joudun sanomaan sinulle, että olet valitettavasti erehtynyt jälleen. Et ole tajunnut mitä olen tässä pitkään yrittänyt selittää, tai sitten olet tajunnut, muttet uskalla myöntää sitä itsellesi. Et uskalla myöntää että keskustelet ylemmän henkilön kanssa." Aijaa vai :D Voithan sä toki niin kuvitella, jos haluat :) Tuo että vain minä rakastan itseäni, muu on harhaa, sanon tuolle että höpö höpö! Ei ole kaikkien ihmisten kohdalla noin. Sekin riippuu kanssa ihan ihmisestä itsestään, tuleeko hän rakastetuksi.

Lue lisää

Moni ihminen nauttii toisten tuskasta. Se on täysin normaalia, eikä siihen tarvitse mitään ''hoitoa''.

Nobody kirjoitti:

Moni ihminen nauttii toisten tuskasta. Se on täysin normaalia, eikä siihen tarvitse mitään ''hoitoa''.

Missä viipyy kiusaajien rankaseminen veri on myös heidän käsissään. Taas pääsivät kuin koiraveräjästä.

Jotkut kiusattu itsemurhaan jotkut tähän missä viippyy kiusaajien rangaistus.?

Jätkä 23 kirjoitti:

Sinähän et varmaan ole vuosiin tuntenutkaan myötätuntoa, rakkautta ynm. tuollaista, niin siinähän vaiheessa nuo tuntuukin täysin turhilta ja saatat ajatella sen olevan täysin asiallisen normaalilta. Jos itsekkin surisit oman äitisi kuolemaa, niin en usko että sinäkään olisit edes kovinkaan mielissäsi siitä että joku nauraa sulle, mut ai niin! Kun sullahan ei niitä tunteita ole, Kuolleet. Minä itse en kylläkään tunne edes olevani minkään vanki. Jotain järjestystäkin on hyvä olla.

Lue lisää

"Minä itse en kylläkään tunne edes olevani minkään vanki"

Et tietenkään tunne olevasi vanki. Jos ihminen synnyttyään lukittaisiin saman tien 3x3 metriseen metallikopperoon, jossa hän eläisi, varttuisi, kasvaisi ja kuolisi, ei hänkään tuntisi olevansa vanki, koska hänen tajuntaansa ei mahtuisi se, että elämää ja maailmaa on kopin ulkopuolellakin.

Crow kirjoitti:

"Minä itse en kylläkään tunne edes olevani minkään vanki"

Et tietenkään tunne olevasi vanki. Jos ihminen synnyttyään lukittaisiin saman tien 3x3 metriseen metallikopperoon, jossa hän eläisi, varttuisi, kasvaisi ja kuolisi, ei hänkään tuntisi olevansa vanki, koska hänen tajuntaansa ei mahtuisi se, että elämää ja maailmaa on kopin ulkopuolellakin.

Lue lisää

Joo, älä viitsi, höpö höpö! Tuo sun vertauskuva oli ihan perseestä. Tietenkin olet oppinut blacki-genren hengestä tämän ajattelutavan, että sulla on täysi vapaus olla ihmisenä juuri sellainen, kuin haluat. Minä kyllä tunnen olevani ihan tarpeeksi vapaa, tiettyineen rajoineen, ei liian tiukkoihin. Omaan monia valtavirrasta poikkeavia ajatuksia ja mielipiteitä, joiden takana uskalla seistä.

3+43505DE kirjoitti:

Missä viipyy kiusaajien rankaseminen veri on myös heidän käsissään. Taas pääsivät kuin koiraveräjästä.

Jotkut kiusattu itsemurhaan jotkut tähän missä viippyy kiusaajien rangaistus.?

Lue lisää

Usein saan vain puhutteluja tai opettaja inisee jtn että lopeta. Ja se lopettaa kiusaamisen? Ei, seläntakana paskanpuhuminen ja toiselle nauraminen kun ope ei nää jatkuu. Ei se huomaa, eikä kiusattu edes yritä puolustaa itseään. Miks se vaa istuu hiljaa ku me haukutaa sitä? Vois puolustautua. Enkä ole kiinnostunut jos kiusaamiseni kohde tekee itsemurhan, inhoan tätä henkilöä eikä minulla ole minkäännäköstä suhdetta tähän, joten miksi välittää? Haisee ja valittaa muutenkin, saatanan lutka.

Kiusaaja95 kirjoitti:

Usein saan vain puhutteluja tai opettaja inisee jtn että lopeta. Ja se lopettaa kiusaamisen? Ei, seläntakana paskanpuhuminen ja toiselle nauraminen kun ope ei nää jatkuu. Ei se huomaa, eikä kiusattu edes yritä puolustaa itseään. Miks se vaa istuu hiljaa ku me haukutaa sitä? Vois puolustautua. Enkä ole kiinnostunut jos kiusaamiseni kohde tekee itsemurhan, inhoan tätä henkilöä eikä minulla ole minkäännäköstä suhdetta tähän, joten miksi välittää? Haisee ja valittaa muutenkin, saatanan lutka.

Lue lisää

Ehkä joillain on itsetunto niin maassa, ettei pysty puolustautumaan?

No, ehkä sinäkin kun parisen vuotta kasvat, ja (toivottavasti) vähän kypsyt, tajuat ettei kiusaamisessa ole mitään järkeä.

Jätkä 23 kirjoitti:

Joo, älä viitsi, höpö höpö! Tuo sun vertauskuva oli ihan perseestä. Tietenkin olet oppinut blacki-genren hengestä tämän ajattelutavan, että sulla on täysi vapaus olla ihmisenä juuri sellainen, kuin haluat. Minä kyllä tunnen olevani ihan tarpeeksi vapaa, tiettyineen rajoineen, ei liian tiukkoihin. Omaan monia valtavirrasta poikkeavia ajatuksia ja mielipiteitä, joiden takana uskalla seistä.

Lue lisää

Argumenttisi näyttävät olevan viimein loppuneet, sillä jälleen kerran selität jostain kumman blacki -genrestä jotain happopäistä juttua. Hyvä niin, keskustelu voidaan lopettaa, ja voin jälleen kerran kokea ylemmyydentunnetta suuresta voitosta. Seuraavaksi suljen sinut tapahtumakenttäni ulkopuolelle, ja lakkaat olemasta. Näkemiin.

... kuullut sellaista sanaa kuin "narsisti"? Narsismi on psyykkinen sairaus. Omien virheiden kieltäminen on suurimpia heikkouksia mitä on olemassa. Sinä olet hyvin heikko sitten kun suuri yli-inhimillisyytesi joskus tulee testatuksi ja putoat rotkoon, jonka ylittämisestä olit aivan varma.

Kiusaaja95 kirjoitti:

Usein saan vain puhutteluja tai opettaja inisee jtn että lopeta. Ja se lopettaa kiusaamisen? Ei, seläntakana paskanpuhuminen ja toiselle nauraminen kun ope ei nää jatkuu. Ei se huomaa, eikä kiusattu edes yritä puolustaa itseään. Miks se vaa istuu hiljaa ku me haukutaa sitä? Vois puolustautua. Enkä ole kiinnostunut jos kiusaamiseni kohde tekee itsemurhan, inhoan tätä henkilöä eikä minulla ole minkäännäköstä suhdetta tähän, joten miksi välittää? Haisee ja valittaa muutenkin, saatanan lutka.

Lue lisää

minkäänlaista oikeutta kohdella häntä väärin, kiusata tai alistaa. Se on väärin toimittu kaikissa tilanteissa. Lopeta kiusaaminen, muista että kiusaaminen kertoo aina omasta pahasta olosta. Luulisi sinun tajuavan että teet vääryyttä etkä edistä mitään toiminnallasi. Se, että joku ei kykene puolustautumaan on sinun ja kiusaajien vika!

Muista, että et ole paha ihminen - teet silti pahaa tekoa kiusatessasi. Lopeta se, jottet ala tottua väärintekemiseen ratkaistaksesi omia ongelmiasi (muiden alistaminen ei KOSKAAN ole keino) ja ennen kaikkea, jottet kohtele muita väärin. Ymmärrät itsekin että sinulla ei ole todellista syytä vihata kiusattua eikä varsinkaan syytä kiusata häntä.

pikkutyttö kirjoitti:

... kuullut sellaista sanaa kuin "narsisti"? Narsismi on psyykkinen sairaus. Omien virheiden kieltäminen on suurimpia heikkouksia mitä on olemassa. Sinä olet hyvin heikko sitten kun suuri yli-inhimillisyytesi joskus tulee testatuksi ja putoat rotkoon, jonka ylittämisestä olit aivan varma.

Lue lisää

Lienet oikeassa nimittäessäsi tätä kyseistä henkilöä narsistiksi.

Psykologiaa monta vuotta yli-opistossa opiskelleena, en voi kuin ihmetellä miten kelleen ei ole tullu mieleen miten selvä tapaus tämä on. Ikävä kyllä narsismi psyykkisenä sairautena on paljon julmempi, synkempi ja surullisempi kuin vain pelkkä "oman itsensä ylirakastaminen".

Narsistisen henkilön persoonallisuus on kasvanut pahasti kieroon jo lapsuusiästä lähtien, jolloin useimmissa tapauksissa taustalla on epäonnistunut suhde kasvattajaan (usein äitiin) Lapsi ei ole joko saanut tarpeeksi huomiota ja rakkautta, jolloin on seurannut turhautuminen, tai vaihtoehtoisesti hän on saanut sitä liikaa, jolloin hän on kehittänyt erheellisen kuvitelman siitä, että muut ihmiset ovat vain hänen "jatkeitaan".

Mikäli tätä erheellistä kuvitelmaa ei ole suoristettu kasvamisen aikana, saattaa siitä olla kehittynyt pahasti kieroutunut minä käsitys ja maailmankuva.

Narsistinen häiriö itsessään ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Narsisti ei myöskään kykene myöntämään epäonnistumisiaan, joka edesauttaa yli-minän kehitystä. Narsistilta puuttuu myös usein kyky tuntea tunteita tai empatiaa. Edellämainittujen syiden lisäksi hänen ihmissuhteensa kärsivät vihamielisyydestä ja ylimielisyydestä.

Pähkinänkuoressa sanottuna: Koska usein narsisti ei ole kokenut lapsena onnistunutta huoltajasuhdetta, tai hän on muuten jäänyt vaille huomiota, on hän turhautunut, ja kehittänyt itselleen suojamuuriksi kuvitelman siitä, ettei tarvitse ulkopuoleltaan mitään. Kaikki hyvä, hieno ja kaunis on jo hänessä. Hän näkee itsensä usein täydellisenä henkilönä.
Hänen sisäinen maailmansa on silti (mielestäni) ulkopuolisen silmin katsottuna pimeä ja surullinen paikka. Kuin usvainen ja tyhjä suomaisema tai tähdetön talvi-yö.

Narsistin on vaikeaa rakastaa ketään. Jos hän rakastaisi, hänen olisi myönnettävä rakastetun merkitys itselleen ja tunnistettava halunsa olla lähellä toista. Lisäksi rakkauden ilmaiseminen tekisi narsistin heti kateelliseksi rakastettua kohtaan. Hänestä olisi sietämätöntä ajatella, että mitään haluttavaa olisi hänen itsensä ulkopuolella. Pahinta olisi olla riippuvainen rakastetusta. Siksi hän pitää rakkautta heikkojen ja riippuvaisten ominaisuutena. Narsistin elämässä vallitsee paradoksi: hänen ihmissuhteensa ovat etäisiä ja kylmiä, toisaalta niissä vallitsee eriytymättömyys, muut ovat hänen jatkeitaan. Erilliset ihmiset ovat hänen suojarakenteilleen potentiaalisia uhkatekijöitä.

Hänen on hyvin vaikea sietää avuttomuutta tai riippuvuutta. Kun joku hänen lähellään ilmaisee näitä tunteita, hänelle tulee sietämätön olo. Päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa, hän alkaa kiusata, pilkata ja mitätöidä tätä henkilöä. Jos hän ei suojautuisi ylimielisen vallankäytön taakse, hänelle voisivat palautua mieleen ne kokemukset, jolloin hän on ollut itse avuttomana ja riippuvaisena. Tällaiset muistot hän haluaa unohtaa, koska on niissä tullut nöyryytetyksi. Hän todella uskoo voivansa ratkaista kaikki eteensä tulevat ongelmat ylimielisyyden, vallan ja voiman avulla.

En jaksa enempää yömyöhään puhella tästä, mutta jotenkin nyt tulee mieleen että yksi nimeltämainitsematon nimimerkki tässä keskustelussa sopii aika hyvin noihin pointteihin. Pitää kuitenkin yrittää ymmärtää, ainakin mielestäni.

ymmärtää, mutta olet mitä tyypillisin nykypäivän intellektuelli teiniangstikko. Teillä on kaikilla sama kaava minkä mukaan ajatuksenne kulkevat.

Mutta ei mene sinullakaan enää montaa vuotta niin löydät huomattavasti uusia näköaloja ja kasvat viisaammaksi aikuiseksi, ellet sitten päätä esim. masennuksen vuoksi taantua..
Näin se kuitenkin tulee menemään, eikä mikään teksteissäsi viittaa siihen etteikö näin tulisi käymään hyvin suurella todennäköisyydellä, mutta se mikä minua hiukan harmittaa että täällä on niin paljon nuoria, jotka oikeasti luulevat että sanomassasi olisi jotain ainutlaatuista tai viisasta, koska vaikka fiksu oletkin, niin ajatuksesi ovat siltikin vasta hakeutumassa monien kokeellisten, angstisten teinivaiheiden läpi, niille uomille, joista lopulta tulee SINÄ. Mutta tämän kaiken sinä todella ymmärrät todennäköisesti vasta vuosien päästä, niin se vain menee ihmisen kehityskaari.

Älä kätkeydy katkeruuden taakse vaan hae positiivisia ja rakentavia ratkaisumalleja elämääsi, vaikka sitten negatiivisuudenkin kautta, tulet huomaamaan että löydät niitä kyllä.

Joku vain jossain kirjoitti:

ymmärtää, mutta olet mitä tyypillisin nykypäivän intellektuelli teiniangstikko. Teillä on kaikilla sama kaava minkä mukaan ajatuksenne kulkevat.

Mutta ei mene sinullakaan enää montaa vuotta niin löydät huomattavasti uusia näköaloja ja kasvat viisaammaksi aikuiseksi, ellet sitten päätä esim. masennuksen vuoksi taantua..
Näin se kuitenkin tulee menemään, eikä mikään teksteissäsi viittaa siihen etteikö näin tulisi käymään hyvin suurella todennäköisyydellä, mutta se mikä minua hiukan harmittaa että täällä on niin paljon nuoria, jotka oikeasti luulevat että sanomassasi olisi jotain ainutlaatuista tai viisasta, koska vaikka fiksu oletkin, niin ajatuksesi ovat siltikin vasta hakeutumassa monien kokeellisten, angstisten teinivaiheiden läpi, niille uomille, joista lopulta tulee SINÄ. Mutta tämän kaiken sinä todella ymmärrät todennäköisesti vasta vuosien päästä, niin se vain menee ihmisen kehityskaari.

Älä kätkeydy katkeruuden taakse vaan hae positiivisia ja rakentavia ratkaisumalleja elämääsi, vaikka sitten negatiivisuudenkin kautta, tulet huomaamaan että löydät niitä kyllä.

Lue lisää

Olet normaalille ihmiselle tyypilliseen tapaan väärässä.

Olet väärässä, koska erheellisesti kuvittelet Minun olevan "teini-iässä" ja "teini-angstissa". Kuten jo jollekin muulle väärinymmärtäneelle kerroinkin, olen ohittanut teini-iän rajapyykin jo piiitkän aikaa sitten. Ja sanotaanko, etten ole kärsinyt silloinkaan minkäänlaisesta "angstista". Itseasiassa mietein kovasti silloin että mitä ihmettä se mahtaa edes tarkoittaa, kunnes tajusin että kyseessä on teidän normaaleiden ihmisten läpikäymä kehitysvaihe, jossa on tarkoitus kiukutella lapsenomaisesti ja ärjyä vanhemmille.

Ja jos nyt ruvetaan sitten leikkimään tällaisilla hypoteettisilla tilanteilla : "Mutta ei mene sinullakaan enää montaa vuotta niin löydät huomattavasti uusia näköaloja ja kasvat viisaammaksi aikuiseksi.." "Mutta tämän kaiken sinä todella ymmärrät todennäköisesti vasta vuosien päästä, niin se vain menee ihmisen kehityskaari." (huom. omia sanojasi!)

Niin voin sanoa sinulle seuraavaa:

"Mutta ei mene sinullakaan enää montaa vuotta niin löydät huomattavasti uusia näköaloja ja tulet toivottavasti viisammaksi ihmiseksi. Mutta tämän sinä tajuat todennäköisesti vasta vuosien päästä. Jos silloinkaan." Huomaatko nyt miten kapeakatseinen liha-ihminen olet? Tekstistäsi paistaa läpi täydellinen ymmärtämättömyys järkevämpien ihmisten ajatusmaailmoja kohtaan. Tunnut odottavan, että jokaisen ihmisen tulisi ajatella samoin kuin sinä, kun odotat heidät "löytävän uusia näköaloja" ja käyvän läpi itse läpikäymiäsi "kehityskaaria".

Onko se nyt niin hienoa elää laumassa?

Tässä on faktat!

Ei se, että itselle on tehty pahaa, anna oikeutta julmuuksiin. Ihminen vain on syntinen, ja ylpeys on mitä erilaisimpien tekosten ja käytöksen takana.

--------- kirjoitti:

Ei se, että itselle on tehty pahaa, anna oikeutta julmuuksiin. Ihminen vain on syntinen, ja ylpeys on mitä erilaisimpien tekosten ja käytöksen takana.

käyttäytymismallit on kuin suoraan Paholaisen oppikirjasta. Jumalan neuvot ovat toiset, ja Hän sentään tietää parhaiten. Jos luette Raamattua, näette, miten paljon Jeesustakin kiusattiin, ja Hänessä sentään ei ollut mitään vikaa. Ja Hän selvisi voittajana!

------------ kirjoitti:

käyttäytymismallit on kuin suoraan Paholaisen oppikirjasta. Jumalan neuvot ovat toiset, ja Hän sentään tietää parhaiten. Jos luette Raamattua, näette, miten paljon Jeesustakin kiusattiin, ja Hänessä sentään ei ollut mitään vikaa. Ja Hän selvisi voittajana!

Lue lisää

kuunnella pimeyden "viisauksia" siitä, että tappaminen ja toisen onnettomuudesta iloitsemisen olisivat oikeutettuja asioita. Siihenhän paha puoli juuri pyrkiikin.

------------ kirjoitti:

kuunnella pimeyden "viisauksia" siitä, että tappaminen ja toisen onnettomuudesta iloitsemisen olisivat oikeutettuja asioita. Siihenhän paha puoli juuri pyrkiikin.

Iltaa.

Päätän pitkän hiljaisuuden ajanjakson. En siksi, että kuvittelisin teidän ymmärtävän sanottavani, vaan ihan halveksimisen ilosta. Teidän normaaleiden (hyh) ihmisten halventaminen on yksi elämäni suurista iloista.

Miksi väität ettei toisten onnettomuudesta iloitseminen ole oikeutettu asia? Minä teen sitä jatkuvasti. Olen pitänyt päiväkirjoja nyt jo monta vuotta, ja jokaisen sivut ovat täynnä lehtileikkeitä onnettomuuksista, murhista, sodista, luonnonkatastrofeista ja vastaavista. Vanhimmat leikkeet ovat jo ajan kellastamia.. Pointti on se, että kerään niitä, koska nautin suunnattomasti muiden ihmisten kurjuudesta. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää. Miksi pitäisi kieltää omat impulssinsa ja nautintonsa rappeuttavan ja degeneraatin "opitun moraalin" vuoksi? Miksi ei saisi nauttia niistä asioista, joista pitää?

Mihin voit vedota, jos kiellän sinua vetoamasta raamattuun (joka on epäilemättä yksi hirveimpiä koskaan kirjoitettua teoksia). En näe, että vakavasti otettavassa keskustelussa on mahdollista käyttää raamatun tekstejä argumenttiensa tukemiseen, koska muutoin argumenttiensa tukemiseen voisi käyttää yhtä hyvin vaikka Aku-Ankan taskukirjoja, tai muita vastaavia fiktiivisiä teoksia.
Jos pystyt perustelemaan minulle, miksi nautintoni on väärin, ja pahasta, lopetan ehdottomasti kyseisen harrasteen. Mutta vain jos perustelusi vakuuttavat minut (tiedän jo etukäteen että se on mahdotonta. Te normaalit liha-ihmiset ette pysty koskaan vakuttaamaan minua).
Kristityt ovat muutenkin minulle suuri arvoitus. Odottavat, että 2000 vuotta sitten puuhun kiinni naulattu itse itsensä siittänyt Juutalainen vapaustaistelija saapuu elävänä-kuolleena viemään heidät kuvitteelliseen mikä-mikä-maahan. Asiaan kuuluu tietysti, että kaikesta nautinnosta elämässä on kieltäydyttävä. Ennen halveksin enemmän vain skientologeja, mutta heidän (rappio) uskontonsa on sentään looginen..

Crow kirjoitti:

Iltaa.

Päätän pitkän hiljaisuuden ajanjakson. En siksi, että kuvittelisin teidän ymmärtävän sanottavani, vaan ihan halveksimisen ilosta. Teidän normaaleiden (hyh) ihmisten halventaminen on yksi elämäni suurista iloista.

Miksi väität ettei toisten onnettomuudesta iloitseminen ole oikeutettu asia? Minä teen sitä jatkuvasti. Olen pitänyt päiväkirjoja nyt jo monta vuotta, ja jokaisen sivut ovat täynnä lehtileikkeitä onnettomuuksista, murhista, sodista, luonnonkatastrofeista ja vastaavista. Vanhimmat leikkeet ovat jo ajan kellastamia.. Pointti on se, että kerään niitä, koska nautin suunnattomasti muiden ihmisten kurjuudesta. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää. Miksi pitäisi kieltää omat impulssinsa ja nautintonsa rappeuttavan ja degeneraatin "opitun moraalin" vuoksi? Miksi ei saisi nauttia niistä asioista, joista pitää?

Mihin voit vedota, jos kiellän sinua vetoamasta raamattuun (joka on epäilemättä yksi hirveimpiä koskaan kirjoitettua teoksia). En näe, että vakavasti otettavassa keskustelussa on mahdollista käyttää raamatun tekstejä argumenttiensa tukemiseen, koska muutoin argumenttiensa tukemiseen voisi käyttää yhtä hyvin vaikka Aku-Ankan taskukirjoja, tai muita vastaavia fiktiivisiä teoksia.
Jos pystyt perustelemaan minulle, miksi nautintoni on väärin, ja pahasta, lopetan ehdottomasti kyseisen harrasteen. Mutta vain jos perustelusi vakuuttavat minut (tiedän jo etukäteen että se on mahdotonta. Te normaalit liha-ihmiset ette pysty koskaan vakuttaamaan minua).
Kristityt ovat muutenkin minulle suuri arvoitus. Odottavat, että 2000 vuotta sitten puuhun kiinni naulattu itse itsensä siittänyt Juutalainen vapaustaistelija saapuu elävänä-kuolleena viemään heidät kuvitteelliseen mikä-mikä-maahan. Asiaan kuuluu tietysti, että kaikesta nautinnosta elämässä on kieltäydyttävä. Ennen halveksin enemmän vain skientologeja, mutta heidän (rappio) uskontonsa on sentään looginen..

Lue lisää

nauttimasta toisten kärsimyksestä eikä uskomasta omaan käsitykseesi siitä nauttimisen hyväksyttävyydestä. Kukaan ei myöskään voisi kieltää sinua uskomasta mahdollisesti johonkin tiettyyn väärin todistettuun tai virheelliseen asiaan, sillä hyvää ja pahaa ei ole varsinaisesti/ei vaikuttaisi olevan olemassa. Voidaan kuitenkin esittää väite, jossa sanotaan jotakin henkilön uskomuksesta, onko se järkevä, ts. voidaanko sanoa henkilön luottavan tosiasioihin.

Millainen on ihmiskuvasi? Mihin tosiasioihin sinä luotat? Onko ihminen sinusta pohjimmiltaan itsekäs? Jos ihminen on aina itsekäs, miten sinusta asia voidaan perustella?

Klaase kirjoitti:

nauttimasta toisten kärsimyksestä eikä uskomasta omaan käsitykseesi siitä nauttimisen hyväksyttävyydestä. Kukaan ei myöskään voisi kieltää sinua uskomasta mahdollisesti johonkin tiettyyn väärin todistettuun tai virheelliseen asiaan, sillä hyvää ja pahaa ei ole varsinaisesti/ei vaikuttaisi olevan olemassa. Voidaan kuitenkin esittää väite, jossa sanotaan jotakin henkilön uskomuksesta, onko se järkevä, ts. voidaanko sanoa henkilön luottavan tosiasioihin.

Millainen on ihmiskuvasi? Mihin tosiasioihin sinä luotat? Onko ihminen sinusta pohjimmiltaan itsekäs? Jos ihminen on aina itsekäs, miten sinusta asia voidaan perustella?

Lue lisää

Ihmiskuvani? Kerronpa sinulle, kun niin kauniisti pyysit. Normaalit ihmiset (lue aiemmista viesteistäni mitä tarkoitan normaalilla ihmisillä / liha-ihmisillä, en jaksa toistaa itseäni) ovat saastaa. Heidän kaikki tekonsa, ajatuksensa ja arvomaailmansa perustuvat opitun moraalin (jonka yhtenä pääopettajana toimii rappion uskonto: Kristinusko) harhaan. He ajattelevat miten ajattelevat ja toimivat miten toimivat koska kuvittelevat sen olevan oikein. Oikein, vaikka se olisi täysin ristiriidassa heidän oikeiden mieltymystensä ja ajatustensa kanssa, jotka he kätkevät syvälle sisälleen ja kieltävät niiden olemassaolon. He ovat sivistymättömiä. On pieni mahdollisuus, että heistä voisi kehittyä jotakin kaunista ja parempaa, jos he vain avaisivat silmänsä ja alkaisivat elää omien halujensa mukaisesti.. mutta usein tällaisen muutoksen odottaminen on kuin odottaisi kiven muuttuvan kullaksi, tai yksisoluisen eliön kehittymistä jalalliseksi ihmiseksi - joko sitä ei tapahdu, tai siihen kuluu pitkän aikaa.

Kenelläkään ei tulisi olla velvollisuuksia ketään muuta, kuin itseään kohtaan, sillä (nyt kerron salaisuuden) olet itse ainoa ihminen, joka tulee koskaan rakastamaan sinua vailla pyyteettömyyttä ja vastavaatimuksia. Kukaan muu ei välitä sinusta itsestäsi niin paljoa, eikä tule ikinä välittämään. Miksi siis etsiä muiden liha-ihmisten hyväksyntää ja valheellista rakkautta? Eikö sen ajan voisi käyttää itsensä sivistämiseen, ja tällä tavoin nostaa itsensä erilleen ympärillä parveilevasta massasta ja karjasta? Vuosisatojen aikana koottu viisaus odottaa vain kävelymatkan päästä kirjastojen hyllyillä Marcus Aureliuksen, Danten, Goethen, Platonin, Aristoteleen tai Nietzschen kirjoituksien muodoissa, mutta sen sijaan te tuhlaatte aikaanne niin turhan asian, kuin hyväksynnän tai rakkauden etsintään. En voi edes sanoa sääliväni teitä, koska sääli ei ole kuulunut tunneskaalaani enää vuosiin, kuten ei myöskään myötätunto, empatia tai rakkaus. Kun tajusin edellämainittujen tunteiden vaarallisuuden ja dekadenssin, hylkäsin ne pikimmiten. Siinä kesti hetki, mutta se oli sen arvoista.

Ei ole mitään päämäärää. Ihminen ja ihmiskunta on syntynyt vahingossa, monen erilaisen yhteensattuman tuloksena. On typerää alkaa miettimään miksi täällä olemme, tai mikä on elämän tarkoitus, kun kerran todisteita edellämainitusta tapahtumasta löytyy jatkuvasti lisää. Ei ole tarkoitusta, ellet itse aseta elämällesi sellaista.

Ihmisen itsekkyydestä en mene puhumaan juuta enkä jaata, sillä en ole teidän kanssanne normaaliolotilassani minkäänlaisessa kanssakäymisessä. Normaaliolotilassani teitä ei ole edes olemassa, teitä ei ole fenomenaalikenttäni sisäpuolella (joskus kauan sitten oli, ei enää). Sen voin sanoa suoraan, että minua te normaalit liha-ihmiset saatatte pitää itsekkäänä, sillä miksi minun tulisi ajatella muita ihmisiä ja heidän tarpeitaan? Omissanikin on jo tarpeeksi tehtävää, eikä minulla ole vähääkään kiinnostusta tuhlata arvokasta aikaani teidän halujenne tai toiveidenne kuunteluun. Mitä siitä saisi muka vastalahjaksi? Hyvän mielen? Mikäli joudun tekemään töitä muiden kuin itseni kanssa, suhtaudun teihin kuin huonekaluihin tai mihin tahansa muihin käyttöesineisiin. Teillä on tarkoituksenne ja käyttötapanne. Kun hommat on hoidettu, en koe teitä enää tarpeellisiksi.

Kuulostaako ikävältä? Monet ovat tässä vaiheessa tuominneet minut suoralta kädeltä "pahaksi" ihmiseksi (asia, joka aina huvittaa minua). Mutta mikä minusta sitten muka tekisi pahan? Se, että pidän huolta itsestäni kun sitä ei kerran todistetusti voi muilta olettaa? Sekö on pahuutta?

Crow kirjoitti:

Ihmiskuvani? Kerronpa sinulle, kun niin kauniisti pyysit. Normaalit ihmiset (lue aiemmista viesteistäni mitä tarkoitan normaalilla ihmisillä / liha-ihmisillä, en jaksa toistaa itseäni) ovat saastaa. Heidän kaikki tekonsa, ajatuksensa ja arvomaailmansa perustuvat opitun moraalin (jonka yhtenä pääopettajana toimii rappion uskonto: Kristinusko) harhaan. He ajattelevat miten ajattelevat ja toimivat miten toimivat koska kuvittelevat sen olevan oikein. Oikein, vaikka se olisi täysin ristiriidassa heidän oikeiden mieltymystensä ja ajatustensa kanssa, jotka he kätkevät syvälle sisälleen ja kieltävät niiden olemassaolon. He ovat sivistymättömiä. On pieni mahdollisuus, että heistä voisi kehittyä jotakin kaunista ja parempaa, jos he vain avaisivat silmänsä ja alkaisivat elää omien halujensa mukaisesti.. mutta usein tällaisen muutoksen odottaminen on kuin odottaisi kiven muuttuvan kullaksi, tai yksisoluisen eliön kehittymistä jalalliseksi ihmiseksi - joko sitä ei tapahdu, tai siihen kuluu pitkän aikaa.

Kenelläkään ei tulisi olla velvollisuuksia ketään muuta, kuin itseään kohtaan, sillä (nyt kerron salaisuuden) olet itse ainoa ihminen, joka tulee koskaan rakastamaan sinua vailla pyyteettömyyttä ja vastavaatimuksia. Kukaan muu ei välitä sinusta itsestäsi niin paljoa, eikä tule ikinä välittämään. Miksi siis etsiä muiden liha-ihmisten hyväksyntää ja valheellista rakkautta? Eikö sen ajan voisi käyttää itsensä sivistämiseen, ja tällä tavoin nostaa itsensä erilleen ympärillä parveilevasta massasta ja karjasta? Vuosisatojen aikana koottu viisaus odottaa vain kävelymatkan päästä kirjastojen hyllyillä Marcus Aureliuksen, Danten, Goethen, Platonin, Aristoteleen tai Nietzschen kirjoituksien muodoissa, mutta sen sijaan te tuhlaatte aikaanne niin turhan asian, kuin hyväksynnän tai rakkauden etsintään. En voi edes sanoa sääliväni teitä, koska sääli ei ole kuulunut tunneskaalaani enää vuosiin, kuten ei myöskään myötätunto, empatia tai rakkaus. Kun tajusin edellämainittujen tunteiden vaarallisuuden ja dekadenssin, hylkäsin ne pikimmiten. Siinä kesti hetki, mutta se oli sen arvoista.

Ei ole mitään päämäärää. Ihminen ja ihmiskunta on syntynyt vahingossa, monen erilaisen yhteensattuman tuloksena. On typerää alkaa miettimään miksi täällä olemme, tai mikä on elämän tarkoitus, kun kerran todisteita edellämainitusta tapahtumasta löytyy jatkuvasti lisää. Ei ole tarkoitusta, ellet itse aseta elämällesi sellaista.

Ihmisen itsekkyydestä en mene puhumaan juuta enkä jaata, sillä en ole teidän kanssanne normaaliolotilassani minkäänlaisessa kanssakäymisessä. Normaaliolotilassani teitä ei ole edes olemassa, teitä ei ole fenomenaalikenttäni sisäpuolella (joskus kauan sitten oli, ei enää). Sen voin sanoa suoraan, että minua te normaalit liha-ihmiset saatatte pitää itsekkäänä, sillä miksi minun tulisi ajatella muita ihmisiä ja heidän tarpeitaan? Omissanikin on jo tarpeeksi tehtävää, eikä minulla ole vähääkään kiinnostusta tuhlata arvokasta aikaani teidän halujenne tai toiveidenne kuunteluun. Mitä siitä saisi muka vastalahjaksi? Hyvän mielen? Mikäli joudun tekemään töitä muiden kuin itseni kanssa, suhtaudun teihin kuin huonekaluihin tai mihin tahansa muihin käyttöesineisiin. Teillä on tarkoituksenne ja käyttötapanne. Kun hommat on hoidettu, en koe teitä enää tarpeellisiksi.

Kuulostaako ikävältä? Monet ovat tässä vaiheessa tuominneet minut suoralta kädeltä "pahaksi" ihmiseksi (asia, joka aina huvittaa minua). Mutta mikä minusta sitten muka tekisi pahan? Se, että pidän huolta itsestäni kun sitä ei kerran todistetusti voi muilta olettaa? Sekö on pahuutta?

Lue lisää

kuitenkin huolenpitoa vastaan, jos et suoraan yksityisihmisiltä, niin välillisesti yhteiskunnan palvelujan kautta. Luuletko, että nuo mainitsemasi filosofitkaan ajattelivat vain itseään, kun teoksiaan laativat? Lisäksi käyttänet kirjaston palveluja. Hyvin järjestäytynyt, asukkaistaan huolehtiva yhteiskunta siis kuitenkin on mieleesi, vai mitä?

Crow kirjoitti:

Ihmiskuvani? Kerronpa sinulle, kun niin kauniisti pyysit. Normaalit ihmiset (lue aiemmista viesteistäni mitä tarkoitan normaalilla ihmisillä / liha-ihmisillä, en jaksa toistaa itseäni) ovat saastaa. Heidän kaikki tekonsa, ajatuksensa ja arvomaailmansa perustuvat opitun moraalin (jonka yhtenä pääopettajana toimii rappion uskonto: Kristinusko) harhaan. He ajattelevat miten ajattelevat ja toimivat miten toimivat koska kuvittelevat sen olevan oikein. Oikein, vaikka se olisi täysin ristiriidassa heidän oikeiden mieltymystensä ja ajatustensa kanssa, jotka he kätkevät syvälle sisälleen ja kieltävät niiden olemassaolon. He ovat sivistymättömiä. On pieni mahdollisuus, että heistä voisi kehittyä jotakin kaunista ja parempaa, jos he vain avaisivat silmänsä ja alkaisivat elää omien halujensa mukaisesti.. mutta usein tällaisen muutoksen odottaminen on kuin odottaisi kiven muuttuvan kullaksi, tai yksisoluisen eliön kehittymistä jalalliseksi ihmiseksi - joko sitä ei tapahdu, tai siihen kuluu pitkän aikaa.

Kenelläkään ei tulisi olla velvollisuuksia ketään muuta, kuin itseään kohtaan, sillä (nyt kerron salaisuuden) olet itse ainoa ihminen, joka tulee koskaan rakastamaan sinua vailla pyyteettömyyttä ja vastavaatimuksia. Kukaan muu ei välitä sinusta itsestäsi niin paljoa, eikä tule ikinä välittämään. Miksi siis etsiä muiden liha-ihmisten hyväksyntää ja valheellista rakkautta? Eikö sen ajan voisi käyttää itsensä sivistämiseen, ja tällä tavoin nostaa itsensä erilleen ympärillä parveilevasta massasta ja karjasta? Vuosisatojen aikana koottu viisaus odottaa vain kävelymatkan päästä kirjastojen hyllyillä Marcus Aureliuksen, Danten, Goethen, Platonin, Aristoteleen tai Nietzschen kirjoituksien muodoissa, mutta sen sijaan te tuhlaatte aikaanne niin turhan asian, kuin hyväksynnän tai rakkauden etsintään. En voi edes sanoa sääliväni teitä, koska sääli ei ole kuulunut tunneskaalaani enää vuosiin, kuten ei myöskään myötätunto, empatia tai rakkaus. Kun tajusin edellämainittujen tunteiden vaarallisuuden ja dekadenssin, hylkäsin ne pikimmiten. Siinä kesti hetki, mutta se oli sen arvoista.

Ei ole mitään päämäärää. Ihminen ja ihmiskunta on syntynyt vahingossa, monen erilaisen yhteensattuman tuloksena. On typerää alkaa miettimään miksi täällä olemme, tai mikä on elämän tarkoitus, kun kerran todisteita edellämainitusta tapahtumasta löytyy jatkuvasti lisää. Ei ole tarkoitusta, ellet itse aseta elämällesi sellaista.

Ihmisen itsekkyydestä en mene puhumaan juuta enkä jaata, sillä en ole teidän kanssanne normaaliolotilassani minkäänlaisessa kanssakäymisessä. Normaaliolotilassani teitä ei ole edes olemassa, teitä ei ole fenomenaalikenttäni sisäpuolella (joskus kauan sitten oli, ei enää). Sen voin sanoa suoraan, että minua te normaalit liha-ihmiset saatatte pitää itsekkäänä, sillä miksi minun tulisi ajatella muita ihmisiä ja heidän tarpeitaan? Omissanikin on jo tarpeeksi tehtävää, eikä minulla ole vähääkään kiinnostusta tuhlata arvokasta aikaani teidän halujenne tai toiveidenne kuunteluun. Mitä siitä saisi muka vastalahjaksi? Hyvän mielen? Mikäli joudun tekemään töitä muiden kuin itseni kanssa, suhtaudun teihin kuin huonekaluihin tai mihin tahansa muihin käyttöesineisiin. Teillä on tarkoituksenne ja käyttötapanne. Kun hommat on hoidettu, en koe teitä enää tarpeellisiksi.

Kuulostaako ikävältä? Monet ovat tässä vaiheessa tuominneet minut suoralta kädeltä "pahaksi" ihmiseksi (asia, joka aina huvittaa minua). Mutta mikä minusta sitten muka tekisi pahan? Se, että pidän huolta itsestäni kun sitä ei kerran todistetusti voi muilta olettaa? Sekö on pahuutta?

Lue lisää

enemmän itsestäsi, menneisyydestäsi eritoten? Onko perhesuhteissa ollut pahoja ongelmia ja oletko myös koulukiusattu? Oletko kehittänyt tämän suojakupumaisen teorian, jotta kukaan ei enää voisi sinua haavoittaa?

Crow kirjoitti:

Ihmiskuvani? Kerronpa sinulle, kun niin kauniisti pyysit. Normaalit ihmiset (lue aiemmista viesteistäni mitä tarkoitan normaalilla ihmisillä / liha-ihmisillä, en jaksa toistaa itseäni) ovat saastaa. Heidän kaikki tekonsa, ajatuksensa ja arvomaailmansa perustuvat opitun moraalin (jonka yhtenä pääopettajana toimii rappion uskonto: Kristinusko) harhaan. He ajattelevat miten ajattelevat ja toimivat miten toimivat koska kuvittelevat sen olevan oikein. Oikein, vaikka se olisi täysin ristiriidassa heidän oikeiden mieltymystensä ja ajatustensa kanssa, jotka he kätkevät syvälle sisälleen ja kieltävät niiden olemassaolon. He ovat sivistymättömiä. On pieni mahdollisuus, että heistä voisi kehittyä jotakin kaunista ja parempaa, jos he vain avaisivat silmänsä ja alkaisivat elää omien halujensa mukaisesti.. mutta usein tällaisen muutoksen odottaminen on kuin odottaisi kiven muuttuvan kullaksi, tai yksisoluisen eliön kehittymistä jalalliseksi ihmiseksi - joko sitä ei tapahdu, tai siihen kuluu pitkän aikaa.

Kenelläkään ei tulisi olla velvollisuuksia ketään muuta, kuin itseään kohtaan, sillä (nyt kerron salaisuuden) olet itse ainoa ihminen, joka tulee koskaan rakastamaan sinua vailla pyyteettömyyttä ja vastavaatimuksia. Kukaan muu ei välitä sinusta itsestäsi niin paljoa, eikä tule ikinä välittämään. Miksi siis etsiä muiden liha-ihmisten hyväksyntää ja valheellista rakkautta? Eikö sen ajan voisi käyttää itsensä sivistämiseen, ja tällä tavoin nostaa itsensä erilleen ympärillä parveilevasta massasta ja karjasta? Vuosisatojen aikana koottu viisaus odottaa vain kävelymatkan päästä kirjastojen hyllyillä Marcus Aureliuksen, Danten, Goethen, Platonin, Aristoteleen tai Nietzschen kirjoituksien muodoissa, mutta sen sijaan te tuhlaatte aikaanne niin turhan asian, kuin hyväksynnän tai rakkauden etsintään. En voi edes sanoa sääliväni teitä, koska sääli ei ole kuulunut tunneskaalaani enää vuosiin, kuten ei myöskään myötätunto, empatia tai rakkaus. Kun tajusin edellämainittujen tunteiden vaarallisuuden ja dekadenssin, hylkäsin ne pikimmiten. Siinä kesti hetki, mutta se oli sen arvoista.

Ei ole mitään päämäärää. Ihminen ja ihmiskunta on syntynyt vahingossa, monen erilaisen yhteensattuman tuloksena. On typerää alkaa miettimään miksi täällä olemme, tai mikä on elämän tarkoitus, kun kerran todisteita edellämainitusta tapahtumasta löytyy jatkuvasti lisää. Ei ole tarkoitusta, ellet itse aseta elämällesi sellaista.

Ihmisen itsekkyydestä en mene puhumaan juuta enkä jaata, sillä en ole teidän kanssanne normaaliolotilassani minkäänlaisessa kanssakäymisessä. Normaaliolotilassani teitä ei ole edes olemassa, teitä ei ole fenomenaalikenttäni sisäpuolella (joskus kauan sitten oli, ei enää). Sen voin sanoa suoraan, että minua te normaalit liha-ihmiset saatatte pitää itsekkäänä, sillä miksi minun tulisi ajatella muita ihmisiä ja heidän tarpeitaan? Omissanikin on jo tarpeeksi tehtävää, eikä minulla ole vähääkään kiinnostusta tuhlata arvokasta aikaani teidän halujenne tai toiveidenne kuunteluun. Mitä siitä saisi muka vastalahjaksi? Hyvän mielen? Mikäli joudun tekemään töitä muiden kuin itseni kanssa, suhtaudun teihin kuin huonekaluihin tai mihin tahansa muihin käyttöesineisiin. Teillä on tarkoituksenne ja käyttötapanne. Kun hommat on hoidettu, en koe teitä enää tarpeellisiksi.

Kuulostaako ikävältä? Monet ovat tässä vaiheessa tuominneet minut suoralta kädeltä "pahaksi" ihmiseksi (asia, joka aina huvittaa minua). Mutta mikä minusta sitten muka tekisi pahan? Se, että pidän huolta itsestäni kun sitä ei kerran todistetusti voi muilta olettaa? Sekö on pahuutta?

Lue lisää

etsiä kirjaston hyllyiltä "Marcus Aureliuksen, Danten, Goethen, Platonin, Aristoteleen tai Nietzschen" teoksia. Filosofeja (joihin en kuitenkaan Dantea lukisi) on mukava ja hyödyllistä lukea, kunhan osaa pysyä rajoissa. Muutakin informatiivista kirjallisuutta on, kuten koskien historiaa, luonnontieteitä ja ruuanlaittoa. Kunnollisia matematiikan oppikirjoja voisi tosin olla kirjastoista, jotta niitä ei tarvitsisi itse ostaa.

Itse sanottavaani kuitenkin. On oikeastaan varsin problemaattista väittää, että kaiken tiedon, rakkauden ja hyvyyden lähde on oltava ihmisessä itsessään. On oltava pätevä perustelu sille, minkä asian vuoksi voidaan sanoa ihmisen "itsen" olevan varmasti olemassa. Esim. Descartes (kuten oletankin sinun tietävän) yritti asiaa kovasti todistella. "Ajattelen, siis olen", sanoisin, kuten useat skeptikot ovat kritisoineet, että kyseessä on karteesinen kehä eli kehäpäätelmä. Se ei eroa mitenkään muun muassa siitä väitteestä, että Jumala on olemassa, koska Raamattu sanoo, että Jumala on, ja Raamattu on Jumalan sanaa. En näe mitään syytä uskoa tällaisiin.

Ongelma piilee siinä, että tarkastelemme maailmaa subjektikeskeisestä paradigmasta käsin. Ihminen on erillään siitä todellisuudesta, jota hän tutkii ja jossa hän on. Jos taas oletamme ihmisen osaksi tutkimaansa maailmaa, ongelma voitaisiin todennäköisesti ratkaista. Todellisuus itse ja sen sisäiset materiaalin virrat ja muut puhtaat syy- ja seuraussuhteet olioina sinänsä perustelisivat sen, että meillä on ainakin tietoisuus. Jos hyväksyisimme taas tämän, joutuisimme hyväksymään myös muiden ihmisten tietoisuuden yhtä lailla, onhan sanottujen premissien perusta jossain muualla kuin mielessä. Tästä muun muassa seuraisi, että joudumme hyväksymään toisten ihmisten meitä kohtaan kokeman rakkauden olemassaolon yhtä lailla kuin uskomme omaan kykyymme rakastaa itseämme (sekä toisia). Ihmiset ymmärtäisivät toistensa olemassaolon olevan aivan samanlaista kuin heidän omansa, ja siksi he ymmärtäisivät kykenevänsä rakastaa yhtä paljon tai erimäärin toisiaan. Tässä kohdin olet nähtävästi eri mieltä kanssani.

Lisäisin vielä, että ihmisen itsekkyys on palautettavissa loppujen lopuksi fysiologis-neoroligisiin toimintoihin. Se, että osoitan sormellani kattoa, on ennemminkin mekaaninen toiminta kuin asia, josta saisin huumaavat endorfiinifiilikset ja tekisin asian puhtaasta omanedun- ja nautinnontavoittelemisen halusta. On olemassa paljon asioita, joita tehdessään henkilön ei voida sanoa toimivan itsekkäästi, jos itsekkyydellä tarkoitetaan omien tunteiden seuraamista, ts. itsensä rakastamista. Jos taas tämä seikka hyväksytään, ihmisen ei voida sanoa olevan itsekäs olento.

Näin olen muun muassa ajatellut.

Miten on? kirjoitti:

kuitenkin huolenpitoa vastaan, jos et suoraan yksityisihmisiltä, niin välillisesti yhteiskunnan palvelujan kautta. Luuletko, että nuo mainitsemasi filosofitkaan ajattelivat vain itseään, kun teoksiaan laativat? Lisäksi käyttänet kirjaston palveluja. Hyvin järjestäytynyt, asukkaistaan huolehtiva yhteiskunta siis kuitenkin on mieleesi, vai mitä?

Lue lisää

Eivät varmastikaan ajatelleet, mutta mitä se muuttaa? Pitäisikö minun silti ajatella? Jos pitäisi, niin miksi? Enhän hyödy siitä itse mitenkään.

Totta kai käytän kirjastojen palveluja, paras tapa erottaa itsensä ympärillään pyörivästä saastasta, on sivistää itseään. Mutta kuten sanoin, vaikka näitä palveluja käytän, se ei vieläkään todista sitä, että jollakulla olisi velvollisuus tarjota minulle näitä palveluja. Eihän? Jos joku jakelisi kadunkulmassa rahaa ilman vastavaatimuksia, menisin epäilemättä keräämään nekin talteen. Tyhmä ihminen ei hyödy ympärillään olevasta tarjonnasta. Eri asia on, pitääkö sellaista silti pitää missään suuressa arvossa.

Haavoittuviahan ollaan kaikki kirjoitti:

enemmän itsestäsi, menneisyydestäsi eritoten? Onko perhesuhteissa ollut pahoja ongelmia ja oletko myös koulukiusattu? Oletko kehittänyt tämän suojakupumaisen teorian, jotta kukaan ei enää voisi sinua haavoittaa?

Lue lisää

Kuinka tyypillistä.

Totta kai minun odotetaan olevan rikkinäisestä perheestä, väkivallan uhri, ja tietysti koulukiusattu. No, romutetaanpa tämä kymmenen pennin teoriasi. Mainitaan vielä, että teen sen mitä suurimmalla tyydytyksellä. En kuitenkaan mene aikaisemman perhe-elämäni yksityiskohtiin, sillä ne eivät millään muotoa kuulu sinulle.

Perheeni, jossa vartuin, oli ehjä ja kaikinpuolin sen kaltainen, minkä te normaalit ihmiset luokittelette "Hyväksi" -perheeksi. Vanhemmat eivät koskaan ryypänneet, hakanneet meitä lapsia tai vastaavaa. Tietysti terveitä perheriitoja oli silloin tällöin. Syytä nykyiselle luonteelleni, et tule ikinä löytämään perheestäni tai kasvuympäristöstäni. Entä olinko koulukiusattu? En voi sanoa olleeni. Kolmatta luokkaani käydessä jouduin hetkeksi vanhempien oppilaiden silmätikuksi, mutta se loppui lyhyeen kun metallinen ja soralla täytetty eväslaukkuni leikkasi yhden idiootin otsan auki luuhun asti. Mainittakoon että se oli hienoimpia hetkiä elämässäni. Luonteelleni ei siis löydy myös selitystä siitä, että olisin kiusattu.

Kuten olen aiemmin sanonut eräälle liha-ihmiselle tällä palstalla, minusta on tullut tällainen samasta syystä kuin sinusta on tullut tuollainen. Lukemattomien pienien asioiden vaikutuksesta. Ei vain ole mitään "yhtä-suurta-hetkeä" joka teki minusta näin upean ihmisen kuin nyt olen. Minä vain kasvatin itselleni aivot, ja tajusin että omia mieltymyksiään ja mielihalujaan ja impulssejaan on turhaa ja vahingollista kieltää opitun moraalikäsityksen vuoksi. Se oli siinä.

Näillä vastauksilla.

Klaase kirjoitti:

etsiä kirjaston hyllyiltä "Marcus Aureliuksen, Danten, Goethen, Platonin, Aristoteleen tai Nietzschen" teoksia. Filosofeja (joihin en kuitenkaan Dantea lukisi) on mukava ja hyödyllistä lukea, kunhan osaa pysyä rajoissa. Muutakin informatiivista kirjallisuutta on, kuten koskien historiaa, luonnontieteitä ja ruuanlaittoa. Kunnollisia matematiikan oppikirjoja voisi tosin olla kirjastoista, jotta niitä ei tarvitsisi itse ostaa.

Itse sanottavaani kuitenkin. On oikeastaan varsin problemaattista väittää, että kaiken tiedon, rakkauden ja hyvyyden lähde on oltava ihmisessä itsessään. On oltava pätevä perustelu sille, minkä asian vuoksi voidaan sanoa ihmisen "itsen" olevan varmasti olemassa. Esim. Descartes (kuten oletankin sinun tietävän) yritti asiaa kovasti todistella. "Ajattelen, siis olen", sanoisin, kuten useat skeptikot ovat kritisoineet, että kyseessä on karteesinen kehä eli kehäpäätelmä. Se ei eroa mitenkään muun muassa siitä väitteestä, että Jumala on olemassa, koska Raamattu sanoo, että Jumala on, ja Raamattu on Jumalan sanaa. En näe mitään syytä uskoa tällaisiin.

Ongelma piilee siinä, että tarkastelemme maailmaa subjektikeskeisestä paradigmasta käsin. Ihminen on erillään siitä todellisuudesta, jota hän tutkii ja jossa hän on. Jos taas oletamme ihmisen osaksi tutkimaansa maailmaa, ongelma voitaisiin todennäköisesti ratkaista. Todellisuus itse ja sen sisäiset materiaalin virrat ja muut puhtaat syy- ja seuraussuhteet olioina sinänsä perustelisivat sen, että meillä on ainakin tietoisuus. Jos hyväksyisimme taas tämän, joutuisimme hyväksymään myös muiden ihmisten tietoisuuden yhtä lailla, onhan sanottujen premissien perusta jossain muualla kuin mielessä. Tästä muun muassa seuraisi, että joudumme hyväksymään toisten ihmisten meitä kohtaan kokeman rakkauden olemassaolon yhtä lailla kuin uskomme omaan kykyymme rakastaa itseämme (sekä toisia). Ihmiset ymmärtäisivät toistensa olemassaolon olevan aivan samanlaista kuin heidän omansa, ja siksi he ymmärtäisivät kykenevänsä rakastaa yhtä paljon tai erimäärin toisiaan. Tässä kohdin olet nähtävästi eri mieltä kanssani.

Lisäisin vielä, että ihmisen itsekkyys on palautettavissa loppujen lopuksi fysiologis-neoroligisiin toimintoihin. Se, että osoitan sormellani kattoa, on ennemminkin mekaaninen toiminta kuin asia, josta saisin huumaavat endorfiinifiilikset ja tekisin asian puhtaasta omanedun- ja nautinnontavoittelemisen halusta. On olemassa paljon asioita, joita tehdessään henkilön ei voida sanoa toimivan itsekkäästi, jos itsekkyydellä tarkoitetaan omien tunteiden seuraamista, ts. itsensä rakastamista. Jos taas tämä seikka hyväksytään, ihmisen ei voida sanoa olevan itsekäs olento.

Näin olen muun muassa ajatellut.

Lue lisää

..Häkeltynyt. Lienet ensimmäinen henkilö, jonka puheissa on järkeä tällä palstalla. Tosin en tietenkään allekirjoita kaikkia ajatuksiasi, vaikkakin olet ne oivasti perustellut.

Otetaan kantaa ensimmäiseen kappaleeseen.

En itsekään pidä Dantea filosofina, kunhan vain mainitsin hänet lämpimikseni. Onhan hän vastuussa yhdestä maailmankirjallisuuden merkkiteoksista, ja eräästä henkilökohtaisesta suosikistani. Dantea myöhemmin laajemmin tutkineena oli huvittavaa huomata, että kirjoittaessaan kirjaansa Helvetin kuvausta, hän koki tehtävän helpoksi. Kaikki helvetin ainekset hän löysi meidän maailmastamme. Kun taas Taivasta kuvatessaan hän koki suuria vaikeuksia, sillä maailmamme ei tarjoa virikkeitä tai heijastuksia taivaan kuvaamiseen. Maailmamme ei tosiaan ole paras mahdollinen (kuten Leibniz ilmoitti) vaan huonoin mahdollinen. Ja toki kirjastoista löytyy myös muuta erinomaisen hyödyllistä kirjallisuutta, kuin filosofia. Kaikki mainitsemasi ovat tärkeitä asioita.

Sitten hieman kysymyksiä.
"On oikeastaan varsin problemaattista väittää, että kaiken tiedon, rakkauden ja hyvyyden lähde on oltava ihmisessä itsessään."
Miksi se on problemaattista? Itse en oikeastaan näe muuta selitystä? Itseni olemassaolosta en voi tietenkään mennä esittämään minkäänlaisia varmoja argumentteja. Kuten sanoit, Descartesin päätelmää on kritisoitu monasti. Siis jos et voi todistaa olevasi olemassa, on edellämainittujen ominaisuuksien oltava jostain muualta peräisin? Järkeenkäypää. Mutta jos nyt teemme niin, että uskomme mitä näemme ja mitä tunnemme (itse voin sanoa tuntevani olemassaoloni) voin todeta että kaikkien edellämainittujen ominaisuuksien (tiedon, rakkauden, hyvyyden) lähteen on oltava minussa. Mutta sen myönnän, että ne eivät ole siellä alusta asti. Ne opitaan ulkomaailmasta.

"...Tästä muun muassa seuraisi, että joudumme hyväksymään toisten ihmisten meitä kohtaan kokeman rakkauden olemassaolon yhtä lailla kuin uskomme omaan kykyymme rakastaa itseämme (sekä toisia). Ihmiset ymmärtäisivät toistensa olemassaolon olevan aivan samanlaista kuin heidän omansa, ja siksi he ymmärtäisivät kykenevänsä rakastaa yhtä paljon tai erimäärin toisiaan. Tässä kohdin olet nähtävästi eri mieltä kanssani..."

Tietysti rakkauden olemassaolo on hyväksyttävä. Muuta selitystä monien ihmisten idioottimaisille teoille ei voi antaa, kuin että hän potee mielisairautta, jota kutsutaan rakkaudeksi. Mutta vaikka hyväksyisin sen olemassaolon, minun ei ole pakko olla sitä mieltä, että se olisi hyvästä. Se on arvostelukykyä, järkeä, toimintoja ja järjellistä ajattelua haittaava, heikoksi ja vahingoittuvaksi tekevä mielen rutto. Se on minun mielipiteeni rakkaudesta. Ihmiset tavoittelevat sitä, vaikka tunteena se on vaarallisempi mielenterveydellesi kuin kaikki sodat, katastrofit ja onnettomuuden yhteensä. Siksi siitä tulee kieltäytyä.

Jos olen jossain sivulauseessani aiemmin mennyt suoraan toteamaan, että ihminen on itsekäs, pahoittelen. Olen sitä mieltä, että itsekkyyttä ei voi pitää huonona asiana, vaan sitä on pidettävä hyvänä asiana. Koska (kuten aiemmin ilmoitin) Kenelläkään muulla Ei Ole velvollisuuksia tai pakotteita sinua kohtaan. On ajateltava itseään, koska sitä Ei voi odottaa muilta ihmisiltä.. ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että muut ihmiset eivät edes ansaitsisi huomiotani. Olen sanonut monesti, ja sanon yhä, että olet itse yhä ainoa ihminen joka koskaan (ja tarkoitan Koskaan) tulee rakastamaan sinua pyyteettä, ilman vastarakkauden tarvetta, ja sellaisena kuin olet. Muut eivät sitä tee.

Crow kirjoitti:

..Häkeltynyt. Lienet ensimmäinen henkilö, jonka puheissa on järkeä tällä palstalla. Tosin en tietenkään allekirjoita kaikkia ajatuksiasi, vaikkakin olet ne oivasti perustellut.

Otetaan kantaa ensimmäiseen kappaleeseen.

En itsekään pidä Dantea filosofina, kunhan vain mainitsin hänet lämpimikseni. Onhan hän vastuussa yhdestä maailmankirjallisuuden merkkiteoksista, ja eräästä henkilökohtaisesta suosikistani. Dantea myöhemmin laajemmin tutkineena oli huvittavaa huomata, että kirjoittaessaan kirjaansa Helvetin kuvausta, hän koki tehtävän helpoksi. Kaikki helvetin ainekset hän löysi meidän maailmastamme. Kun taas Taivasta kuvatessaan hän koki suuria vaikeuksia, sillä maailmamme ei tarjoa virikkeitä tai heijastuksia taivaan kuvaamiseen. Maailmamme ei tosiaan ole paras mahdollinen (kuten Leibniz ilmoitti) vaan huonoin mahdollinen. Ja toki kirjastoista löytyy myös muuta erinomaisen hyödyllistä kirjallisuutta, kuin filosofia. Kaikki mainitsemasi ovat tärkeitä asioita.

Sitten hieman kysymyksiä.
"On oikeastaan varsin problemaattista väittää, että kaiken tiedon, rakkauden ja hyvyyden lähde on oltava ihmisessä itsessään."
Miksi se on problemaattista? Itse en oikeastaan näe muuta selitystä? Itseni olemassaolosta en voi tietenkään mennä esittämään minkäänlaisia varmoja argumentteja. Kuten sanoit, Descartesin päätelmää on kritisoitu monasti. Siis jos et voi todistaa olevasi olemassa, on edellämainittujen ominaisuuksien oltava jostain muualta peräisin? Järkeenkäypää. Mutta jos nyt teemme niin, että uskomme mitä näemme ja mitä tunnemme (itse voin sanoa tuntevani olemassaoloni) voin todeta että kaikkien edellämainittujen ominaisuuksien (tiedon, rakkauden, hyvyyden) lähteen on oltava minussa. Mutta sen myönnän, että ne eivät ole siellä alusta asti. Ne opitaan ulkomaailmasta.

"...Tästä muun muassa seuraisi, että joudumme hyväksymään toisten ihmisten meitä kohtaan kokeman rakkauden olemassaolon yhtä lailla kuin uskomme omaan kykyymme rakastaa itseämme (sekä toisia). Ihmiset ymmärtäisivät toistensa olemassaolon olevan aivan samanlaista kuin heidän omansa, ja siksi he ymmärtäisivät kykenevänsä rakastaa yhtä paljon tai erimäärin toisiaan. Tässä kohdin olet nähtävästi eri mieltä kanssani..."

Tietysti rakkauden olemassaolo on hyväksyttävä. Muuta selitystä monien ihmisten idioottimaisille teoille ei voi antaa, kuin että hän potee mielisairautta, jota kutsutaan rakkaudeksi. Mutta vaikka hyväksyisin sen olemassaolon, minun ei ole pakko olla sitä mieltä, että se olisi hyvästä. Se on arvostelukykyä, järkeä, toimintoja ja järjellistä ajattelua haittaava, heikoksi ja vahingoittuvaksi tekevä mielen rutto. Se on minun mielipiteeni rakkaudesta. Ihmiset tavoittelevat sitä, vaikka tunteena se on vaarallisempi mielenterveydellesi kuin kaikki sodat, katastrofit ja onnettomuuden yhteensä. Siksi siitä tulee kieltäytyä.

Jos olen jossain sivulauseessani aiemmin mennyt suoraan toteamaan, että ihminen on itsekäs, pahoittelen. Olen sitä mieltä, että itsekkyyttä ei voi pitää huonona asiana, vaan sitä on pidettävä hyvänä asiana. Koska (kuten aiemmin ilmoitin) Kenelläkään muulla Ei Ole velvollisuuksia tai pakotteita sinua kohtaan. On ajateltava itseään, koska sitä Ei voi odottaa muilta ihmisiltä.. ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että muut ihmiset eivät edes ansaitsisi huomiotani. Olen sanonut monesti, ja sanon yhä, että olet itse yhä ainoa ihminen joka koskaan (ja tarkoitan Koskaan) tulee rakastamaan sinua pyyteettä, ilman vastarakkauden tarvetta, ja sellaisena kuin olet. Muut eivät sitä tee.

Lue lisää

että jos todellisuus olisi mielestäsi ihanteellinen, niin rakkauden osoittaminen ei tekisi haavoittuvaksi ja toista rakastettaisiin sellaisena kuin hän on, ilman ehtoja. Et ole ainoa, joka on tätä mieltä. Mitä mieltä olet Jumalasta, jonka rakkaus teki häneen niin suuret haavat ristillä?

----------- kirjoitti:

että jos todellisuus olisi mielestäsi ihanteellinen, niin rakkauden osoittaminen ei tekisi haavoittuvaksi ja toista rakastettaisiin sellaisena kuin hän on, ilman ehtoja. Et ole ainoa, joka on tätä mieltä. Mitä mieltä olet Jumalasta, jonka rakkaus teki häneen niin suuret haavat ristillä?

Lue lisää

En tunnusta Jumalan olemassaoloa. En kristillisen Jumalan, en Islamin Jumalan, enkä minkään yliluonnollisen entiteetin olemassaoloa. Jos uskoisin niihin, voisin yhtälailla uskoa Joulupukkiin tai Hammaskeijuun. Hammaskeiju toi sentään minulle rahaa kun olin pieni lapsi, ja pistin irronneen hampaan kupin alle. Jumalan olemassaolosta on vähemmän todisteita. En siis voi olla Jumalasta juurikaan "mitään mieltä".

Crow kirjoitti:

En tunnusta Jumalan olemassaoloa. En kristillisen Jumalan, en Islamin Jumalan, enkä minkään yliluonnollisen entiteetin olemassaoloa. Jos uskoisin niihin, voisin yhtälailla uskoa Joulupukkiin tai Hammaskeijuun. Hammaskeiju toi sentään minulle rahaa kun olin pieni lapsi, ja pistin irronneen hampaan kupin alle. Jumalan olemassaolosta on vähemmän todisteita. En siis voi olla Jumalasta juurikaan "mitään mieltä".

Lue lisää

ovat saattaneet sinut näihin loppu?päätelmiin? Mitkä asiat herättävät sinussa vihaa tai muita tunteita, jotka taas kätkeytyvät vihan taakse? Mitä toivot elämältä? Voisivatko toiveesi toteutua? Aloitko ajatella filosofisia jo alle murrosikäisenä?

........ kirjoitti:

ovat saattaneet sinut näihin loppu?päätelmiin? Mitkä asiat herättävät sinussa vihaa tai muita tunteita, jotka taas kätkeytyvät vihan taakse? Mitä toivot elämältä? Voisivatko toiveesi toteutua? Aloitko ajatella filosofisia jo alle murrosikäisenä?

Lue lisää

Olen ajatellut näin jo useita vuosia. Kuten olen sanonut jo monta kertaa (lue aikaisemmat argumenttini, vihaan itseni toistamista) ei minusta ole tullut tällaista yhden "suuren tapahtuman" vaikutuksesta. Minusta on tullut tällainnen (täydellinen) monen eri asian yhteisvaikutuksesta. Te ette ole täydellisiä, koska ette kykene olemaan vapaita kaikilla niillä tasoilla, millä minä olen. Asiat jotka herättävät minussa vihaa? Rakkaus, myötätunto, sääli, heikkous, opittu-moraali ja kaikki muu vastaava. Kaikki, mikä on vastoin yksilön omia mielihaluja ja toiveita ja impulsseja. Kaikki sellainen on tuhoisaa, ja kaikkea sellaista opittu moraali pitää hyvänä. Opitun moraalin rutto. Mitä toivon elämältä? Mahdollisimman suurta onnea itselleni tietysti. En muille, vain itselleni. Olen sen ansainnut. Ja kyllä, toiveeni voivat toteutua, itseasiassa suurilta osin ovat jo toteutuneet. Kerronko koska viimeksi tunsin itseni erityisen onnelliseksi?

Se oli tämän vuoden heinäkuussa. Kerroin eräälle ihmiselle (joka kuvitteli että välitän hänestä, ja hänen naurettavista tarpeistaan) että en ole koskaan pitänyt hänestä (olimme tunteneet suunnilleen neljä vuotta), olen aina halveksinut häntä, ja että oikeastaan en toivo hänelle mitään mitään hyvää. Kun kerroi tämän hänelle yllättäen, hän itki, kirosi minut, ja toivoi kuolemaani. Miksi pidin häneen yhteyttä neljä vuotta jos kerran inhosin häntä koko ajan? Helppoa, halusin tuhota ja arpeuttaa jotain haurasta ja viatonta. Siksi tein sen. Neljän vuoden ajan patosin sisääni inhoa ja vihaa, jotka sitten yhtä-äkkiä vapautin. Ja saavutin päämäärääni. Arpeutin ja vahingoitin jotain puhdasta ja viatonta. Ja se oli ihanaa. Tein sen vain huvittaakseni itseäni. Varjelen yhä muistoa siitä, kun tämä ihminen sanoi minulle kyyneleet silmissään "kuole pois, tuollaista ei tarvitse ketään!" Se on jotakuinkin hienointa mitä olen koskaan kuullut.

Aloinko ajatella filosofisia jo alle murrosikäisenä? Määrittele "filosofinen". Jos tarkoitat aloinko kiinnostua filosofien teoksista jo alle murrosikäisenä, voinen vastata myöntävästi. Mutta minulla ei koskaan ole ollut varsinaista murrosikää (sellaisena kuin te naurettavat liha-ihmiset sen määrittelette). Ei koskaan.

Crow kirjoitti:

..Häkeltynyt. Lienet ensimmäinen henkilö, jonka puheissa on järkeä tällä palstalla. Tosin en tietenkään allekirjoita kaikkia ajatuksiasi, vaikkakin olet ne oivasti perustellut.

Otetaan kantaa ensimmäiseen kappaleeseen.

En itsekään pidä Dantea filosofina, kunhan vain mainitsin hänet lämpimikseni. Onhan hän vastuussa yhdestä maailmankirjallisuuden merkkiteoksista, ja eräästä henkilökohtaisesta suosikistani. Dantea myöhemmin laajemmin tutkineena oli huvittavaa huomata, että kirjoittaessaan kirjaansa Helvetin kuvausta, hän koki tehtävän helpoksi. Kaikki helvetin ainekset hän löysi meidän maailmastamme. Kun taas Taivasta kuvatessaan hän koki suuria vaikeuksia, sillä maailmamme ei tarjoa virikkeitä tai heijastuksia taivaan kuvaamiseen. Maailmamme ei tosiaan ole paras mahdollinen (kuten Leibniz ilmoitti) vaan huonoin mahdollinen. Ja toki kirjastoista löytyy myös muuta erinomaisen hyödyllistä kirjallisuutta, kuin filosofia. Kaikki mainitsemasi ovat tärkeitä asioita.

Sitten hieman kysymyksiä.
"On oikeastaan varsin problemaattista väittää, että kaiken tiedon, rakkauden ja hyvyyden lähde on oltava ihmisessä itsessään."
Miksi se on problemaattista? Itse en oikeastaan näe muuta selitystä? Itseni olemassaolosta en voi tietenkään mennä esittämään minkäänlaisia varmoja argumentteja. Kuten sanoit, Descartesin päätelmää on kritisoitu monasti. Siis jos et voi todistaa olevasi olemassa, on edellämainittujen ominaisuuksien oltava jostain muualta peräisin? Järkeenkäypää. Mutta jos nyt teemme niin, että uskomme mitä näemme ja mitä tunnemme (itse voin sanoa tuntevani olemassaoloni) voin todeta että kaikkien edellämainittujen ominaisuuksien (tiedon, rakkauden, hyvyyden) lähteen on oltava minussa. Mutta sen myönnän, että ne eivät ole siellä alusta asti. Ne opitaan ulkomaailmasta.

"...Tästä muun muassa seuraisi, että joudumme hyväksymään toisten ihmisten meitä kohtaan kokeman rakkauden olemassaolon yhtä lailla kuin uskomme omaan kykyymme rakastaa itseämme (sekä toisia). Ihmiset ymmärtäisivät toistensa olemassaolon olevan aivan samanlaista kuin heidän omansa, ja siksi he ymmärtäisivät kykenevänsä rakastaa yhtä paljon tai erimäärin toisiaan. Tässä kohdin olet nähtävästi eri mieltä kanssani..."

Tietysti rakkauden olemassaolo on hyväksyttävä. Muuta selitystä monien ihmisten idioottimaisille teoille ei voi antaa, kuin että hän potee mielisairautta, jota kutsutaan rakkaudeksi. Mutta vaikka hyväksyisin sen olemassaolon, minun ei ole pakko olla sitä mieltä, että se olisi hyvästä. Se on arvostelukykyä, järkeä, toimintoja ja järjellistä ajattelua haittaava, heikoksi ja vahingoittuvaksi tekevä mielen rutto. Se on minun mielipiteeni rakkaudesta. Ihmiset tavoittelevat sitä, vaikka tunteena se on vaarallisempi mielenterveydellesi kuin kaikki sodat, katastrofit ja onnettomuuden yhteensä. Siksi siitä tulee kieltäytyä.

Jos olen jossain sivulauseessani aiemmin mennyt suoraan toteamaan, että ihminen on itsekäs, pahoittelen. Olen sitä mieltä, että itsekkyyttä ei voi pitää huonona asiana, vaan sitä on pidettävä hyvänä asiana. Koska (kuten aiemmin ilmoitin) Kenelläkään muulla Ei Ole velvollisuuksia tai pakotteita sinua kohtaan. On ajateltava itseään, koska sitä Ei voi odottaa muilta ihmisiltä.. ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että muut ihmiset eivät edes ansaitsisi huomiotani. Olen sanonut monesti, ja sanon yhä, että olet itse yhä ainoa ihminen joka koskaan (ja tarkoitan Koskaan) tulee rakastamaan sinua pyyteettä, ilman vastarakkauden tarvetta, ja sellaisena kuin olet. Muut eivät sitä tee.

Lue lisää

keksiä, ketä ihmisiä Helvetistä löytyisi. Useat hänen aikalaisensa kirkonmiehet joutuivatkin kyseiseen tulipätsiin hänen Jumalaisessa näytelmässään. Miten muuten Leibniz perusteli sen, että tämä maailma ei ole paras mahdollinen ja mahdollisesti jopa huonoin? Tätä kyselisin ihan uteliaisuudesta yleistietoon.

Mistä perusteista sinä taas olet varma omasta olemassaolostasi? Minä en kykene todistamaan itselleni olemassaoloani, enkä tosin kenenkään muunkaan. Jos taas koen voivani todistaa ainakin periaatteen tasolla, se on täysin riippuvainen siitä paradigmasta, jonka valossa minä tätä maailmaa tarkastelen. Täysin toinen kysymys on jo tietenkin se, että voidaanko tätä paradigmaa hyväksyä.

Klaase kirjoitti:

keksiä, ketä ihmisiä Helvetistä löytyisi. Useat hänen aikalaisensa kirkonmiehet joutuivatkin kyseiseen tulipätsiin hänen Jumalaisessa näytelmässään. Miten muuten Leibniz perusteli sen, että tämä maailma ei ole paras mahdollinen ja mahdollisesti jopa huonoin? Tätä kyselisin ihan uteliaisuudesta yleistietoon.

Mistä perusteista sinä taas olet varma omasta olemassaolostasi? Minä en kykene todistamaan itselleni olemassaoloani, enkä tosin kenenkään muunkaan. Jos taas koen voivani todistaa ainakin periaatteen tasolla, se on täysin riippuvainen siitä paradigmasta, jonka valossa minä tätä maailmaa tarkastelen. Täysin toinen kysymys on jo tietenkin se, että voidaanko tätä paradigmaa hyväksyä.

Lue lisää

Leibniz ei ollut sitä mieltä, että tämä maailma on huonoin mahdollinen. Hän oli sitä mieltä, että tämä maailma on paras mahdollinen, jonka Jumala kykeni luomaan.

Kuten sanoin, jos luotan siihen, että näen, kuulen ja tunnen, voin sanoa olevani olemassa. Tämä jättää kyllä runsaasti kysymyksiä auki, mutta suurempaa varmuutta en kykene antamaan. Normaaleita ihmisiä ei taas minulle ole olemassa, olen huolellisesti sulkenut heidät fenomenaalikenttäni ulkopuolelle, ja alennun keskustelemaan heidän kanssaan vain jos työni vaatii sitä, tai tahdon vaihtoehtoisesti huvitella heidän tunteillaan. Erittäin harvoin sen vuoksi, että joku heistä kykenisi järkevään keskusteluun.

Crow kirjoitti:

Olen ajatellut näin jo useita vuosia. Kuten olen sanonut jo monta kertaa (lue aikaisemmat argumenttini, vihaan itseni toistamista) ei minusta ole tullut tällaista yhden "suuren tapahtuman" vaikutuksesta. Minusta on tullut tällainnen (täydellinen) monen eri asian yhteisvaikutuksesta. Te ette ole täydellisiä, koska ette kykene olemaan vapaita kaikilla niillä tasoilla, millä minä olen. Asiat jotka herättävät minussa vihaa? Rakkaus, myötätunto, sääli, heikkous, opittu-moraali ja kaikki muu vastaava. Kaikki, mikä on vastoin yksilön omia mielihaluja ja toiveita ja impulsseja. Kaikki sellainen on tuhoisaa, ja kaikkea sellaista opittu moraali pitää hyvänä. Opitun moraalin rutto. Mitä toivon elämältä? Mahdollisimman suurta onnea itselleni tietysti. En muille, vain itselleni. Olen sen ansainnut. Ja kyllä, toiveeni voivat toteutua, itseasiassa suurilta osin ovat jo toteutuneet. Kerronko koska viimeksi tunsin itseni erityisen onnelliseksi?

Se oli tämän vuoden heinäkuussa. Kerroin eräälle ihmiselle (joka kuvitteli että välitän hänestä, ja hänen naurettavista tarpeistaan) että en ole koskaan pitänyt hänestä (olimme tunteneet suunnilleen neljä vuotta), olen aina halveksinut häntä, ja että oikeastaan en toivo hänelle mitään mitään hyvää. Kun kerroi tämän hänelle yllättäen, hän itki, kirosi minut, ja toivoi kuolemaani. Miksi pidin häneen yhteyttä neljä vuotta jos kerran inhosin häntä koko ajan? Helppoa, halusin tuhota ja arpeuttaa jotain haurasta ja viatonta. Siksi tein sen. Neljän vuoden ajan patosin sisääni inhoa ja vihaa, jotka sitten yhtä-äkkiä vapautin. Ja saavutin päämäärääni. Arpeutin ja vahingoitin jotain puhdasta ja viatonta. Ja se oli ihanaa. Tein sen vain huvittaakseni itseäni. Varjelen yhä muistoa siitä, kun tämä ihminen sanoi minulle kyyneleet silmissään "kuole pois, tuollaista ei tarvitse ketään!" Se on jotakuinkin hienointa mitä olen koskaan kuullut.

Aloinko ajatella filosofisia jo alle murrosikäisenä? Määrittele "filosofinen". Jos tarkoitat aloinko kiinnostua filosofien teoksista jo alle murrosikäisenä, voinen vastata myöntävästi. Mutta minulla ei koskaan ole ollut varsinaista murrosikää (sellaisena kuin te naurettavat liha-ihmiset sen määrittelette). Ei koskaan.

Lue lisää

että tunnet itsesi riittävän hyvin, jotta voisit tulkita tekojesi motiivit rehellisesti? Ihan en ole vakuuttunut myöskään siitä, ettet pyrkisi hämäämään kanssaihmisiäsi todellisten motiiviesi suhteen, kun otetaan käsittelyyn vaikkapa tämä tuttavasi loukkaaminen. Herättikö hänen viattomuutensa ehkä jonkinlaista kateutta, koska koet itse menettäneesi sen jo ajat sitten? Mitäpä, jos ympärilläsi olisikin vain samoin ajattelevia kuin sinä: saisitko silloin elää rauhassa vai pyrkisikö joku koko ajan tekemään sinullekin pahaa (vieläpä paljon suuremmassa määrin kuin nykyisessä elämässäsi saat pelätä)?

Aattelepa kirjoitti:

että tunnet itsesi riittävän hyvin, jotta voisit tulkita tekojesi motiivit rehellisesti? Ihan en ole vakuuttunut myöskään siitä, ettet pyrkisi hämäämään kanssaihmisiäsi todellisten motiiviesi suhteen, kun otetaan käsittelyyn vaikkapa tämä tuttavasi loukkaaminen. Herättikö hänen viattomuutensa ehkä jonkinlaista kateutta, koska koet itse menettäneesi sen jo ajat sitten? Mitäpä, jos ympärilläsi olisikin vain samoin ajattelevia kuin sinä: saisitko silloin elää rauhassa vai pyrkisikö joku koko ajan tekemään sinullekin pahaa (vieläpä paljon suuremmassa määrin kuin nykyisessä elämässäsi saat pelätä)?

Lue lisää

..Sohvapsykologi iskee. No, puhutaan nyt sitten.

Tunnenko itseni riittävän hyvin? Pyrinkö hämäämään kanssaihmisiäni todellisten motivaatioiden suhteen? Eikö sinulle ole vielä selvinnyt, kaikkien näiden kirjoittamieni rivien jälkeen, että minä juurikaan en teeskentele, enkä piilottele todellista minääni. Minä olen täsmälleen sellainen ja käyttäydyn juuri niin, kuin mielihaluni vaativat. Kauan sitten olin kuin te, teeskentelijä, ilveilijä ja narri. Mutta kun viimein minulle valkeni, miten turhaa ja vahingollista on kieltää Todelliset halunsa ja todellisen luonteensa olemassaoloa, lopetin teeskentelyn. Kuten olen aiemmin sanonut, hengitin silloin ensimmäistä kertaa vapaata ilmaa, ja tunsin miten maailman paino tippui harteiltaini. Tuntui kuin monen vuoden ajan sisääni kertynyt kuona olisi huuhtoutunut pois.. ja ainoa mitä minun tarvitsi tehdä, oli olla vain oma itseni. Joten kyllä, tunnen itseni riittävän hyvin. Tunnen itseni täydellisesti. Toisin kuin te normaalit ihmiset, minä en kätkeydy valheiden ja maskien taakse.

Tuttavani? Tarina on koruton. Tutustuin häneen erään tylsän vuoden syksynä. Hän oli silloin sopivan herkässä tilassa itsensä kanssa, ja jos täytyy mainita joku niistä harvoista asioista, jotka saavat minut kanssakäymiseen normaalin ihmisen kanssa vapaaehtoisesti, se on toisen ihmisen ahdinko. Homma oli minulle silkkaa huvittelua, mutta joka leikin on loputtava joskus. Tämä leikki loppui tänäkesänä. Voinen myös sanoa, etten kadehtinut häntä millään muotoa. Hän oli erittäin ikävystyttävä tapaus pahimmillaan. Tylsä, sivistymätön, ailahtelevamielinen ja äärimmäisen ennalta-arvattava.

Jos maailmassa olisi pelkästään samanlaisia ihmisiä kuin minä, se olisi epäilemättä paremmin toimiva paikka kuin se nykyään on. Ihmiset toimisivat järkevästi ja rationaalisesti, ilman että heidän tekojaan ja motiivejaan sumentaisivat tunteiden ja moraalin luomat harhat.

Ai niin, ja en minä pelkää. Mitä minä pelkäisin? Teitäkö? Järkevin normaali-ihminen ei merkitse minulle enempää kuin järkevin keossa asuva muurahainen.

Crow kirjoitti:

Leibniz ei ollut sitä mieltä, että tämä maailma on huonoin mahdollinen. Hän oli sitä mieltä, että tämä maailma on paras mahdollinen, jonka Jumala kykeni luomaan.

Kuten sanoin, jos luotan siihen, että näen, kuulen ja tunnen, voin sanoa olevani olemassa. Tämä jättää kyllä runsaasti kysymyksiä auki, mutta suurempaa varmuutta en kykene antamaan. Normaaleita ihmisiä ei taas minulle ole olemassa, olen huolellisesti sulkenut heidät fenomenaalikenttäni ulkopuolelle, ja alennun keskustelemaan heidän kanssaan vain jos työni vaatii sitä, tai tahdon vaihtoehtoisesti huvitella heidän tunteillaan. Erittäin harvoin sen vuoksi, että joku heistä kykenisi järkevään keskusteluun.

Lue lisää

olisin halukas udella sinulta. Mikä tai mitkä tekijät erottavat normaalit ihmiset/liha-ihmiset siitä ihmisestä, jollaisena itseäsi pidät. Toisin sanoen, miten he eroavat siitä ihanteesta, jollaisena heidän tulisi olla. Vai oletko sitä mieltä, että vain sinä itse voit olla kyseinen ihanne ja muut ihmiset ovat enemmän tai vähemmän loogisen välttämättömyyden seurauksena näitä liha-ihmisiä. (Tulisiko jokaisen taas suhtautua toisiin ihmisiin tällä tavalla?)

Kiitos, ja näkemiin, ellet sitten puolestasi halua kysyä jotakin minulta.

Klaase kirjoitti:

olisin halukas udella sinulta. Mikä tai mitkä tekijät erottavat normaalit ihmiset/liha-ihmiset siitä ihmisestä, jollaisena itseäsi pidät. Toisin sanoen, miten he eroavat siitä ihanteesta, jollaisena heidän tulisi olla. Vai oletko sitä mieltä, että vain sinä itse voit olla kyseinen ihanne ja muut ihmiset ovat enemmän tai vähemmän loogisen välttämättömyyden seurauksena näitä liha-ihmisiä. (Tulisiko jokaisen taas suhtautua toisiin ihmisiin tällä tavalla?)

Kiitos, ja näkemiin, ellet sitten puolestasi halua kysyä jotakin minulta.

Lue lisää

..uudelleen, vaikka olen sen aiemmin jo ketjussa selittänut muutamallekin eri henkilölle. Liha-ihminen on termi, jolla kuvaan normaaleita ihmisiä, en muista ilmaisun alkuperää, tai koska olen käyttänyt sitä ensimmäistä kertaa. Sillä tarkoitan lähes kaikkia muita ihmisiä (en sano kaikkia, sillä uskon että on olemassa ainakin muutama muu valveutunut yksilö minun lisäkseni). Ihmisiä, joiden elämää piinaavat tunteiden luomat harhat, sivistymättömyyden kirot ja opitun moraalin rutto. Ihmisiä jotka ovat liian heikkoja kieltäytyäkseen näistä edellämainituista asioista. Lyhyesti sanottuna.

Tietysti minä kykenen olemaan ihanne (ja olenkin) vain itselleni. Kuten sanottu, tekojani ja ajatuksiani ohjaa pelkkä oman onneni ja oman etuni tavoittelu. Jos vaivautuisin ajattelemaan asiaa muiden ihmisten kannalta, se ei lienisi kovin ihanteellista. Eikö?

Crow kirjoitti:

Iltaa.

Päätän pitkän hiljaisuuden ajanjakson. En siksi, että kuvittelisin teidän ymmärtävän sanottavani, vaan ihan halveksimisen ilosta. Teidän normaaleiden (hyh) ihmisten halventaminen on yksi elämäni suurista iloista.

Miksi väität ettei toisten onnettomuudesta iloitseminen ole oikeutettu asia? Minä teen sitä jatkuvasti. Olen pitänyt päiväkirjoja nyt jo monta vuotta, ja jokaisen sivut ovat täynnä lehtileikkeitä onnettomuuksista, murhista, sodista, luonnonkatastrofeista ja vastaavista. Vanhimmat leikkeet ovat jo ajan kellastamia.. Pointti on se, että kerään niitä, koska nautin suunnattomasti muiden ihmisten kurjuudesta. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää. Miksi pitäisi kieltää omat impulssinsa ja nautintonsa rappeuttavan ja degeneraatin "opitun moraalin" vuoksi? Miksi ei saisi nauttia niistä asioista, joista pitää?

Mihin voit vedota, jos kiellän sinua vetoamasta raamattuun (joka on epäilemättä yksi hirveimpiä koskaan kirjoitettua teoksia). En näe, että vakavasti otettavassa keskustelussa on mahdollista käyttää raamatun tekstejä argumenttiensa tukemiseen, koska muutoin argumenttiensa tukemiseen voisi käyttää yhtä hyvin vaikka Aku-Ankan taskukirjoja, tai muita vastaavia fiktiivisiä teoksia.
Jos pystyt perustelemaan minulle, miksi nautintoni on väärin, ja pahasta, lopetan ehdottomasti kyseisen harrasteen. Mutta vain jos perustelusi vakuuttavat minut (tiedän jo etukäteen että se on mahdotonta. Te normaalit liha-ihmiset ette pysty koskaan vakuttaamaan minua).
Kristityt ovat muutenkin minulle suuri arvoitus. Odottavat, että 2000 vuotta sitten puuhun kiinni naulattu itse itsensä siittänyt Juutalainen vapaustaistelija saapuu elävänä-kuolleena viemään heidät kuvitteelliseen mikä-mikä-maahan. Asiaan kuuluu tietysti, että kaikesta nautinnosta elämässä on kieltäydyttävä. Ennen halveksin enemmän vain skientologeja, mutta heidän (rappio) uskontonsa on sentään looginen..

Lue lisää

minäkin nauttisin siitä kun saisin työntää mahtavan lekani sinun paskanappiisi. Olisi oikein hieno nähdä kuinka vikisisit, kun minä tuuppaisin sinua turhankin lujaa. Ja vieläkin hienompaa olisi nähdä kun kävelet tämän jälkeen kuin gaselli.

Crow kirjoitti:

..uudelleen, vaikka olen sen aiemmin jo ketjussa selittänut muutamallekin eri henkilölle. Liha-ihminen on termi, jolla kuvaan normaaleita ihmisiä, en muista ilmaisun alkuperää, tai koska olen käyttänyt sitä ensimmäistä kertaa. Sillä tarkoitan lähes kaikkia muita ihmisiä (en sano kaikkia, sillä uskon että on olemassa ainakin muutama muu valveutunut yksilö minun lisäkseni). Ihmisiä, joiden elämää piinaavat tunteiden luomat harhat, sivistymättömyyden kirot ja opitun moraalin rutto. Ihmisiä jotka ovat liian heikkoja kieltäytyäkseen näistä edellämainituista asioista. Lyhyesti sanottuna.

Tietysti minä kykenen olemaan ihanne (ja olenkin) vain itselleni. Kuten sanottu, tekojani ja ajatuksiani ohjaa pelkkä oman onneni ja oman etuni tavoittelu. Jos vaivautuisin ajattelemaan asiaa muiden ihmisten kannalta, se ei lienisi kovin ihanteellista. Eikö?

Lue lisää

pyritty loukkaamaan ja millä tavoin? Oletko loukkaantunut vai ottanut aivan luonnollisena sen, että joku pyrkii sinua loukkaamaan saadakseen mielihyvää?

Crow kirjoitti:

..uudelleen, vaikka olen sen aiemmin jo ketjussa selittänut muutamallekin eri henkilölle. Liha-ihminen on termi, jolla kuvaan normaaleita ihmisiä, en muista ilmaisun alkuperää, tai koska olen käyttänyt sitä ensimmäistä kertaa. Sillä tarkoitan lähes kaikkia muita ihmisiä (en sano kaikkia, sillä uskon että on olemassa ainakin muutama muu valveutunut yksilö minun lisäkseni). Ihmisiä, joiden elämää piinaavat tunteiden luomat harhat, sivistymättömyyden kirot ja opitun moraalin rutto. Ihmisiä jotka ovat liian heikkoja kieltäytyäkseen näistä edellämainituista asioista. Lyhyesti sanottuna.

Tietysti minä kykenen olemaan ihanne (ja olenkin) vain itselleni. Kuten sanottu, tekojani ja ajatuksiani ohjaa pelkkä oman onneni ja oman etuni tavoittelu. Jos vaivautuisin ajattelemaan asiaa muiden ihmisten kannalta, se ei lienisi kovin ihanteellista. Eikö?

Lue lisää

että ihminen on syntiinlankeemuksen jälkeen siinä tilassa, ettei hänessä ole mitään hyvää. Luepa, miten Paavalikin tuskittelee:

----------- kirjoitti:

että ihminen on syntiinlankeemuksen jälkeen siinä tilassa, ettei hänessä ole mitään hyvää. Luepa, miten Paavalikin tuskittelee:

http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1933,38/Room.7.html

Yksin Jumala on hyvä.

----------------- kirjoitti:

http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1933,38/Room.7.html

Yksin Jumala on hyvä.

Lue lisää

on ollut suunnitelma jo maailman perustamisesta lähtien. Jeesus pelastaa Hänet vastaanottavan sekä synnistä että sen ikuisesta rangaistuksesta. Tässä elämässä on toki vielä taistelu käynnissä, mutta perille kotiin päässeillä ei ole enää koskaan ongelmia synnin kanssa, vaan kaikki on puhdasta iloa Jumalan hellässä läheisyydessä. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Totuus ei siis ole se, vaan Hän.

--------------- kirjoitti:

on ollut suunnitelma jo maailman perustamisesta lähtien. Jeesus pelastaa Hänet vastaanottavan sekä synnistä että sen ikuisesta rangaistuksesta. Tässä elämässä on toki vielä taistelu käynnissä, mutta perille kotiin päässeillä ei ole enää koskaan ongelmia synnin kanssa, vaan kaikki on puhdasta iloa Jumalan hellässä läheisyydessä. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Totuus ei siis ole se, vaan Hän.

Lue lisää

..Tunnusta kristillistä degeneraattia uskontoa, eli en vaidaudu edes lukemaan linkkaamaasi tekstiä (jonka olen aikoinani sitäpaitsi jo lukenut iltalukemisikseni). Kuten eräs viisas mies kerran sanoi, suurin kauheus mitä ihmiskunnalle on koskaan tapahtunut, on kristinuskon syntyminen. Ja vielä ajanlasku alkaa tuosta epäonnen päivästä! Eikö sen pitäisi (saman henkilön mukaan, hyvin totuudenmukaisesti jos minulta kysytään) alkaa uudelleen tästä päivästä, vuosi nolla?

Kys. kirjoitti:

pyritty loukkaamaan ja millä tavoin? Oletko loukkaantunut vai ottanut aivan luonnollisena sen, että joku pyrkii sinua loukkaamaan saadakseen mielihyvää?

Se lienee luonnollista. Mutta minua on mahdoton loukata.

Crow kirjoitti:

..Tunnusta kristillistä degeneraattia uskontoa, eli en vaidaudu edes lukemaan linkkaamaasi tekstiä (jonka olen aikoinani sitäpaitsi jo lukenut iltalukemisikseni). Kuten eräs viisas mies kerran sanoi, suurin kauheus mitä ihmiskunnalle on koskaan tapahtunut, on kristinuskon syntyminen. Ja vielä ajanlasku alkaa tuosta epäonnen päivästä! Eikö sen pitäisi (saman henkilön mukaan, hyvin totuudenmukaisesti jos minulta kysytään) alkaa uudelleen tästä päivästä, vuosi nolla?

Lue lisää

sen viisaan miehen nimi. Ehkä pääsisi päätelmissä pidemmälle.

Onkohan mieli jo muuttunutkin? kirjoitti:

sen viisaan miehen nimi. Ehkä pääsisi päätelmissä pidemmälle.

Viisaan miehen nimi oli Friedrich Wilhelm Nietzsche. Tämän edellämainitun ajatuksen hän toteaa kirjassaan Antikristus (1888).

Crow kirjoitti:

Viisaan miehen nimi oli Friedrich Wilhelm Nietzsche. Tämän edellämainitun ajatuksen hän toteaa kirjassaan Antikristus (1888).

on pelkkää provokaatiota? Jospa tämä mies oli kasvanut ankarassa perheessä ja halusi tehdä pesäeron kaikkiin auktoriteetteihin heittämällä huidut silmille? Jos hän eläisi yhä, ei tiedä, miten ajatukset olisivat kehittyneet. Monella kapinallisella on varmaan myös ollut henk.koht. kuristava velvollisuudentunne tai eivät ole pystyneet vastustamaan toisten kohtuuttomia vaatimuksia. Sitten heittävät lapset pesuveden mukana, vaikka voisivat vain opetella sanomaan ei.

Ainakaan filosofit eivät ole pystyneet ratkaisemaan sitä arvoitusta, mistä kaikki fantastiljoonat kilogrammat planeettojen materiaa ovat putkahtaneet, kun tyhjästä on paha nyhjästä. Ja miten joku kupliva mutavelli olisi kehittänyt lopulta näkevän silmän.

Raitista ilmaa kirjoitti:

on pelkkää provokaatiota? Jospa tämä mies oli kasvanut ankarassa perheessä ja halusi tehdä pesäeron kaikkiin auktoriteetteihin heittämällä huidut silmille? Jos hän eläisi yhä, ei tiedä, miten ajatukset olisivat kehittyneet. Monella kapinallisella on varmaan myös ollut henk.koht. kuristava velvollisuudentunne tai eivät ole pystyneet vastustamaan toisten kohtuuttomia vaatimuksia. Sitten heittävät lapset pesuveden mukana, vaikka voisivat vain opetella sanomaan ei.

Ainakaan filosofit eivät ole pystyneet ratkaisemaan sitä arvoitusta, mistä kaikki fantastiljoonat kilogrammat planeettojen materiaa ovat putkahtaneet, kun tyhjästä on paha nyhjästä. Ja miten joku kupliva mutavelli olisi kehittänyt lopulta näkevän silmän.

Lue lisää

..kerrotko minulle ensin, oletko kreationisti? Sillä jos olet, vaikenen enkä jää tuhlaamaan nerouttani kanssasi. Kreationistien kanssa väittely on turhinta energian haaskausta mitä maailmassa on. He pyytävät sinua esittämään argumentteja todistaaksesi kantasi, mutta sitten sivuttavatkin jopa täydelliset perustelut kädenheilautuksella, koska Jumala on kuulemma luonut kaiken. Se on heidän Perustelunsa! Mikä ihmeen argumentti se on? Kuvitteellinen olento, on luonut maailman seitsemässä päivässä, kyllä kuulostaa aivan helvetin uskottavalta. Olen tullut siihen tulokseen, että ollakseen kreationisti, ihmisen älykkyyden on oltava riittävän alhainen, muutoin aivot vastustavat niin hirveän, naurettavan ja epäuskottavan teorian omaksumista henkilökohtaiseksi vakaumukseksi. Uskovatkohan he joulupukkiinkin ja hammaskeijuihin?

Kerro siis, Babylon, oletko kreationisti?

Crow kirjoitti:

..kerrotko minulle ensin, oletko kreationisti? Sillä jos olet, vaikenen enkä jää tuhlaamaan nerouttani kanssasi. Kreationistien kanssa väittely on turhinta energian haaskausta mitä maailmassa on. He pyytävät sinua esittämään argumentteja todistaaksesi kantasi, mutta sitten sivuttavatkin jopa täydelliset perustelut kädenheilautuksella, koska Jumala on kuulemma luonut kaiken. Se on heidän Perustelunsa! Mikä ihmeen argumentti se on? Kuvitteellinen olento, on luonut maailman seitsemässä päivässä, kyllä kuulostaa aivan helvetin uskottavalta. Olen tullut siihen tulokseen, että ollakseen kreationisti, ihmisen älykkyyden on oltava riittävän alhainen, muutoin aivot vastustavat niin hirveän, naurettavan ja epäuskottavan teorian omaksumista henkilökohtaiseksi vakaumukseksi. Uskovatkohan he joulupukkiinkin ja hammaskeijuihin?

Kerro siis, Babylon, oletko kreationisti?

Lue lisää

Mutta en oikein ymmärrä, mitä vaihtoehtoja luomiselle on esitetty muuta kuin aivan utopistisella teoriatasolla, ja teoriahan se evoluutioteoriakin "vielä" :) on. Enkä toki ole tullut tänne väittelemään minäkään, kunhan jaamme ajatuksia. Jumala itse pystyy vakuuttamaan sydämet, niin minullekin kävi.

Ei nyt Babylon kirjoitti:

Mutta en oikein ymmärrä, mitä vaihtoehtoja luomiselle on esitetty muuta kuin aivan utopistisella teoriatasolla, ja teoriahan se evoluutioteoriakin "vielä" :) on. Enkä toki ole tullut tänne väittelemään minäkään, kunhan jaamme ajatuksia. Jumala itse pystyy vakuuttamaan sydämet, niin minullekin kävi.

Lue lisää

Toivottavasti tuo kysymysosio laajenee, mutta siinä on ehkä rajoitetusti tilaa? Klikatkaa myös sitä lehden kenttää, niin tulee vähän lisää kiinnostavaa matskua:

http://www.kreationismi.fi/?p=0

Ei pahitteeksi kirjoitti:

Toivottavasti tuo kysymysosio laajenee, mutta siinä on ehkä rajoitetusti tilaa? Klikatkaa myös sitä lehden kenttää, niin tulee vähän lisää kiinnostavaa matskua:

http://www.kreationismi.fi/?p=0

Lue lisää

Se on yksinkertaisesti kauheaa. Kauheaa on myös se, että esimerkiksi USAn päättävästä elimestä monet tunnustavat tätä teoriaa.. Oikeastaan sitä ei voi sanoa edes teoriaksi, koska useimmiten teoriat perustuvat ainakin jonkinlaisiin todisteisiin.

Evoluutioteoria oli tosiaan "teoria" silloin kuin Darwin asiasta mainitsi. Nykyään se perustuu faktoihin, ja faktat pystytään todistamaan. Yhtäkään kreationismin esittämistä asioista ei pystytä todistamaan. Mutta kuten sanottu, en aio tuhlata nerouttani väittelemällä asiasta, koska se olisi jotakuinkin sama kuin tuulimyllyjä vastaan taistelu.. johtuen siitä, että pienemmän älykkyyden tason omaavina ihmisinä te ette ymmärrä selviä argumentteja. Allaolevasta linkistä löytyy ainoat selitykset, millä te onnettomat koskaan tuette teoriaanne.

http://crap.fi/?i=765

Oletko suunnitellut skientologiksi ryhtymistä? Se on uskontona sentään johdonmukainen ja looginen, toisin kuin kristinusko.

Ei asiasta sen enempää. En suostu ohjaamaan keskustelua väärille raiteille.

Crow kirjoitti:

Se on yksinkertaisesti kauheaa. Kauheaa on myös se, että esimerkiksi USAn päättävästä elimestä monet tunnustavat tätä teoriaa.. Oikeastaan sitä ei voi sanoa edes teoriaksi, koska useimmiten teoriat perustuvat ainakin jonkinlaisiin todisteisiin.

Evoluutioteoria oli tosiaan "teoria" silloin kuin Darwin asiasta mainitsi. Nykyään se perustuu faktoihin, ja faktat pystytään todistamaan. Yhtäkään kreationismin esittämistä asioista ei pystytä todistamaan. Mutta kuten sanottu, en aio tuhlata nerouttani väittelemällä asiasta, koska se olisi jotakuinkin sama kuin tuulimyllyjä vastaan taistelu.. johtuen siitä, että pienemmän älykkyyden tason omaavina ihmisinä te ette ymmärrä selviä argumentteja. Allaolevasta linkistä löytyy ainoat selitykset, millä te onnettomat koskaan tuette teoriaanne.

http://crap.fi/?i=765

Oletko suunnitellut skientologiksi ryhtymistä? Se on uskontona sentään johdonmukainen ja looginen, toisin kuin kristinusko.

Ei asiasta sen enempää. En suostu ohjaamaan keskustelua väärille raiteille.

Lue lisää

Moni tiedemies lähtee myös tästä peruskäsityksestä. Toiset taas ovat ateisteja. Tutkimustulokset kuitenkin ratkaisevat, ja niistä pitäisi kaikkien objektiivisesti ja tasapuolisesti olla kiinnostuneita. Olisko niin, että ateistien suunnalla torjutaan epäilyttävän kiivaasti kaikki sellaiset tulokset, jotka todistavat teoriansa vastaisen näkemyksen puolesta? Onhan se oireellista, jos ne voidaan ilman läpikäymistä tyrmätä. Johtuisiko haluttomuudesta myöntää älyllisen suunnittelun mahdollisuus vaikka vastoin parempaa tietoaan? Sepäs se on minusta kauheaa.

Hedelmistään puu tunnetaan. Jos on päättänyt, ettei Jumalaa saa olla, niin vaikeaksihan se menee perustella, miksi muista tai yhtään mistään muusta kuin itsestä ja itselle hyödyllisistä ihmisistä/asioista tarvitsisi piitata. Miksipä sitten kaikki ei menisi yhä mädempään suuntaan, kun ei haluta ottaa yhtä ainutta kymmenestä käskystäkään ohjenuoraksi? Monet puhuvat kymmenestä, mutta ei ole tainnut tulla kerrattua vähään aikaan? Mitenkäs se ensimmäinen kuuluukaan? Ai, mutta miksipä niitä nyt juuri kymmentä tarvitsisikaan olla... jne.

--------- kirjoitti:

Moni tiedemies lähtee myös tästä peruskäsityksestä. Toiset taas ovat ateisteja. Tutkimustulokset kuitenkin ratkaisevat, ja niistä pitäisi kaikkien objektiivisesti ja tasapuolisesti olla kiinnostuneita. Olisko niin, että ateistien suunnalla torjutaan epäilyttävän kiivaasti kaikki sellaiset tulokset, jotka todistavat teoriansa vastaisen näkemyksen puolesta? Onhan se oireellista, jos ne voidaan ilman läpikäymistä tyrmätä. Johtuisiko haluttomuudesta myöntää älyllisen suunnittelun mahdollisuus vaikka vastoin parempaa tietoaan? Sepäs se on minusta kauheaa.

Hedelmistään puu tunnetaan. Jos on päättänyt, ettei Jumalaa saa olla, niin vaikeaksihan se menee perustella, miksi muista tai yhtään mistään muusta kuin itsestä ja itselle hyödyllisistä ihmisistä/asioista tarvitsisi piitata. Miksipä sitten kaikki ei menisi yhä mädempään suuntaan, kun ei haluta ottaa yhtä ainutta kymmenestä käskystäkään ohjenuoraksi? Monet puhuvat kymmenestä, mutta ei ole tainnut tulla kerrattua vähään aikaan? Mitenkäs se ensimmäinen kuuluukaan? Ai, mutta miksipä niitä nyt juuri kymmentä tarvitsisikaan olla... jne.

Lue lisää

Lyhyesti vastattuna.

Jos Jeesus, Allah tai Jumala tai joku muu satu-olento ilmaantuu jonain päivänä ovelleni, ja sanoo "usko minuun, olenhan totta!" niin tyhmä olisin, jos silloin rupeaisin asiaa kieltämään.

Mutta niin kauan, kun minun pitäisi pilata elämääni satu-olennon kunnioitukseen ja palveluun, jotta pääsisin kuoltuani (!) mikä-mikä-maahan, pelkästään hatarasti kirjoitetun sekalaisista lähteistä kootun kirjan mukaan, sanon että ei kiitos. Olen liian älykäs sellaiseen. Yhtähyvin voisin Aku-Ankkaa lukemalla uskoa, että oikeasti maailman rikkain mies on Roope-Ankka.

Crow kirjoitti:

Lyhyesti vastattuna.

Jos Jeesus, Allah tai Jumala tai joku muu satu-olento ilmaantuu jonain päivänä ovelleni, ja sanoo "usko minuun, olenhan totta!" niin tyhmä olisin, jos silloin rupeaisin asiaa kieltämään.

Mutta niin kauan, kun minun pitäisi pilata elämääni satu-olennon kunnioitukseen ja palveluun, jotta pääsisin kuoltuani (!) mikä-mikä-maahan, pelkästään hatarasti kirjoitetun sekalaisista lähteistä kootun kirjan mukaan, sanon että ei kiitos. Olen liian älykäs sellaiseen. Yhtähyvin voisin Aku-Ankkaa lukemalla uskoa, että oikeasti maailman rikkain mies on Roope-Ankka.

Lue lisää

Puhua voidaan vaikka maailmanajan loppuun saakka älyn tasolla. Toivon vain, että tunnistat etsikkoaikasi sitten, kun sellainen on käsillä.

Crow kirjoitti:

Lyhyesti vastattuna.

Jos Jeesus, Allah tai Jumala tai joku muu satu-olento ilmaantuu jonain päivänä ovelleni, ja sanoo "usko minuun, olenhan totta!" niin tyhmä olisin, jos silloin rupeaisin asiaa kieltämään.

Mutta niin kauan, kun minun pitäisi pilata elämääni satu-olennon kunnioitukseen ja palveluun, jotta pääsisin kuoltuani (!) mikä-mikä-maahan, pelkästään hatarasti kirjoitetun sekalaisista lähteistä kootun kirjan mukaan, sanon että ei kiitos. Olen liian älykäs sellaiseen. Yhtähyvin voisin Aku-Ankkaa lukemalla uskoa, että oikeasti maailman rikkain mies on Roope-Ankka.

Lue lisää

Miksi teitä kiinnostaa noin kovasti todistaa nimimerkki Crowin mielipiteet ''vääräksi''?

Tietääkseni aihe oli ''koulukiusaajien todelliset syylliset'', mutta tämän perusteella otsikko voisi olla ''Crow on väärässä!!111''

En alennu riitelemään Crowin mielipiteiden ''oikeudesta'' tai ''vääryydestä'', vaikka olen toki yllättynyt että joku ihminen osaa ajatella omilla aivoillaan nuolematta muiden persettä mielistelemällä jotakuta saati vain ''tekemällä mikä on oikein.''

Nostan hattua Crowille ja poistun.

Crow kirjoitti:

Lyhyesti vastattuna.

Jos Jeesus, Allah tai Jumala tai joku muu satu-olento ilmaantuu jonain päivänä ovelleni, ja sanoo "usko minuun, olenhan totta!" niin tyhmä olisin, jos silloin rupeaisin asiaa kieltämään.

Mutta niin kauan, kun minun pitäisi pilata elämääni satu-olennon kunnioitukseen ja palveluun, jotta pääsisin kuoltuani (!) mikä-mikä-maahan, pelkästään hatarasti kirjoitetun sekalaisista lähteistä kootun kirjan mukaan, sanon että ei kiitos. Olen liian älykäs sellaiseen. Yhtähyvin voisin Aku-Ankkaa lukemalla uskoa, että oikeasti maailman rikkain mies on Roope-Ankka.

Lue lisää

Toi Crowhan vaikuttaa todella häiriintyneeltä. Kuinka joku tervejärkinen voisi oikeasti ajatella noin?

Nimimerkkini katosi. kirjoitti:

Miksi teitä kiinnostaa noin kovasti todistaa nimimerkki Crowin mielipiteet ''vääräksi''?

Tietääkseni aihe oli ''koulukiusaajien todelliset syylliset'', mutta tämän perusteella otsikko voisi olla ''Crow on väärässä!!111''

En alennu riitelemään Crowin mielipiteiden ''oikeudesta'' tai ''vääryydestä'', vaikka olen toki yllättynyt että joku ihminen osaa ajatella omilla aivoillaan nuolematta muiden persettä mielistelemällä jotakuta saati vain ''tekemällä mikä on oikein.''

Nostan hattua Crowille ja poistun.

Lue lisää

mutta se, että antaa vain periksi lapsenomaisille? alhaisille yllykkeilleen, ei kai ole ajattelutaidon huippu. No.

fsdg kirjoitti:

Toi Crowhan vaikuttaa todella häiriintyneeltä. Kuinka joku tervejärkinen voisi oikeasti ajatella noin?

..psykologiaa pitkään lukeneena voisin uskoo että syy on tässä:

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/7002892/40900070

Crow kirjoitti:

Lyhyesti vastattuna.

Jos Jeesus, Allah tai Jumala tai joku muu satu-olento ilmaantuu jonain päivänä ovelleni, ja sanoo "usko minuun, olenhan totta!" niin tyhmä olisin, jos silloin rupeaisin asiaa kieltämään.

Mutta niin kauan, kun minun pitäisi pilata elämääni satu-olennon kunnioitukseen ja palveluun, jotta pääsisin kuoltuani (!) mikä-mikä-maahan, pelkästään hatarasti kirjoitetun sekalaisista lähteistä kootun kirjan mukaan, sanon että ei kiitos. Olen liian älykäs sellaiseen. Yhtähyvin voisin Aku-Ankkaa lukemalla uskoa, että oikeasti maailman rikkain mies on Roope-Ankka.

Lue lisää

Mitäs tämä ali-ihminen Crow oikein täällä mesoilee?
Satun olemaan sinua äärettömästi älykkäämpi olio ja sinulta puuttuu ns.ulottuvuuksia joilla ymmärtää laajempia kokonaisuuksia. Jospa alkaisit elää totuudessa, etkä jatkaisi tuota elämän valheellista epäeukilidista geometriaasi.

Ketään ei vittujakaan kiinnosta sinun älykkyytesi. Älyllä ei tee mitään ilman rakkautta.
Tuhoa saat vain aikaan sillä tavoin. Mitä tuho sitten taas saa aikaan? Ei mitään.
Minä olen sinua vielä vähän älykkäämpi olento ja ihan pistää vihaksi alentua vastaamaan kaltaisellesi madolle, mutta on toki totta että rakkaus voittaa kaiken. Luovat ihmiset saavat aikaan juuri rakkauden avulla. Jokainen tunne on tärkeä ja olet vasta erittäin alhaisella kehitystasolla rakkauden opintiellä.
Kaikkea voi rakastaa jos haluaa. Minä pystyn rakastamaan, enkä välttämättä tarvitse tai ajattele edes Jeesusta. Jotenkin vain rakkaus on parempi kuin viha. Rakkaus on vielä niin kiero, että se antaa kaltaisellesi epäsikiölle mahdollisuuden parantua ja aloittaa uusi parempi elämän tie.

Amor69 kirjoitti:

Mitäs tämä ali-ihminen Crow oikein täällä mesoilee?
Satun olemaan sinua äärettömästi älykkäämpi olio ja sinulta puuttuu ns.ulottuvuuksia joilla ymmärtää laajempia kokonaisuuksia. Jospa alkaisit elää totuudessa, etkä jatkaisi tuota elämän valheellista epäeukilidista geometriaasi.

Ketään ei vittujakaan kiinnosta sinun älykkyytesi. Älyllä ei tee mitään ilman rakkautta.
Tuhoa saat vain aikaan sillä tavoin. Mitä tuho sitten taas saa aikaan? Ei mitään.
Minä olen sinua vielä vähän älykkäämpi olento ja ihan pistää vihaksi alentua vastaamaan kaltaisellesi madolle, mutta on toki totta että rakkaus voittaa kaiken. Luovat ihmiset saavat aikaan juuri rakkauden avulla. Jokainen tunne on tärkeä ja olet vasta erittäin alhaisella kehitystasolla rakkauden opintiellä.
Kaikkea voi rakastaa jos haluaa. Minä pystyn rakastamaan, enkä välttämättä tarvitse tai ajattele edes Jeesusta. Jotenkin vain rakkaus on parempi kuin viha. Rakkaus on vielä niin kiero, että se antaa kaltaisellesi epäsikiölle mahdollisuuden parantua ja aloittaa uusi parempi elämän tie.

Lue lisää

Ei ei ei...

Et voi huojuttaa ylemmyydentuntoani käymällä minua vastaan minun itsekäyttämilläni sanoilla ja samanlaisella arroganssilla. Et koskaan saisi kopioida toiselta ihmiseltä hänen sanojaan, se on tyhmää ja sitäpaitsi väärin. Tällöin ihminen arvioi sinut ensinäkemältä, ja toivottavasti itsekin tunnet samalla sekunilla olevasi täysin mitätön hänen (tässä tapauksessa Minun) rinnallaan. Ei kelpaa.

No selvä, annetaan sinulle pieni myönnytys. Arroganssisi huvitti minua aluksi, ja pieni hymynkare kävi huulillani kun luin tekstisi. Mutta sitten petyin. Väität että minulta puuttuu "ulottuvuuksia" ymmärtää laajempia kokonaisuuksia, ja siten olet älykkäämpi. Tuhahdus. Mitä ulottuvuuksia minulta puuttuu? Ja lähtökohtaisesti et vain Voi olla järkevämpi, jos olet rakkauden puolestapuhuja. Olen perustellut jo useita kertoja mikä kyseisessä tunteessa ja käsitteessä mättää, enkä tee sitä enää toiste. Rakkaus voittaa kaiken? Miten? Kerro ihmeessä miten se voittaa kaiken niin lupaan ottaa tunteen omakseni. Yritä iltapuhteiksesi horjuttaa tuhoutumattomia argumenttejani, ja perustele minulle miten se voittaa kaiken?

Miksi älyllä ei tee mitään ilman rakkautta?

Ja miten Juutalainen toisinajattelija liittyy tähän? Jäi vähän epäselväksi.

Sanot että jotenkin rakkaus on parempi kuin viha. Mutta eihän viha ole rakkauden vastakohta? Miksi sitten vertaat niitä toisiinsa? Vähän kun vertaisi kylmää kosteaan, ja väittäisi että ne ovat vastakohtia. Rakkauden vastakohta, hyvä herra, on välinpitämättömyys, ja se on tuhannesti parempi vaihtoehto kuin rakkaus. Välinpitämättömyys ei tee sinua riippuvaiseksi kenestäkään tai mistään. Jos kaikki vihaisivat toisiaan, kategorisen imperatiivin mukaan mikään ei toimisi.

Tiedätkö miltä puheenvuorosi sai sinut vaikuttamaan? Se sai sinut vaikuttamaan idiootilta. Idiootilta, joka on opetellut muutaman sivistyssanan, omaksunut hyökkäävän asenteen, ja kuvitellut siksi tekevänsä vaikutuksen palstan lukijoihin. Ei se onnistunut. Olet vieläkin liha-ihminen.

fsdg kirjoitti:

Toi Crowhan vaikuttaa todella häiriintyneeltä. Kuinka joku tervejärkinen voisi oikeasti ajatella noin?

Eli heti kun joku lausuu eriäviä mielipiteitä hän on häiriintynyt? Crowin tervejärkisyydestä ei kannata edes vaivautua kinastelemaan, mutta itse näen hänen mielipiteensä realistisina enkä häiriintyneinä. Ai mutta voi ei, sittenhän minäkin olen häiriintynyt. Yhyy.

Musta on kuitenkin ihan sama jos 8 ihmistä suomes kuoleen, joka sekunnissa joku ihminen kuolee ja syntyy..
Onko sil nii välii jos suomes kuolee 8 ihmist? Ajatelkaa vaa niit jotka elää ilman ruokaa ja vettä ja kamalas kuumuudes???!!!
Ps: oon ihan norm 13v tyttö!

jottttttttttttttttttttttttttttttttttttttttta kirjoitti:

Musta on kuitenkin ihan sama jos 8 ihmistä suomes kuoleen, joka sekunnissa joku ihminen kuolee ja syntyy..
Onko sil nii välii jos suomes kuolee 8 ihmist? Ajatelkaa vaa niit jotka elää ilman ruokaa ja vettä ja kamalas kuumuudes???!!!
Ps: oon ihan norm 13v tyttö!

Lue lisää

se yksi ja ainutkertainen elämä. Ei siinä lukumäärät vaikuta puoleen eikä toiseen. Paras tilanne on, kun Jeesus on ottamassa vastaan rajan tuolla puolen ja Jumalan enkelit saattelevat perille. Kannattaa siis tutustua ikuisen elämän lähteeseen jo täällä maitten päällä.

Se parempi vaihtoehto kirjoitti:

se yksi ja ainutkertainen elämä. Ei siinä lukumäärät vaikuta puoleen eikä toiseen. Paras tilanne on, kun Jeesus on ottamassa vastaan rajan tuolla puolen ja Jumalan enkelit saattelevat perille. Kannattaa siis tutustua ikuisen elämän lähteeseen jo täällä maitten päällä.

Lue lisää

Taas tätä samaa paskaa.Kun viimein käsitetään miten paska ja sairas nyky-yhteiskunta on, meille aletaan selittämään jostain vitun näkymättömästä mielikuvitusolennosta joka vie sinut taikamaailmaan kunhan olet kiltisti. Että nuolkaa toisten persettä ja palvokaa näkymätöntä ukkoa joka asuu avaruudessa niin olet onnellin! eIse mitään jos kaikki on perseestä, onhan sinulla näkymätön mielikuvitusystäväsi jolle voit rukoilla!

Mutta jos tapat jonkun yhden miljardiosan maailman väestöstä olet syntinen ja näkymätön ukkeli eipidä sinusta etkä pääse taikamaailmaan!!!!!

NUSSI JEESUSTA

jottttttttttttttttttttttttttttttttttttttttta kirjoitti:

Musta on kuitenkin ihan sama jos 8 ihmistä suomes kuoleen, joka sekunnissa joku ihminen kuolee ja syntyy..
Onko sil nii välii jos suomes kuolee 8 ihmist? Ajatelkaa vaa niit jotka elää ilman ruokaa ja vettä ja kamalas kuumuudes???!!!
Ps: oon ihan norm 13v tyttö!

Lue lisää

Miksi pidetään jotenkin epänormaalina sitä, jos ei itke ja vingu joidenkin 8 kuolleen takia joitas et edes tunne? Vingutaan kuukausi jostain saatanan kouluammuskelusta josta et edes tuntenut ketään??!!!
Äly hoi älä jätä!!!!

Mistä helvetistä sinä tiedät ettei ne muka ole kiusaamisesta sairastunut?? Kiusaaminen riittävissä määrin ihan tutkitusti vie ihmiseltä mielenterveyttä! Onkos sinulla muuten koiraa? Jos ei niin hommaappa sellainen ja ala monta vuotta kiusaamaan sitä pahasti, niin eiköhän siitäkin ihan varmasti mielenvikainen tule, joka vielä mahdollisesti purisi ja raatelisi sinuakin. Sitä olisi kyllä niin ilo katsoa. Se olisi kyllä niin vitun oikein sinulle saatana.

Siis aika huvittavaa, ei ihmisen tarvi kuin vain tappaa niin ihmiset heti vaan leimaa sen hulluksi jossa ei ole mitään hyvää tai että ei siitä sellainen ole tullut, vaan se on sellainen? Voi vittu te ihmiset olette kyllä niin vitun vajaita! Noin vammaisen yksinkertaisia.

Jos on, niin sinäkin varmaan tietäisit mitä kiusattu tuntee. Pelkkää vihaa kiusaajiaan kohtaan. Minä olen entinen koulukiusattu, minä voin hyvinkin ymmärtää noiden koulukiusaajien motiivit. Minäkin tunnen vain suurta inhoa kiusaajiani kohtaan.

Surullista kuitenkin, että ne kiusatut tekivät jotain niin kauheaa kuin kouluammuskelut. Se on hyvin väärin. Nyt uhri on syyllisen paikalla, on se niin väärin.

Jos monta vuotta toiset ihmiset ahdistelee ja hakkaa ja sit ku ei enää kestä ja tappaa pari paskaa niin on mielisairas hullu paha ihminen joka ei ansaitse edes ymmärrystä? Saatanan sairas paska koko yhteiskunta. Jätetään ihminen virumaan vuosikausiksi yksin ja jos tulee ulos niin hakataan ja haukutaan, kouluaikoina jos ei osta joka kuukausi uusia merkkireleitä niin kanssaoppilaat kivittää ja kun tämä ampuu matti meikäläisen kymmenen vuoden helvetin jälkeen niin tämä ampuja on mielisairas murhaaja, miten se sen niin mukavan ja kiltin matin ampui yhyy yhyy (siis mattihan haukkui ja hakkasi ja nöyryytti päivittäin, mutta sehän ei tietenkään kiinnosta koska hänen kidutuksen kohteensa on HIRVEÄ_HULLU_MIELISAIRAS_MURHAAJA)

Pelasta maailma,tapa ittes.