En oikein tiedä mitä ajatella kaikesta..minulla on rv 8 meneillään ja outo pelon ja ahdistuksen tunne on vallanut mielen..
Mitä jos en vauvasta pystykkään huolehtimaan? Pelkään elämäni muuttuvan kamalasti, eniten pelkään sitä jos jään yksin, jos kaverit jättävät..Kuitenkaan en abortiin varmastikkaan pysty koska vähän yli vuosi sitten minulle tehtiin se ja se oli varmasti vaikeinta aika mun elämässä..
En tiedä helpottaisko oloa jos kertoisi vanhemille jo..sekin asiaa pelottaa niin vietävästi..
(olen pian 21 vuotias)
en tiedä mitä ajatella ja tuntea..
Mitä jos en vauvasta pystykkään huolehtimaan? Pelkään elämäni muuttuvan kamalasti, eniten pelkään sitä jos jään yksin, jos kaverit jättävät..Kuitenkaan en abortiin varmastikkaan pysty koska vähän yli vuosi sitten minulle tehtiin se ja se oli varmasti vaikeinta aika mun elämässä..
En tiedä helpottaisko oloa jos kertoisi vanhemille jo..sekin asiaa pelottaa niin vietävästi..
(olen pian 21 vuotias)
en tiedä mitä ajatella ja tuntea..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko lapsesi toivottu? Mitä lapsen isä sanoo? Onko sinulla isä siis tukena tuossa?
minulla olin kun sain tietää olevani raskaana, pelotti ja itkin vaan en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Varasin ajan lääkäriltä ja menin keskustelemaan abortista, onnekseni lääkäri oli sellainen että vain hölötti koko ajan, ite en kerennyt sanomaan mitää. Lääkäristä kun lähdin päätettiin kihlatun kanssa että me pidetään lapsi ja annamme sille elämän. Minua pelottaa vieläkin, eilen kerroin siskolleni ja olo alkaa hiukan helpottaa, kaikista pahin on jos niitä ajatuksia hautoo yksin, kerro jollekin se helpottaa ja rupeaa ajattelemaan toisella tavalla.
koita kestää, kyllä se siitä helpottaa!
Tuskin kadut jos annat lapselle elämän...
Ihan luonnollisia nuo tuntemukset, useimmilla varmaan käy mielessä alkuraskauden aikana se, miten pärjää yms. se liittyy siihen ajatukseen sopeutumiseen. Kuten aina sanotaan, ihmisellä on 9 kk aikaa sopeutua asiaan ja lapsen tuloon. Joillakin tuollainen ahdistus voi tulla myös loppuvaiheessa, ajatus siitä miten pärjää.
En usko että kaverit sua unohtaisivat, eiköhän ne vaan tykkää vaavista. Tietenkin jonkun verran elämä rajoittuu lapsen myötä mutta jos hoitopaikka järjestyy niin pääset välillä tuulettumaan. Ja jossain vaiheessa ne kaveritkin saa lapsia, ties vaikka innostuvat heti sinun raskaudestasi. Silloin teillä on taas yhteisiä juttuja, tai voit tutustua muihin nuoriin äiteihin tai lapsiperheisiin...
Kannattaa varmaan kertoa vanhemmille, se helpottaa. Ja mietit vain plussat ja miinukset lapsen pitämisen tai abortin välillä, itse kyllä en suosittele aborttia jos olet yhden jo tehnyt. Voihan pian olla ettet saisi lasta ollenkaan.
Jaksamista!
Kiitos teille kaikille sympaattisista viesteistä..niin ja siihen vielä että kyllä minulla on poikaystävä tukena ja turvana..onneksi..
Tänään aion äidille kertoa, koska luulen sen helpottavan aikalailla..Katsotaan nyt mitä elämä tuo tullesaan.. :)
Hyvää joulun odotusta kaikille!
Aivan kuin lukisin omaa tekstiäni. Olemme tehneet tätä lasta (rv18) 2 vuotta eli lapsi on enemmän kuin toivottu! silti olen tulla hulluksi ajatusteni, pelkojeni ja mielialojeni kanssa! Pelkään et en tykkääkkään lapsestani ja samalla laukkaan neuvolassa tarkistumassa että sillä on kaikki hyvin. Mielenterveys hoitaja sanoi että tämä kuulostaa NORMAALILTA raskausaikana! Tsemppiä sinullekkin ja miksi kaverit sua jättäis? Kysyppä heiltä vaikka! Rauhallista ja hyvää Joulua sinulle!