Olen siis tuleva yksinhuoltaja, mies otti jalat alleen kun sai tietää. Menossa on nyt rv 6 2.
Tiedän että minulla on vanhempieni ja perheeni kaikki tuki. Mutta en halua joutua olemaan heistä täysin riippuvainen. Olen nyt 20, täytän 21 ennen lapsen syntymää. Minulla on omistusasuntona iso kaksio, ja hyvä työpaikka. Joten saan kyllä kaikki äitiysrahat sun muut töidenkin puolesta. Mutta pelkään silti että minulle tulee taloudellisesti tiukkaa. Ja selviänkö tosiaan arjesta pienen vauvan kanssa ihan yksinäni? Kuten sanoin saan apua ja tukea perheeltäni, mutta haluaisin osoittaa että selviän yksinkin. Ottaa oman vastuuni. Olisi hauska jutella jonkun kanssa joka on tai on ollut samassa tilanteessa. Odotan kovasti äidiksi tulemista ja olen todella onnellinen raskaudestani, mutta silti pelottaa aivan kauheasti ruveta tähän yksin näin nuorena.
Tuleva yksinhuoltaja
17
1202
Vastaukset
- sinua pelottaa
varmistaa sen että olet järkevä ja ajatteleva ihminen. Niin tekee jokainen odottava äiti 20 v tai 35 v. Pelätään vaan ehkä eri asioita. Sinulla on tukiverkko ja rahallisesti varmasti pärjäät, sitä älä murehdi. Et ole vanhemmistasi tai perheestäsi riippuvainen, sinulla on oma koti, oma työ ja tulossa oma vauva. Nauti ja ole onnellinen, tämä aika ei tule koskaan takaisin. Kyllä sinä selviät vauvan kanssa. Jo ennen synnytystä saat neuvoja ja tukea ja synnytyslaitoksella opastetaan. Sinne saat myös soittaa kun kotiudut. Ehkäpä äitisi tai joku muu on tukenasi alkuun tai kriittisissä tilanteissa (lapsen tai omasi sairastuminen)? Itse jäin yksinhuoltajaksi kun lapseni oli 2 v. Minulla ei ollut tukiverkostoa, mutta kumma kyllä tässä sitä vielä lapsen kanssa (10 v.) porskutellaan ja vielä ihan tyytyväisinä. Pahimpia kompastuskohtia olivat aikoinaan juuri kriisitilanteet kun jompikumpi oli sairaana ja olisi pitänyt päästä apteekkiin tai kauppaan.
Tsemppiä ja valoa elämääsi! Reippaana kesää kohti! - toverisi
Hei!
Sinulla on juuri sama tilanne,kuin minulla oli.Täytin juuri 21 kun synnytin.Mies lähti kun sai kuulla raskaudestani..En epäröinyt synnyttää lasta,vaikka nuori olinkin!Sain myös tukea vanhemmiltani ja siskoltani lapseni hoidossa.Lapsellani oli paha koliikki ja en olisi yksin selvinnyt tuosta ajasta.Nyt Lapseni on 7 vuotias ja MAAILMAN IHANIN:)Nyt kun olen henkisesti kasvanut,ajattelen: Miten olisin elämästä selvinnyt ilman lastani?Kun lapseni syntyi,en ollutkaan enää se villi nuori,vaan minussa kasvoi äidin tunteet ja vastuullisuus.Olen tällä palstalla,jos haluat vielä jutella:)- ......
Kiitos. Tunnustiko lapsen isä koskaan isyyttään? Ja onko lapsesi nykyään missään tekemisissä isänsä kanssa?
Missä vaiheessa palasit työelämään lapsen synnyttyä. Itse haluaisin olla mahdollisimman pitkään kotona lapseni kanssa, mutten tiedä onko se mahdollista taloudellisesti sen jälkeen kun äitiysloma loppuu. Töihin palaaminen, varsinkin samaan työpaikkaan on muutenkin hankalaa koska minulla on pitkä työmatka, ja olen iltaisin kotona vasta 7-8 aikaan. Eikä minun paikkakunnallani ole päiväkoditkaan niin pitkään auki. Mietin tosiaan asioita jo aika pitkälle.. :D Mutta haluaisin yrittää tehdä lapsen kannnalta parhaat ratkaisut. - toverisi
...... kirjoitti:
Kiitos. Tunnustiko lapsen isä koskaan isyyttään? Ja onko lapsesi nykyään missään tekemisissä isänsä kanssa?
Missä vaiheessa palasit työelämään lapsen synnyttyä. Itse haluaisin olla mahdollisimman pitkään kotona lapseni kanssa, mutten tiedä onko se mahdollista taloudellisesti sen jälkeen kun äitiysloma loppuu. Töihin palaaminen, varsinkin samaan työpaikkaan on muutenkin hankalaa koska minulla on pitkä työmatka, ja olen iltaisin kotona vasta 7-8 aikaan. Eikä minun paikkakunnallani ole päiväkoditkaan niin pitkään auki. Mietin tosiaan asioita jo aika pitkälle.. :D Mutta haluaisin yrittää tehdä lapsen kannnalta parhaat ratkaisut.Isä ei koskaan tunnustanut lasta,eikä ole missään tekemisissä ollut koskaan lapseni kanssa.Aloitin työt,kun lapsi oli reilu vuoden ikäinen.Kävin vuorotöissä ja monesti olin kotona lapsen kanssa vasta puoli kymmeneltä illalla ja seuraavana aamuna taas lapsi hoitoon puoli seitsemäksi,se oli tosi rankkaa välillä,pienen lapsen kanssa.Eli lapseni oli vuorohoidossa tuolloin.Onko sinulla lähellä vuoropäiväkotia??Äitiysloman jälkeen saat tietenki kotihoidon tukea,jos jäät hoitamaan lasta,etkä lähde töihin.Ei sinulla rahallisesti ole hätää,vaikka jäisitkin kotiin:)Kotihoidon tuella pärjäät mainiosti ja sitä saa sen 3 vuotta!
- ex-tiukkis
Kyllä sinä selviät taloudellisesti. Saat palkkaa äitiysloman alusta lähes 3 kk vielä ja sen jälkeen äitiyspäivärahaa ja vanhempainrahaa lomasi loppuun. Lisäksi saat lapsilisän ja siihen yksinhuoltajakorotuksen. Lapsen isä maksaa sinulle elatusmaksua, jos tunnustaa lapsensa. Jos päädytte, että tunnustusta ei tehdä, maksaa kunta sinulle elatustukea. Yksinhuoltajana hoitomaksu ei nouse kovin korkeaksi, koska taloudessasi on vain yhden tulot. Opettele elämään taloudellisesti ja hankkimaan lapselle vain välttämättömät tarvikkeet - pieni ihminen tarvitsee eniten rakkautta ja turvallisuutta ja läheisyyttä - ei leluja ja 45 erilaista potkupukua kokoa 55cm.
En tuomitse sinua ja ratkaisuasi mitenkään, mutta haluan silti tehdä kysymyksen. Miten olet päätynyt ratkaisuun tehdä lapsi isän tietämättä, yhdessä asiaa suunnittelematta??? Onko moraalisesti ratkaisusi mielestäsi oikein? Ajattele asiaa tulevaisuutta varten- ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Miten olet päätynyt ratkaisuun tehdä lapsi isän tietämättä, yhdessä asiaa suunnittelematta??? Onko moraalisesti ratkaisusi mielestäsi oikein?
Tässä vastaa samassa tilanteessa ollut. seksiä harrastetaan spontaanisti(kin) seurustelukumppanin kanssa, vaikka oltaisiinkin vasta muutamia kuukausia tunnettu ja vasta tutustumisvaiheessa. Harvat enää avioliittoon asti odottavat. Mistään ei voi tietää, millainen kusipää miehestä kuoriutuu kun ehkäisy ( yhdessä suunniteltu ja hankittu) pettää.
En tiedä sinusta, mutta vaikka itselläni ei ollut aikomustakaan hankkia lasta nuorena, saatika yksin, on asia hieman kinkkisempi kun pieni ihmisen alku on jo mahassa. Turha siinä on enää katunutta maitoa jäädä itkemään vaan on eteenpäin katsottava. Minulla ainakin sydän kertoi mitä tulee tehdä, vaikka sitten ilman isää. Hienoahan on jos vahingostaan kantaa vastuun - toisin kuin isä. Jos isä pötkii pakoon ni silloinhan tuo asia jää itselleen ratkaistavaksi, kukin tekee mitä sydän tai järki sanoo. Moraalisessa mielessähän juuri sydän ja järki käyvät taistoa kumpi voittaa. Järjellä ajateltuna lapsi kasvaa ilman isää, sydämellä ajateltuna lapsi saa äidiltään rakkautta ja lämpöä.
Jos jokainen suomessa alkunsa saanut vahinkolapsi olisi jäänyt syntymättä, olisi meidän yhteiskuntamme kuolevainen. Onneksi meitä vastuunsatuntevia naisia on vielä olemassa! - ..................
Olen todellakin innoissani raskaudestani ja tulevasta äitiydestäni ja olen aina halunnut lapsia. En kuitenkaan ole tehnyt ratkaisua tehdä lasta isän tietämättä, koska en tehnyt sitä tietoisesti. En syönyt e-pillereitä ja kumi petti, joten vahinkohan se oli. Mies oli kyllä itse tietoinen siitä että kumi petti mutta jatkoi silti, joten vastuu oli myös hänellä.
- puukeiju
moraalisesti oikein... mikäli en väärin lukenut,niin "kaveri" otti jalat alleen kun sai tietää raskaudesta.
onneksi otti jo viikolla 6 2 eikä 15 4 niin kuin itselleni kävi. siinä vaiheessa kun toinen ilmoittaa että ei hän oikeastaan haluakaan olla asian kanssa tekemisissä,niin missä on moraali? Toisaalta nyt kun minulla on 3kk pien prinsessa,niin enpä osais enään kuvitella tekeväni toisenlaista päätöstä,kuin pitää pikkuiseni vaikka raskaus tulikin totaalisena yllätyksenä ja vähän huonoon aikaan,mutta onneksi asioilla on tapana aina järjestyä suuntaan tai toiseen :)
- sulla nyt
taloudellisesti tiukkaa voi tulla? eihän sulla menot lisäänny vaan perhe. ja tulot sen mukaan lisääntyy, ei vähene. tai tietysti jos oot oppinu elää yli varojes niin sit varmaan olet kusessa.
- minä myös
On se kyllä jännä miten sitä täällä internetissä tuntuu paljon olevan saman kokeneita ihmisiä, mutta arkielämäss en tunne yhtäkään samanlaista tapausta. Itsekin siis olen pienen pojan yksinhuoltaja, lapsen isä otti hatkat raskausaikana eikä ole lastaan tavannut, saatika isyyttään tunnustanut. Ja tiedoksi että kyseessä oli seurustelusuhde, jossa molemmat tietoisesti harrastivat suojaamatonta seksiä. Lapsen isällä myös lapsi ennestään, joten tiedonpuutteesta ei ollut kysymys...
Minulla oli henkisesti todella vaikeaa lapseni syntymän jälkeen, onneksi sain paljon apua, muuten en tiedä miten olisin selvinnyt.
Nykyään elämä jo hymyilee, lapsi on kahdeksankuinen ja maailman ihanin ja suloisin:)
Asia, mikä minua painaa, on se suunnaton viha lapsen isää kohtaan. En rupea sen kummemmin tätä asiaa tässä selvittämään, mutta se viha ja katkeruus mitä tunnen, vie paljon energiaa. En haluaisi tuntea niin mutta en voi sille mitään.
Mietin usein kuinka se mies on satuttanut lastani ja kuinka lapseni tulee kärsimään. En niinkään mieti sitä että miten minä pärjään yksin, sillä tiedän kyllä pärjääväni. Asia mikä eniten huolestuttaa, on lapseni tulevaisuus. Isättömyys tekee varmasti syvän haavan, ja vaikka kuinka rakastan lastani, en pysty hänelle isäksi muuttumaan. Ja se tuntuu PAHALTA.
Tämä voi kuulostaa kamalalta, mutta voi olla että itsekin vielä kohtaat näitä tunteita, niille ei voi mitään. Mutta nauti silti lapsestasi ja ole onnellinen että sinulle on sellainen lahja suotu, sillä lahjoja lapset todellakin ovat.
Yksin varmasti pärjäät, se ei ole ongelma. Apua on tarjolla varmasti, sillä lasten asiat otetaan vakavasti Suomessa. Tulet rakastamaan lastasi enemmän kuin ikinä voisit kuvitellakaan. Joten onnea ja menestystä tulevaan äitiyteesi! :)- puukeiju
on se jotenkin helpottavaa kuulla,että joku muukin tuntee vihan ja katkeruuden tunteita. vaikka ei haluais. itse olen useinmiten eniten vihainen siitä,että henkilöltä ei löytynyt niin paljoa selkärankaa,että olisi todella jo raskauden alussa sanonut,että missä mennään... ja tälläkin kaverilla 3 aikuista lasta ennalta joista 2 tyttöjä. toivon että hänen tyttärensä ei tule kokemaan vastaavaa,tai pieni prinsessani...
- nuori vanhempikin
Varmasti rahallisesti pärjäät. Ja pienen vauvan kanssa jaksaa ehken nuorena paremmin kuin vanhempana vähillä unilla.
Toki jos esim. vauvalla on koliikkia kannattaa pyytää ajoissa apua, että saa itsekin välillä nukuttua.
Uskoisin, että uhmaikä on yksihuoltajalle se koetinkivi. Moni antaa periksi lapselle, ihan vain siksi, että ei jaksa niitä rajoja asettaa. Toki tätä on myös ydinperheissä.
Ja varsin monelta unohtuu se, että turvallisessa ympäristössä lapsen tulisi saada koettaa niitä kaikenlaisia vihankin tunteita. Kuitenkin itseään tai muita satuttamatta.
Suurin apu varmasti sinulle tulee olemaan, kun lapsi kasvaa, että hänellä on selkeät päivärutiinit joista ei poiketa. Lapsi tarvitsee niitä turvallisuuden tunteeseen.
Selviät varmasti, ja muista pyytää apuakin. Se ei ole heikkouden merkki ollenkaan. - ajatuksia!!
Jokainen äidiksi tuleva kokee pelkoa ja miettii näitä asioita, on sitten minkä ikäinen tahansa. Sinulla on kuitenkin asiat hyvin verrattuna moneen muuhun; asunto, työpaikka ja läheisten tuki. Niillä pärjäät jo pitkälle. On hyvä että otat itse vastuun, mutta älä kuvittele että sinun on aina pärjättävä yksin. Älä epäröi pyytää apua. Äitimyytti elää todella sitkeässä; äidin tulee olla superäiti, jaksaa kaikki yksin ja vielä nauttia siitä! Ei se äitinä oleminen aina niin ihanaa ole ja senkin saa ääneen sanoa (vaikkakin on paljon äitejä joilta siinä tilanteessa tulet saamaan kuraa niskaan).
Pyydä siis rohkeasti apua ja pidä ensin huolta itsestäsi. Jos et pidä ensin itsestäsi huolta, et jaksa pitää huolta toisestakaan. Käy äitiysloman aikana vauvakerhoissa yms joista saat vertaistukea (me koottiin kolmen äidin rinki ja kerran viikossa yksi aina hoiti kaikkia lapsia yhden iltapäivän ajan ja muut pääsivät yksin asioille tai vaikka kampaajalle). - pärjää paljon
paremminkin ilman miestä, sillä joskus mies on vielä lapsi (tällöin naisella 2 lasta huollettavana ja peräänkatsottavana!) tai kova menemään (jolloin saa aina olla huolissaan ja pahalla mielellä). Joskus ei miestä kiinnosta kodinhoito ollenkaan ja nainen sitten siivoaa ja laittaa kahden aikuisen ja lasten sotkuja. Nyt sinulla on vain omat ja lapsesi sotkut siivottavana :-)
- Syysvauva
... ihanan kannustavista viesteistä kaikille!
Tulin raskaaksi yhden illan suhteesta ja koska ikää on jo 34v., pidin lapsen pitämistä miltei ainoana vaihtoehtona. Kun nyt tutustuin lapsen tulevaan isään paremmin, tulin siihen tulokseen, että kaveri on itse vielä niin lapsen tasolla, että parempi jatkaa tästä yksin, kuin ottaa toista vauvaa huollettavaksi. Mies halusi vain lämmitetyn sängyn ja lämmitetyn ruuan, mutta muuten kiinnosti vain ulkona juoksentelu. Jaksan todellakin paremmin kahdestaan vauvani kanssa.
Mutta juu, kyllä silti vähän hirvittää kaikki tämä tuleva, niin kuin varmasti monia muitakin tulevia yh-äitejä. Tukiverkosto on aikas olematon, eikä omasta äidistäni yllätyksekseni olekaan apua. Hän kun on ottanut niin kamalana järkytyksenä tämän isättömyyden sekä myös sen valitettavan tosiasian, että lapseni on (hänen mielestään) väärän värinen. Tukea en siis saa sieltä suunnalta, eikä raskaudestani esimerkiksi saa kertoa sukulaisille tai tutuille, koska se on niin suuri häpeä. Äidin asenne tuntuu kurjalta, mutta minkäs teet. Vanhaa koiraa on niin vaikea opettaa.
Mukava kuitenkin kuulla, että täällä ollaan sitä mieltä, että rahallisesti tilanteesta selvitään. Se kun on myös painanut mieltäni. Ja onneksi odotan itse lapsen saamista niin paljon, että eiköhän ne muut murheet sitten tunnu jo suhteellisen pieniltä, kun on saanut jotain niin hienoa aikaseksi kaikesta huolimatta. Pelottaa, mutta selvittävä on...
Mukavaa kevättä kaikille ja onnellista odotusta odottaville.
rv 18 1 - puukeiju
Syysvauva kirjoitti:
... ihanan kannustavista viesteistä kaikille!
Tulin raskaaksi yhden illan suhteesta ja koska ikää on jo 34v., pidin lapsen pitämistä miltei ainoana vaihtoehtona. Kun nyt tutustuin lapsen tulevaan isään paremmin, tulin siihen tulokseen, että kaveri on itse vielä niin lapsen tasolla, että parempi jatkaa tästä yksin, kuin ottaa toista vauvaa huollettavaksi. Mies halusi vain lämmitetyn sängyn ja lämmitetyn ruuan, mutta muuten kiinnosti vain ulkona juoksentelu. Jaksan todellakin paremmin kahdestaan vauvani kanssa.
Mutta juu, kyllä silti vähän hirvittää kaikki tämä tuleva, niin kuin varmasti monia muitakin tulevia yh-äitejä. Tukiverkosto on aikas olematon, eikä omasta äidistäni yllätyksekseni olekaan apua. Hän kun on ottanut niin kamalana järkytyksenä tämän isättömyyden sekä myös sen valitettavan tosiasian, että lapseni on (hänen mielestään) väärän värinen. Tukea en siis saa sieltä suunnalta, eikä raskaudestani esimerkiksi saa kertoa sukulaisille tai tutuille, koska se on niin suuri häpeä. Äidin asenne tuntuu kurjalta, mutta minkäs teet. Vanhaa koiraa on niin vaikea opettaa.
Mukava kuitenkin kuulla, että täällä ollaan sitä mieltä, että rahallisesti tilanteesta selvitään. Se kun on myös painanut mieltäni. Ja onneksi odotan itse lapsen saamista niin paljon, että eiköhän ne muut murheet sitten tunnu jo suhteellisen pieniltä, kun on saanut jotain niin hienoa aikaseksi kaikesta huolimatta. Pelottaa, mutta selvittävä on...
Mukavaa kevättä kaikille ja onnellista odotusta odottaville.
rv 18 1usko pois. pärjäät hyvin. esimerkkinä tänään tuntui että jaksanko mä todella joka päivä yksin kaiken arjen ja muun keskellä.(esim yliuteliaiden ihmisten).. ja kun pieni prinsessani alkoi hymyilemään ja naureskelemaan oikein kunnon vauvakikatuksellaan,niin silloin tuntui,että jostain kummasti tuli voimaa lisää ja tiedän varmasti,että jaksan ihan mitä vaan tuon tytön ansiosta.
eräs kaverini jolle oli heti alusta saakka selvää,että lapsen isä ei tule olemaan kuvioissa mukana, kun kuuli että olen pienen kanssa "yksinään",elikä isä ei ole kuvioissa mukana tässäkään tapauksessa,niin sanoikin minulle erittäin hyvin: kun tulee tilanne,että mietit miten jaksat nää kaikki arjen hässäkät yms,niin katso sun pikkusta,niin kyllä sitä voimaa löytyy jaksamiseen... joten ku tuntuu rankalta,niin keskityt vaan itseesi ja pikkuseen :)
- anna561
minua myöskin alkuun huoletti tuo taloudellinen pärjääminen. Äitiyspäivärahat yms riittävät vallan hyvin kattamaan kaikki kulut, otin alusta asti sen linjan että en osta vauvalle mitään vaatteita/leluja ellei todellisuudessa ole tarvetta niihin. Itsellekään en tähän kroppaan suostu vaatteita ostamaan vielä. Rahat riittävät mainiosti tutteliin, vaippoihin, laskuihin yms ja jää vielä sen verran että pääsee matkustaa toiselle puolelle suomea näkemään kavereita ja sukulaisia. Ja jos rahat sinulta jostain syystä loppuisivat, ei suomessa jätetä lapsiperheitä heitteelle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874168Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella283137No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452340- 351348
- 10919
- 133911
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11770