Hei,
Sairastuin vuoden 2006 alussa psyykkisesti. Minulla oli psykoosi ja olin harhainen. Olen ollut suljetulla osastolla kahdesti, keväällä 2006 ja syksyllä 2007.
Nykyään sairaus näkyy siinä, että en vieläkään pysty opiskelemaan ja keskittymään samalla lailla kuin ennen. Opiskelen korkeakoulussa.
Niin minulla on yksi ystävä jonka olen tuntenut jo kaksi vuotta. Olen joskus maininnut, että minulla on ollut mielenterveys ongelmia. Tämä ystävä ei ole kysellyt sen tarkemmin.
Kuitenkin kysymyyksiä herättää miksi opintoni eivät etene. Ja nyt ensi kesänä en ensimmäistä kertaa ole menossa kesätöihin vaan elän kuntoutustuella.
Kannattaako sairaudesta avautua? Eikö se ole luottamuksen osoitus. Toisaalta ei hirveän tarkat sairauskertomukset ketään kiinnosta.
Sairastuin vuoden 2006 alussa psyykkisesti. Minulla oli psykoosi ja olin harhainen. Olen ollut suljetulla osastolla kahdesti, keväällä 2006 ja syksyllä 2007.
Nykyään sairaus näkyy siinä, että en vieläkään pysty opiskelemaan ja keskittymään samalla lailla kuin ennen. Opiskelen korkeakoulussa.
Niin minulla on yksi ystävä jonka olen tuntenut jo kaksi vuotta. Olen joskus maininnut, että minulla on ollut mielenterveys ongelmia. Tämä ystävä ei ole kysellyt sen tarkemmin.
Kuitenkin kysymyyksiä herättää miksi opintoni eivät etene. Ja nyt ensi kesänä en ensimmäistä kertaa ole menossa kesätöihin vaan elän kuntoutustuella.
Kannattaako sairaudesta avautua? Eikö se ole luottamuksen osoitus. Toisaalta ei hirveän tarkat sairauskertomukset ketään kiinnosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Mitäs alaa sun kaveri ite opiskelee? Jos on vaik kauppakorkeessa, niin ei ehkä niin tajua noita sun ongelmia tai sitten edes välitä.
Sitten jos opiskelee 10 vuotta jotain folkloristiikka ja sivuaineena naistutkimusta (ja ite on mies!:) ja sivuaineen sivuaineena kansalaisopistossa humanoidiaa, niin sellanen tyyppi voi kyllä sua ymmärtääkin.
Luulisin että se sun ystävä sijottuu näiden kahden mallitapauksen väliin.
Aika monella noi opinnot hieman venyy..ei muutama vuosi haittaa mitään...mullakin on opinnot ihan ahtojäissä.
Kesätyöt on ihan yliarvostettu juttu, joten älä niistä huolehdi. Sulla on siis tulossa piiitkä kesis, joten toivottavasti aurinko paistaa.
No pitemmän päälle jos se sun ystävä on sulle tärkeä, niin kyllä sä voisit sille avautua. Sillä voi olla itelläänkin vaikka mitä juttuja. Onnea mitä sitten teetkin.
jostakin vaikeasta asiasta tai mielen ylikuormittumisesta. Mielisairaita ei siis ole. Niinkuin kirjoitin jossakin viestissä on olemassa vaan asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja mielialaan. Sinullakin laukaisi joku tai jotkin vaikeat ja pahat asian pahan olon. Kannataa vaan kertoa kaverillesi että elämässäsi tapahtui tai tapahtuu jotain niin pahaa ja ikävää että mielesi ei enää kestänyt ja "sairastuit". Kukaan ei ole mielisairas.
No itse olen todennut, jokunen vuosi "kaapista" tulon jälkeen, että jos kertoo ihmisille, reaktio on ystävien suhteen sääli. Mutta ei maailma siihen kaadu. Minä ja ystäväni nauramme hulluudelleni ja se auttaa. Itsekin opiskelen korkeakoulussa ja olen ihan normaalisti töissä. Töissä ei kuitenkaan mielestäni kannata viboistaan sen paremmin avautua. Mutta itse olen erilainen, olen aina ollut erilainen ja tulen olemaan erilainen. Ja haistatan pitkät mentaalihygieniaa yhteiskunnassa ajaville terveysfasisteille, jotka kaiholla muistelevat aikaa, kun meikäläiset vielä sterilisoitiin. On tässä sarkaa edessä asenteiden suhteen.
mutta kuitenkin se on henk.koht asia.