Olen yleensä perjantaina ja lauantaina juonut välillä kohtuullisesti ja välillä jompana kumpana päivänä siten että on seuraavana päivänä ollut kankkunen. Olen mielestäni tapajuoja. Viikolla en ota kuin joskus saunasiiderin ja siihen se jää. Miten päästä viikonloppujuomisesta pois kun se on tapa? Tiedän että se on vaikeaa koska mieheni juo joka tapauksessa,hänellä kun on taipumusta alkoholismiin ja hänen vanhempansa olivat alkoholisteja. Hänen isansä kuoli viinaan joten siitä voi päätellä....Monet ovat sanoneet että on vaikea olla itsekkin juomatta jos toinenkin juo ja katselee telkkaria lauantaisin.
tottumuksesta
Pois viikonlopun
5349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensimmäisenä tulisi mieleen, että kuinka säännöllistä viikonloppujuomisesi on ollut? Onko ollut väliviikonloppuja pitkiin aikoihin, jos on, tuntuivatko ne hankalilta?
Tiedän kokemuksesta, että "viikonloppukierteen" katkaiseminen voi olla hankalampaa kuin luulisi... Se tyypillinen työssäkäyvän viikonloppujuopon kuvio: maanantai-tiistai puolikuntoisena, keskiviikon-torstain maissa olo suurin piirtein normaali, perjantaina koko päivä hyväntuulinen ja tarmokas olo - kotiin päästyä korkki narahtaa...
Onko alkoholismi mukamas luokiteltu periytyväksi?
Kai se tavallaan on sitä jos lapsena näkee ku jengi ryyppää ja tappelee ja yritä siinä sitten olla välissä ja kattoa että kaikki selviää seuraavaan päivään hengissä eivätkä hyppää esim parvekkeelta alas jne. mut ei se sitä meinaa että jos tämä lapsi sitten aikuisena itsenäisesti juo kaljaa silloin kun on sellainen olo esim. lauantaisin että hänen olis pakko tehdä se tai jotain sellaista. mahtaakohan kukaan tajuta tätä sepustusta. ei väliä.
Jokainen päättää itte! ei siinä viinaan kuolleet sukulaiset paljoa paina jos pitkän työviikon jälkeen istut saunan lauteelle ja nappaat kaljan ja toisenkin. Siitä tulee hyvä olo - rauhottunu. mut vaarana tässä on että kumpa tämä saunassa istuva mies/nainen ei teksi omille lapsilleen sitä samaa mitä ne sen omat vanhemmat osittain varmaan tietämättään tekivät sille pikkupojalle tai tytölle... huh.sepustelen joskus lisää jos jaksan. tämä helpotti aika tavalla.
Kun vaan epäilyksesi, että alkoholismi ei ole periytyvää, sattuu sopivan herätyksen saaneen silmiin.
Tulee juttua paatoksella geeneistä ja kromosomeista siihen malliin, että sinäkin alat uskomaan, että vastasyntynyt vauvakin on valmis alkoholisti, jos on väärät geenit.
Tuo periytyvyys-teoria on yksi pensas, mihin juopot päänsä työntävät.
Toinen on WHO:n sairausluokitus.
Molemmilla saadaan vastuu omasta juoppoudesta pyyhkäistyä pois.
Se on totta että on ehkä "helppoa" syyttää perinnöllisyyttä, sairausta jne, mutta onhan tästä jotain näyttöäkin jo? Jotkut nimenomaan SYYTTÄÄ geenejään alkoholismistaan, ja antavat siksi mennä -jotkut taas ajattelee että tuossa voi olla perää, ja siksi ryhtyvät esim absolutisteiksi.
Minun suvussa on hirveästi alkoholismia, ja itsekin olen. Yksi lähisukulainen menetti lapsensa juomisen takia, toinen jätti lapsensa viinan takia. Itse olen päättänyt etten aio antaa viinan pilata elämääni enää, helppo sanoa.. Joka päivä kerrallaan silti taistelen himoa vastaan. Nuo antamani esimerkit kuitenkin pelottavat sen verran, että uskon pystyväni kunnon elämään perheeni kanssa.
Olen lukenut että tutkimus on tehty ja alkoholismi on geeneissä. Mun ukolle se on valitettavasti tulossa päin...ja nyt koitan olla edes tämän viikonlopun ilman siideriä. Ei tee yhtään mieli alkoholia,mutta se pirun tapa vain..