Kuokkavieraiden elämä

Näiden ns. kuokkavieraiden ja muiden vastaavien marisijoiden käyttäytyminen jaksaa kummastuttaa.
Minkähänlaisen maailman he haluavat? Miten ihminen (teini) kasvaa tuollaiseksi? Lähinnä vaikuttaa liian pitkäksi venahtäneeltä murrosiältä. Kyllä itsekin tuossa parinkympin korvilla kyseenalaisti monia asioita. Ymmärsi paljon uusia asioita, joita ei aiemmin hoksannut. Ihmetteli vallitsevia käytäntöjä jne. Lähinnä tuntui, että onpa varttuneemmat tyhmiä kun eivät tuota ja tuota hoksaa. MUTTA: elämä opettaa. Sen ei tarvitse olla olosuhteiin taipumista ja periksiantamista, vaan henkilökohtaista kasvamista ja kypsymistä. Huomata, jottei ne asiat olekaan niin musta-valkoisia kuin ne alunperin näyttivät.

Mistä nämä uusliberalismin vastustajat luulevat ruuan ja vaatteet, valot ja lämmön saavansa? Kyllä ne kaikki tuotetaan markkinavoimia hyväksi käyttäen, muuten systeemi ei vaan toimi halusi sitä tai ei. Ja miksi ihmeessä nämä uusliberalismin vastustajat asuvat kaupungissa? Sehän on oikea uusliberalismin tiivistymä. Luulisi, että jos seisoo aatteidensa takana, muuttaisi niin korpeen kuin vain Suomesta löytyy. Vai onko täällä palvelujen keskellä kiva mesota aina kun sille päälle sattuu?

Ja jos täällä Suomessa asiat ovat niin hirveän huonosti, että pitää vailla tolkkua riehua, niin miksei vaihdeta maisemaa ja muuteta maahan, jossa kaikki on esimerkillisen hyvin, omasta mielestä. Vai onkohan sellaista olemassakaan, ja miksiköhän? Viettäkää vaikka 3 vuotta Intian maaseudulla, siellä ei uusliberalismi elämää häiritse, omistamista ei pidetä arvossaan.

Mitä kuokkavieraat meinaavat tehdä 10 vuoden kuluttua? Onko käynyt mielessä kuinka omaa elämää viedään silloin eteenpäin? Onko silloin koulutus ja työpaikka? Koulutus kun on Suomessa kaikkien saatavilla, se vaan vaatii viitseliäisyyttä. Vaiko luokitellaanko koulutuskin uusliberalismiksi? Sitä se ei todellakaan ole, se on henkilökohtaista tiedon ja taidon hankkimista suoriutua mielekkäästä työstä. Ja työ ei ole harrastus. Harrastus pitäisi olla aina kivaa, mutta työn ei aina. Taas tarvitaan viitseliäisyyttä. Eli ensin pitäisi jaksaa käydä koulua....sitten vielä käydä töissä jne... vai onko vain helpompaa jatkaa siihen mihin vanhempien hoivissa jäi? Marista muille ja odottaa valmista?

Aivan hyvin elämänsä tämän yhteiskunnan pystyssäpitämiselle uhraavat voisivat nousta barrikaadeille ja vastustaa näiden koulutusta ja työtä vieroksuvien elättämistä. Mellakka pystyyn V.Hurstin tilaisuuten ensi vuonna? Sekö toisi onnellisuutta puolin ja toisin?