Savolaisten velliserkut

Kerättyäni aineiston kansantieteelliseen analyysini (jolle jopa Alias Lönrot on kade) valmiiksi pitkin ja poikin Suomen ABC-asemia päätin lähteä laajentamaan analyysiäni Etelä-Eurooppaan, Karibialle..

Pienoisen naurettavan navigaattoripäivitysongelman takia päädyin Puolaan perätilatakapajulaan naureskelemaan ja tutkimaan paikallisia vellinheittäjiä.

Mutta ei se mitään, puolalaiset maalaiset ovat tunnetusti minun mielestäni savolaisten vellipöksyjen ylempää naurettavaa sukujuurta, joilla vaikuttavat samat geneettiset naurettavat pelkogeelit.
Ainoa ero on, että esihistoriassa 10 vuotta sitten puolalaiset jakautuivat kahtia, pelokkain osa juoksi petoja karkuun savoon RuÅtsin läpi pysähtymättä loppujen jähmettyessä kauhistuneena paikalliselle Lopodetskajan ABC-aseman baariin, jossa he odottivat minua tähän päivään asti.

Navigaattorin lisäksi mukanani ei tällä kertaa ollut sekarotuinen pallerokoira. Olin vaihtanut palleron aitoon pullerosekarotuiseen kissaan edullisesti. Vaihdossa annoin koiran lisäksi mersuni, autoni, läppärini, kiikarini ja osakkeeni ja lomaosakkeeni ja golfosakkeeni. Tein mielestäni hyvät kaupat, sain sentään tilalle liisatun nelitahtisen Wartburgin.

Mutta asiaan. Pelottelin paikallista nautakarjaa laskemalla sekarotuisen kissani naukumaan aitauksen viereen. Lienee turha selittää mitä tapahtui ja mitä tässä yritän vääntää teille rautakangesta, kun ette te kuitenkaan mittään ymmärrä.

Mutta kuitenkin kuljin pitkin Slodoveskajan maaseutua auton takaikkuna auki, ( muut ikkunat sain kiinni) ja annoin kissapulleroni mouruta niin perkeleesti takapenkillä samalla kun se paini suljetun ikkunan puoleisesta paikasta naureskelijan kanssa. Ulkona oli sentään pakkasta.

Matkakertomukseni tarinan voitte lukea lehdestä mutta ette kuitenkaan löydä sitä sieltä vellisine käsinenne joten napsauta tästä ja vapise:

http://www.iltalehti.fi/nettitv/?4230819