En oikeesti kestä itteäni!!! Minussa ei oo mitään hyvää, oon tosi ruma ja mulla on hirveä luonne en kestä itseäni, kun inhoon itseäni ärsyynnyyn ja suutun herkästi. En kestä olla ihmisten ilmoilla mua tuijotetaan yleisillä paikoilla ja se tuntuu tosi pahalta. Eniten tuijottaa kaikki entiset peruskoululaiset en oikeesti kestä katseita en mitään haluaisin tappaa itseni, mut en pysty en oikeesti jaksa tälläistä elämää en kestä!!!! Mitä mä teen? Oon epätoivonen. Masentaa kaikki masentavat muistot ja tämä paha maailma ja masentaa ja ahdistaa olla tämmönen surkea kusipää!!!! En kuitenkaan vaadi mitään iteltäni oon hyväksyny sen että oon surkimus enkä yritä mitään. Yritän ehkä vaan elää vaikka en jaksa en selviä!!!! Auttakaa mä en voi elää näin, mitä mä teen???!!!!!!!! Pelkkiä ikäviä muistoja elämästä, kiusaamista, syrjimistä, halveksuntaa. Haluan paeta jonnekin kauas pois, mutta minne en kestä! Tai sitten haluan jättää tämän maallisen elämän taakseni ja siirtyä muualle, en selviä tämmösessä maailmassa en voi ehkä jatkaa sinnittelen koko ajan oon sinnitelly jo vuosia. Jaksanko vielä miten kauan? Yritän jaksaa koko ajan, mutta vaan läheisten takia, ehkä ne ei välitä en tiiä, mutta niiden takia vaan oon elossa en itteni takia. Auttakaa mä pyydän oon epätoivonen!!!
Itseinho
vihaan itseäni
3359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin ikävää kun se onkin, niin mäkin olen aika samanlaisessa tilanteessa. Oon aina ollu kiusattu ja syrjitty, mulla on hirveästi fyysisiä sairauksia ja leikkauksia takana (siitä kiusaaminenkin) ja tosi usein tuntuu ettei enää vain jaksa.
Mulla on masennuslääkitys ja ne todella auttaa; en edelleenkään pidä itsestäni, mutta jotenkin nyt minulla on voimia ajatella hyviä asioita ja tehdä asioita, joista nautin.
Eli jos menet lääkärille ja kerrot huolesi, voisit ehkä saada lääkityksen. Kannattaa edes kokeilla! Minä en ensin jaksanut uskoa niiden toimivuuteen, mutta tässä sitä ollaan.
Tsemppiä
Jos et pidä itsestäsi niin muuta itseäsi. Et ole tuomittu ainiaaksi olemaan "kusipää", "ruma" ja kaikki ne muut asiat mitkä listasit. Mieti minkälainen ihminen haluaisit olla ja mieti ennen kuin puhut ja käyttäydyt että minkälaisesti sellainen henkilö joka haluaisit olla puhuisi ja käyttäytyisi. Jos omat tekemäsi vahingot piinaavat menneisyydestä, niin ajattele että 100 vuoden päästä tai aiemmin niillä ei ole mitään merkitystä.
Ihmiset tuijottavat aina ja tekevät kaikkea muuta mitä lystää. Joko tuijota takaisin kahta kauheammin tai älä katso ketään lainkaan (minä teen sitä jälkimmäistä). Heillä ei ole merkitystä sinulle, joten älä välitä heistä. Älä välitä kenestäkään paitsi itsestäsi ja niistä joita rakastat.
Et ole surkimus, koska älysit sentään jostakin pyytää apua ja kirjoittaa tuntemuksistasi. Voisit käväistä kirjastossa psykologia ja filosofia osastossa ja lainata jotain kirjoja mitkä koskevat ongelmiasi ja tunteitasi.
itkuhan täs tuli... niinku ois mun elämää, mun kirjottamaa. musta tuntuu aivan samalta. erona todnäk se, että oot vielä nuori. mä oon jo 30v. en pysty oleen töissä, en jaksa. oon aivan luuseri. tyhjänpantti täällä. sä oot nuori ja mitä vaan voi tapahtua. mä oon käyny koulut ja kaikki, mut ei musta sit ollukkaan työelämään. siis iavan turhaa kaikki.........saatana, että vituttaa!