Tätä euforiaa kai meistä moni vielä etsii, mutta omakohtaisesti olen tullut huomaamaan, että 0-linjalla on edettävä. Ehkä silloin joskus aikojen alussa minullakin pari drinkkiä riitti, mutta siitä on jo aikaa. Siksi tohtorin tähdennys lopussa onkin paikallaan :)
http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=1667504
"Tohtori Gianoulakiksen mukaan ihmisten kannattaisikin harkita aina juomisen lopettamista parin drinkin jälkeen - alkoholi kun ei ole tunnettu terveyshyödyistään, päinvastoin."
http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=1667504
"Tohtori Gianoulakiksen mukaan ihmisten kannattaisikin harkita aina juomisen lopettamista parin drinkin jälkeen - alkoholi kun ei ole tunnettu terveyshyödyistään, päinvastoin."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomalaiset luulevat, että mitä enemmän juo, sitä enemmän "nauttii". Ns. viinimaissa se viininkin kittaaminen loppuu aina siihen vaiheeseen, kun ruokailukin loppuu. Ei siellä mitään viinikännejä harrasteta, kuten meillä. Sitä aina ihmettelen, kun jengi selittää, että otin pari. Tämä pari tarkoittaa usein noin kymmenen.
Kun olen paljon käynyt työni puolesta niin sanotuissa viinimaissa, olen huomannut, että sielläkin alkoholisoidutaan vaikkakin sosiaalinen paine estää alkoholin väärinkäytöksiä aika pitkälle. Siellä humalaan tuleminen tuomitaan todella voimakkaasti eikä vain naureskella, että "tulipas sitä vähän heehee..." Uskoisin, että kasvaville nuorille tuo paine on varteenotettava juttu. Sen sijaan jo Englannissa on etenkin alemmissa sosiaaliluokissa nuoresta alkaen humalahakuista juomista ja jäljet näkyvät. Melkeinpä suomalaiset ovat siistimpiä tuolla Välimerellä.
Omalla kohdallani oli niin, että koin juomisen aloituksen nousuvaiheen (jota euforialla ilmeisesti tuossa jutussa haetaan) vastenmielisenä... tuli se kevyt huumaantumisen tunne ja tarve jutella, vaikkei ollut edes asiaa. Olutjuoppona pidinkin enemmän nousuvaihetta seuraavasta humalan tasaantumisesta, joka alkoi parin ensimmäisen tuopin jälkeen ja jota pidettiin yllä loppuun saakka (= valomerkkiin, tarjoilun loppumiseen, sammumiseen, rahojen loppumiseen). Pidin siis pöhnästä, en nousuhumalasta, ja koin "amatöörien" (kohtuukäyttäjien) selvän päihtymisen merkit ärsyttävinä... Sairasta.
Vaikka joisin 7 litraa kaljaa, niin ei tule minkäänlaista EUFOORIAA. On se kyllä kumma. Tämä on usein johtanut siihen, että jos päähän tipahtaa jostain rahaa, niin hankkii väkevämpää juomista ja sitä myöten ajautuu oikeisiin ongelmiin(tappelut, tekemiset virkavallan kanssa, muistinmenetykset, rahanmenetykset, rappio, vieroitusoireet, kuolemanpelko).
Eli en tiedä mitä pitäisi tehdä. Olut ei nouse enää päähän, mutta väkevääkään ei enää uskalla juoda.
samanlaiset ajatukset paitsi että juon ainoastaan olutta. Tänään kolme mietoa olutta ja sitten puhelin pois päältä ettei kukaan innosta juomaan, aion olla kotona koko pyhän ja parannella sairasta ruumistani.