Olen käynyt itse prosessin läpi ja haluaisin tuoda julki kuinka Suomi, oikeusvaltio ja tässä tapauksessa Oulun oikeuslaitos ja sen palvelijat kohtelevat oikeutta tarvitsevaa ja taas suojelee rikollista.
Elokuussa jouduimme hyvin pikaisesti tyttäreni kanssa muuttamaan avomiehen luota pois. Hän oli alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Jouduimme tyttäreni kanssa nukkumaan laukut pakattuina, valmiina pikaiseen lähtöön jos isäntä tulee kotiin. Poliisit kävivät paikalla useamman kerran. Lopulta kun olimme muuttamassa, oli suuri määrä tavaroistamme hajoitettu. Poliisien kanssa menimme silloinkin tavaroita hakemaan. Joten poliisit olivat silloinkin todistajana.
Syksyn mittaan hän välillä lähestyi meitä katuvana, lahjoen ja mielistellen. Olin tehnyt hänestä rikosilmoituksen. Hän uhkaili sekä minua että tytärtäni jotta peruisin ilmoituksen. Sovitteluun ei suostunut. Lopulta hän itse meni poliisilaitokselle perumaan tämän ilmoituksen. Poliisi soitti minulle asiasta ja peloissani suostuin perumaan. Myöhemmin sain hyvin tylyjä vastauksia, että oma vikani kun suostuin perumaan. Uudestaan olisi turha yrittää saada asiaa käsittelyyn.
Uhkailut ja pelottelut jatkuivat. Hain lähestymiskieltoa joulukuussa. Tuomari sanoi että 2-3 viikkoa menee korkeintaan että asia saadaan käsittelyyn. Useamman kerran soitin ja kyselin käsittelyn perään. Tuomari ei myöskään, eikä kukaan muukaan ohjeistanut minua kuinka tulisi toimia ennen käsittelyä. No vihdoin keskiviikkona 25.3 oli valmisteleva istunto. Minulla olisi ollut päätodistajana kesällä 14v täyttävä tyttäreni sekä todisteina tekstiviestit. Tuomari ilmoitti ensimmäisenä ettei näitä voinut käyttää tulevassa oikeudenkäynnissä todisteina. Syytä hän minulle ei suostunut kertomaan. Sanoi vain hyvin tylysti, että asia on päätetty ja valitusoikeutta ei ole. Samalla hän vastapuolen asianajajan kanssa keskustelivat ja ihmettelivät ”täysin tietämättömänä” voiko tekstiviestejä operaattorilta purkaa todisteeksi. Minulla ei myöskään ollut asianajajaa, koska Oulun oikeusaputoimistossa käydessäni tammikuun alussa, virkailija oli erittäin tyly ja ylimielinen. Myös erittäin haluton auttamaan vaikka kerroin hänelle tilanteen. Kysyi vain mitä minä haluan ja sanoi ettei hän voi asialle mitään. Oikeusaputoimiston papereissa lukee että "vähäisestä neuvosta emme peri maksua". Kuitenkin minulle tästä vähäistäkin vähemmästä avusta, avusta ”ei mitään” sain 70€ laskun. Kun soitin samaiselle asianajajalle, niin hän tylysti sanoi että tämä on heidän käytäntö. Johtavaa oikeusavustajaa en saanut useasta yrityksestäni kiinni jotta olisin saanut asiaa selvitettyä.
Siispä oli suuri yllätys kun vastapuolella oli oikeudessa asianajaja. Minä, joka en koskaan ole ollut oikeudessa, jouduin siten toimimaan itseni puolustajana. Vein myös tuomarille lykkäyspyynnön, mutta hän hylkäsi sen. Edellisenä päivänä oli ilmoittanut, että jos käsittelyä lykättäisiin, se menee taas kuukausien päähän koska hänellä on lomia ja muutakin tekemistä. Näillä eväillä odotetusti hävisin jutun.
Ex avomies oli häiritsemättä meitä sinä aikana kun käsittely oli kesken. Ja kun tätä käsittelyä odotettiin sen yli 3 kk, tuomari päätti sitten ettei me tarvita lähestymiskieltoa. Nyt olemme taas täysin hänen armoillaan. Tytär pelkää mennä ulos, kuten myös minä itse. Meillä on 2 koiraa ja niitä täytyy ulkoiluttaa. Kotonakin saamme olla aina varuillaan, kuka on oven takana.
Eli onko ihme, jos suomessa eivät pahoinpidellyt naiset uskalla hakea apua, kun oikeus kohtelee näin. Minulle tuli itselleni juuri sellainen tunne, kuin minä olisin se syyllinen eikä vastapuoli. Tämäkö on oikeusvaltio? Suojellaan rikollisia ja syyllistetään uhrit, jopa lapset.
Eräs poliisilaitoksen virkamies sanoi minulle kun asiasta hänen kanssaan keskustelin, että suomen laki ei tunne henkistä väkivaltaa rikokseksi. Eli täällä saa henkisesti pahoinpidellä kuinka paljon vain, koska se ei ole rikos. Samoin meidän tapauksessa ex avopuolisoni ei ole näin ollen syyllistynyt rikokseen kun hän on puhelimitse uhkaillut tytärtäni. Tytär itki surkeana puhelimessa ja vastapuoli vain jatkoi tätä kiusaamista.
Minä yritän kasata itseni tämän nöyryytyksen jälkeen ja jos vielä löytäisin sellaisen asianajajan, joka haluaa auttaa meitä, minua ja tytärtäni saamaan oikeutta.
Jos on Matti Vanhanen tai joku vastaava tunnettu, taikka tuntee oikeanlaisia ihmisiä, oikeutta kyllä saa...
Elokuussa jouduimme hyvin pikaisesti tyttäreni kanssa muuttamaan avomiehen luota pois. Hän oli alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Jouduimme tyttäreni kanssa nukkumaan laukut pakattuina, valmiina pikaiseen lähtöön jos isäntä tulee kotiin. Poliisit kävivät paikalla useamman kerran. Lopulta kun olimme muuttamassa, oli suuri määrä tavaroistamme hajoitettu. Poliisien kanssa menimme silloinkin tavaroita hakemaan. Joten poliisit olivat silloinkin todistajana.
Syksyn mittaan hän välillä lähestyi meitä katuvana, lahjoen ja mielistellen. Olin tehnyt hänestä rikosilmoituksen. Hän uhkaili sekä minua että tytärtäni jotta peruisin ilmoituksen. Sovitteluun ei suostunut. Lopulta hän itse meni poliisilaitokselle perumaan tämän ilmoituksen. Poliisi soitti minulle asiasta ja peloissani suostuin perumaan. Myöhemmin sain hyvin tylyjä vastauksia, että oma vikani kun suostuin perumaan. Uudestaan olisi turha yrittää saada asiaa käsittelyyn.
Uhkailut ja pelottelut jatkuivat. Hain lähestymiskieltoa joulukuussa. Tuomari sanoi että 2-3 viikkoa menee korkeintaan että asia saadaan käsittelyyn. Useamman kerran soitin ja kyselin käsittelyn perään. Tuomari ei myöskään, eikä kukaan muukaan ohjeistanut minua kuinka tulisi toimia ennen käsittelyä. No vihdoin keskiviikkona 25.3 oli valmisteleva istunto. Minulla olisi ollut päätodistajana kesällä 14v täyttävä tyttäreni sekä todisteina tekstiviestit. Tuomari ilmoitti ensimmäisenä ettei näitä voinut käyttää tulevassa oikeudenkäynnissä todisteina. Syytä hän minulle ei suostunut kertomaan. Sanoi vain hyvin tylysti, että asia on päätetty ja valitusoikeutta ei ole. Samalla hän vastapuolen asianajajan kanssa keskustelivat ja ihmettelivät ”täysin tietämättömänä” voiko tekstiviestejä operaattorilta purkaa todisteeksi. Minulla ei myöskään ollut asianajajaa, koska Oulun oikeusaputoimistossa käydessäni tammikuun alussa, virkailija oli erittäin tyly ja ylimielinen. Myös erittäin haluton auttamaan vaikka kerroin hänelle tilanteen. Kysyi vain mitä minä haluan ja sanoi ettei hän voi asialle mitään. Oikeusaputoimiston papereissa lukee että "vähäisestä neuvosta emme peri maksua". Kuitenkin minulle tästä vähäistäkin vähemmästä avusta, avusta ”ei mitään” sain 70€ laskun. Kun soitin samaiselle asianajajalle, niin hän tylysti sanoi että tämä on heidän käytäntö. Johtavaa oikeusavustajaa en saanut useasta yrityksestäni kiinni jotta olisin saanut asiaa selvitettyä.
Siispä oli suuri yllätys kun vastapuolella oli oikeudessa asianajaja. Minä, joka en koskaan ole ollut oikeudessa, jouduin siten toimimaan itseni puolustajana. Vein myös tuomarille lykkäyspyynnön, mutta hän hylkäsi sen. Edellisenä päivänä oli ilmoittanut, että jos käsittelyä lykättäisiin, se menee taas kuukausien päähän koska hänellä on lomia ja muutakin tekemistä. Näillä eväillä odotetusti hävisin jutun.
Ex avomies oli häiritsemättä meitä sinä aikana kun käsittely oli kesken. Ja kun tätä käsittelyä odotettiin sen yli 3 kk, tuomari päätti sitten ettei me tarvita lähestymiskieltoa. Nyt olemme taas täysin hänen armoillaan. Tytär pelkää mennä ulos, kuten myös minä itse. Meillä on 2 koiraa ja niitä täytyy ulkoiluttaa. Kotonakin saamme olla aina varuillaan, kuka on oven takana.
Eli onko ihme, jos suomessa eivät pahoinpidellyt naiset uskalla hakea apua, kun oikeus kohtelee näin. Minulle tuli itselleni juuri sellainen tunne, kuin minä olisin se syyllinen eikä vastapuoli. Tämäkö on oikeusvaltio? Suojellaan rikollisia ja syyllistetään uhrit, jopa lapset.
Eräs poliisilaitoksen virkamies sanoi minulle kun asiasta hänen kanssaan keskustelin, että suomen laki ei tunne henkistä väkivaltaa rikokseksi. Eli täällä saa henkisesti pahoinpidellä kuinka paljon vain, koska se ei ole rikos. Samoin meidän tapauksessa ex avopuolisoni ei ole näin ollen syyllistynyt rikokseen kun hän on puhelimitse uhkaillut tytärtäni. Tytär itki surkeana puhelimessa ja vastapuoli vain jatkoi tätä kiusaamista.
Minä yritän kasata itseni tämän nöyryytyksen jälkeen ja jos vielä löytäisin sellaisen asianajajan, joka haluaa auttaa meitä, minua ja tytärtäni saamaan oikeutta.
Jos on Matti Vanhanen tai joku vastaava tunnettu, taikka tuntee oikeanlaisia ihmisiä, oikeutta kyllä saa...
Vastaukset 28
Vanhimmat
edes, niin syytön asioista tietämätön ihminen saa lähestymiskiellon keksityistä syytteistä huolimatta, vaikka olisi ollut 600 km:n päässä ja töissä esim. sairaalassa, on käynyt pimputtamassa Oulussa syyttäjien ovikelloa joskus illoin!
Tai asuu 100 km:n päässä, on kuulemma uhkaillut ao. ihmisiä ja textaillut ja soitellut heille ja etsinyt salaista puh, nroa ja uhannut Banditos kavereilla, vaikka syytetty ei tunne ao. henkilöä, ei tiedä edes oikeaa nimeä tai saatikka sukunimeä,
ao. hlö on itse uhkaillut että olet seuraava tappolistalla jne.
Niin meikä saa syytteet kaikesta eli toisinpäin asiat kääntyi!
Oulussa ovat tekijät, me hiton kuusessa!
Eli Oulun malliin, jatkoa....
En kommentoi ainoastaan yhden osapuolen näkemystä muuten kuin toteamalla, että Suomen lain mukaan laiton uhkaus on rikos, jonka tunnusmerkkien täyttymiseen riittää aivan hyvin "pelkkä" sanallinen uhkailu puhelimessa. Jos poliisit ei suhtaudu asiaan vakavasti, se johtuu mitä todennäköisimmin joko siitä, ettei uhkailu ole todellisuudessa vakavaa (tyyliin "et saa viikkorahaa jos et heti siivoa huonettasi!") tai kertomustanne ei uskota (onko todisteita?).
Valehtelet, rikoslaissa laiton uhkaus alkaa sanoilla, joka nostaa aseen toista vastaan jne...
Suomessa saa vapaasti uhkailla kaikilla muilla tavoilla, paitsi laissa mainitulla.
on, vaan kun tuomari ei huolinut niitä todisteiksi.
Rikoslaista kannattaa lukea muutakin kuin pelkät ensimmäiset sanat. Laiton uhkaushan määritellään näin: "Joka nostaa aseen toista vastaan TAI MUULLA TAVOIN UHKAA TOISTA RIKOKSELLA..." Muu tapa voi olla vaikka tekstiviestin lähettäminen maapallon toiselta puolelta, ei siihen mitään aseita tarvita.
yksinkertaistettaisiin selkeämmäksi,ettei porsaanreikiä syntyisi aina vaan lisää?Rangaistukset myös selkeämmäksi.Nykyisessä rikoslainsäädännössä ja rikosten toteuttamisissa on ilmeisesti paljon mätää.En tiedä jos rangaistulaitoksista puhuminen on jotain rasismia,mutta ennen nittä ainakin kutsuttiin sillä nimellä?Voitte kääntää itse nimen mieleisiksenne kaikinmokomin,korkeassa henkisessä sivistyneisyydessämme ja elintasossamme.
mahdollista, että
1) SYYTETTY osapuoli voi mennä poliisilaitokselle perumaan häntä vastaan nostetun rikosilmoituksen?? Poliisi vain soitti minulle ja kysyi olenko sen niminen henkilö (ei henk. tietoja tms.) ja perutaanko. Peloissani suostuin. Luulisi että tällaisissa tapauksessa syytteen nostajan pitäisi käydä itse henk. kohtaisesti perumassa nostamansa rikosilmoitus.
2) Sekä asian päätodistaja että päätodisteet hylättiin heti kättelyssä?
Tuntuu täysin maalaisjärjen vastaiselta.
Miksi väität syytetyn peruuttaneen tekemäsi rikosilmoituksen, vaikka toisaalta myönnät itse antaneesi poliisille suostumuksen asiaan? Kyllä nyt vaikuttaa pahasti siltä, että väitteisiisi on ihan yleisesti ottaen syytä suhtautua varauksella... Vaikka jotkut asiat saattaakin tuntua maalaisjärjen vastaisilta, varmaan niihinkin löytyisi järkevä selitys, jos tietäisi asioista yksityiskohtaisemmin eikä olisi näin hataran tiedon ja puolueellisen näkemyksen varassa.
1) Tähän en osaa kommentoida, koska ei kuulu osaamiseni ydinalueeseen.
2) Antamienne tietojen perusteella kysymykseen ei pysty vastaamaan.
Siis "hylättiin heti kättelyssä"? Mitä tämä tarkoittaa? Minkä pykälän perusteella (jos päätös on tehty pääkäsittelyn pöytäkirjaan, olette varmasti pyytänyt kopion pöytäkirjasta?) Miten perusteltiin? Kuka oli tuo todistaja (vai kuultava?), mitä todisteet olivat?
Valititteko hovioikeuteen?
Tämä on nyt jälkiviisastelua, mutta käräjille ei pääsääntöisesti pidä lähteä ilman juristia. Poikkeuksena ehkä yksinkertaisimmat rikosasiat, eli myönnetyt rattijuopumukset tms. Tuskinpa alkuperäinen kirjoittaja rupeaisi itseltään tulehtunutta umpilisäkettä tee-se-itse-kirurgialla poistamaan.
Kirjoittaja arvostelee puheenjohtajaa. Koska nyt on vain yhden osapuolen antamat tiedot tapahtumista, en voi ottaa kantaa siihen, onko puheenjohtajan menettelyssä ollut moitittavaa. On voinut ollakin.
Mutta, yleisesti ottaen on huomautettava, että puheenjohtaja saa hyvin rajoitetusti neuvoa asian osapuolta. Tämä on sinänsä itsestäänselvyys, sillä puheenjohtajan on pysyteltävä puolueettomana, eikä siten voi toimia toisen osapuolen "avustajana". Neuvontamahdollisuus rajoittuu oikeastaan menettelyllisiin seikkoihin. Varsinaisen substanssin, aineellisen oikeuden osalta puheenjohtaja ei voi lähteä neuvomaan. Mitä siitäkin tulisi, jos puheenjohtaja sanoisi, että "nyt teidän kannattaa kiistää tämä" tms.
Pidän mahdollisena sitä, että alkup. kysyjälle on jäänyt negatiivinen kuva osittain sen vuoksi, että hän ei maallikkona ole ymmärtänyt, mitä oikeudessa on tapahtunut. Mahdollisesti hän on tahattomasti aiheuttanut itselleen oikeudenmenetyksiä.
On toki kulunut hetki aikaa siitä, kun olen viimeksi nähnyt lähestymiskieltoasian kutsuja, mutta muistaakseni siinä tiedoksiantoasiakirjojen mukana tulee varsin yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten oikeudenkäynti etenee. Voin olla väärässäkin. Tietoa on kyllä saatavilla, esim. oikeusministeriön ylläpitämällä sivustolla http://www.oikeus.fi .
Minä en väitä mitään sellaista, mitä ei pystyttäisi todistamaan tapahtuneeksi.
Ilmeisesti et lukenut kunnolla tekstiäni, koska et näytä ymmärtäneen kirjoitettua.
Taas on mies tappanut naisensa, siinä taisi taas oikeus voittaa. Jospa naisella on nyt riittävät todisteet väkivallasta.
Hmm. Pitäisi aina lukea alkuperäinen viesti kunnolla, sieltä löytyikin olennainen seikka.
Niin, alkuperäinen kirjoittaja oli nimennyt "todistajaksi" kesällä 14 vuotta täyttävän tyttärensä. Lapsi olisi siis ollut 13-vuotias käsittelyn aikana. Ilmeisesti hän ei myöskään olisi ollut todistaja vaan todistelutarkoituksessa kuultava, sillä ymmärsin niin, että lähestymiskieltoa oli haettu myös tytön turvaksi. Hän olisi siis ollut jutun asianosainen.
Oikeudenkäymiskaaressa on säädetty, että henkilöä, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta, voidaan kuulla todistajana tai todistelutarkoituksessa jos tuomioistuin harkitsee tämän soveliaaksi ja jos
- henkilökohtaisella kuulemisella on asian selvittämiseksi keskeinen merkitys JA
- kuuleminen ei todennäköisesti aiheuta henkilölle sellaista kärsimystä tai muuta haittaa, joka voi vahingoittaa häntä tai hänen kehitystään.
Alle 15-vuotiaiden todistamiskiellosta on säädetty vain ja ainoastaan lasten mielenterveyden suojelemiseksi. Lapsen paikka ei todellakaan ole oikeussalissa. Ja mitä nuoremmasta on kysymys, sitä vastahakoisemmin siihen suhtaudutaan.
Eli tuon perusteella puheenjohtajan ratkaisu vaikuttaa perustellulta. Ilmeisesti äiti ei kyseisestä säännöksestä tiennyt.
Kai alkuperäinen kirjoittaja oli nimennyt myös itsensä todistelutarkoituksessa kuultavaksi?
Itse jouduin "poistamaan umpilisäkkeeni", koska Oulun oikeusaputoimiston virkailija oli asenteella EVVK ja en näin ollen saanut pienintäkään apua saati ohjeistusta.
Jos 13 v ei kuulla asianosaisena eikä todistajana, vaikka ON PÄÄTODISTAJA JA ASIALLE OLEELLINEN ASIA HÄNEN TODISTUKSELLAAN!!! Voiko 13v saada oikeudesta vielä pahempia traumoja kuin mitä vastapuoli oli hänelle jo aiheuttanut?? Ei todellakaan. Päinvastoin, hänelle jäi selvästi se käsitys että oikeudella EI OLE EDES TARKOITUS SUOJELLA HÄNTÄ JA HÄNEN ÄITIÄ. Että se lapsen suojelemisesta.
En ole vielä valittanut mihinkään. En aio toistamiseen lähteä "operoimaan itse omaa umpisuoltani", joten hankin ensin sen asianajajan.
Minulla kun ei ole kokemuksia näistä oikeudenkäynneistä, toistaiseksi olen noviisi siinäkin asiassa, en ole voinut tietää mitenkään omia oikeuksiani tms. Jos olisin oikeusaputoimistosta asianajajan saanut, en olisi siellä ollutkaan ilman em. henkilöä.
"Neuvontamahdollisuus rajoittuu oikeastaan menettelyllisiin seikkoihin". Juuri tätä puheenjohtaja olisi voinut käyttää, kun tiesi kokemattomuuteni ko. asiassa vaan eipä tehnyt.
Advokaatti kannattaa hankkia niin, että ensiksi menee asianajajan luo, ja antaa hänen hoitaa myös oikeusavun hakeminen.
Tässä menettelyllinen neuvo: Jos aikoo valittaa, käräjäoikeuden päätökseen/tuomioon pitää ilmoittaa tyytymättömyyttä 7 päivän kuluessa tuomion/päätöksen antamisesta (virka-ajan puitteissa), eli jos tuomio on annettu esimerkiksi torstaina 26.3. niin tyyttäri on tehtävä viimeistään torstaina 2.4.
Valitusaika on 30 päivää tuomion/päätöksen antopäivästä.
suuresti neuvoista!!
Luitko itse ajatuksella kysymykseni? Ainakaan et vastannut siihen, joten selitän vielä mistä on kyse: Väitit toisaalta, että "SYYTETTY osapuoli voi mennä poliisilaitokselle perumaan häntä vastaan nostetun rikosilmoituksen". Toisaalta kuitenkin myönsit, että annoit henkilökohtaisesti poliisille luvan ilmoituksen perumiseen. Ilmoituksen todellinen peruja olit siis sinä itse, ei syytetty. Mielestäni on asioiden vääristelyä väittää toisin, ja sen takia asetan kaiken kirjoittamasi luotettavuuden kyseenalaiseksi.
En syytä sinua tahallisesta valehtelusta, mutta tiedän ihan omakohtaisesta kokemuksestakin rikoksen uhrina, että tämäntyyppisistä asioista on helppo antaa täysin tahtomattaan väärä (itsensä kannalta myönteinen) kuva. Pienilläkin sanavalinnoilla voi vaikuttaa paljon siihen, millaisen vaikutelman tapahtumista antaa, joten mielestäni asianomaisen kirjoittaman tekstin on oltava kaikin puolin harkittu ja täsmällinen voidakseen olla luotettava.
on suuri vaikutus, varsinkin kun kärsijänä on myös oma lapsi. Hän oli jo niin paljon pahaa tehnyt jo aiemmin meille, etten ollenkaan eoäillyt hänen sanojaan kun uhkaisi.
Siis pelonko takia kirjoitat tänne viestejäsi, joissa väität asioita jotka ei pidä paikkaansa? Vai onko pelkosi niin voimakasta, ettet pysty lukemaan kysymystäni ajatuksen kanssa? En nimittäin ymmärrä, millä muulla tavalla äskeinen viestisi liittyisi aiemmin lähettämääni viestiin yhtään mitenkään.
Kirjoitat tunteisiin vetoavalla tavalla, mutta varsinaisia faktoja kerrot varsin vähän. Jokainen vetäköön siitä rauhassa omat johtopäätöksensä. Omalta osaltani lopetan "keskustelun" tähän, ellen saa vastauksia aiemmissa viesteissäni esittämiini kysymyksiin.
...ovat mielestäni esim. kun tyttärelle tyttären puhelimeen ja minulle omaani soitetaan ja sanotaan, että "minä tulen teille sinne kotiin jos haluan, en tarvise teitä ovea avaamaan. Minulla on tuttavapiirissäni ihmisiä, jotka tekevät mitä pyydän. Tyttärelle: vien sinulta koiran pois, sille et mahda mitään. ...jos tälle tielle lähdetään, en takaa mitä sitten tapahtuu mutta sen lupaan että varasi saat pitää.
Tätä rataa on menty. Jos minä vielä tätä jotenkin jaksan, niin jokainen voi tykönänsä mitettiä, miten lapsi sen kokee!! Miettikääpä jos omat lapsenne joutuisi vastaavaa kokemaan.
Poliisi sanoi:
"Eräs poliisilaitoksen virkamies sanoi minulle kun asiasta hänen kanssaan keskustelin, että suomen laki ei tunne henkistä väkivaltaa rikokseksi."
Poliisi vio sanoa paljon muutakin mutta usein ovat tuollaisissa jutuissa täysin väärässä tai sitten tahallaan puhuvat pötyä jotte heidän ei tarttis tutkii rikoksia.
Lastensuojelulaki tuntee henkisen väkivallan, mutta siitä huolimatta Helsingin Itäkeskuksen lastensuojelun virallisen kannan mukaan lapsen saa jopa lukita huoneeseen ja lähteä itse pois koko asunnosta, jos lapsi on tottelematon. On siis vain ajan kysymys, koska meilläkin kohutaan kellariin lukituista... Elisabeth Fritzlinkin kävi koulua, eikä uskaltanut puhua kohtalostaan kenellekkään, kun kukaan ei USKONUT!
Lastensuojelun työntekijä jopa kertoo lapselle, että hän vain pahentaa omaa tilannettaan, jos yrittää taas karata isältään. Sanatarkasti: "Jos vielä yhdenkin kerran karkaan, isän ei tarvitse laskea sinua edes kouluun."
Jos olet todella vähävarainen voit ottaa minkä hyvänsä asianajan, joka hakee itselleen palkkion oikeusaputoimistosta. Jos olet vain pieni tuloinen ongelma on suurempi. Itse päätin jäädä työttömäksi, vaikka minulla oli hyvät tulot.
Itse voitin pahoinpitelyn ja ex- mieheni piti maksaa minulle kivusta ja särystäkin mitättömät summat. Hänet tuomittiin myös lapsen pahoinpitelystä, mutta silloin lapset olivat jo hänellä, koska en muka antanut lasten tavata häntä. Ne rahat hän maksoi omaan taskuunsa. Onneksi tyttösi on jo 14v eli yli 12 v ei voi pakottaa tapaamisiin eli häntä ei voi pakottaa sinun sijaan ottamaan lyöntejä vastaan.
Helsingin käräjäoikeus on hyväksynyt kännykästä Nokian ohjelmalla tulostetut viestit todistusaineistoksi, mutta valitettavasti niillä ei ollut mitään merkitystä. Minun tapauksessa tuomari ei hyväksynyt kolmen ihmisen allakirjoittamaa todistusta siitä, että odotimme pihassa ex- miestäni hakemaan lapsia tapaamiseen. Kun hän ei tullut, hän syytti minua tapaamisen estämisestä. Yksityishenkilöiden on itse tultava oikeuteen paikanpäälle eikä heille voi soittaa, jos heitäö ei ole nimetty todistajiksi etukäteen. Viranomaisten kirjaukset tapahtumasta, jota he eivät ole nähneet ja jonka ex- mies on heille kertonut sen sijaan kelpaa todisteeksi!!!
Nyt sinun pitää viedä tytär poliisilaitokselle kertomaan itkuisesti pelostaan. Poliisi voi määrätä väliaikaisen lähestymiskiellon, jonka perusteeksi riittää henkilön kokema pelko. Jos pahoinpitelystä ei ole lainvoimaista tuomiota, sinun hakema hylätty lähestymiskielto kääntyy sinua itseäsi vastaan huoltajuusoikeudenkäynneissä!
Hanki hyvä äänityslaite - ei siis puhelimen oma vaan esim. olympus nappikuulokkeella. Näin saat lapsen uhkailusta todisteet. Oikeus ei kylläkään kuuntele niitä, mutta voit yrittää saada jonkun kuuntelemaan ne ja kertomaan niistä oikeudessa. Minun puheluista lapsille oli kaikenlaisia valheita poliisille ja sossulle, kunnes kävi ilmi, että sain ne näppärästi äänitettyä ja muutettua MP3 muotoon. Minun kohdalla vain nämä neuvot tulivat liian myöhään.
Älä lankea ex- miehesi ansoihin!!!! Älä mene hakemaan mitään kuvaa, esinettä tms häneltä, sillä ne kaikki ovat ansoja esim. syyte asuntoon tunkeutumisesta voi tulla perääsi. Älä anna anteeksi, minä otin ex- mieheni kerran takaisin, se oli suurin virheeni, sillä velat jaetaan puolisiksi vaikka ne olisi otettu uhkapeliin! Takaisin hänet otettuasi joudut myös kokemaan kovennettua "kotikuria" ja ystäväsi hylkäävät sinut, koska olet niin tyhmä, että annat anteeksi. Voimia taisteluun!
viestistäsi. Olen jutellut useamman samassa tilanteessa olleen naisen kanssa. Kaikilla on ollut samansuuntainen kokemus. Todisteet ei kelpaa ja käännetään tavallaan kuin toisin päin tämä tilanne, uhrille tulee tunne että on syyllinen. Niin minullekkin. Onneksi tätä mies ei ole tyttäreni isä, luojalle kiitos.
En jätä tätä tilannetta tähän. Haastetta on menossa exälle. Periaatteesta en voi antaa hänen päästä kuin koira veräjästä. Hän on aiemminkin kohdellut naisia vastaavalla tavalla ja aina päässyt kuin koira veräjästä. Jonkun täytyy panna hänet vastaamaan teoistaan.
Sitä en vaan ymmärrä, että mediassakin kehotetaan naisia menemään poliisille ja panemaan moiset miehet vastuuseen. Mihin vastuuseen? Niitähän paapotaan vaan. Ja niiden todisteet kyllä kelpaa.
Sitten naiset vastaavassa tilanteessa ollessaan lukevat ja kuulevat kokemuksia "oikeudettomista" oikeudenkäynneistä ja lähestymiskiellon hakemuksista, niin eipä rohkaise heitä. Tietysti juttu on ehkä toinen jos joutuu ensin teholle, tai pahimmassa tapauksessa menettää henkensä. Mutta kukapa sitten enää oikeutta enää kaipaakaan.
ottamaan yhteyttä rikosuhri päivystykseen?siellä minulle kerrottiin,että,lähisuhde väkivalta tapauksissa asianajaja on ilmainen?!
korjatkoon joku jos on muuta tietoa.itsellä prosessi kesken...
taikka mihinkään muualle minua ei ole ohjattu. Enhän saanut edes asianajajaa. Samaisesta paikasta, eli Oulun oikeusaputoimistosta tämä exäni sai itselleen asianajajan. Eli uhri ei saanut, syytetty sai.
Juuri ruokiksella lueskelin iltistä jossa kerrottiin taas tapauksesta jossa mies ampui vaimonsa. Viranomaiset sitten valittelevat että" onhan se valitettavaa ja traagista, voi voi". Ei hemmetti täällä ole uhrille oikeutta....ainakaan tässä asiassa.
itse saan ilmaisen asianajajan.oma tilanteeni on melko samankaltainen kuin sinulla.paljon apua olen saanut juuri rikosuhripäivystyksestä.ei varmaan ole myöhäistä sinunkaan soittaa ko.numeroon omalla paikkakunnallasi.ja vielä voit pyytää heitä soittamann sinun numeroon,jottei puhelin laskusi kasva.ainakin meillä he itse kysyivät,että soittaisivatko he minulle.tsemppiä teille koittakaa jaksaa
Mitä kirjoitit, että asianajaja on ilmainen? Minä olen ainakin maksanut aina työssä ollessani korkeimman taksan mukaan. Välillä katsoin halvemmaksi olla viisi peräkkäistä oikeuden käyntiä työtön kuin yrittää hankkia puolessa vuodessa viiden oikeuden käynnin asianajaja palkkiot puhtaana käteen.
Rikosuhri päivystykseen ja lakiasia numeroon soittelin kaameat laskut, ne nimittäin on maksullisia numeroita. Varokaa niitä, koska ne kehoittavat kertomaan pahoinpitelystä päiväkodissa, koulussa jne. Jos kerrotte mustamaalaatte "hyvää isää" ja menetätte jopa lapsenne tapaamisoikeudet!!!! Lapsen pahoinpitelystä tuomitulle voidaan antaa lapset, mutta ei "mustamaalaajalle".
Pitäisikö meidän yhdessä yrittää saada asioille julkisuutta?
no,huomena nähdään.onko ilmaista.hankin viimein asianajajan.huomenna oikeudenkäynti,jossa olen kuultavana,kun vastaaja on aviomies(ex)aivan sama maksaako tai ei,mutta,kun en halua sanoa mtn.ja piste..eli haluaisin jatkaa elämääni,mutta,kun toisen vapaus on minun sanoista kiinni.ja minun ja lapsen elämä on samasta syystä katkolla???? elokuvissa vaihdetaan henkilöllisyyttä ja asuinkaupunkia,muttei taida suomessa toimia...haastemieskään ei ruvennut hippasille haasteen kanssa...
ei kaikissa riita tapauksissa.