Miten auttaa miespoloa, joka kärsii
itsesäälistä ja jolla viruu mielessä
alemmuuskompleksi?
Jonka sielu huutaa naista, mutta
tekstissä ryntää esiin naisviha ja
katkeruus naisia kohtaan?
Miten tukea, kannustaa ja antaa
saattohoitoa?
Kuka kuulisi tällaisen poloisen
avunhuutoa. Kun se nyt, nähdäkseni,
on jo julkista ja julki ryöppyävää.
itsesäälistä ja jolla viruu mielessä
alemmuuskompleksi?
Jonka sielu huutaa naista, mutta
tekstissä ryntää esiin naisviha ja
katkeruus naisia kohtaan?
Miten tukea, kannustaa ja antaa
saattohoitoa?
Kuka kuulisi tällaisen poloisen
avunhuutoa. Kun se nyt, nähdäkseni,
on jo julkista ja julki ryöppyävää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Syntyneet jostakin elämämme kokemuksesta.
Ulkopuoliset eivät mielestäni voi kovinkaan paljon auttaa. Ehkä esimerkillään ja keskusteluilla, jos pääsevät lähestymään ko-arkaa aluetta.
Itsetutkimus, anteeksianto itselle ja kohteelle.
Itsensä löytäminen, arvostaminen ja rakastaminen, ovat niitä sisäisiä teitä kaikkien traumojemme ratkaisuun.
lämmöllä,minä olen
...piirteet ihmisessä kielivät monimutkaisista, mahdollisesti lapsuudesta asti lähtevistä tapahtumista ja niihin suhtautumisessa. Mielestäni. Tosin mistään ei voi olla Varma.
Nappia painamalla ei "naisvihaajaa" voi muuttaa.
Ja kun/jos kyse on traumat tai muut syvälliset ja vaikeat asiat, ei minulla ainakaan ole taitoa eikä haluakaan yrittää "painella nappia".
Syy on se, että tietoni ei riittäisi niin vaativaan asiaan. En ole ammattiauttaja, enkä pelkkien luulojen tai jos-niin-tai-näin ajattelulla voisi alkaa "hoitamaan" toista ihmistä.
Voisin varovasti ehdottaa, että menisi keskustelemaan asioistaan ammattiauttajan luo. Tosin ketään ei voi käskeä väkisin, koska tämän kaltaiset oman "sielun" murheet, lähtevät ihmisestä itsestään ja Halu itsensä hoitamisessa Täytyy tulla ihmisestä itsestään.
Tavallinen ihminen voi tukea kuuntelemalla, jos toinen jotakin tahtoo kertoa.
Mutta kenenkään psykiatriksi ei pidä ryhtyä, ellei ole koulutusta. Ettei vaurioittaisi omalla "viisaudellaan" toista ihmistä enemmän.
Tässä kyseisessä tapauksessa olisin
tapuvainen taipumaan tuohon lapsuuden
puoleen ja äidin dominoivaat käytökseen.
Poikaressu on oppinut näkemään
naisen alistajana, jota vasten pitää kantaa agressiota. Olla toisaalta leimallisesti mielin kielin, mutta todellisuudessa varautunut
ja katkera.
Mielestäni vanhempi, lempeä, naisseura
ja ymmärtäväinen käsittely olisi
paikallaan.
Itku pääsisi ulos ja traumat pötkisi
pakosalle mielen sopukoista.
Takuuta ei ole, mutta tämä nyt tuli
terapeuttisena ajatuksena.