Kuinka saada oppilaat "kuriin"?

et yläasteella kärsii huutaa jo että NYT TURVAT KIINNI JA KUUNNELKAA!! Meidän aikana yks miesopettaja karjas tolleen nii oppilaat hämmenty niin paljo ettei kukaa päästäny ääntä :D Ei tuosta voi mitää syytettä nostaa ees. Se hämmentää ku sanoo vähän tolleen rumasti.Ne kun ei usko että opettajalla voisi mennä hermo. Se on ihmeellinen harhaluulo siinä iässä.

Eli kärsii niille remuaville teineille oikeesti kilahtaakki välillä. Ei se oo mukavaa ku aina ollaan äänesä.

Niin, olen minäkin aika heikon näköinen tapaus -siis hoikka ja vaaleatukkainen- mutta auktoriteettia rupesi tosi tilanteessa (työelämässä siis)löytymään. Ikä on etu noissa hommissa. Tässä muutama vinkki:

-Vahvista ääntäsi. Älä piipitä kurkunpäällä vaan käytä koko palleaa puhuessasi. Kun puhut kovalla mutta normaalilla äänellä ei tarvitse huutaa ja ääni voi hyvin.

- Älä ole liian kiltti ja lepsu. Pidä koko ajan samat säännöt ja sama tiukka meininki. Älä kuitenkaan rankaise mitättömistä seikoista.

Sitten kun homma toimii, voit olla millainen vain.

- Pukeutuminenkin vaikuttaa nuoriin yllättävän paljon. Tummaa ja asiallista suosittelen.

- Usko itseesi. Vaikka välillä on ihan pipariksi menneitä oppitunteja niin kyllä se siitä kuitenkin joskus lähtee nousuunkin. Älä sorru uskomaan, että vain miehillä tai kookkaammilla naisilla voisi olla auktoriteettia (vaikka sen kollegasi sinulle melko avoimesti tulevatkin ehkä sanomaan).

- Nuoret kaipaavat auktoriteettia. Näin ollen saat respektiä heti kun vain itse sen ansaitset. On toki pieni joukko holtitontakin sakkia, jolle ei tule ikinä mikään seinä vastaan mutta sille et ehkä voi mitään.

Aina ei kannata puhua pöydän takaa. (Olen lukenut paljon alan kirjallisuutta, elekielestä, tilan käytöstä yms.) Mene pahimman pulisijan tykö, ihan eteen. Katso silmiin aika kauan ihan hiljaa. Vakuuttava täytyy itsensä olla. Voit kysyä jotain tosi yllättävää. Tai ihan vaikka että mitä sinulla on asiaa.
Itse ainakin odotan monta kertaa että tulee hiljaista ennen kuin jatkan. Siihen menee joskus kauankin, mutta turha on puhuakaan jos eivät kuuntele. Koskaan ei ole tarvinnut huutolinjalle mennä. Olen aika pieni naisihminen minäkin.

Anna katseesi vaellella pitkin kattoa ja seiniä. Napsuttele sormiasi ja maiskuttele suutasi. Käytä päkiöitä ja rystysiä rytmittääksesi hyräilemääsi laulua.

"Niin.." (tässä kohtaa muikistelet suuta ja pyörittelet silmiä. sairas irvistys perään)
"Tänään aioin kertoa teille _______ ..."

Siitä se lähtee, tsemppiä!

Eikö teillä opettajat ole mitään parempaa tekemistä? Olettepas te tyytyväisiä palkkatasoonne, kun EU- ja kansalliset tuet tai aviomiehen osinkotulot riittävät pitämään teidän poroporvarillisen valheellisuutenne koossa. Näpräilkään nyt sitten kurinpitojuttujen kanssa. Kyllä se on aina kaikkialla ollut niin, että opettajia on potkittu päähän, yhteiskunnan riisto-organisaation nilkkejä kun ovatten.

Opettamisessa tarvitaan auktoriteettia. Jos sitä ei ole, niin homma ei onnistu. Alan vaihtoa suosittelen, jos homma ei ota onnistuakseen. Tsemppiä!

ja olen siitä ylpeä.
Heitin yhden opiskelijan niska-perseotteella lepikkoon....jo tuli teini kiltimpänä riviin.

mutta älä anna periksi. Jos tunnet jonkun opettajan hyvin, juttele hänen kanssa keinoista saada luokka kuriin. En ole varma, kannattaako mennä naisopettajan juttusille, mutta jonkin sympaattisen, jämäkän miesopen kanssa ainakin voit yrittää keskustella. No, mietin kyllä toisaalta kannattaakohan tämäkään. Mieti asiaa opehuoneessa.

Ei ollut helpp minunkaan eka vuosi yläkoulun puolella. Nyt tunnen itsen taitavaksi, mutta en kyllä liian taitavaksi. Kurin pito ei ole helppo asia, mutta toisaalta se joillekin on.

Luota itseesi. Kysy joltakin opelta, jos voisit pahimman oppilaan lähettää hänen luokkaan. Juu, TEE NÄIN! Ei se ole häpiä.

Reijo

Nyt otat kuule itseäsi niskasta kiinni ja seuraavalla tunnilla kävelet luokkaan pystypäin ja vaadit työrauhan paitsi itsellesi, myös halukkaille oppijoille. Ne oppilaat, jotka eivät halua opiskella, vaan häiritsevät, voivat poistua saman tien luokasta joko kotiin tai rehtorin kansliaan (sovi rehtorin kanssa). Poislähtevistä otat nimilistan ja kirjoitat virallisen poistamisilmoituksen huoltajille tiedoksi. Työskentelen ala-asteella (nainen myös) ja olen huomannut, että "hiljaa" ja "kuunnelkaa" huuteluista ei juuri apua ole. Uhkailu on myös turha. Selkeä, napakka toiminta toimii parhaiten:) Onnea matkaan!

Sellasia ne on. Älä tee liian isoa numeroa asiasta, pysy vaan "coolina". Tarkoitan, että ei sinun tietenkään tarvitse sietää mitään asiattomuuksia, mutta muuten kannattaa ottaa melko rennosti sijaisuudet ja työ murkkujen kanssa muutenkin.

Laitat tehtävät taululle ja istahdat paikallesi. Seurailet tilannetta, kiertelet luokassa ja neuvot, jos näyttävät siltä, että ottavat apua vastaan. Nimeltä puhuttelu auttaa toki myös - eli nimilista mukaan, jos mahdollista.

Kopiontityö rauhoittaa luokan myös usein - laitat ne kirjoittamaan vihkoon - yleensä tulee ainakin kopioinnin ajan hiljaist. Siinä saattaa joku jotain oppiakin. Ihan pienten kanssa tämä ei toki toimi.

Osoita olevasi aikuinen ja osaavasi itse käyttäytyä rauhallisesti - se on tänä päivänä aikuisiltakin usein hukassa.

Tsemppiä! Don't be so hard on yourself.

Sijaisiinhan jotkin ryhmät suhtautuvat aivan lekkeriksi laittaen - jos siitä on kyse, älä huoli. Oppilaat saattavat hyvin vaikka sopia, että sijainen täytyy saada itkemään ja tehdä kaikkensa sen saavuttaakseen. Lisäksi he saattavat ajatella, että kun alkuperäinen opettaja palaa, hän ei huomaa, ovatko he tehneet mitään. Sijaisen tunneilla ei tarvitse monen mielestä opiskella. Jos tästä on kyse, ilmoita, että tuntiesi asioista pidetään pieni koe, jonka alkuperäinen opettaja tarkistaa. Joitain perusasioita sitten oikeassa työssä: -Opeta alusta lähtien haluamasi luokan säännöt _ja_pidä_niistä_kiinni_poikkeuksetta_. Turhia niuhotussääntöjä ei kannata tehdä, mutta kaikki tarvittava ja tapoihin kuuluva. -Oppilaat kokeilevat sääntöjen pitävyyttä ja rikkomusten rajoja tahallaan ja vahingossa eivätkä sitä koskaan lopeta. Se kannattaa ottaa elämän perustotuutena, ei henkilökohtaisesti. -Rangaistukset käyttöön johdonmukaisesti. -Jatkuvista tai suuremmista häiriöstä soitto kotiin, mieluiten lapsi saa itse soittaa. Oppilashuoltoryhmään käsiteltäväksi. Ennaltaehkäisy: -Pidä mielenkiintoista ja hyvää opetusta. -Pidä opetusta, joka pakottaa oppilaat olemaan aktiivisia ja tekemään jotain. Vihkoon kirjoittaminen ei aktivoi useimpien ajattelua kunnolla, opettajan luento ja yksi oppilas puhuu kerralla -kysymykset passivoivat lähes kaikki. Siitä suuri osa "normaalien häiriköiden" ongelmista lähtee, tylsyydestä. Oikeasti psykiatrisesti ongelmaiset ja tosi rikkinäisestä taustasta tulevat ovat sitten oma lukunsa. Käsiteltävä tapauskohtaisesti.

Murrosikäiset ovat kehityksessään taantumavaiheessa. Itse vertaan sitä perhosen koteloon. Siellä kotelossa toukan solut vaihtavat paikkaansa ja lopulta kuoriutuu esiin kaunis perhonen. Joskus valitettavasti koiperhonen. Rauhallisuus on avainsana. Hermojaan ei kannata menettää ja huuto ja raivoaminen kertovat siitä, että peli on menetetty. Paras neuvo tuolla asiallisten ja asiattomienkin viestien joukossa oli se, että mene häirikön luo ja puhu hänelle hiljaa. Kysy, millä oikeudella hän häiritsee muiden oppilaiden ja sinun tuntiasi. Toki, kaikkiin paatuneimpiin se ei tehoa. Itse olen alakoulun vaikean kuudennen luokan musatunnin järkännyt niin, että soiton päässä on toinen aikuinen, jonka luo joko minä saatan tai hän hakee häiriköt. Heille on varattuna sitten korvaavat tehtävät. Musatunnin asiat sitten voidaan opiskella vaikkapa "tukkaritunnilla" heidän kanssaan. Näin pyrin takaamaan niille muille velvollisuuden tunnosta opiskeleville tai jopa kiinnostuneille, työrauhan.
Nyrkkisääntönä: Älä huuda. Älä raivoa! Keep calm and teach!