Hei. Käykää lukemassa Opintoministeriön muistion 10 viimeistä sivua, jossa 10 muutosesitystä, jos asia kiinnostaa.
"Korkekoulujen opintoaikojen lyhentämisen toimenpideohjelma"
http://www.minedu.fi/julkaisut/koulutus/2003/tr27/tr27.pdf
Lukemisen jälkeen osaatte varmaan muodostaa oman mielipiteen aiheesta, SYL:n markkionoiman mielipiteen tilalle, ja voitte osallistua aiheesta käytäviin keskusteluihin _omilla_ mielipiteillänne.
Minusta se ei ole läheskään niin huono kuin SYL sitä markkinoi, minusta se on tähän tilanteeseen jopa hyvä!
"Korkekoulujen opintoaikojen lyhentämisen toimenpideohjelma"
http://www.minedu.fi/julkaisut/koulutus/2003/tr27/tr27.pdf
Lukemisen jälkeen osaatte varmaan muodostaa oman mielipiteen aiheesta, SYL:n markkionoiman mielipiteen tilalle, ja voitte osallistua aiheesta käytäviin keskusteluihin _omilla_ mielipiteillänne.
Minusta se ei ole läheskään niin huono kuin SYL sitä markkinoi, minusta se on tähän tilanteeseen jopa hyvä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
opintotukikuukausien vähentäminen nykyisestä viidellä tukikuukaudella on erittäin ristiriitainen hallitusohjelmassa olevien tavoitteiden kanssa. Opintotukikuukausien vähentämisen perusteena käytetään tulevaa tutkintouudistusta jonka mukaan opiskelu muka tiivistyisi ja näin voitaisiin tukikuukausia vähentää. Paskanmarjat. Bolognaprosessi on niin valtava uudistus että sen ymmärtäminen ja "muokkaaminen" suomalaiseen koulutusmaailmaan vie todellakin vuosia. Ainoa mitä aluksi opintosuunnitelmien kanssa tehdään on se, että opetussuunnitelmien mukaiset opintoviikot pyritään mahdollisimman vähillä opintosuunnitelmallisilla muutoksilla vastaamaan tulevia opintopisteitä, ja vasta tämän jälkeen aletaan miettiä onko tarvetta muuttaa suomalaista koulutusyhteiskuntaa eurooppalaisemmaksi. Tämä ei voi olla opintotukikuukausien vähentämisen peruste, eikä se lisää opiskelijoiden valmistumisvauhtia, eikä se motivoi ottamaan lainaa ja miksi pitäisikään? Itse olen ainakin entistä enemmän työssä mikäli tukikuukausia vähennetään, mutta samalla kannan myös enemmän veromarkkoja maksuksi saamistani vähäisistäkin tukimarkoista..
Ihan hyviä pointteja nostit esille. Tätä samaa keskustelua on kuitenkin käyty jo monen monta vuotta. Yksi asia, joka monesti unohdetaan: "opintotukijärjestelmän tarkoitus on kannustaa opiskelijaa valmistumaan".
Viimeisimmän selvityksen punainen lanka on saada korkeakouluopiskelijat (yo&amk) valmistumaan määräajassa. Selvitys keskittyy kuitenkin yliopisto-opiskelijoihin, joten laskukaava näyttää suurin piirtein tältä:
5(vuotta) * 9 (opiskelukuukautta) = 45kk 10kk (joustovaraa) = 55kk. Tämän lisäksi on huomioitava myös kohta, jossa todetaan, että nykyisellään yliopistoissa ei hyödynnetä koko lukukautta tehokkaasti. En siis näe syytä, miksi jotkut ovat hanakasti käyttämässä opiskelukuukausikertoimena 10 tai 12. Eli esitys on täysin selvityksen linjan mukainen - enkä myöskään löydä ristiriitaa hallitusohjelman osalta.
Jos ei huvita opiskella, voit tehdä töitä. Jos sairastut, olet oikeutettu sairauspäivärahaan. Jos saat lapsen, olet oikeutettu vanhempainpäivärahaan. Viime kädessä voi myös kääntyä pankin tai sosiaalihuollon puoleen.
Missä siis on ongelma? Tämä on kysymys, johon harvemmin halutaan edes vastata. Toinen ongelma on se, että muut yhteiskunnan rakenteet ovat pakottaneet, meidät opiskelijat, ajattelemaan nurinkurisesti: esim. opintotukea verrataan aivan liian usein työttömyyspäivärahaan. Koko opiskelijamassan oikeudenmukaisen kohtelun kannalta on kuitenkin järkevintä, että "opintotukijärjestelmän tarkoitus on kannustaa opiskelijaa valmistumaan - ei elättää opiskelijaa, kunnes hän vaivautuu valmistumaan".
Jos yliopisto-opiskelijat eivät kykene valmistumaan 3 2 vuodessa, on tutkinnon mitoituksessa jotain pahasti pielessä. Tai sitten kyseessä on ilmiö, jossa ihannoidaan pitkiä valmistumisaikoja ja goom-viittaisia, 40-vuotiaita "opiskelijoita".
Koulutusalojen välisiä mitoitusongelmia on koko korkeakoululaitoksen sisällä. Tähän pyritäänkin löytämään vastausta 2005 mennessä.
Pintapuolista tutkimusta, josta on vedetty väärät johtopäätökset. En jaksa enää tuota tarkemmin analysoida, olen jo muutaman kerran sen tällä palstalla tehnyt. Katsotaan nyt rauhassa, miltä esitys näyttää hallituksen käsittelyn jälkeen, ja miten siitä poisjäänyt "opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantaminen" käytännössä toteutetaan.
SYL:sta sen verran, että mielestäni se tekee hyvää työtä. Ei opiskelijoiden etujärjestön pidä missään tilanteessa kannattaa opiskelijan aseman heikennyksiä. Muuten koko laitos olisi täysin turha, ja opiskelijoiden aktiivisuus omien asioiden hoidossa romahtaisi.
Tuota idioottimaista hops-byrokratiaa OPM:n viisaat olisivat näköjään tunkemassa yliopistoonkin. Pelkkää kiusantekoa sekin, enkä näe mitään yhteyttä sen ja opiskeluaikojen lyhenemisen välillä. Kai niitä käsittelemään kuitenkin muutaman sosialidemokraatin palkkaa, että ei ihan hukkaan mene sekään.
Ongelmallisimmaksi näkisin kuitenkin seitsemän vuoden aikarajan ja sivuaineopintojen rajaamisen. Aikaraja voi ainakin humanisteilla kaventaa opintoja radikaalisti, koska kursseja järjestetään liian harvoin. Sivuaineopinnot taas ovat monella alalla ainoa tapa erikoistua. Miksi kouluttaa työmarkkinoille pikaisesti puolivalmiita raakileita, joille ei ole kysyntää?
Yleisemmin ihmetyttää se tarmo, jolla tässä työttömyystilanteessa käydään opiskelijoiden kimppuun. Kalliimmaksi valtiolle tulee lihottaa raakileita kortistossa kuin kouluttaa loppuun asti pienellä opintotuella. Tietystihän perimmäiset syyt ovat yhteiskunnan voimasuhteissa; työttömien asiaa ajavat vahvat ammattijärjestöt, opiskelijajärjestöt ovat nykyisellään vain keskustelukerhoja. Jos joku poliitikko edes puolella sanalla mainitsisi työttömyysturvan muuttamisesta "kannustavammaksi", aiheuttaisi se välittömästi kyseisen poliitikon julkisen teilaamisen ja loppujen lopuksi siirtämisen sivuun näkyvimmiltä paikoilta.
Ehkäpä kuukauden mittainen yleinen luentolakko lisäisi järjestöjen painoarvoa?
Tuo HOPS-ajatus vaikuttaa minusta hyvältä, samoin kuin opinto-ohjauksen lisääminen. Näin opiskelijoille tulee selkeä(mpi) päämäärä mihin pyrkiä. Kurssit saadaan järjestykseen, jonka mukaan koulunkäynti on helpompi aikatauluttaa aina valmistumiseen saakka. Heikosti motivoituneille käytäntö on varmasti hyväksi.
Mitään negatiivista en tässä HOPS-ajattelussa näe.
Seitsemän vuoden aikaraja on itse asiassa yhdeksän vuoden aikaraja (5 2 2). Eipä se tuo paljoa muutosta nykyiseen kymmenen vuoden opintojen vanhentumisrajaan. Pidän sitäkin järkevänä keinona patistaa opiskelijoita ahkerammin koulun penkille. Ja jos opintojen etenemisessä tulee tosissaan ongelmia (sairaus, raskaus), en usko, että tämä 9 vuotta on sittenkään varsinainen deadline. 7-vuotta pitäisi kyllä riittää tavalliselle tallaajalle, ei yliopisto mielestänin ole mikään päiväkoti, jossa käydään milloin halutaan.
Opintojen rajaamisella on hyvätkin puolensa.
Yliopistoista/korkeakouluista valmistuvat ovat mielestäni joka tapauksessa "puolivalmiita raakileita". Työelämä vasta opettaa hallitsemaan sitä tietoa, jonka on yliopistossa hankkinut, ja hankkimaan myös lisää.
Opintomäärien raja on hyvä vetää jo yliopistojen resurssien takia. Lukekoon sitten itsensä lisensiaatiksi tai tohtoriksi, jos opinnot kiinnostavat enemmän.
Pidän opetusministeriön ehdotusta jokseenkin hyvänä. Jos itse olisin ollut sitä päättämässä, olisin valjastanut opintotuen vielä enemmän kannustavammaksi, ja vähentänyt tuen määrää niiltä, jotka opiskelevat vähemmän. Opintotuen ja -lainan on yhdessä riitettävä päätoimiseen opiskeluun.
Ja miksikö olen tätä mieltä?
Pian valmistuvana, ja yliopistoelämää muutaman vuoden seuranneen näen, että kouluissa on paljon parannettavaa tutkintoaikojen lyhentämiseksi, ja kustannusten vähentämiseksi. Pian minäkin olen veroamaksava kansalainen, ja haluan verorahojani käytettävän mahdollisimman järkevästi.
Hallinnossa eräs kantavista periaatteista on, että mitä vähemmän hallintotyö vaatii hallintoalamaisen aikaa ja vaivaa, sen parempi.
Miten minun opintojeni edistymistä ihan käytännössä edistää paperilapun täyttäminen, jossa kerron byrokraatille, mitä kursseja aion suorittaa? Puhumattakaan kirjallisesta hopsista, jossa lätisen mukavia odotuksistani koulutuksen suhteen, koulutuksen edistymisestä, oppimisesta tms. En koe hyötyväni kummastakaan yhtään mitään. Jos opintojen etenemisessä ilmenee ongelmia, sitä varten on opintopsykologi. En käsitä, miksi parin prosentin takia pitäisi koko yliopistolaitoksen puuhailla tuollaisia tyhjänpäiväisyyksiä. Opinto-opas kertoo, milloin kursseja järjestetään, ja älykäs ihminen osaa asiansa järjestää niin, että pystyy vaadittaville kursseille ihan omin päin raahautumaan. Ainoa konkreettinen vaikutus on vuositasolla tuhansien työtuntien hukkaaminen turhaan paperinpyörittelyyn, joka entisestään syö yliopistojen rajallisia resursseja. Jokainen yliopisto-opiskelija tietää, mitä kursseja hänen täytyy valmistuakseen suorittaa. Muille kuin massaluentokursseille on normaalisti ilmoittautumiskäytäntö, jonka avulla kurssin järjestäjä tietää, kuinka paljon materiaalia tms. täytyy varata.
Lähinnä sinun kirjoitustesi kautta olen törmännyt tuohon 22,5 ov/vuosi-ongelmaan. Ihan itsekkäästi jos mietin asiaa, niin vuosittaista vaatimustasoa voisi kyllä korottaa, vaikkapa noin keskimäärin vajaalla kymmenellä ov:lla vuotta kohti. Tämä jättäisi silti särkymävaraa ja epäonnistumismahdollisuuksia muutaman kurssin verran. Tämä olisi mielestäni looginen tapa hoputtaa laiskoja opiskelijoita, eivätkä muut toimenpiteet olisi tällöin tarpeellisia. En kyllä näe tätäkään nykyisessä akateemisen työttömyyden tilanteessa järkevänä, mutta ehkä kymmenen vuoden päästä muutos voisi olla hyvinkin ajankohtainen.
Työssäkäynnin rajoittamista tai opintoajan maksimikattoa en kyllä pahalla tahdollakaan voi hyväksyä. Jos opinnot venyvät, ne tulee kuitenkin opintotuen loputtua maksaa omilla ansioilla, ja yleensä loppuvaiheessa tapahtuva opintojen hidastuminen johtuu siitä, että henkilö on löytänyt työtehtäviä omalta alaltaan. Miksi uhkailla ja kiristää ihmisiä koulun penkille, jos työnteko maistuu? Sehän se kuitenkin loppujen lopuksi hallituksen tavoite asiassa on, saada akateemisia oman alansa työtehtäviin. Minusta henkilökohtaiseen valinnan vapauteen tulee puuttua vain, jos siitä on jotain konkreettista hyötyä yhteiskunnalle, ei muodon vuoksi, tai lainsäätämisen ilosta.