Liiallinen proteiini ja elimistön happamoituminen

Kyllä se on niin, että terveellinen, tasapainoinen ravitsemus pitää kehon neutraalina

Mistä lähteestä on peräisin väite, että aminohappojen sisältämä typpi johtaisi kohonneisiin virtsahappo pitoisuuksiin?

Wikipedia antaa 4 syytä kohonneille virtsahappopitoisuuksille:
1. Suuri puriinin, maissisiirapin, tai pöytäsokerin nauttiminen.
2. Virtsahappo voi olla koholla, munuaisten heikentyneen erityskyvyn takia.
3. Paasto, tai nopea painon pudotus voi lyhytaikaisesti aiheuttaa virtsahappoarvojen kohoamista.
4. Jotkin lääkkeet voivat aiheuttaa kohonneita virtsahappopitoisuukia.

Mikäli aminohappojen sisältämä yksi typpiatomi on ongelma, niin mitäs sitten näiden puriineiden sisältämät 4 - 5 typpiatomia? Esim. eräässä puriinissa, nimeltään kofeiini, on 4 typpiatomia.

Joka tapauksessa, en väitä etteikö väitteesi olisi tosi, vaan minua kiinnostaisi vain kuulla, että mistä väite on peräisin.

oot ihan hupiukko perkele painu vittuun siitä

William Davis kirjoitta kirjassaan EROON VEHNÄSTÄ seuraavasti:

Elimistön pH-tasapainon säilyttäminen on tärkeää. Jos pH laskee tai nousee normaaliarvosta puolikin yksikköä, olet kuollut. Elimistön happo-emäs-tasapaino on herkkä muutoksille. Esimerkiksi bakteeritulehdus voi johtaa kuolemaan, koska tulehduksen myötä elimistöön pääsee happamia sivutuotteita, eikä elimistö enää pysty neutralisoimaan tilannetta. Myös munuaissairaus voi johtaa vakaviin komplikaatioihin, koska munuaiset eivät enää pysty poistamaan happamia sivutuotteita.
Elimistön taidokas kontrollijärjestelmä säätelee pH:ta niin, että se pysyy sopivana. Elimistön normaali pH on 7,4. f Aineenvaihdunnan tuloksena syntyneet sivutuotteet ovat happoja (esimerkiksi maitohappo). Ne laskevat pH:ta, jolloin elimistö alkaa korjata tilannetta hyödyntämällä emäsvarastojaan, esimerkiksi veren bikarbonaattia tai luuston emäksisiä kalsiumsuoloia (kalsiumkarbonaattia ja kalsiumfosfaattia). Koska normaalin pH-tason säilyttäminen on ratkaisevan tärkeää, elimistö "uhraa" luuston terveyden ylläpitääkseen vakaata pH:ta. Elimistön priorisointijärjestelmän vuoksi luusto saa siis pehmetä muusiksi ennemmin kuin pH:n annetaan suistua raiteiltaan. Kun emäs-happo-tasapaino on taas löytynyt, luusto ja niveletkin voivat hyvin.
Vaikka kumpaan tahansa suuntaan suuresti poikkeava 1 pH-taso on vaarallista, elimistö voi hyvin ollessaan lievästi emäksinen. Pieni emäslisäys ei näy veren pH:ssa, mutta virtsan pH-testi paljastaa sen.
Elimistön pH-tasapainoa horjuttavat hapot voivat olla peräisin myös ravinnosta. Tietyt elintarvikkeet ovat selviä happolähteitä, kuten hiilihapolliset virvoitusjuomat. Joissakin virvoitusjuomissa, kuten Coca-Colassa, on myös fosforihappoa. Jos ihminen nauttii hiilihapollisia juomia paljon, happorasitus saa elimistön neutralointijärjestelmän toimimaan kapasiteettinsa rajalla. Kun elimistö joutuu jatkuvasti turvautumaan esimerkiksi luuston kalsiumiin, luusto haurastuu. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että hiilihydraattipitoisia kolajuomia nauttivilla lukiolaistytöillä ilmeni viisi kertaa enemmän murtumia.
On kuitenkin paljon ruoka-aineita, joita ei tiedosteta yhtä selkeästi elimistön happamuutta lisääviksi. Oli happojen lähde mikä tahansa, elimistön täytyy suojella itseään. Ruokavalio voi vaikuttaa siihen, onko elimistön pH happaman vai emäksisen puolella.
Eläintuotteiden proteiineja pidetään yleensä pahimpana elimistön happamuutta lisäävänä tekijänä. Liha, kuten kana, sianliha ja naudanliha, on länsimaisessa ruokavaliossa pahin elimistön happamuutta lisäävä ruoka-aine. Elimistön on puolustauduttava lihan sisältämiä happoja, kuten virtsahappoa ja rikkihappoa (samaa happoa kuin auton akussa ja happosateessa) vastaan. Toinen kehon happamuutta voimakkaasti lisäävä ruoka-aineryhmä on nautaeläinten maidosta saatu käymistuote eli juusto - ja erityisesti vähärasvaiset, proteiinipitoiset juustot. Lyhyesti sanottua kaikki eläinperäiset ruoka-aineet aiheuttavat elimistössä happorasituksen, oli sitten kyse tuoretuotteista, käymistuotteista, raaoista ainesosista tai hyvin kypsytetyistä raaka-aineista - kastikkeen kera tai ilman.
Eläintuotteet eivät kuitenkaan välttämättä ole aivan niin haitallisia pH-tasapainon kannalta kuin on luultu. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella proteiinipitoisella lihalla on muita vaikutuksia, jotka osittain kumoavat happorasituksen. Eläinproteiini vahvistaa luustoa aktivoimalla insuliininkaltaisen kasvutekijän (IGF-1) muodostumista, mikä puolestaan edistää luuston kasvua ja mineralisaatiota. ("Insuliinin kaltainen" viittaa siihen, että hormoni on rakenteeltaan samanlainen kuin insuliini, ei vaikutuksiltaan.) Huolimatta siis siitä, että eläinproteiinit lisäävät elimistön happamuutta, niiden nettovaikutus on positiivinen, koska ne myös edistävät luuston terveyttä. Lapsilla, nuorilla ja vanhuksilla, jotka ovat lisänneet lihan ja tätä kautta proteiinien osuutta ruokavaliossaan, luuston kalsiumpitoisuus on noussut ja luusto vahvistunut.
Kasvikset ja hedelmät ovat sen sijaan emäksisiä ruoka-aineita. Käytännössä kaikki tähän ryhmään kuuluvat ruokaaineet muuttavat elimistön pH:ta emäksisempään suuntaan. Kasvis- ja hedelmäpitoisen ruokavalion avulla voidaan siis neutralisoida happorasitusta.