ahdinko. Kaljaa menee päivittäin 3-6 pulloo. Vähentäny olen paljonkin. Elämäntilanne on ihan perseestä. Emäntä vittuilee kun en tee mitään. Olen ollut masentuneena jo 4 vuotta. koetan tässä kärvistellä ja kestää elämää. en tiedä onko tämä nyt oikea palsta kirjoitella, mutta saan ainakin jonnekkin purettua tunteitani. Suurimman osan päivästäni menee siihen että yritän löytää jotain positiivista elämästä, ei tahdo oikein löytyä.Sitten iskee kaljan himo, pakko saada edes vähän. Ystävät on jääneet muuton takia useamman sadan kilometrin päähän, eikä muutenkaan niitten nurkissa jaksa pyöriä kokoajan. En tiiä mitä tekis...
Vituttaa tämä
elämän
2363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liikuntariippuvuus.
Minäkin pitkän linjan pro-tasoinen juoppo kykenin siihen, lähes päivittäiseen liikuntaan jossain muodossa; kävelyä, vapaamuotoista voimistelua, punttien heiluttelua, kuntopyörän polkemista, kesällä oikealla pyörällä jne. Areena ja liikuntamuodot ovat vapaita, ja alkuvälineistöksi riittää lattia, sekä ulko-oven avaus.
Alku voi olla vastenmielistä, väsyttävää ja paikat kipeytyvät, mutta jo muutamassa viikossa kunto kohenee ja mieli kirkastuu.
Liikunta toimii myös masennus- ja psyykenlääkkeenä, ja se on saletisti omassa päänupissa koettu.
Säännöllinen liikunta tosin vaatii pitkäjänteistä motivaatiota ja ylläpitoa kuten juomattomuuskin, mutta se palkitsee, ei heti, mutta alkuhankaluuksiin ei pidä kompastua kummassakaan.
Omasta kokemuksesta voin sanoa Kallen olevan asialinjalla. Itte pistin korkin kiinni vasta seitsemän viikkoa sitten ja aloitin joka aamuisen lenkillä käynnin, vaikka on kylläkin joinakin aamuina vaikeaa lähteä, hommasin naapurista urheilija nuorukaisen tueksi lenkille. Jos laiskuttaa niin kaveriahan ei jätetä. Sama koskee juomistakin. Yksin on vaikea lopettaa. Tarvitaan vertaistukea, jokainen voi itse päättää mistä tukea hakee. Sitä nimittäin löytyy joka paikkakunnalata.