tekisi mieli rutistaa se
polttaa
tai saksia silpuksi roskiin
mutta mitä se hyödyttäisi ?
minun on vain pakko viimein ymmärtää
olevani vain pelinappula
paljon, paljon suurempien pelipöydällä
häviäjä
luuseri
sehän minä olen
en suinkaan ole ainoa
mutta ei se lohduta hiventäkään
ei perkele lohduta
kyynelkanavanikin
on kuivuneet varmaan loppuun
ja siinä se
vapisevissa käsissäni on
jonkinlainen välietappi
tuomio mustaa valkoisella
ihminen
eikä sittenkään
heille
polttaa
tai saksia silpuksi roskiin
mutta mitä se hyödyttäisi ?
minun on vain pakko viimein ymmärtää
olevani vain pelinappula
paljon, paljon suurempien pelipöydällä
häviäjä
luuseri
sehän minä olen
en suinkaan ole ainoa
mutta ei se lohduta hiventäkään
ei perkele lohduta
kyynelkanavanikin
on kuivuneet varmaan loppuun
ja siinä se
vapisevissa käsissäni on
jonkinlainen välietappi
tuomio mustaa valkoisella
ihminen
eikä sittenkään
heille
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olipas sinulla vauhdikas ja hieno runo.
Runoilua kerrakseen, semmoista puhdistavaa
luettavaa ja varmaan kirjoitettavaakin.
hienoudesta en tiedä, mutta elämää joka ainoa
sana ja lause - siltä varjoisemmalta puolelta
koettuna ja katsottuna.
Kiitos kun luit ja kommentoit.
runon, mistä on aistittavissa vihaisen ihmisen suuttumus,turhautuneisuus,alistuminen?
Ei sittenkään,viellä minä niille perkeleille
näytän! Kyyneleet maustavat tekstiäs ja jos tämä
olisi kirjoitettu kynällä varmaan huomaisi
käden vapisevan. Tulisuutta,Kiinnostava
kokonaisuus.
kyllä näihin säkeisiin mahtuu vihaa ja katkeruut-
ta tätä ' rakasta ' kotimaata ja byrokratiaa
kohtaan. Olen väsynyt taistelemaan, ja siltikin
pitää edelleen jatkaa.
Kiitos Sinulle.
...avunhuutosi
ja tuskasta kirjoitettu
mikä sisällä pahaa työtään
tekee...
sydäntä kultaista vahingoittaa
yrittää
mutta turhaan.
nyt soi mollissa sanasi
mutta tuuli ne mukaansa kelpuuttaa
ja kaikkialla niitä soittaa
sinun voitoksesi
koska olet enemmän
paljon enemmän kuin he.
hyvä upea moll !!!
ja tekee hidasta mutta varmaa työtään minussa.
Minua ei ole luotu voittajaksi vaan häviäjäksi,
niin se vaan on.
Kiitos kaunis sanoistasi, olet kulkenut jo niin
kauan rinnallani tukien ja muistaen.
Ja Sinä, Sinä olet enemmän.
Halaus Sinulle.
Sinapinsiemen poljetaan syvälle, jotta se kasvaisi paremmin, kulta on puhdistettava tulessa ja pellava liotettava vedessä.
Kärsimys polttaa sielun rikkatunkiot ja minä näin ihmisen, joka kärsi kaikki ihmisyyden tuskat, mutta mitä enemmän hän kärsi, sitä kauniimmaksi hän tuli.
Oletkohan sinä huomannut katsoa peiliin ;)
Hyvää viikonloppua.
Joka ainoa kerta palautettasi lukiessa mietin,
kuinka suuri ajattelija sanojesi taakse
kätkeytyy. Sinussa on jotain mystiikkaa, salape-
räistä ihmistä, jota on miellyttävä lukea.
Se kärsimys ei ole saavuttanut vielä lakipistet-
tään, polttaminen jatkuu. Eikä minussa riitä us-
koa kaunistumiseen, ei. Mutta sanoistasi kiitän,
olet Sinä mahtava ystävä.
Olla pöytäsi toisella puolen ja puhua puhua puolesta onnen.
Et ole sä nappula pelin, vaan peluri itse ja voitolla viel mä luulen.
Mä uskon et sanojas noita lukee moni ja joukossa heidän on niitä, joihin sanasi sun luo uskoa ja tahtoa tarttua elämän, runsauden sarveen.
Se mitä oikein tahdommekaan ja mitä meistä tahdotaan, ei niistä koskaan kukaan tyhjäksi jää, sillä ainakun otetaan myös jotain jälkeenkin jää.
Me kyllä paljon halutaan ja monesti siittä halustamme hinta kohtuutonkin kai maksetaan,
mut luuseriksi joka sua moittii se joutaa mennä koirankoppiin, sillä haukkumaan kun oikein ryhtyy niin sekin taito valjastetaan hyöty käyttöön.
Mut itseään kuin noin sä moitit, niin kuka onkaan sen takana ei kai isä, äiti pakana. Jos tunnet sä olosi velton tai saamattomanlaiseks, niin oppi takaa vuosienkin sua tahtoo hieman patistaa.
Likka perhana ala touhuamaan.
voisikin aueta monta solmua puhuessa, mutta asia
josta runoni sai alkunsa, sille ei mekään mahdet-
taisi mitään. Prkl niille kukaan mitään mahda,
hermot tässä on riekaleina. Ja kyllähän totuus
on se, että minä nimenomaan olen se pelinappula,
jota vaan siirrellään paperilla pöydältä ja
virastosta toiseen.
Mihin helkkarin runsauden sarveen, kun en taida
löytää enää mistään edes oljenkortta. Ja runois-
sanikin käydään vaan naljailemassa, siis tuolla
toisella puolella. Joku kai huvikseen nakuttelee
siihenkin lukukertoja, kun ei se ole suhdassa ol-
lenkaan kommentteihin. Eli tarkoitan sitä, että
asia josta saan sentään vielä jotain irti, runoi-
lu, niin siinäkin viedään mattoa jalkojen alta
ainaisilla kiusaamisilla.
Eikähän minua kukaan ulkopuolinen hauku luuserik-
si, itse minä koen sellainen olevani.
Valtio, tää s....nan valtio kaiken takana on,
eikä kukaan ihminen. Ja toisekseen, molemmat van-
henpani on siirtyneet jo ikiniityille.
Touhuanhan minä, sen minkä jaksan. Mutta loputto-
malta tämä tie tuntuu.
Kaunis kiitos ajatuksistasi, rinnallaolostasi.
tuommoinen irtiotto, ihan hyvä että löytyi varoventiili josta pihisi ;)
Noista runista sen verran että, eiköhän se ole pääasia ettei niitä enään tarvitse jättää johonkin vihkoon ja laatikkoon lojumaan, odotellessa sitä päivää jolloin sen kirjan julkaisee.
Onhan tässä sekin hyvä puoli verrattuna kirjaan että saa ajoittain jotain palauteeta vaikka hynää ei saakkaan.
Muuten olisikos parempi vaihto ehto että meillä ei olisi valtiota olemassakaan?
Utelee ajanmittaaja
tekikö kutaa, mutta tulihan purettua. Ehkä se
hiukan auttoi, ainakin hetkellisesti.
Juu, ihan hyvähän se on, että tänne ja tuonne
toisellekin puolelle voi itseään purkaa. Palaute
on aina tervetullutta, kunhan se pysyy
asiallisuuden rajoissa. Tuolla toisella puolella
tahtoo toisilla karatan mopo käsistä, tämä puoli
on huomattavasti rauhallisempi.
Jaa-a, mitäköhän sitten olisi, jos valtiota ei
olisi - en keksi vastausta siihen.
Mutta kiitän vierailustasi, ajatuksesi on aina
yhtä kiehtovia.