Millä tavalla ootte yksinäisii??

Ollaan sillä tavalla yksinäisii, ettei ole ketään jakamaan näitä elämän kokemuksia. Tällä hetkellä ne kokemukset eivät kyllä ole oikein mukaviakaan. Tuntuu vaan, että kaikki asiat ovat minun omilla harteillani. Ei ole ketään (ristin sielua), joka antaisi edes pieniä hellyyden osoituksia ja kannustuksia silloin, kun kaikki kaatuu päälle. Olisi edes vaan siinä lähellä. Kun on jo viisikymppinen, ei oikein viitsi mihinkään kaveria huhuilemaan lähteäkään näinä kaamoksen synkkinä aikoina.

Kavereita on, mutta heillekin iän karttuessa on yhä vaikeampaa avautua. Varsinaista hyvää ystävää minulla ei ole ellei sitten yksi. En oikein osaa luottaa ihmisiin enkä osaa avautua todella sisimmistä tunteistani. Sitten pyörittelen niitä yksin..ja tunnen olevani yksinäinen.

Jos en ole fyysisisti yksin, niin sitten henkisesti.

Ei ole ainoatakaan kaveria. Ei ole edes yhtä kaveria koulussa, joten olen yksin, kuten myös vapaa-ajalla.

mul ei ollut ainuttakaan kaveria. olin aina yksin vapaa-ajat. koulussa oli ns. juttuseuraa. olin kuitenki aina yksin.

sitten paatin tehda ison askeleen, lahta vittuun suomesta. etsin itselleni aupair paikan kaukaa suomesta ulkomailta ja aikomuksena aloittaa uusi elaman taalla, hankkia kavereita ja pitaa hauskaa. mutta, taalla asiat muuttuivat entista pahemmiksi, ei yhtaan kaveria ja sain eteeni vain suuren velan.. suomeen tulen takaisin ensi vuoden alusta, ellen sita ennen...yksinaisyys on maailman rassaavinta, varsinki nuorelle miehelle, joka tarvis juttuseuraa.

No, minä tunnen usein yksinäisyyttä sen takia, kun asun yksin eikä ole montaa ystävää. Mutta ihan yksin en ole, koska kuitenkin seurustelen vakituisesti. Sanotaan, että mulla on vain yksi hyvä ystävä, ja hän on poikaystävä/kihlattu.

Yksinäinen olen kai sen takia, että en ole kovin sosiaalinen tyyppi, enkä tutustu helposti uusiin ihmisiin. Viihdyn tosin paljon omissa oloissani, mutta kyllä sitä välillä kaipaa enemmän muiden ihmisten seuraa.