Suurin loukkauskivi Jumalanlasten syyttäjälle on raamatun oppi, että usko yksin tekee ihmisen vanhurskaaksi ja autuaaksi. Raamattu opettaa, että sillä hetkellä, jona saamme armon sydämen uskolla käsittää Kristuksen kalliin ansion ja suullamme tunnustamme uskomme Häneen, olemme vanhurskaita ja ikuisesti autuaita. Mutta paholainen vihastuu, kun saarnataan ilman ehtoja syntien anteeksisaamisen evankeliumi!
Usko yksin!
Saara
31783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Näin siinä käy.
Oletteko miettineet miten myös es.lest. seuroissa voi vaikutta sielulliset tunteet ns. parannuksen tekoa, jota usein seuraa voimakas tunteenpurkaus esim. hillittömänä itkuna.
Kuitenkaan nämä samat ihmiset eivät koskaan lue itse raamattua eivätkä muutakaan hengellistä kirjallisuutta, ne eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Viikolla ajatellaan vain maallisia asioita ja vain niistä puhutaan.
Vuosienkaan saatossa ei uskonasiat tule selvemmiksi, eikä ne edes kiinnosta. Kuitenkin näitä ihmisiä pidetään hyvin hurskaina. Huom!: Tässä puhun nyt ilmiöstä, asiasta, eli ei oteta mitään henkilöihin kohdistuvaa esille, vaan vaihdetaan ajatuksia ko. ilmiöstä!
Kyllä siellä ihmiset lukevat raamattua ja käyvät aktiivisesti kanssapuheissa sekä kyläilloissa puhutaan raamatun paikoista tutkistellen raamattua ja myös ymmärtävät.
Joten sinun sivullisen on aivan turhaa tulla tänne kirjoittamaan omia luulojasi. Ne ihmiset ymmärtävät raamattua paljon paremmin kuin sinun idolisi.
Jos vertaat täällä oleviin "viisaisiin ymmärtäväisiin" eivät he horju mielipiteissään eikä ole yhden asianharrastajia he ymmärtävät laajasti raamattua.
Ei ne ihmiset ole niin tyhmiä ja tietämättömiä kuin sinä luulet.
Jeesus puhui tuosta että usko tulee olla kuten lapsilla.
Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta.
Minusta ulkopuolista tehdä: olen syntynyt es.lest. perheeseen ja koko sukuni on es.lest. joten olen kyllä jatkuvasti ja koko ajan hyvin läheltä seuraamassa myös tätä arkipäivien vaellusta.
Muistan lapsuudesta erään lakihenkisen saarnaajan, joka piti "oikealla nuotilla" hengelliseltä kuulostavan (kaikkea muuta kuin hengellinen) saarnan.
Seurojen jälkeen lähdin heille, koska heillä oli ikäiseni tyttö. Tämä saarnaaja kertoili väliajalla kaksimielisiä vitsejä ja käyttäytyi muutenkin arveluttavasti.
Kyllä jäin jo pienenä ihmettelemään, että mitä tämä peli oikein on? Ei tämä tarkoita sitä että kaikki olisivat tällaisia, mutta on niitäkin. Eikä ole meno tähän päivään mennessä muuttunut!
vilpittömyyttä, ei vielä siinä iässä 3-4 v teeskentelevää, vaan puhdasta ja tutkivaa kaikkensa yrittävää, oppimaan ja eteenpäin pyrkivää, ei lapsellista, vaan sellaista sen ikäisen määrätietoista tavoittelua ja toimintaa.
Etsivä.
Rakkaudessa rakentavaa asiallista, ihan Raamatun UT opin perustaista ja mukaista, kaikkia Kritittyjä yhdistävää, yhteistyöhön ja kaikkea yhtäpitävyyteen tähtäävää apostolista seurakunta yhettä ja elämää, toimintaa ja vaikuttamista hakevaa, ei kukin omaa parastaan, vaan toisen ja toisten parasta katsovaa, kaikista huolta ja vastuuta kantavaa puhdasta epäitsekästä Rakkautta, niin toisiimme kuin "lähimmäsiin" / kristukseen Jeesukseen pitäytyvää, täydellisyyttä kohti edistävää keskuselua, profetoimista ja arvostelua.
Että jos ketkä haluaa Kristusta Jeesusta keskuuteemme niin, näin alkaen varmaankin yhtyisi ja tulisi mukaan? Ja kaikki hoituisi oikeaan mallinn ja tilaan muillekin opiksi ja malliksi, sitä maailmalle valkeudeksi.
Etsivä.
Mitä he sillä luulevat voittavansa kun alkavat puskemaan julkisilla palstoilla Jeesuksen lampaita? Ei heitä kauan tarvitse kuunnella ta lukea, kun oikeat karvat paljastuvat.
Hämmästyttävän röyhkeätä porukkaa!
se on avoimen rehellistä, eikä kieroutunutta esittämistä!
kun viittaat Hallelujaa idolikseni? Mielummin häntä idolinani pitäisinkin kuin sinua, mutta mulla on vain yksi "idoli" ja se on Jeesus Kristus!
Nyt on tärkeätä erottaa kaksi eri asiaa, ettei loukkaa ketään sellaista, joka tällä tavoin ilmaisee tahtonsa saada synnin päästön julistus uskonsa vahvistukseksi.
Tunteethan siinä liikkuvat. Ja oma kokemukseni on, että pyhien asioiden yhteydessä liikkuu paljon voimakkaita tunteita. Jos ei liikkuisi, minulle ainakin syntyisi mielikuva siitä, että mitenkähän on, kun tällainen asia ei kosketa.
Mutta... asiassa on myös toinen puoli.
Uskonvanhurskaudesta osattomat lakihenkiset saarnaakjat. Osa saarnaajista suggeroi voimakkaasti Herran kansaa väärään syyntaan, huutamalla mesomalla syyttelemällä mitätöimällä häpäisemällä. Herkät ihmiset menevät tämän henkilön seurakuntaan heijastamiin OMIIN käsittelemättä jääneisiin pelkoihin, häpeään, itsesääliin syyllisyyteen.
Kuulija lähtee seuroista omavanhurskauden julistuksen jälkeen hyvin huonossa hapessa ja epäilee viimeistään jo maanataina autuudestaan.
Kristuksen evankeliumi antaa sydämelle rauhan ja vapauttaa syntisen taakoistaan Jumalan lasten vapauteen.
Kuten alussa kirjoitin, ei ole ollenkaan väärin että kristitty ilmaisee tahtonsa kuulla evankeliumin lohdutuksen aivan omakohtaisesti
menemällä eteen ja saarnamiesten kaulaan.
MUTTA USKON vanhvistukseksi. EI siksi, etten saisi uskoa evankeliumin sanan symntieni anteeksiantamisesta aivan yhtä hyvin myös penkissä, kun se kateederilta julistetaan.
Meitä yhdistää Saaran kanssa USKO KRISTUKSEEN.
On ymmärrettävää että neille ihmisten palvojille sellainen Kristuksen rakkaudesta heijastuva veljellinen rakkaus (filia) on mahdoton käsittää.
Yrittää nimimerkkiä muuttamalla selvitä, mutta sama pirullisuus aivan loistaa kirjoitusten lävitse.
Sinä näet aina just asian ytimen! (Siksi sinua tarvitaankin täällä, älä siis jätä meitä)
En todellakaan pilkkaa mitään pyhää ja aitoa, mutta se just inhottaa kun tällaistakin esiintyy, eikä siitäkään saisi mitään puhua!
En tarkoittanut siytä että sinä pilkkaisit. Halusin vain tarkentaa, ettemme heitä lasta vahingossa pesuveden mukana.
Siksi onkin turvallista kirjoittaa kun on sinunkaltaisiasi ihmisiä, jotka ovat jo tulleet minunkin peruskäsitykseni tuntemaan. Ja tuo mitä kirjoitit oli todella hyvä ja aivan oikein!
Minulla on kokemuksia ajalta jolloin "tein parannuksia" mutta en ollut Jeesuksen seuraaja. Saarnat osoittivat minut syntiseksi ja pyysin syntejäni anteeksi. Tuli hyvä ja rauhallinen tunne sydämeen. Kun arki alkoi ei mikään kuitenkaan ollut muuttunut minussa. Samoihin synteihin aina jouduin. Koskaan en kertonut uskostani kenellekään, päinvastoin yritin salata sen. Raamattua en lukenut koskaan eikä se kiinnostanutkaan, ei kiinnostanut kenenkään ihmisen pelastuminen. Yleensä keskusteltiin kavereiden kanssa maallisista asioista ja ne olivatkin minulle tärkeitä. Osallistuin palvelutehtäviin ahkerasti, ulkonaisesti näytin "mallikristityltä". Olin mielestäni uskossa. Valitettavasti ihmiset vakuuttava teatteri ei kestä koetuksissa ja ajauduin pienin askelin yhä kauemmaksi Jumalasta.
Sitten aivan yllättäen alkoi tapahtua. Menin erääseen hengelliseen tilaisuuteen. Siellä oli mies kitaransa kanssa laulamassa Jeesuksesta ja laulujensa välissä hän piti "minisaarnoja". Minun kohdallani selvisi se että vain yksi minulta puuttui, Herramme Jeesuksen sisäinen tunteminen ja sen mukana kaikki muukin. Alkoi oman hengellisen tilan selvittäminen. Asia oli pakko saada selville. Jumala johdatti minut jostain syystä muualle kuin esikoislestadiolaisten luokse. Myöhemmin olen tajunnut että se oli minulle hyväksi, jotta ymmärtäisi että Jumalan seurakunta, Jeesuksen Kristuksen kirkko ei noudata maan päällisiä seurakuntarajoja vaan yhdistää sydämen uskolla ihmisiä yli seurakuntarajojen. Prosessi kesti yli vuoden ja monenlaista sille ajalle mahtuu. Tärkeimmäksi asiaksi haluan kuitenkin nostaa sen kun minusta tuli aivan tyhjä, vailla minkäänlaista mahdollisuutta pelastua, ei ollut apua omasta parannuksen teosta, ei ollut todellakaan mitään kuin suuri ahdistus ja huuto (ihan konkreettisestikin yksin autossa eräällä parkkipaikalla) Jumalan puoleen, Isä armahda ja auta minua. Oli kuitenkin UT autossa mukana ja luin
Matt 7:7-8 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan
Nämä sanat lohduttivat, sillä sen tiesin silloinkin että Jumalan lupaukset pitävät aina.
Ja niin ne pitiväkin myös minun kohdallani. Sain kokea sen, että pitää tyhjentyä kaikesta omasta, uskonnollisuudestakin, jotta voi hyväksyä Jeesuksen omaksi vapahtajakseen täysi ilman minkäänlaista omaa tekoa.
Elämäni on todellakin muuttunut, raamatun ja hengellisten kirjojen lukeminen on tullut kiinnostavaksi ja tärkeäksi, rukouselämä on muuttunut jokapäiväiseksi, on tullut halu kertoa Jeesuksesta niille jotka eivät vielä tunne Häntä, jostakin synnistä, josta on yrittänyt itse päästä eroon erittäin huonolla menestyksellä, olen päässyt eroon aivan ilman ponnistuksia (ajatustasolla se kyllä vielä kiusaa)
Helpoksi elämä ei kuitenkaan ole tullut, synti kun on ja pysyy omassa lihassa mutta kun on saanut yksin armosta ottaa Jeesuksen syntiensä sovittajaksi, saa iloita ja riemuita Herrassa.
Kaikki kunnia kuuluu Jeesukselle Kristukselle, syntiemme sovittajalle.
olen saanut Jumalan armosta itsekin kokea. Kiitos juhailpo, että jaoit omastasi meillekin.
Ihmisille ei ole annettu valtaa vetää seurakunnan rajoja. Ajast'aikaan seurakunta on yksi, vaikka se ulkonaisesti täällä maan päällä esiintyy eri kirkkokunnissa ja paikallisseurakunnissa. Herra näkee sydämen salatuimmatkin asiat.
Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä, sanotaan Sanassa.
kertomus todellisesta uudestisyntymisestä! Hyvin samantapainen on omakin tarinani. Tekstisi saisi nyt lukea jokainen es.lest. ja miettiä olisiko kenties itse vielä samassa jamassa kuin sinä olit silloin kun "parannusta" teit, etkä silti tuntenut Jeesusta!
kirjoitus alempaa, ja kommentoi sitten!
Sinä kohtasit Jeesuksen. Hallelujaa!
Mutta ennen sitä joiduit kohtaamaan totuuden itsestäsi, "ah ei minus mitään hyvää löydy, sitä valitan". Agrenius kirjoittaa virressään: Hän tyhjentää tyhjäks ja alentaa pieneks, mutta tyhjä ja köyhä taas tuntea saa kuinka armonsa rikastuttaa.
Pinnallinen syntikäsitys estää evankeliumin ymmärtämisen. Syntikäsitys on pinnallinen silloin jos ihminen ajattelee tulevansa syntiseksi syntisten tekojensa kautta. Ja kun hän taas rietää kateederi-armoistuimelle tai ripittäytyy rippi-isälle, niin hän on syntiä vailla.
IHMINEN ON syntinen, hän ei siis tule syntiseksi, vaan hän ON syntinen. Syntisiä tekojakin hän tekee juuri sen tähden, koska hän ON syntinen. Synti on siis soltasolla tapahtunut tuhoutuminen. Se tapahtui paratiisissa.
No entäs sitten, kun tiedämme sen, ettei Jumala siedä silmissään yhtäkään syntiä vaan pitää olla täysin pyhä ja lain täyttänyt voidakseen kohdata Jumalan?
Juuri tässä on se sovinnon salaisuus, jota enkelitkin nähdä halajavat. Tässä on se ahdas portti josta niin moni pyrkii sisälle, mutta ei taida, niin kuin Lizeliuksen painoksessa v.1776 luemme.
Ja se on siinä että jokainen joka taivaan portista käy joutuu tulemaan alasti ilman minkäänlaista inhimillistä suojaa, saastaisena, murhaajana, valehtelijana, kiroilijana, tappelijana (sellaisia me jokainen olemme), joudumme riisuutumaan siis alasti. Mutta alastomille, niille jotka anovat ja kolkuttavat, niin kuin juhailpokin tuossa tilaansa kuvasi, Kristus lahjoittaa armosta oman ansionsa, lahjoittaa oman vanhurskautensa syntisen vanhurskaudeksi.
-------
Ja nyt siinä käy sillä tavalla kun menemme tuomioistuimen eteen, Isä katsookin meidän sijastamme poikaansa Jeesusta, ja sanoo, hyvä sinä uskollinen palvelija, mene Herrasi iloon.
No uskova joka hyvin on tiennyt omat tekonsa, "ei ole leuhkimista, Herra armahda", hän katsoo tuomaria hoo moilasena, suu auki: Hetkinen Herra Tuomari mitäs minä nyt kuulin, siis hyvä ja uskollinen palvelija, syötin ja ruokin Jeesusta?
Ei ole ihme että armahdetun huulilta purkautuu kymys, Herra tässä tapahtui varmaan jokin väärinkäsitys, koskas minä olen tuollaista tehnyt??
taas sinulta! Kiitos rakas Jeesus että täälläkin joku osaa selkeästi selittää kuinka ihminen voi pelastua! Kiitos Jeesus, sillä se on osoitus siitä, että haluat tätäkin kautta pelastaa kadonneita lampaitasi!
Sinä Jeesus olet ansainnut kaiken kunnian, kiitoksen ja ylistyksen. Hallelujaa!
Hab. 2:2 Ja Herra vastasi minulle ja sanoi:
"Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea."
Hab. 2:3 Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.
Hab. 2:4 Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora;...
...mutta vanhurskas on elävä uskostansa.
Jos teidän uskosta ei lähde mitään töitä on se kuollutta uskoa. Usko on se käsivarsi jolla armo otetaan vastaan. Vain ja ainoastaan katuvaisella ja särjetyllä sydämellä voidaan ottaa armolupaukset vastaan. Uskon täytyy tulla jokaiselle aivan omakohtaiseksi , ei se riitä jotta on syntynyt uskovaiseen kotiin. Eikä sekään auta jotta on vuosia kulkenut jonkun hengellisen joukon mukana uudesti syntymättä koskaan.
Kun minä sain Uudestisyntyä, -62. pariin viikkoon ei töppönen pananut yhtään,päin vastoin ei meinannut jalka pysyä maassa, niin oli kevyt olo, Minäkin olin syntynyt reilu 16 vutta aiemmin uskovaiseen kotiin .
Tee siis parannus ja usko evankeliumi Kristuksesta, niin sinäkin muutut elävän veden lähteeksi.
Uskonsalaisuus säilytetään puhtaassa omassatunnossa. Seuraa vain edelleen Jeesuksen verisä jälkiä Getsemaneen ja Golgatalle kohti keskimmäistä ristiä. Hylkää nämä ihmisopit tee vapaasti syntiä ja kun muista uskoa.
Niitä ensimmäisiä hetkiä kannattaakin muistella on rakkaus vapahtajaan vielä samanlaista ja olenko tehnnyt ylkäni mieltä murheelliseksi.
Usko on AINA elävää, silloin kun
katuva syntinen tarttuu Jumalan armolupaukseen
Kristuksessa ja uskoo sen itselleen.
Hän kirjoitti aivan oikein usko yksin vanhurskauttaa, mutta sen jälkeen hämäryys koittaa.
Siispä ulkoa opittua läksy läksynpäälle, käsky käskyn päälle.
juhailpon kertomus tässä ketjussa!
Ei kuollut uskokaan. Elävä usko tarttuu Jumalan lupaukseen joka on täytetty Jeesuksessa Kristuksessa.
Hyvin kiteytit tärkeän asian.