Ostin hehkulamppuja, jotka harmi kyllä pitävät himmennettynä ikävää sirinää. Sitten sain idean: laitoin tasasuuntaussillan tekemään triacilla pätkitystä vaihtojännitteestä pätkivää tasajännitettä, mutta turhaan. Sirinä kuuluu yhä.
Pätkivä tasajännite pitää siis konkalla tasoittaa edes suunnilleen jatkuvaksi, mutta miten valita oikean kokoinen? Lamppu on 60W ja verkkojännitteen ollessa 240V (öiseen aikaan se on ihan tavallista) lampulle lähtee 220V (mitattu true RMS-mittarilla). Tämä jännite oli säädettynä jo ennen tasasuuntausta, enkä ole muuttanut säätöä. Pätkivää TASAjännitettä EN ole mitannut.
Jos arvaan, että 1000 mikrofaradia voisi olla sopiva, olenko pahasti metsässä? Onko erityisiä laatuvaatimuksia konkalle jännitekeston lisäksi? Kestääkö tavallinen elko tuossa, vai pitääkö valita joku hakkurikäyttöönkin sopiva malli?
Mahtaako säätimen nopea 800mA sulake kestää konkan latautumisen kun valon sytyttää, vai pitäisikö vaihtaa hitaaseen? Haluaisin kuitenkin pysyä tuossa virta-arvossa (yli 1A sulaketta en laita).
Pätkivä tasajännite pitää siis konkalla tasoittaa edes suunnilleen jatkuvaksi, mutta miten valita oikean kokoinen? Lamppu on 60W ja verkkojännitteen ollessa 240V (öiseen aikaan se on ihan tavallista) lampulle lähtee 220V (mitattu true RMS-mittarilla). Tämä jännite oli säädettynä jo ennen tasasuuntausta, enkä ole muuttanut säätöä. Pätkivää TASAjännitettä EN ole mitannut.
Jos arvaan, että 1000 mikrofaradia voisi olla sopiva, olenko pahasti metsässä? Onko erityisiä laatuvaatimuksia konkalle jännitekeston lisäksi? Kestääkö tavallinen elko tuossa, vai pitääkö valita joku hakkurikäyttöönkin sopiva malli?
Mahtaako säätimen nopea 800mA sulake kestää konkan latautumisen kun valon sytyttää, vai pitäisikö vaihtaa hitaaseen? Haluaisin kuitenkin pysyä tuossa virta-arvossa (yli 1A sulaketta en laita).
Vastaukset 36
Vanhimmat
... vaikka 400 V:n 1000 mikrofaradin bipolaarista jostakin?
Oikea säätötapa olisi nollapisteen tunteva säädin.
Moi.
Onnea, kannattaa muuten valita kunnolla sille konkalle jännitealuetta > 420v :)
Toisekseen onko kyseessä lamppuja "Ostin hehkulamppuja" vaiko lamppu "Lamppu on 60W"?
P=60W Ut=330V I=260mA R=900ohm C=?
Uhur = Ut - U -> 100V
C = (I * 7mS) / Uhur -> 182mF
**7mS on kondensaattorin "heitto" purkaus aika.
Luulenpa että ainakaan tommosta et löydä :/ Tuo siis se mitä tarvittas jotta hurinaa ei olleskaan, siis aika .... heittämällä.
Uhur = (I * 7mS) / C -> 1.82V
Eli tolla... 1mF kondensaattorilla saisi vaimennettua 1.82V hurinan, siis "noin".
T: Joo ei välttämättä ihan nappiin.
T: Aika jännä.
Sirkutus tulee tricin kytkiessä äkkinäisestä virrannoususta. Tasasuuntaus ei siihen auta vaan laita lampunkanssa induktanssia sarjaan joka rajoittaa virran nousunopeutta. Se minkäkokoinen sen on oltava, en suoraltakädeltä osaa sanoa, mutta epäilen sellaista muutaman sadan millihenryn. Huomioi sitten sen virrankestävyys ettei tule palovaarallinen ja muutenkaan vaarallinen laite.
hoitaa vaivaa eikä sen aiheuttajaa? Heitä se triakkisäädin jorpakkoon ja laita trankkuversio tilalle.
"etsippä...":
En tiennyt, mitä markkinoilla on tai ei ole. No, Vaasan Elektroniikkakeskuksesta löytyy 400V 470 uF. Kävisikö se? jossain taisi olla myös 450V malli samalla kapasitanssilla. Suurempaa en ole vielä löytänyt noilla jännitekestoilla.
"aikol":
Ostin siis useita lamppuja, mutta kerralla säätimen perässä palaa vain yksi lamppu. En oikein pysynyt laskelmiesi perässä kun elektroniikka ei ole vahvin alueeni. Tarkoititko tosiaan MILLIfaradeita?! Tuollainen on äkkiä pienen ämpärin kokoinen. Hankkimatta jää, jos noin. Konkan ei varmaankaan tarvitse tehdä sähköstä ihan totaalisen tasaista. Luulen, että edes jonkinlainen tasoittuminen auttaa asiaa.
"Reerari":
Ainakin kaiuttimien jakosuotimiin tarkoitetut kelat ovat melko kookkaita jo 5-10 millihenryn kokoluokassa. Jos lanka saa olla ohutta, koko tietysti pienenee (saako olla metallisydän, vai pitääkö olla ilmasydän?). En tiedä tästä metodista mitään, joten näillä tiedoilla taidan jättää kelan kokeilematta.
"fct":
Mistä tietää, onko säädin triac vai "trankkuversio"? Mitä se trankku tekee sähkölle verrattuna triaciin? Oikeastaan haluaisin voittaa tämän haasteen harrastuksen vuoksi, enkä ostaa "liian helppoa" ratkaisua, uutta säädintä. Tahtoo voitonriemun sirinän taltuttamisesta! ;))
Kiitos ehdotuksista tähän mennessä. Lisätietoa haluaisin sen 470 mikron riittävyydestä. Ei viitsis turhaan ostaa, jos se on monta kertaluokkaa liian pieni, eikä auta yhtään mitään.
Säätimesi on ilmeisesti tarkoitettu jollekkin isolleteholle. Kuorman ollessa esim. 60W:n luokkaa on säätimessä oleva kuristin siitä syystä liian pieni ja hehkulamppu alkaa sirkuttamaan. Verkkotaajuuden ollessa kyseessä sydänmateriaali ei ole kovinkaan tarkka. Joskus on tehty kuristimien sydämmiä ns. pataraudasta kun ei välttämättä haluta tuhlata muuntajapeltiä. Jos haluat hiljaisen himmentimen kannatta se toteuttaa säätömuuntajalla tai jos haluaa eksoottisen niin transduktorilla. Molemmat toimii.
Himmentimen käyttöalue on 40-160W. Olisiko muuten jotain haittaa, jos tuollaiseen säätimeen (tai erääseen toiseen, 40-300W triac-säätimeen) laittaisi 25 watin lampun? Tykkääkö säädin huonoa liian pienestä lampusta? Juuri tähän paikkaan en pienempää lamppua vaihda, mutta haluaisin kuitenkin tietää. Molemmat säätimet nimittäin toimivat myös 25 watin lampulla, eivätkä pidä sen kummempaa ääntä liian pienellä lampulla.
Jos kuristin olisi 60-wattiselle lampulle liian pieni, eikö se silloin ole suhteessa vieläkin pienempi, jos lamppua suurentaa? En oikein ymmärrä tätä.
Tarkennan vielä, että moni muu lamppu on aivan hiljaa kun sitä himmentää tuolla säätimellä, eli sirinä johtuu ainakin osittain lampun ominaisuuksista.
Otan osan sanoistani takaisin kun se kerran on tehty tuolle tehoalueelle. Kuvittelin sen olevan kilowatti luokkaa. Oletus ei ole tiedon värtti. Siritys tulee käyttämissäsi lampuissa hehkulangan värinästä kun se vapisee kannattimissaan virtapiikeissä jotka tulevat lipaisu reunoista. Triac:n kytkiessä virran nousunopeutta rajoittaa säätimessä oleva kuristin. Virta asettuu sen jälkeen ohminlain mukaisesti. Vajailla kulmilla ajettaessa (himmenettynä) hehkulanka on hieman kylmempi joten resistanssi on normaalitilanteeseen verrattuna pienempi. Hehkulankaan syntyy suurempi virta ja magneettikenttä joka yrittää "oikaista" lankaa suoraksi. Voimat ovat pieniä, mutta tarpeeksi suuria aikaansaamaan sen sirkutuksen. Voi löytyä sellainenkin hehkulangan muotoilu joka ei sirkuta niin pahasti, että se häiritseisi käytössä.
Säätimissä käytetty kuristin ei asiaan vaikuta. Se on siellä ainoastaan RF-häiriöiden vaimentamiseksi.
...tämän viestisi.
Kiitos sirityksen selventämisestä, noin se varmaankin menee. Kuten totesitkin, lampuissa on eroja tämän suhteen. Voi vain ihmetellä, eikö himmentämistä ja sen aiheuttamaa ääntä kokeilla tehtaalla ollenkaan. Himmentimet ovat sentään aika yleisiä nykyään.
Laita himmentimen ja lampun väliin tasauuntaussilta ja elektrolyyttikonkka. Häiriöt johtuvat todannäköisesti himmentimen tuottamasta "terävästä " aaltomuodosta. Tasauuntaussillaksi riittää joku 1A ja 400 V ja konkaksi joku putki tv:n virtalähteen suodatuskonkka esim. 300 mikrofaradia 350 V. Elkon rinnalla on hyvä olla esim 1 Megaohmin vastus (myös sen pitää kestää 300V), joka purkaa jäännösjännitteet hehkulamppua vaihdettaessa.
Tuskin auttaa tasasuuntaus ja suodatus sirinöihin. Induktanssi saattaisi auttaa, kuten joku jo arvelikin. Jos kuitenkin haluat koettaa tasasuuntausta, huomaa että maksimijännite nousee huippuarvoon, eli suunnilleen 1,4 kertaiseksi alkuperäiseen. lamppu ei sitä kauaa kestä. Omien havaintojeni pohjalta tiedän, että pelkkä säätäjän tyypin vaihto saattaa poistaa ongelman, tai sitten siirtää sirinän jollekin toiselle lampun kirkkaustasolle. Kokeileminen lienee ainoa konsti.
Nyt loppuu tiedot minulta. En oikein käsitä, miksei tasasuuntaus JA se konkka auttaisi, jos sähkö sen jälkeen on edes suunnilleen tasaista tasajännitettä. Jos jännite tämän johdosta nousee lampun kannalla, onneksi käytössä on se himmennin! ;)
Ehkäpä kokeilen sitä konkkaa, jos kerran 330-470 mikrofaradia riittää. Kun tulos selviää, lupaan kirjoittaa siitä tähän ketjuun, vaikka siihen kuluisi vähän aikaakin. Jos päätän, että en kokeile, kerron siitäkin, ettei asiasta kiinnostuneiden tarvitse turhaan odottaa kuinka käy.
Vielä siitä megaohmin vastuksesta: tarvitaanko sitä mihinkään, koska käsittääkseni konkka purkautuu hehkulankaan sähköntulon katkettua?
Sirisevätkö siinä kytkennässä itse lamput? Jos näin on, niin silloin tasasuuntaus auttaa. Yleensä se ääni kuuluu nimittäin himmentimen sisältä.
Vastus on tarpeen tilanteessa, jossa lamppu palaa, tai on muuten irrotettu. Tehonkesto ei ole ongelma, koska virta on 0.24mA 240V:n jännitteellä. Tehoa kuluu siis noin 60 mW.
Jos olet varma siitä, että sirinä nimenomaan kuuluu hehkulampusta, eikä himmentimen kytkennöistä, se johtuu silloin hehkulangan magneettikentästä. Hehkulampun lanka on kierrettyä wolframilankaa ja sehän on kela! Konkaksi saattaa auttaa pienempikin esim 25 uF 300 V, mutta tämä neuvo on ns. hatusta temmattu, en ole käytännössä vaimentamista kokeillut. Tuo sirinä on kyllä kuultu. Vastus on tosiaan vain turvavaruste. Purkaa sähköt pois piiristä hehkulampun rikkouduttua. Himmentimen Terävä aaltomuoto aiheuttaa myös radio ja tv häiriöitä. Usein se ei haittaa, kun on siirrytty digiaikaan.
Hyvä että mainitsit. Radioliikennettä on edelleen analogista ja tulee olemaan kauan. Siitävain mm. lentoliikennettä häiritsemään.
Kuten avauslauseessani totesin, kuuluu sirinä juurikin lampun sisältä. Toki himmentimestäkin kuuluu pientä sirinää, mutta se on paljon vaimeampaa. Pahimmillaan se lamppu on sietämättömän äänekäs. Kyllä sen konkan on ns. pakko auttaa. Aika jännää, että joku toinen lamppu on täysin äänetön, kun toinen mekkaloi. Sama perusrakenne kummassakin.
Mahtaako noin pieni arvo kuin 25uF riittää kuitenkaan, kun reilummalla himmennyksellä siniaallosta voi puuttua yli puolet. Silloin se hehkulanka anelee sähköä siltä konkalta 0,26A virralla. Noh, arvailupohjalta minäkin tuon epäilyksen heitin, mutta jos kaupan hyllyssä on isompiakin tarjolla, taidan varmuuden vuoksi valita luokkaa kymmenkertaisen arvon.
"Vanha konkari" tuossa juuri sanoi, että lampun siristessä tasasuuntaus auttaa, mutta kokeiluni perusteella pelkkä tasasuuntaus ei siis riitä, vaan tarvitaan se konkka.
Tuo vastushomma on ihan hyvä tietää, vaikka toisaalta, minulla ei ole tarvetta työntää sormiani lampun kantaan, mistä sähkö tulee. :)
verkkojännitteeseen kondensaattorin? Minä en - muuta kuin pienikapasiteettisen häiriöpoistokondensaattorin. Vaihtovirta menee kondensaattorista "läpi" ja suuri virta (=suurella kapasitanssilla) kuumentaa sitä liikaa. Tavallista elektrolyyttiä ei saa kytkeä kuin tasajännitteeseen. Vaihtovirralla se räjähtää aiheuttaen vähiintäänkin aikamoisen sotkun. Bipolaarisia elektrolyyttejä käytetään vaihtojännitteille lähinnä kuitenkin vain pienijänniteisissä jakosuotimissa.
Sitten vaihtojännitteille käytetään kondensaattoreita myös esim. induktanssin aiheuttaman vaihesiirron korjaamiseen.
Eli kokeile sitä konkkaa ainoastaan tasajännitteelle esim. tasasuuntauksen jälkeen. Silloinkin sen jännitekeston pitää olla reilusti maksimi huippuarvon yli. Pitää myös huolehtia siitä, että se kondensaattori purkautuu vaarattomaksi, kun sähköt kytketään pois. Olen itse joskus saanut sellaisesta konkasta tällin käsien läpi. Hetken haukottuani henkeä, mittasin siinä olleen 430 V, verkkojännitteen ollessa silloin vielä 220 V (nykyisin 230 V). Kun sen purki ruuvimeisselillä, sen 6 mm:n kärjestä hävisi puolet. Nyt kun tämän kerroin, niin sinun ei enää tarvitse sitä kokeilla.
Verkkovirralla ei kannata leikkiä.
lampun sisällä johtaa sen sirinän sieltä lasikupuun. Tyhjössä ääni ei kulje.
Toistan vielä: Älä kytke konkkaa vaihtojännitteeseen!
Kiitän varoituksesta, mutta:
Avausviestini toinen kappale, ensimmäinen lause:
"Pätkivä tasajännite pitää siis konkalla tasoittaa edes suunnilleen jatkuvaksi..."
Miksi ei voisi kondensaattoria kytkeä pätkivään TASAjännitteeseen, kunhan konkan jännitekesto on riittävä? Eikö 400V tai 450V kestoinen osa riitä?
KERTAAN VIELÄ: triac-himmennin antaa pätkittyä vaihtojännitettä, jonka olen jo tasasuunnannut. Nyt siis suunnitelmissa on laittaa konkka tasasuuntaajan jälkeen, tasoittamaan pätkittäin tulevaa tasajännitettä. Lamppu (240 voltin Airam) ottaa noin 0,26A, joten jos se on konkalle liikaa, se on tietysti eri juttu.
Ajattelen niin, että jos konkka on riittävä kapasitanssiltaan, ei jännite sen navoissa laske nollaan kymmeniä kertoja sekunnissa. Tällöin se ehkä rasittuu ja kuumenee vähemmän kuin kapasitanssiltaan liian pieni konkka, joka purkautuu liki tyhjäksi ainakin 50 kertaa sekunnissa (tai 100?).
Olen mitannut töpselistä, siis vaiheen ja nollan väliltä, liki 242 volttia tehollisjännitettä. Kuinka suuri on huippujännite? 1,4-kertainenko (342V [jos kerroin on kahden neliöjuuri]?) ?
Kunnioitan sähköä ja sen tappavuutta, eikä tarkoituksena ole leikkiä sen kanssa. Ainoa tarkoitus on tasoittaa pätkivä tasajännite vähemmän pätkiväksi. Jos hanke on faktojen valossa älytön, tyydyn sitten siihen, mutta toivottavasti sitä ei ammuta alas väärinymmärrysten vuoksi.
Sieltä löytyy jotain.
Tyypillinen:
http://repairfaq.ece.drexel.edu/sam/mon1ps.gif
Tuo just ei ollut PC:n virtalähde.
ne PC'ssäkin ovat - sieltä etupäästä lohkasee ..
:)
Kannattaa myös miettiä sitä, haluaako omatekoisilla kytkennöillä vaarantaa talonsa vakuutusturvan.
Jos sattuu esim. tulipalo, niin vakuutusyhtiöllä on hyvä syy evätä korvaukset, koska sähköjä on räpeloity omatekoisilla jutuilla ja vieläpä ilman asiamukaista pätevyyttä...
Onhan olemassa vaikkapa rakennussarjoja (esim. putkivahvistimet) joita on luvallista rakentaa, vaikka verkkojännitteisiä ovatkin. Nämä nyt puheena olevat komponentit on helppoa eristää muusta maailmasta paloturvallisesti, koska valaisimen kanta, jossa nämä osat ovat, on keraaminen. Kytkennässä on mukana myös se nopea keraaminen F800mAH sulake.
Himmentimessä oli ostettaessa hidas T1,6AH sulake, joten vaikka nopea sulake ei konkan latautumista kestäisikään, voi sitä muuttaa epäherkempään suuntaan ilman alkuperäisen osan ylitystä. Alkuperäistä hitaampaa (TT) tai suurempaa (2A) sulaketta en edes kokeile -rajani menee tasan siinä!
Jos verkkojännitteinen oikein mitoitettu kondensaattori on paloriski, on se sitä missä sovelluksessa tahansa.
Tarkoitin lähinnä sitä, että vakuutusyhtiölle riittää tekosyykin evätä tai vähentää korvauksia.
Tuossa kytkentä, joka tasoittaa terävät reunat poistaen ääntelyt ja parantaa myös tehokerrointa (PFC).
http://www.aijaa.com/img/b/00341/3912628.gif
Itse asiassa kytkentä on passiivinen PFC = Power Factor Corrector. Mutta sitä voi menestyksellä käyttää hehkulampun ääntelyn eliminointiin.
Nykyisinhän tehokkaat laitteet, kuten PC-powerit ja invertterit ovat varustettu PFC-kytkennällä. Ne ovatkin pakollisia määrätystä tehosta lähtien ja tarkoitus on pitää huolta sähköverkosta, jotta verkon jännite ei säröydy pahasti sekä myös loistehon kompensointia (= virta ja jännite pyritään pitämään samanvaiheisena).
Mainitsinkin kerran, mutta toistan vielä huomautuksen, että lamppu ei tule kestämään tasasuunnattua ja konkalla suodatettua täyttä jännitettä, joka on noin 320V.
Oikein mitoitettu kuristin pienentää tasajännitteen huippuarvoa. Ja kyllä pelkkä kuristinkin auttaa ääntelyyn.
Vaikka yksi lamppu palaisi, niin se on vain yksi lamppu, joka maksaa 50 senttiä. Sitäpaitsi: kun kytkentä on valmis, lähden mittarin kanssa lisäämään kirkkautta nollasta alkaen. Kun lukema on 200V, homma on valmis. Sen jälkeen käytän ainoastaan erillistä päälle/pois -kytkintä valon sytyttelyyn.
Kiitän kuitenkin huomautuksesta.
Edellinen vastaaja mainitsi kuristimen, jota voisit mielenkiinnosta kokeilla, vaikkapa ihan ilman himmennintä. Vanhasta loistevalaisimesta löydät sähköturvallisen sellaisen, jos vaikka sattuisi valoteho kohdalleen sellaisenaan, kun et kerran säätöä kaipaa.
Se säädöntarve on juuri siinä, etten halua polttaa lamppua täydellä jännitteellä. Muutenhan en tarvitsisi mitään ylimääräistä, mistä edellä on keskusteltu. Ehkä ymmärsin jotain väärin..?
Vaikka edellä kerroin kuinka teen säädön kerran, halusin lähinnä valaista kuinka toimin yleisesti otten. Saatan joskus säätää valotehoa, mutta mittarin kanssa.
Koska en ymmärrä kuristimista paljoakaan, täytyy googlettaa ahkerasti ennen kokeiluja. ;)
Mm. Elfan sivuilla on kondensaattorien tiedoissa maininta "hyvä rippelivirrankestävyys" sekä sarake "max rippelivirta". Mikä se on ja kuinka se pitää huomioida tässä tapauksessa?
Tässä käytössä elkolle ei ole kovin suuria vaatimuksia, joskin aina suuri rippelivirrankesto on eduksi. Kyse on yksinkertaisesti elkon sisäisestä vastuksesta. Jos vastus on suuri, aiheuttavat edestakaiset lataus- ja purkuvirrat tuossa vastuksessa ohmin lain (U/R=I)mukaan suuren tehohäviön, joka muuttuu lämmöksi elkon sisällä. Liika lämpö tuhoaa komponentin. Ei sen kummempi asia.
Jos tarkoituksena oli käyttää 60 W hehkulamppua 200 V jännitteellä, on yksinkertaisinta kytkeä lampun kanssa sarjaan sopivan kokoinen kondensaattori.
Lampun 200 voltilla ottama virta on n. 0,24 A
30 V pudotukseen tarvitaan reaktansi U/I = 30 V/0,24 A = 125 ohmia. Zc = 1/2*pii*f*C = 125 ohmia. Kun tästä ratkaistaan C, saadaan C = 1/2*pii*50*125 =
25,5 uF. Moottoreiden käynnistyskondensaattoreiden jännitekestoisuus on riittävä. Kytkennän etu on, että jännite on sinimuotoista, eikä siinä ole `siriseviä´ nousuja.
... myös 30 x 0,24 = 7,2 W. Eli se konkka lämpenee noin 7 - 8 watin teholla. Karkeasti näin, jos ei oteta kondensaattorin aikeuttamaa vaihesiirtoa eli ns. loistehoa huomioon. Varsinkin kotelon sisällä tai muussa umpinaisessa tilassa se on jo liikaa.
Konkka ei lämpene loisteholla. Lämpöä tulee vain kondensaattorin häviöistä, mitkä ovat pieniä...