Kirjoitin jokin aika sitten otsikolla "Mitä tarkoittaa emmä tiedä?". Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että minua käytetään hyväksi ja olen ollut sitä mieltä itsekin.
Mutta mutta... Mies tuli eilen luokseni, sormuksen kanssa! Hän ehdotti kihloja, vaikka minä olen taistellut ja pelännyt koko ajan hänen en mä tiä- vastauksiaan!
Hän ei ole mikään lahjoja ostava tyyppi, joten kai hän kuitenkin on tosissaan vaikkei osaakaan asioista puhua!
Tsemppiä muille pelossa eläville, joskus pelko voi olla turhaa!
Vaikka... pelkään minä vieläkin...
Mutta mutta... Mies tuli eilen luokseni, sormuksen kanssa! Hän ehdotti kihloja, vaikka minä olen taistellut ja pelännyt koko ajan hänen en mä tiä- vastauksiaan!
Hän ei ole mikään lahjoja ostava tyyppi, joten kai hän kuitenkin on tosissaan vaikkei osaakaan asioista puhua!
Tsemppiä muille pelossa eläville, joskus pelko voi olla turhaa!
Vaikka... pelkään minä vieläkin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Piti kahlata tuo mainitsemasi viestiketju läpi että pääsin tutustumaan aiheeseen jolla on näinkin "onnellinen loppu".
Suoraan prinsessasadusta, mutta prinssi vain puuttuu.
Olen kanssasi kohtalotoveri, olen joutunut aikanani tekemisiin samanlaisen "emmä tiiä" ihmisen kanssa jota pahaksi onnekseni myös rakastin - ja paljon. Itsepäisenä ihmisenä en ole tottunut luovuttamaan helposti, vaan taistelin kaikkea järjellistä ja loogista tietoa vastaan, en halunnut miehen käytöksestä ymmärtää järjellä sitä minkä sydän jo tiesi; en mä tiedä = ei en halua sinua mutta paremman puutteessa sinä kelpaat seuraksi.
Ja se päivä tuli - ja minä jäin loukattuna, ja täysin selityksiä vailla. Vain hänen onnensa oli tärkeä.
Aika aikaa kutakin, hän seisoo oveni takana katumusta täynnä, pitää puhetta kuinka ei ole toista minunlaista jne. jne. ja annako anteeksi? Ja minä annoin kun olin niin tyhmä ja halusin uskoa...
Täytyy sanoa että jos mies olisi silloin tullut sormusken kanssa, olisin ollut niin heikko että olisin sen ottanut vastaan - olisin saanut itseni uskomaan siihen prinsessasatuun, prinssistä huolimatta...
Minä toivon että sinulla käy paljon parempi tuuri. Jos uskot että sormus jotenkin muuttaa tilanteen paremmaksi, ota se vastaan. Mutta jos tuntuu että mikään ei sen jäljeltä muutu ja pelko vain jatkuu, kieltäydy. Jos hän sinua rakastaa - oikeasti- hän ymmärtää kyllä.
Sormuksen voi ostaa ilman lupausta mistään sen enemmästä. Ennen se oli lupaus naimisiinmenosta. Tänäpäivänä se on vain pala metallia sormessa.
Todellinen lupaus ja sitoumus tehdään kuitenkin ihmisten välillä, ei siihen mitään killuttimia tarvita.
Tee viisas päätös :-)
Olet oikeassa kirjoituksessasi.
Toivonkin, että tuntisin tätä kaveria nyt sen verran, että osaisin tulkita hänen tarkoituksensa. Saattaa olla, että teen virhearvion, mutta sen näyttää vain aika...
Hän ei ole koskaan ollut sellainen tyyppi, joka ostaisi lahjoja tai mielyttäisi toista muutenkaan. Siksi sormus häneltä on hirveän iso asia, eikä hän ole tehnyt sitä koskaan kenellekään aikaisemmin, vaikka onkin seurustellut pitkässäkin suhteessa.
Sormus esineenä ei muuta tilannettamme mitenkään, eikä saa minua täysin vakuuttuneeksi hänenen tunteistaan. Mutta en voi olla antamatta tilaisuutta hänelle, jonka tiedän olevan hyvin vaikeaa puhua tunteistaan. Me ihmiset emme ole kaikki samoista lähtökohdista ja näin ollen emme voi olettaa kaiken sujuvan perinteisten kaavojen mukaan. Hänellä ei ole koskaan esimerkiksi ollut kotia, jossa olisi ollut joku paikalla silloin kun häntä on lapsena pelottanut, ei ketään ottamassa syliin tai halaamassa.
Olen silti varuillani ja rakentanut itselleni pohjaa, jotten putoaisi ylhäältä. Pidän silmäni ja korvani auki muulle maailmalle enkä anna toisten hyppiä silmilleni.
En ole koskaan ollut kovin vaativa tai toista rajoittava ihminen. Olen silti asettanut tietyt rajat toisen kunnioittamiselle ja välittämisen osoittamiselle. Jos hän pitää minua "varalla", hän saa täysin saman kohtelun minulta.
Yritän olla ymmärtäväinen kaikesta huolimatta, ja siksi siedän tätä tilannetta. Hän on minulle tärkeä ja olen valmis rakentamaan tulevaisuutta hänen kanssaan. Hän on myös puhunut tulevasta, jossa myös minä hänen silmissään olen mukana. Muistakin puheista olen onnistunut löytämään asioita, joita voin olettaa olevan merkkejä vakavasta suhtautumisesta suhteeseemme.
Toivon hartaasti, ettei olettamukseni todella ole harhoja. Varaudun pahimpaan, mutta elän silti täysillä tätä hetkeä.
Hyvää Joulua kaikille!
Kirjoitin teksteihisi siinä viestiketjussa. Olen iloinen puolestasi. Rohkeutta sinulla on ja realiteettientajua sekä elämänuskoa. Hänen lähtökohtansa vaikuttavat varmasti nyt ja jatkossakin. Neidolla josta välitän syvästi on vastaavat lähtökohdat. En myöskään luovuta, vaikka järjen mukaan tässä ei ole mitään toivoa. Jokin ääni minussa kuitenkin sanoo, että häntä ei ole kukaan ennen minua rakastanut ehdoitta, ja siksi jatkan.
Toivon kovasti onnea sinulle omassa tilanteessasi. Ilman haasteita ei osaisi arvostaa sitä mikä tärkeintä on...