Tuli taas sellainen olo että voisi ampua itsensä.
Minulla ei ole ystäviä,työtä tai mitään mielenkiintoa elämässä. Kaikki pyörii bulimian ympärillä, ja treenaamisen. Joinakin päivinä on tosi hauskaa, niin kivaa että kädet tärisee ja sydän hakkaa lujaa. Niinä päivinä teen kaikkea typerää ja nolaan itseni,silloin myös hajoaa tavaroita ja julkista omaisuutta kun ilo vaihtuu vihaksi/masennukseksi... Ja sitten ollaan taas pohjalla ja tuijotellaan seiniä. Elämä junnaa paikallaan ja virastot ahdistelee töihin ja kouluun,kursseille. En minä vittu jaksa! Elämä kulkee muutenkin ympyrää ja päivän kohokohta on nukkuminen ja ajatus, että talo palaa yöllä ja minä sen mukana. Olisin varmaan hereillä kun se tapahtuu, yössä en kuitenkaan saa nukuttua kuin 3h...
Mitä minun pitää tehdä? Terapiassa olen käynyt mutten osaa puhua mitään ja hymyilen vain jatkuvasti. Diagnoosin sain lievään masennukseen, vaikka oksennan 1-4krt päivässä ei minullla kuitenkaan ole bulimiaa? Eikä mitään muutakaan mikä vaatisi hoitoa, lääkärin mielestä. Maanantaina pitäisi olla töissä, mutta en pysty- jään kotiin kunnes joku soittaa perään.
Olen niin sekaisin päästäni, minulla on pakkoajatuksia, masennusta ja kaikkea muuta paskaa. Ja terveen paperit? Olenko siis vain laiska?
Joo, tätä kirjoittaessa ja lukiessa tuntuu se itsensä ampuminen paremmmalta kuin hyvältä vaihtoehdolta...
Minulla ei ole ystäviä,työtä tai mitään mielenkiintoa elämässä. Kaikki pyörii bulimian ympärillä, ja treenaamisen. Joinakin päivinä on tosi hauskaa, niin kivaa että kädet tärisee ja sydän hakkaa lujaa. Niinä päivinä teen kaikkea typerää ja nolaan itseni,silloin myös hajoaa tavaroita ja julkista omaisuutta kun ilo vaihtuu vihaksi/masennukseksi... Ja sitten ollaan taas pohjalla ja tuijotellaan seiniä. Elämä junnaa paikallaan ja virastot ahdistelee töihin ja kouluun,kursseille. En minä vittu jaksa! Elämä kulkee muutenkin ympyrää ja päivän kohokohta on nukkuminen ja ajatus, että talo palaa yöllä ja minä sen mukana. Olisin varmaan hereillä kun se tapahtuu, yössä en kuitenkaan saa nukuttua kuin 3h...
Mitä minun pitää tehdä? Terapiassa olen käynyt mutten osaa puhua mitään ja hymyilen vain jatkuvasti. Diagnoosin sain lievään masennukseen, vaikka oksennan 1-4krt päivässä ei minullla kuitenkaan ole bulimiaa? Eikä mitään muutakaan mikä vaatisi hoitoa, lääkärin mielestä. Maanantaina pitäisi olla töissä, mutta en pysty- jään kotiin kunnes joku soittaa perään.
Olen niin sekaisin päästäni, minulla on pakkoajatuksia, masennusta ja kaikkea muuta paskaa. Ja terveen paperit? Olenko siis vain laiska?
Joo, tätä kirjoittaessa ja lukiessa tuntuu se itsensä ampuminen paremmmalta kuin hyvältä vaihtoehdolta...
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Se kuulostaa ihan tuolta kuin kuvailit..
niitä on ainakin kahata eri tyyppiä ja sulla voisi olla se lievempi..
Ei muuten mutta saisit oikeat lääkkeet ja siten elämänlaatu paranisi...
"Minulla ei ole ystäviä,työtä"
"virastot ahdistelee töihin "
"Maanantaina pitäisi olla töissä"
?
Minulla siis ei ole työtä, mutta pitäisi olla maananntaihin mennessä. Valehtelin että minulla on, jottei tuet katkea, en jaksanut käsitellä asiaa sillä hetkellä ja kysymykset loppui... Työpaikalta ei siis soiteta (koska minulla ei ole sellaista, vaikka olen niin valehdellutkin), vaan sosiaalityöntekijä jolle olen ilmoitusvelvollinen.
Se työpaikan puuttuminen ei loppujen lopuksi ole niin huono juttu, en kuitenkaan pystyisi olemaan siellä. Mutta normaalisti nuorilla on opiskelu-tai työpaikka, toisi ainakin sisältöä elämään.
Keksi uusia harrastuksia. Siellä tapaat myös muita ihmisiä ja saat kavereita.
Valitse jokin kurssi missä käyt pari kertaa viikossa.
Ja hanki hullun paperit niin saat rahaa kotiin ja vaan maata sängyssä. Sitä paitsi mielenterveys seura ilmeisesti järjestää toimintaa ym.
mullakin on asiat huonosti. Mutta itsemurhaa ei kannata tehdä. Mullakin on ollut joskus jonkinlainen pakkomielle laihduttamisesta, liikkumisesta, oon myös oksentanut, mutta sitten pysähdyin miettimään miks? Mikä on kaiken tarkoitus? Tajusin että oksentamisella ja treenamisella-liikkumisella oo mitään merkitystä. Kyllä jonkinlainen liikunta piristää, mutta pakonomainen liikunta vaan pahentaa oloa. Päästin irti laihduttamis-maailmasta ja olo on helpottuneempi kun elämä ei pyöri niin turhan asian ympärillä. Ja kun oksentaa niin siinähän menee vielä kallisarvoista ruokaa hukkaan ihan turhaan. Ajattele miltä tuntuu heistä ketkä ovat valmistaneet sitä ruokaa, musta ainakin tuntui pahalta ja syylliseltä kun oksensin joskus vuosi sitten. Kannattaa jutella tai puhua edes jollekin, puhuminen helpottaa oloa. Ja kokemuksesta sanon että kun lopettaa sekoilemisen syömisen kanssa olo paranee. Jos puhut sille lääkärille ja kerrot kaiken mikä mieltäsi painaa?
Tiedän että ulkonäöllä ei oikeasti ole niin paljon merkitystä, enkä siihen muuten kiinnittäkkään huomiota. Mutta ei se lopeta oksentamista, se on vain outo tapa. Josta en ole päässyt eroon vaikka olen yrittänyt... Ja olen niin narsistinen tässä tilassa etten ajattele lainkaan ruuanlaittajaa/3.maan lapsia tai ketään muutakaan kuin itseäni. Hienoa kuitenkin että olet onnistunut pääsemään eroon ainakin yhdestä ongelmastasi.
Ja se ei edes tunnu isoimmalta ongelmalta, olen vain niin väsynyt. Olen varma ettei minulla ole tulevaisuutta. En pysty ajattelemaan elämää viikon päähän, tai vuosien. Sosiaalityöntekijän osoittaessa työpaikan aloin itkemään ja sanoin etten jaksa mennä sinne: "Ota nyt vastuu omasta elämästäsi!", oli vastaus...
Torstaina olisi aika psykiatrille... Pitää vain uskaltaa puhua ja toivoa että saan jotain apua.
En usko että olet narsistinen, ymmärrän tuon oksentamisen. Minulla aiheutti ahmimisen ja oksentamisen stressi, oli todella stressaavaa kun piti hoitaa kesätyöt, ja opiskella. Se sai minut syömään valtavia määriä ruokaa ja oli niin paha olo että tuntui että oli pakko oksentaa. Jälkeen päin tuntui pahalta että oksensin ruokaa hukkaan. Itkin sen jälkeen kun mietin että miten olin voinut mennä tekemään näin ja miten pahalta tuntuisi ruuan tekijältä jos saisi tietää että oksensin. Syön kyllä vieläkin joskus paljon, mutta en halua enää oksentaa, se vaan pahentaisi oloa. Sinun ei ole pakko tehdä työtä jos et jaksa, monet maanittelevet töihin en tiedä miksi. Mutta jos työ ei kiinnosta eikä sitä vaan jaksa tehdä, sitä ei ole pakko tehdä. Jokaisella on oma elämä ja työ ei ole pakollista, työttömänäkin pystyy elämään vaikka aika vaatimattomasti. Opiskelin syksyllä, mutta lopetin opiskelun koska minua ei vaan kiinnosta. En halua opiskella enkä töihin, minua ei vaan kiinnosta semmonen. Olen vaan kotona koko ajan ja se tuntuu paremmalta kun stressi ja ahdistus. En aio edes mennä töihin vaikka monet haluavat saada minut takaisin opiskelemaan ja sitten töihin. En vaan suostu, en jaksa eikä minua kiinnosta. Töitä ei voi pakottaa tekemään. En tiedä onko hyvä neuvo, mutta jos et jaksa etkä halua mennä töihin niin älä mene, koska se poistaa stressiä ja ilman stressiä ei tule syötyä liian isoja annoksia ruokaa ja silloin ei enää oksenna. Sinä selviät vielä. Jos et halua olla työtön voit vaikka olla lomalla muutaman viikon, se saattaisi helpottaa oloa.