Ystävän jos löytäisin
takataskustain,
pöydälle sen nostaisin
katselisin vain.
Siinä kirjo elämän
posket punertaa,
koskea ei sitä saa
muuten hajoaa.
Hellin sitä hoivaisin
yksin ollessain,
kaikki kivat puhuisin
ystävälle ain.
Monet naurut naurettais
aina kahdestaan,
toisin hiljaa kuiskattais
yksinäiset maan.
Eipä löydy sellaista
mulle ystävää,
mistään takataskusta
joka välittää.
Ystävät on toisille
mulle sana vaan,
poluilleni vieraille
yksin mennä saan.
takataskustain,
pöydälle sen nostaisin
katselisin vain.
Siinä kirjo elämän
posket punertaa,
koskea ei sitä saa
muuten hajoaa.
Hellin sitä hoivaisin
yksin ollessain,
kaikki kivat puhuisin
ystävälle ain.
Monet naurut naurettais
aina kahdestaan,
toisin hiljaa kuiskattais
yksinäiset maan.
Eipä löydy sellaista
mulle ystävää,
mistään takataskusta
joka välittää.
Ystävät on toisille
mulle sana vaan,
poluilleni vieraille
yksin mennä saan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
' ystävän jos löytäisin
takataskustain
pöydälle sen nostaisin
katselisin vain '
Jo tuo olisi riittänyt runoksi, niin paljon
noihin sanoihin ja lauseisiin sisältyy. Mutta
kaikki muu nivoutuu hyvin yhteen ensimmäisen sä-
keen kanssa. Ja kyllä Sinullakin on ystäviä, ihan
varmasti. Yksi jätti jälkensä tähän.
Vähän haikea runosi oli, mutta kaunista sanojen
käyttöä.
koskaan liikaa.Kiitos Sinulle linda
mieltä lämmittävästä palautteestasi.
eihän se noin mene, jos on itse ystävä, niin ystäviä kertyy kyllä elämän varrella monia. Kaunis on runosi taas, muistokirjaan laitettava tämäkin.:)
kaikista vaan ei saa ystävää
tekemälläkään.Sinua ystävä
kiitän taas kauniista sanoistasi.