Jotain uutta

Jotain tuonkaltaista olen havaitsevinani, kun kyselen ja ihmettelen. Ego osaa olla pirullinen ja jipottaa vähän väliä.

Avasin vähän pölyttymään päässeen kirjani ja selkokieltähän se on. Aiemmin se tuntui raskaalta ja vaikeaselkoiselta, mutta ei enää. Olen ilmeisesti kahlannut egon oikkuja käytännössä, mikä ei ole se viisain tapa oppia.

Jatkan egon kouluttamista ;) ehkä se oppii jonain päivänä olemaan "hiljaa".

Perhonen kirjoitti:

Jotain tuonkaltaista olen havaitsevinani, kun kyselen ja ihmettelen. Ego osaa olla pirullinen ja jipottaa vähän väliä.

Avasin vähän pölyttymään päässeen kirjani ja selkokieltähän se on. Aiemmin se tuntui raskaalta ja vaikeaselkoiselta, mutta ei enää. Olen ilmeisesti kahlannut egon oikkuja käytännössä, mikä ei ole se viisain tapa oppia.

Jatkan egon kouluttamista ;) ehkä se oppii jonain päivänä olemaan "hiljaa".

Lue lisää

Ihmisen oman maailmankäsityksen kuuluukin rapistua.
Ilman sortumista ei voida rakentaa korvaavaa uutta.
Ihmismieli on kuin täysi astia.
Ellei sieltä otate pois epäkelpoa, ei sinne voi laittaa kelvollistakaan.
Kun toteat jonkun asian toimimattomaksi, etsit sen tilalle toimivaa.
Ilman vanhastaluopumista ei voi ottaa uutta.

En aivan ymmärtänyt.. tai siis ymmärsin.. ettei pidä tehdä mitään, mutta: olisihan minun etsittävä työpaikka. Vai pitäisikö ajatella, että se on jo olemassa? Ja sit vaan mennä sinne töihin. ;) Opittavaa on vielä paljon. Luin Renardin kirjan "Maailmankaikkeus katoaa" ja kirja oli hyvä. Melkein ymmärrettävämpi kuin Ihmeiden oppikurssi. Joskus IOK on pitkästi selitettyä, kun sen voisi sanoa lyhyestikin, ehkä, kai, en tiedä. Mitä varten IOK:n selitykset ovat niin mahtavan pitkiä? Eikö niitä voisi lyhentää?

Perhonen kirjoitti:

En aivan ymmärtänyt.. tai siis ymmärsin.. ettei pidä tehdä mitään, mutta: olisihan minun etsittävä työpaikka. Vai pitäisikö ajatella, että se on jo olemassa? Ja sit vaan mennä sinne töihin. ;) Opittavaa on vielä paljon. Luin Renardin kirjan "Maailmankaikkeus katoaa" ja kirja oli hyvä. Melkein ymmärrettävämpi kuin Ihmeiden oppikurssi. Joskus IOK on pitkästi selitettyä, kun sen voisi sanoa lyhyestikin, ehkä, kai, en tiedä. Mitä varten IOK:n selitykset ovat niin mahtavan pitkiä? Eikö niitä voisi lyhentää?

Lue lisää

Käsittääkseni pitkät selitykset johtuvat siitä, että "kertaus on opintojen äiti"... :) Kun samaa asiaa joutuu lukiessaan tarkastelemaan useasti peräjälkeen, se vähitellen painuu kunnolla muistiin. Lisäksi, kun asiaa tarkastelee useasta eri näkökulmasta, siitä saa paremman kuvan, kuin hologrammin. Ja vielä: kun lukee pitkään monimutkaista tekstiä , joutuu väkisinkin ponnistelemaan ymmärtääkseen lukemansa, ja siinä kehittyy koko ajan ja saattaa samalla,-jo lukiessaan-, saada tekstistä ylentäviä kokemuksia.

Cruiser kirjoitti:

Käsittääkseni pitkät selitykset johtuvat siitä, että "kertaus on opintojen äiti"... :) Kun samaa asiaa joutuu lukiessaan tarkastelemaan useasti peräjälkeen, se vähitellen painuu kunnolla muistiin. Lisäksi, kun asiaa tarkastelee useasta eri näkökulmasta, siitä saa paremman kuvan, kuin hologrammin. Ja vielä: kun lukee pitkään monimutkaista tekstiä , joutuu väkisinkin ponnistelemaan ymmärtääkseen lukemansa, ja siinä kehittyy koko ajan ja saattaa samalla,-jo lukiessaan-, saada tekstistä ylentäviä kokemuksia.

Lue lisää

Niinhän tuo mainittiinkin tuo "kertaus on opintojen äiti". Taitaa olla oppiminen aika vaikeaa, kun pitää toistaa ja kerrata ;) Ja oppi menee perille ennemmin tai myöhemmin (kuvittelen näin). Hih. Mielen kuvia nuo hologrammit. Mitähän varten niitä pitää kehitellä? Eikö voisi elää ilman hologrammeja?

Perhonen kirjoitti:

Niinhän tuo mainittiinkin tuo "kertaus on opintojen äiti". Taitaa olla oppiminen aika vaikeaa, kun pitää toistaa ja kerrata ;) Ja oppi menee perille ennemmin tai myöhemmin (kuvittelen näin). Hih. Mielen kuvia nuo hologrammit. Mitähän varten niitä pitää kehitellä? Eikö voisi elää ilman hologrammeja?

Lue lisää

Hologrammihan on esim. sellainen esine, jonka kaikki puolet näkyvät yhtä aikaa, lähinnä kai tietokone animaationa. Siitä näkee siis myös läpi. Näin olen käsittänyt. Tässä yhteydessä se on mielestäni hyvä vertauskuva. Jotain asiaa eri puolilta tarkasteltaessa jää siitä mieleen "kuva", jonka kaikki ominaisuudet ovat tajunnassa, mielessä yhtä aikaa. Jos ajatellaan vaikka tätä ympärillämme olevaa maailmaa. Näemme sen yhteisen,kollektiivisen tulkintamme mukaisena todellisena maailmana. Kun luetaan IOK:ta huomataan, että tämä on oikeastaan unta, jota näemme ja lisäksi että olemme sen itse luoneet. Meidän oma Egomme on siis sen luonut, eikä Jumala. Ja lisäksi huomataan, että Ego haluaakin meidän pitävän sitä ainoana mahdollisena maailmana, jossa meidän pitää kiertää jälleensyntymien kehää loputtomasti. Siis jos emme itse huomaa, että tämä on vain unta ja pyri siitä pois todelliseen kotiimme. Ja sitten näemme tämän kaiken samalla kertaa kuin hologrammina. Kaikki on yhtäaikaa tietoisuudessamme, kun sen saa kertauksella iskostettua sinne... :)

Cruiser kirjoitti:

Hologrammihan on esim. sellainen esine, jonka kaikki puolet näkyvät yhtä aikaa, lähinnä kai tietokone animaationa. Siitä näkee siis myös läpi. Näin olen käsittänyt. Tässä yhteydessä se on mielestäni hyvä vertauskuva. Jotain asiaa eri puolilta tarkasteltaessa jää siitä mieleen "kuva", jonka kaikki ominaisuudet ovat tajunnassa, mielessä yhtä aikaa. Jos ajatellaan vaikka tätä ympärillämme olevaa maailmaa. Näemme sen yhteisen,kollektiivisen tulkintamme mukaisena todellisena maailmana. Kun luetaan IOK:ta huomataan, että tämä on oikeastaan unta, jota näemme ja lisäksi että olemme sen itse luoneet. Meidän oma Egomme on siis sen luonut, eikä Jumala. Ja lisäksi huomataan, että Ego haluaakin meidän pitävän sitä ainoana mahdollisena maailmana, jossa meidän pitää kiertää jälleensyntymien kehää loputtomasti. Siis jos emme itse huomaa, että tämä on vain unta ja pyri siitä pois todelliseen kotiimme. Ja sitten näemme tämän kaiken samalla kertaa kuin hologrammina. Kaikki on yhtäaikaa tietoisuudessamme, kun sen saa kertauksella iskostettua sinne... :)

Lue lisää

Sittenhän kannattaa herätä unesta! ;D Siihenhän Ihmeiden oppikurssi opettaakin, vai mitä? Luen välillä sitä, mutta joudun laskemaan sen kädestäni, koska menee "puurot ja vellit sekaisin" eli vanhat ajatusmallit sotkeentuvat uusiin. Tuo olikin hyvä selitys tuo ensimmäisen kappaleen kuvailusi. Nyt ymmärrän vähän paremmin. Fyysisillä silmillähän näkee vain yhdestä suunnasta eikä esineen takaa, vaan esinettähän on käänneltävä ympäri ja aina takaosa jää piiloon. Mutta, kun esine onkin läpinäkyvä, niin silloinhan sen näkee kokonaan. Aikamoinen järkytys mielelle! Koin jotain mieltä järkyttävää kriisissä ja sen aikana tajusin, että olin elänyt valheiden maailmassa. Miksi sitten elämme täällä? Nyt ei ole mitään syytä olla täällä (mulla ei ole perhettä, ei kohta työtäkään eikä asuntoa, sillä asun työsuhdeasunnossa). Ei ole mitään syytä rakentaa egon harhoja (perhettä, työtä, asuntoa)... Pattitilanne, vai onko? Voisinko ottaa ja lähteä täältä surmaamatta kehoani? Humps vaan ja minua ei olisikaan, enää näkyvissä. Taisinkin muuten ohittaa sen vaiheen, jolloin piti valita jäädäkö tänne vai jatkaako. Tuo valinnan vaihe oli helmikuussa, selkeästi. Harhainen mieleni teki valinnan: jään tänne, enkä tiedä vielä syytä. Egoni varmaan haluaa vielä kokea perheen perustamisen yms. Hölmöhän se on!

Perhonen kirjoitti:

Sittenhän kannattaa herätä unesta! ;D Siihenhän Ihmeiden oppikurssi opettaakin, vai mitä? Luen välillä sitä, mutta joudun laskemaan sen kädestäni, koska menee "puurot ja vellit sekaisin" eli vanhat ajatusmallit sotkeentuvat uusiin. Tuo olikin hyvä selitys tuo ensimmäisen kappaleen kuvailusi. Nyt ymmärrän vähän paremmin. Fyysisillä silmillähän näkee vain yhdestä suunnasta eikä esineen takaa, vaan esinettähän on käänneltävä ympäri ja aina takaosa jää piiloon. Mutta, kun esine onkin läpinäkyvä, niin silloinhan sen näkee kokonaan. Aikamoinen järkytys mielelle! Koin jotain mieltä järkyttävää kriisissä ja sen aikana tajusin, että olin elänyt valheiden maailmassa. Miksi sitten elämme täällä? Nyt ei ole mitään syytä olla täällä (mulla ei ole perhettä, ei kohta työtäkään eikä asuntoa, sillä asun työsuhdeasunnossa). Ei ole mitään syytä rakentaa egon harhoja (perhettä, työtä, asuntoa)... Pattitilanne, vai onko? Voisinko ottaa ja lähteä täältä surmaamatta kehoani? Humps vaan ja minua ei olisikaan, enää näkyvissä. Taisinkin muuten ohittaa sen vaiheen, jolloin piti valita jäädäkö tänne vai jatkaako. Tuo valinnan vaihe oli helmikuussa, selkeästi. Harhainen mieleni teki valinnan: jään tänne, enkä tiedä vielä syytä. Egoni varmaan haluaa vielä kokea perheen perustamisen yms. Hölmöhän se on!

Lue lisää

Juu, tästä unesta kannattaa havahtua. Tämä on painajaista, ja vaikka välillä on hyviäkin hetkiä, ne on ego järjestänyt, ettei menisi liian rankaksi, ja aiheuttaisi meissä heräämisreaktiota... :) Tämä elämä on kuitenkin tarpeellinen oppimisen kannalta. Elämän aikana on mahdollisuus kehittää itseänsä heräämisen suuntaan ja tajuta keho oppimisvälineeksi. Ja samalla on mahdollisuus oppia myös olemalla tekemisissä toisten kehollisten henkien kanssa. Me koulimme elämän aikana toinen toisiamme, ja kun lopulta huomaamme, että on parempi kohdella toisia niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan, niin silloin on mahdollisuus tajuta että olemme kaikki yhtä, kuin kamman piikit kammassa... :) Ego vain ei halua meidän huomaavan, että on portti, josta pääsemme livahtamaan pois tästä jälleensyntymien oravanpyörästä, koska se merkitsisi sitä, että emme enää pitäisi Egoa totena. Se pelkää siis katoavansa ja vastustaa heräämistämme sen vuoksi. Fyysisen kehon kuolema ei ole se portti vapauteen, koska kuolemantakaiset maailmat ovat myös osa egon oravanpyörää. Sieltähän palataan taas aikanaan jälleensyntymän kautta tähän samaan elämien kiertoon. Portti on juuri havahtuminen huomaamaan tämä elämä uneksi, josta herätään poistamalla kuviteltu ja egon voimallisesti masinoima syyllisyys. Syyllisyys saa meidät syntymään tänne aina uudelleen ja uudelleen...rankaisemaan itseämme. Todella idioottimainen juttu... :) Kun sen oivaltaa, voi ruveta havainnoimaan maailmaa eri tavalla. IOK opettaa meille uutta maailmankuvausta entisen kollektiivisen tulkintamme sijaan. Kun jatkuvalla anteeksi antamisen metodilla saamme lopulta uuden maailmakuvan iskostetuksi päähämme, ja samalla kuvitellun syyllisyyden poistetuksi, silloin alamme tarkastella maailmaa ja asioita Pyhän Hengen näkökulmasta ja portti Jumalan Valtakuntaan aukeaa. Se aukeaa sillä hetkellä, kun Sisin Olemuksemme, Yliminä, Pyhä Henki, millä nimellä nyt kukin sen parhaiten ymmärtää, katsoo olevan aika ottaa meidät syleilyynsä, antaa meille unohtumaton kokemus kuolemattomuudesta ja ikuisuudesta joka meitä odottaa.... :) Kannattaa muuten lukea Gary. R. Renard´in kirja ”Maailmankaikkeus katoaa”. Minä luin sen ensin pariin kertaan, ja siitä sai hyvän kuvan siitä, mistä IOK:ssa puhutaan, hyvin järkeen käyvällä tavalla. Sen jälkeen on ollut selvästi helpompaa omaksua IOK:n tekstiä, kun on jo ”hajulla” asiasta. Tuosta ”pattitilanteesta”. Kyllä elämäänsä kannattaa rakentaa, ja jos mahdollista järjestää perheenperustamisen ja lasten syntymän kautta ”vanhoille ystäville” tilaisuus syntyä tänne edelleen kehittymään, jotta he pääsisivät taas vähän lähemmäs todellisen vapautumisen hetkeä. Siis sitä hetkeä, jolloin heidän silmänsä avautuvat huomaamaan tämän valveillaolon tietoisuuden tilan vain uneksi ja maailman harhaksi ja sitten lopulta pääsisivät kuvitellusta syyllisyydestä vapaana ”lentämään Kotkan ohi vapauteen”, niin kuin muinaiset Tolteekit vuosituhansia sitten tilannetta kuvasivat. He näkivät Egon suurena mustana Kotkana joka nokki ihmisten tietoisuuden nokkaansa näiden lentäessä fyysisen ruumiin kuoleman jälkeen sen ohi, ja palautti heidät sitten takaisin tänne maailmaan. Karmea vertauskuva, mutta näinhän asian voi ilmaista ymmärrettävästi... :) Ankarat elämän kohtalot muuten voivat olla merkki siitä, että paljon on jo tullut koettua aikaisempien elämien aikana, ja on kenties itse päättänyt toisella puolella, ennen syntymää, nopeuttaa kehitystä ottamalla vastaan rankkoja kokemuksia oikein urakalla. Ne elämän tapahtumat, jotka näin tulevat eteen ovatkin sitten ehkä suuria kehityksen mahdollisuuksia, kun vain niihin osaa sillä tavalla suhtautua. Tilanteille, joita eteemme tulee, emme mahda mitään, mutta suhtautumisemme niihin voimme valita. Voimme valita olemmeko avuttomia uhreja vai oman elämämme ohjaajia ja suunnittelijoita. Voi olla mielenkiintoista kehitellä itselleen selviytymis-strategioita, vaikka se tapahtumahetkellä vaikealta tuntuisikin. Itse olen jo poissa työelämästä, työttömyyseläkkeellä ja ensi kesänä pääsen lopulliselle vanhuuseläkkeelle. Viimeiset 10 vuotta olivat työelämässä yhtä helvettiä, ja lopulta tein itse oman ratkaisuni. Pelastin terveyteni, sekä fyysisen että henkisen, luulisin, sanomalla itseni irti tehtävistäni. Jos olisin ollut nuorempi siinä vaiheessa, olisi ollut etsittävä uusi alku elämälle, uusi ammatti, tai ruveta esimerkiksi yrittäjäksi. Haaveilin erävaellusten vetämisestä pohjoisen erämaihin, vaelluksesta ja kalastuksesta kiinnostuneille, mutta jaksoin kuitenkin olla tehtävissäni siihen asti, että oli mahdollisuus päästä työttömyysputkeen. Nyt olen saanut tehdä anteeksi antamistyötä jo kauan, ja mitä enemmän sitä teen, sitä selvemmin olen huomannut, miten ego huijaa meidät kaiken aikaa arvostelemaan ja tuomitsemaan toisia. Televisiouutisten aikaan sen varsin selvästi huomaan. Nyt olen jo oppinut olemaan kommentoimatta kitkerästi päättäjien toilailuja, ja yleensäkin maailman menoa. Koko ajan saan kuitenkin pitää tietoisuuteni hereillä, etten tee lisää anteeksi annettavaa. Entisten purkamisessakin on tarpeeksi työtä, kun muisti niitä muistoja heittelee edelleen silmieni eteen... :)

Cruiser kirjoitti:

Juu, tästä unesta kannattaa havahtua. Tämä on painajaista, ja vaikka välillä on hyviäkin hetkiä, ne on ego järjestänyt, ettei menisi liian rankaksi, ja aiheuttaisi meissä heräämisreaktiota... :) Tämä elämä on kuitenkin tarpeellinen oppimisen kannalta. Elämän aikana on mahdollisuus kehittää itseänsä heräämisen suuntaan ja tajuta keho oppimisvälineeksi. Ja samalla on mahdollisuus oppia myös olemalla tekemisissä toisten kehollisten henkien kanssa. Me koulimme elämän aikana toinen toisiamme, ja kun lopulta huomaamme, että on parempi kohdella toisia niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan, niin silloin on mahdollisuus tajuta että olemme kaikki yhtä, kuin kamman piikit kammassa... :) Ego vain ei halua meidän huomaavan, että on portti, josta pääsemme livahtamaan pois tästä jälleensyntymien oravanpyörästä, koska se merkitsisi sitä, että emme enää pitäisi Egoa totena. Se pelkää siis katoavansa ja vastustaa heräämistämme sen vuoksi. Fyysisen kehon kuolema ei ole se portti vapauteen, koska kuolemantakaiset maailmat ovat myös osa egon oravanpyörää. Sieltähän palataan taas aikanaan jälleensyntymän kautta tähän samaan elämien kiertoon. Portti on juuri havahtuminen huomaamaan tämä elämä uneksi, josta herätään poistamalla kuviteltu ja egon voimallisesti masinoima syyllisyys. Syyllisyys saa meidät syntymään tänne aina uudelleen ja uudelleen...rankaisemaan itseämme. Todella idioottimainen juttu... :) Kun sen oivaltaa, voi ruveta havainnoimaan maailmaa eri tavalla. IOK opettaa meille uutta maailmankuvausta entisen kollektiivisen tulkintamme sijaan. Kun jatkuvalla anteeksi antamisen metodilla saamme lopulta uuden maailmakuvan iskostetuksi päähämme, ja samalla kuvitellun syyllisyyden poistetuksi, silloin alamme tarkastella maailmaa ja asioita Pyhän Hengen näkökulmasta ja portti Jumalan Valtakuntaan aukeaa. Se aukeaa sillä hetkellä, kun Sisin Olemuksemme, Yliminä, Pyhä Henki, millä nimellä nyt kukin sen parhaiten ymmärtää, katsoo olevan aika ottaa meidät syleilyynsä, antaa meille unohtumaton kokemus kuolemattomuudesta ja ikuisuudesta joka meitä odottaa.... :) Kannattaa muuten lukea Gary. R. Renard´in kirja ”Maailmankaikkeus katoaa”. Minä luin sen ensin pariin kertaan, ja siitä sai hyvän kuvan siitä, mistä IOK:ssa puhutaan, hyvin järkeen käyvällä tavalla. Sen jälkeen on ollut selvästi helpompaa omaksua IOK:n tekstiä, kun on jo ”hajulla” asiasta. Tuosta ”pattitilanteesta”. Kyllä elämäänsä kannattaa rakentaa, ja jos mahdollista järjestää perheenperustamisen ja lasten syntymän kautta ”vanhoille ystäville” tilaisuus syntyä tänne edelleen kehittymään, jotta he pääsisivät taas vähän lähemmäs todellisen vapautumisen hetkeä. Siis sitä hetkeä, jolloin heidän silmänsä avautuvat huomaamaan tämän valveillaolon tietoisuuden tilan vain uneksi ja maailman harhaksi ja sitten lopulta pääsisivät kuvitellusta syyllisyydestä vapaana ”lentämään Kotkan ohi vapauteen”, niin kuin muinaiset Tolteekit vuosituhansia sitten tilannetta kuvasivat. He näkivät Egon suurena mustana Kotkana joka nokki ihmisten tietoisuuden nokkaansa näiden lentäessä fyysisen ruumiin kuoleman jälkeen sen ohi, ja palautti heidät sitten takaisin tänne maailmaan. Karmea vertauskuva, mutta näinhän asian voi ilmaista ymmärrettävästi... :) Ankarat elämän kohtalot muuten voivat olla merkki siitä, että paljon on jo tullut koettua aikaisempien elämien aikana, ja on kenties itse päättänyt toisella puolella, ennen syntymää, nopeuttaa kehitystä ottamalla vastaan rankkoja kokemuksia oikein urakalla. Ne elämän tapahtumat, jotka näin tulevat eteen ovatkin sitten ehkä suuria kehityksen mahdollisuuksia, kun vain niihin osaa sillä tavalla suhtautua. Tilanteille, joita eteemme tulee, emme mahda mitään, mutta suhtautumisemme niihin voimme valita. Voimme valita olemmeko avuttomia uhreja vai oman elämämme ohjaajia ja suunnittelijoita. Voi olla mielenkiintoista kehitellä itselleen selviytymis-strategioita, vaikka se tapahtumahetkellä vaikealta tuntuisikin. Itse olen jo poissa työelämästä, työttömyyseläkkeellä ja ensi kesänä pääsen lopulliselle vanhuuseläkkeelle. Viimeiset 10 vuotta olivat työelämässä yhtä helvettiä, ja lopulta tein itse oman ratkaisuni. Pelastin terveyteni, sekä fyysisen että henkisen, luulisin, sanomalla itseni irti tehtävistäni. Jos olisin ollut nuorempi siinä vaiheessa, olisi ollut etsittävä uusi alku elämälle, uusi ammatti, tai ruveta esimerkiksi yrittäjäksi. Haaveilin erävaellusten vetämisestä pohjoisen erämaihin, vaelluksesta ja kalastuksesta kiinnostuneille, mutta jaksoin kuitenkin olla tehtävissäni siihen asti, että oli mahdollisuus päästä työttömyysputkeen. Nyt olen saanut tehdä anteeksi antamistyötä jo kauan, ja mitä enemmän sitä teen, sitä selvemmin olen huomannut, miten ego huijaa meidät kaiken aikaa arvostelemaan ja tuomitsemaan toisia. Televisiouutisten aikaan sen varsin selvästi huomaan. Nyt olen jo oppinut olemaan kommentoimatta kitkerästi päättäjien toilailuja, ja yleensäkin maailman menoa. Koko ajan saan kuitenkin pitää tietoisuuteni hereillä, etten tee lisää anteeksi annettavaa. Entisten purkamisessakin on tarpeeksi työtä, kun muisti niitä muistoja heittelee edelleen silmieni eteen... :)

Lue lisää

Nyt on iltamyöhä (väittää egoni ja kehottaa menemään nukkumaan), siksi kirjoitan vain lyhyesti. Kiitos, kun kerroit. Anteeksiannettavaa on .. niin itselle kuin päättäjille (eri tasoisille). Siitä huolimatta haluaisin sanoa joillekin päättäjille ("menkää hemmettiin") sanoja, jotka kuvastavat ajatuksiani ja tunteitani. Välillä näyttää siltä, että on sellaiset päättäjät, että .. lapsikin osaisi paremmin. Ehkä heidän piti mennä sille paikalle, päättäjäksi, jotta opin läksyni: anteeksiantamisen. Ehkä he eivät vaan yksinkertaisesti tiedä mitä tekevät. ;) No, ei sen puoleen, en minäkään tiedä mitä teen. Tulevaisuus avoinna.. ja kauhistuttaa pelkkä ajatuskin, että synnyttäisin lapsia, jotta he voisivat opetella antamaan anteeksi. Huh! Jos voisin sen kiertää jotenkin, mutta .. enpä taida voida. Palaan vielä kirjoittelemaan. Kiitos sinulle ja anteeksi ;)

Perhonen kirjoitti:

Nyt on iltamyöhä (väittää egoni ja kehottaa menemään nukkumaan), siksi kirjoitan vain lyhyesti. Kiitos, kun kerroit. Anteeksiannettavaa on .. niin itselle kuin päättäjille (eri tasoisille). Siitä huolimatta haluaisin sanoa joillekin päättäjille ("menkää hemmettiin") sanoja, jotka kuvastavat ajatuksiani ja tunteitani. Välillä näyttää siltä, että on sellaiset päättäjät, että .. lapsikin osaisi paremmin. Ehkä heidän piti mennä sille paikalle, päättäjäksi, jotta opin läksyni: anteeksiantamisen. Ehkä he eivät vaan yksinkertaisesti tiedä mitä tekevät. ;) No, ei sen puoleen, en minäkään tiedä mitä teen. Tulevaisuus avoinna.. ja kauhistuttaa pelkkä ajatuskin, että synnyttäisin lapsia, jotta he voisivat opetella antamaan anteeksi. Huh! Jos voisin sen kiertää jotenkin, mutta .. enpä taida voida. Palaan vielä kirjoittelemaan. Kiitos sinulle ja anteeksi ;)

Lue lisää

Luin ketjun uudelleen ja huomasin, että suosittelin jo toiseen kertaan Gary. R. Renard´in kirjaa "Maailmankaikkeus katoaa", vaikka Perhonen jo ilmoitti sen lukeneensa. Annan itselleni anteeksi... :)

Kyllä minunkin edelleen tekee monesti mieli toivotella päättäjiä sinne "kuumimpaan paikkaan" uutisia kuunnellessa. Koetan kuitenkin muistaa IOK:n viisauden: "Oletko mieluummin oikeassa kuin onnellinen."
Kun tämän muistan (jos muistan) niin se heti helpottaa arvostelemisen tarvetta: Olen mieluummin onnellinen... :)

Ego ( = ajatustapa, joka perustuu pelkoon ja kuviteltuun Jumalasta erossaolotilaan) niin mielellään näkisi, että karauttelisin täysillä itsetärkeyteni selässä puolustaessani loukattua itsetuntoani, "kun kerran olen oikeassakin"...

Tämän kaiken yritän heittää pois, olla provosoitumatta ja välittämättä, antaa vain anteeksi ja olla onnellinen.

Perhonen kirjoitti:

Nyt on iltamyöhä (väittää egoni ja kehottaa menemään nukkumaan), siksi kirjoitan vain lyhyesti. Kiitos, kun kerroit. Anteeksiannettavaa on .. niin itselle kuin päättäjille (eri tasoisille). Siitä huolimatta haluaisin sanoa joillekin päättäjille ("menkää hemmettiin") sanoja, jotka kuvastavat ajatuksiani ja tunteitani. Välillä näyttää siltä, että on sellaiset päättäjät, että .. lapsikin osaisi paremmin. Ehkä heidän piti mennä sille paikalle, päättäjäksi, jotta opin läksyni: anteeksiantamisen. Ehkä he eivät vaan yksinkertaisesti tiedä mitä tekevät. ;) No, ei sen puoleen, en minäkään tiedä mitä teen. Tulevaisuus avoinna.. ja kauhistuttaa pelkkä ajatuskin, että synnyttäisin lapsia, jotta he voisivat opetella antamaan anteeksi. Huh! Jos voisin sen kiertää jotenkin, mutta .. enpä taida voida. Palaan vielä kirjoittelemaan. Kiitos sinulle ja anteeksi ;)

Lue lisää

Kuka sinua pakoittaa synnyttämään, ei ainakaan Pyhä Henki, ellet sitä itse toivo tai halua.
'Naiset' ovat mielestäni urheita kun ovat valmiita altistamaan itsensä sellaiselle kivulle tehdäkseen jollekkin kehon. Itse päätyisin adoptioon vaikka kokisinkin olevani naisen muodossa.