Kirjailijat kertovat kirjoittavansa romaaninsa aina pariin kolmeen kertaan. Mitä se tarkoittaa?
Taidan olla siinä pisteessä. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis, eikä toimi siten kuin pitäisi. Tarinassa on liikaa aukkoja, lukija ei pysy kyydissä. Kerronnan tahti hengästysttää.
Mutta miten uudelleenkirjoittaminen kannattaa tehdä? Aloittaa tyhjältä paperilta? Vai muokata ensimmäistä versiota? Jos aloitan tyhjästä, niin monet kauniit lauseet unohtuvat ja menevät hukkaan. Mutta muokatessa en osaa tehdä niin radikaaleja muutoksia kuin ehkä pitäisi. Kosmeettista hienosäätöä.
Miten te muut tämän vaiheen taklaatte?
Taidan olla siinä pisteessä. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis, eikä toimi siten kuin pitäisi. Tarinassa on liikaa aukkoja, lukija ei pysy kyydissä. Kerronnan tahti hengästysttää.
Mutta miten uudelleenkirjoittaminen kannattaa tehdä? Aloittaa tyhjältä paperilta? Vai muokata ensimmäistä versiota? Jos aloitan tyhjästä, niin monet kauniit lauseet unohtuvat ja menevät hukkaan. Mutta muokatessa en osaa tehdä niin radikaaleja muutoksia kuin ehkä pitäisi. Kosmeettista hienosäätöä.
Miten te muut tämän vaiheen taklaatte?
Vastaukset 6
Vanhimmat
... ehkä olisi hyvä lopettaa se hiirellä sekoilu ja napsauttaa tuosta alempana olevasta kohdasta
käsikirjoituksen muokkaus.
Onko liian vaikeeta ?
kirjoittajatreffit.net
Ei ne kauniit sanat minnekkään katoa. Huomaan kun kirjoitan juttua uusiksi että täsmälleen samassa muodossa lauseet tuppaavat toisellakin kirjoituskerralla aivoistani paperille valumaan, vaikka siis en lue ensimmäistä versiota rinnalla.
Ihmisaivot ovat ihmeelliset, kun ne ovat päättäneet kirjoittaa jonkin lauseen johonkin kohtaan, se tulee aina uudelleen samassa muodossa ulos aivoista. Ihan ilman että lainkaan pitäisi "muistella" mitä siinä kohtaa luki, kuinka vuorosanat menivät tms.
Rohkeasti vain ensimmäinen versio jäihin, ja toinen kehiin.
No eivät kyllä minun aivoistani valu, eli erilaisia ainakin siltä osin on ne ihmisaivotkin.
Vaikka aloittaisitkin tyhjältä paperilta, ei alkuperäistä versiota kannata tietenkään hukkaan heittää. Kirjoita uudelleen, ilman että tuijottelet liikaa ensimmäistä versiota. Välillä voit vertailla uutta tekstiä vanhaan - jos vanha tuntuu paremmalta, käytä sitä. Jos taas uusi toimii paremmin, niin vanhan voi jättää sivuun. Ei sitä ensimmäistä versiota kannata hylätä, vaikka uuden version aloittaisikin. Riippuu myös aika paljon kirjoittajasta, mikä muokkaustyyli parhaiten sopii, mutta ei koko käsikirjoitusta välttämättä tarvitse uudelleen kirjoittaa. Osan kohtauksista voi kenties vain muokata, osan kirjoittaa kokonaan uudelleen tyhjälle paperille. Mieti, mikä tuntuu parhaalta tavalta ja mikä ongelmallisimmalta ensimmäisessä versiossa, ja lähde siitä liikkeelle.
teatterikoulussa synopsiksen ja perusteellisen treatmentin tekemiseen, joka myöhemmin auttoi myös proosatekstien tekemisessä. Itse kirjoitan kaksi kierrosta, viimeinen on lähinnä hienohiomista ja syys-seuraus -ketjujen dramaturgista säätöä. ja tietysti kielen hienohiontaa. Kustannustoimittajalle kannattaa jättää mahdollisimman hiottu versio.
Minä teen näin:
Kun eka versio on valmis, pistän sen sivuun niin pitkäksi aikaa kuin maltan. Viikkojen/kuukausien jälkeen otan sen uudelleen esiin ja alan lukea kuin mitä tahansa kirjaa. Kaikki kohdat, joissa lukeminen tökkää, mielenkiinto herpaantuu tai joissa teksti ei vain "jotenkin kulje", käsittelen uudestaan. Viasta riippuen riittää joko muokkaus tai asian kokonaan uudestaan kirjoittaminen.
Minulla on kyllä kokemusta kokonaan uudestaan kirjoittamisestakin, mutta silloin kyseessä oli tarinan juonen muuttaminen täysin uudenlaiseksi.
Muista, että on olemassa myös kirjoittajia, jotka saavat suurimman osan tarinastaan kerralla valmiina paperille. Heillä muokkaustyö on jo tehty aivoissa, ennen kuin riviäkään on kirjoitettu paperille.