Olen ollut kuukauden työtön. Työtarjouksia olen saanut, mutta jollakin verukkeilla onnistunut niistä toistaiseksi luistamaan. Aina ei ole ollut näin -aikaisemmin halusin hinnalla millä hyvänsä töihin, edellinen tyttömyysjaksoni kesti viikon. En ole laiska. Nyt en jaksa, en kertakaikkiaan pysty. Ahdistaa niin kovasti, että jo pään työntäminen ovesta ulos tekee vaikeaa. Itsetuntoni on nollassa, kiitos edellisen työpaikkani. Mielestäni en kuulu kortistoon vaan sairaslomalle. Mielelläni kävisin myös puhumassa ammattiauttajalle ongelmistani, mutta mutta. Uutisista olen ymmärtänyt, että on mahdotonta saada näin lievään psyykkiseen epätasapainoisuuteen apua. Minut todennäköisesti passitettaisiin kotiin tervein paperein. Mistä voisin saada apua? Enkö mistään? Tuntuu, että olen umpikujassa.
Haluan hoitoa ja sairaan paperit
30 ja risat burn outissa
111123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama ongelma oli minulla 30 ja toipuminen käynnistynyt.Työllä ei kannata tappaa itseään,lääkärillä käynti kannattaa...
Oma lääkärini ei ota minua vakavasti, vaikka pyrskähtelen tuon tuosta itkuun.
Kokeile kuitenkin käydä jollakin yksityisellä psykiatrilla, jos paikkakunnaltasi tai kohtuumatkan päästä sellaisia löytyy. Kelalla on uudet terapiarahat jaossa taas vuoden alussa, joten voit saada terapiaa Kelan tukemana jos hyvin käy. Ja muutenkin Kela maksaa lääkärinpalkkiosta noin puolet takaisin sinulle. Olet ilmiselvästi aivan poikki ja tarvitset psykiatrista apua.
Koeta kestää!
Ei kai sitä apua muutakaan kautta voi saada. Tuntuu vain siltä, että epäonnistun tässäkin -en osaa vakuuttaa olevani riittävän sairas, kun minulla ei ole mitään tarpeeksi konkreettista syytä kipuiluuni. Pelkään, että minuun suhtaudutaan sosiaalipummina, joka yrittää vain päästä töistä eroon. Itse tiedän, etten jaksa. Rahaakaan ei oikein olisi yksityiseen.
Sama tilanne on itsellänikin melkeibpä ollut. Suosittelen avun hakemista ja heti. Mene paikkakuntasi terveyskeskukseen juttelemaan lääkärin kanssa, jolta saat lähetteet joko yksityiselle tai psykiatrille; kumpi vain luultavasti käy. Sitten kerrot miltä sinusta tuntuu, ihan rehellisesti, ja sanot ettet vain pysty mihinkään juuri nyt, henkinen kriisi voi todella viedä hengen, usko pois. Apua hakemaan ja pikaisesti.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää :)
oli avioeron jälkeen vakava depressio, sain parhaan avun mielenterveystoimistosta. Pääsin jo samana päivänä päivystävälle sairaanhoitajalle. Lähtiessäni sain muutaman tabletin lääkkeitä, että sain nukuttua yöni. Kerran kävin psykiatrilla.
Kolme kuukautta sitä helvettiä kesti, lääkehoito vuosia. Mutta se on nyt ohi.
Toivon, että haet tehokasta apua heti.Itse paloin esimiehen avustuksella loppuun hoitajan työssäni 4 vuotta sitten.Aluksi olin lyhyellä sairaslomalla.Sain jatkuvia tarjouksia työhön mutten uskaltanut lähteä.En kuitenkaan hakeutunut tarpeeksi tehokkaaseen hoitoon joten oireilu pitkittyi ja pahentui.Nyt olen ollut poissa työstäni josta todella joskus pidin 4 vuotta.Tällä hetkellä minulla on säännöllinen hoitosuhde psykiatriin.Luultavasti minusta ei ole hoitajan työhön koskaan kiitos tapahtumien.
Olen katkeroitunut ja muuttunut ihmisena paljon enkä toivo samaa kenellekkään.Pahimmillaan ajattelin jopa listiä esimieheni.
Joten älä emmi vaan ota niskasta itseäsi kiinni.
Kaikkea hyvää sinulle, toivoo entinen hoitaja-nykyinen katkera ihminen.
Kiitos vastauksestasi. tiedän, että apua pitäisi hakea, mutten tiedä mistä. Oma lääkärini ei suhtaudu minuun asiallisesti (masentuneena vaikeaa pitää puoliaan) eikä yksityiseen ole varaa. Pitäisikö tästä marssia suoraan hullujen huoneeseen (en koe itseäni hulluksikaan)...
Ihminen joka on masentunut tai ahdistunut ei todellakaan ole hullu.Omalla paikkakunnallani on mahdollisuus mennä toisen lääkärin juttusille tk:ssa jos omalääkärin kanssa ei homma toimi.
On mahdollista myös ottaa terveyskeskuksen mielenterveyspuolen hoitajaan yhteyttä joka sitten tarvittaessa ohjaa lääkärille.Itse käyn nimenomaan terveyskeskuksen psykiatrilla.Käynnit sisältyy vuosittaiseen tk-maksuun.Ei itselläni olisi varaa yksityiseen sektoriin.
Toivon todella, että löytäisit avun itsellesi.
Kaikkea hyvää ja parempaa joulun odotusta sinulle.
Pitänee huomenna ottaa itseä niskasta ja selvittää asiaa. On niin vaikea tehdä mitään, kun pelkään takapakkeja, oli ne sitten millaisia vaan. Mutta eipä tämä olo ole itsekseen parantunutkaan. Pelkään, että minulle lykätään resepti kouraan, ikään kuin asia olisi sillä hoidettu.
Tuntuu myös hassulta, että läheiset eivät tajua tilastani mitään, vaikka suoraan olen yrittänyt sanoa, etten jaksa ja tilani vaatisi lääkäriä. Puolituntemattomat näyttävät huomaavan tilani selkeämmin. Tänään koiranulkoilutustuttu kysyi joulusta ja töräytin, että yksin meinaan olla enkä mitään ole suunnitellut.
Tämä on ikävää kuultavaa. Itse olen myös kastissa KATKERAT.
Se johtui avioerosta, samassa tilanteessa meni koko minun elämäntyö. Syitä voi olla monia, mutta sitä ei pitäisi päästää noin pitkälle, että kaikki kyky menee.
Todellakin hoitoon (nyt jos joku vielä minulle selittäisi, että mene hoitoon, tiedän sen kyllä, mutta en uskalla.)
Pitkään jatkuneesta masennuksesta, pahasta olosta, koston himosta ja muusta on seurannut myöskin se, että nykyinen perhe-elämäni ei myöskään nyt enää ole ihan kohdallaan. Pyrin tällä teroittamaan sitä, että ei kaikkien pidä tehdä samoja virheitä kuin minä olen tehnyt, en toivo sitä kellekään. Pitkälle vietynä nämä asiat saattavat tulla korjaamattomiksi, kuten tuossa jo joku sanoikin.
Olen pitkäaikaistyötön, alkoholisoitunut, perhe-elämä ei toimi, rahat on vähissä, ahdistaa, jne.
Tätä en toivo kellekään. Tiedän, että kun ajoissa ottaa yhteyttä ammattiauttajiin, siitä voi selvitä, mutta jos odottelee liian kauan, se on vaikeaa.
Se onkin sitten eri asia, kuka pystyy missäkin vaiheessa myöntämään itselleen, että on avun tarpeessa (monasti liian myöhään)