Turkooseissa aalloissa ,
ylitseni lyövissä.
Elämäni hetkessä,
tyhjäksi syövissä.
Siivekäs enkeli,
tuonelan kosketus.
Kohtalon johdatus.
Taivaan porteilla jonossa,
en voinut jatkaa ilman sinua.
Vakuutit löytäväsi joukosta,
kiipesin yksin ylös portaita.
Kohdaten matkalla lapsia,
mustiin verhottuja,
aaveita.
Taivas aukeni ylläni,
tyynenä ja kauniina.
En halunnut sitä kohdata
yksinäisenä, orpona.
Palasin alas askelmia,
valkoisissa vaatteissa,
ilman voitelua.
Viereisellä torilla,
vippivieraiden jonossa.
Seisoi paljon tuttuja,
toivoen seuraa minusta.
Ylös valkeuteen kavuta.
Katsellen samalla taidetta
niin ylimaallista ja outoa.
Oli pakko paeta pyhyyttä,
viemään pois se ainoa
siltä, jota rakastan.
Tunneleiden varjossa,
hämärissä luolissa.
Tartuin käteen enkelin,
hänen kanssaan pakenin.
Jätin yksin armaani,
joka sitoi karmaani.
Atlantiksen varjoissa,
on tapahtunut kauheita.
Luoja yksin tietää voi,
kuka anteeks annon soi?
Eläville, kuolleille,
täällä koskaan olleille?
ylitseni lyövissä.
Elämäni hetkessä,
tyhjäksi syövissä.
Siivekäs enkeli,
tuonelan kosketus.
Kohtalon johdatus.
Taivaan porteilla jonossa,
en voinut jatkaa ilman sinua.
Vakuutit löytäväsi joukosta,
kiipesin yksin ylös portaita.
Kohdaten matkalla lapsia,
mustiin verhottuja,
aaveita.
Taivas aukeni ylläni,
tyynenä ja kauniina.
En halunnut sitä kohdata
yksinäisenä, orpona.
Palasin alas askelmia,
valkoisissa vaatteissa,
ilman voitelua.
Viereisellä torilla,
vippivieraiden jonossa.
Seisoi paljon tuttuja,
toivoen seuraa minusta.
Ylös valkeuteen kavuta.
Katsellen samalla taidetta
niin ylimaallista ja outoa.
Oli pakko paeta pyhyyttä,
viemään pois se ainoa
siltä, jota rakastan.
Tunneleiden varjossa,
hämärissä luolissa.
Tartuin käteen enkelin,
hänen kanssaan pakenin.
Jätin yksin armaani,
joka sitoi karmaani.
Atlantiksen varjoissa,
on tapahtunut kauheita.
Luoja yksin tietää voi,
kuka anteeks annon soi?
Eläville, kuolleille,
täällä koskaan olleille?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kannattaa tallentaa ettei unohdu.
Runo oli kokeilu unimaailman kuvien siirtämisestä sanalliseen muotoon; se on yllättävän vaikeaa saada kantamaan...
Vr
on runosi. Erilainen, moninkin tavoin erilainen
runo, mutta pidin kyllä kuten aiemmistasikin.
Olisi pitänyt kyllä ajatella oikein syvällisesti
tätä, mutta kun aika on kortilla, kohta pitää jo
sännätä menoille.
taidan etsiä uutta tyyliä kirjoittaa; olen siis vielä aika hukassa ;-)
Vr
Valtameressä
Turkooseina aaltoina
Elämä selailee
Kohtalon tuulella
tempaava
Sielun elävä enkeli
Auttaa hyppäämään
Pyörivästä virrasta
Antaen omia siipiä
Lentämään
Tyhjyys katoaa
Siipien levittäessä
Värikäs lento alkaa
Näkymättömään
Tulevaisuuteen
Sielun elävä enkeli,
vierelläni lenteli.
Kannatteli siivillään,
elämän uuden liitävään.
Kiitos vastausrunostasi "Turkoosit aallot"
Vr