Mun kaikki läheiset sekoaa vuorotellen.
Ensi isä maniaa, veljellä luonnevika, sukulainen skitsofreniaan, sit kaverin äiti skitsofreniaan, sit poikaystävä skitsofreniaan ja sitten serkku ja serkun äiti skitsofreniaan. Sen jälkeen tapasin nuoren miehen jota tapailin ja joka oli juuri eronnut skitsofreniaa sairastavasta vaimostaan.
Tietääkö ihmiset kuinka vaikeeta oikeasti on jaksaa sairastavia ihmisiä ja se ettei heille järjestetä kunnolla psykologikäyntejä eikä heillä ole kunnon lääkkeitä ja pitäis vaan kuunnella ku toiset puhuu sekavia jne..
Tuntuu ettei kohta itsekään jaksa.. Läheiset ihmiset kuitenkin on niin rakkaita ettei niistä haluiaisi luopua.
Ensi isä maniaa, veljellä luonnevika, sukulainen skitsofreniaan, sit kaverin äiti skitsofreniaan, sit poikaystävä skitsofreniaan ja sitten serkku ja serkun äiti skitsofreniaan. Sen jälkeen tapasin nuoren miehen jota tapailin ja joka oli juuri eronnut skitsofreniaa sairastavasta vaimostaan.
Tietääkö ihmiset kuinka vaikeeta oikeasti on jaksaa sairastavia ihmisiä ja se ettei heille järjestetä kunnolla psykologikäyntejä eikä heillä ole kunnon lääkkeitä ja pitäis vaan kuunnella ku toiset puhuu sekavia jne..
Tuntuu ettei kohta itsekään jaksa.. Läheiset ihmiset kuitenkin on niin rakkaita ettei niistä haluiaisi luopua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen 100 %:nen maallikko, hajusteille allerginen ja kärsin astma-tyyppisistä oireista. Olen pyrkinyt antamaan tietoa ja kertomaan omista kokemuksistani, muille samasta sairaudesta kärsiville.
Aikansa jaksaa, mutta pian huomaa, että on vedettävä rajat, mitä tekee, miten jaksaa, miten auttaa. Itse annan tietoa, tutkimustietoa, kerään sitä.
En ole käytettävissä "psykologina", en halua kuulla kaikkia ongelmia ja murheita, niitä riittää jokaisella. Kenenkään tehtävänä ei ole olla "roskakori", mihin muut saavat "heittää" omat ongelmansa.
Yritä elää omaa elämääsi, kuuntelet joskus, kun jaksat, muttet ole kenenkään omaishoitaja.
Ota etäisyyttä, ettet sairastu itse.
Tsemppiä ja onnea elämääsi!