Menin valittamaan lääkäriin sydämentykytystä ja käsien puutumista, joka kesti yli viikonlopun.
Hoitaja otti EKGn ja se oli hänen mielestään normaali. Kieltäydyin ottamasta paitaani pois EKGn mittauksen ajaksi, koska en halua esiintyä vaatteitta tuntemattomien ihmisten edessä.
Verenpaine oli kyllä korkealla.
Lääkäri, joka oli hiukan olemukseltaan kummallinen (miehenikin sanoi jälkeenpäin, että vaikutti vähän omituiselta) kysyi ensin, että olenko tyytyväinen elämääni. Vastasin, että olen. Sitten se kysyi, tunnenko itseni masentuneeksi. Vastasin, että en, kun en tunne. Koen itseni iloiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi ja sanoinkin, että ainoa asia, josta elämässäni voisi valittaa, on se, etten pidä koulustani.
Sitten lääkäri sanoi, että koko oireistoni oli hänen mielestään paniikkihäiriötä. Kysyin, että mistä lähtien paniikkihäiriötä on kolme päivää putkeen? Olen joskus teini-ikäisenä saanut paniikkikohtauksen ja muistan sen vieläkin. Se kohtaus kesti vartin ja oli vain hysteeristä itkua ja oli ihan erilainen kuin tämä sydämentykytys (= korkea verenpaine) ja käsien puutuminen.
Sitten lääkäri heitti, että jos olen varma, ettei kyse ole paniikkihäiriöstä, hän epäilee minun olevan masentunut ja väläytti hän jopa kaksisuuntaista mielialahäiriötäkin.
Poistuin terveyskeskuksesta järkyttyneenä ja siitä lähtien olen miettinyt olenko nyt sitten vaan niin sekaisin päästäni, että luulen olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni?
Pitäisi mennä terveyskeskukseen valittamaan jatkuvaa niska- ja selkäsärkyä, mutta en uskalla, kun en tiedä minkä diagnoosin saan seuraavaksi.
Ja pahinta tässä on tietty se, että tunnen itseni täysin selväjärkiseksi. Mutta eivätkös pahiten hullut kuvittele aina olevansa täysjärkisiä?
Hoitaja otti EKGn ja se oli hänen mielestään normaali. Kieltäydyin ottamasta paitaani pois EKGn mittauksen ajaksi, koska en halua esiintyä vaatteitta tuntemattomien ihmisten edessä.
Verenpaine oli kyllä korkealla.
Lääkäri, joka oli hiukan olemukseltaan kummallinen (miehenikin sanoi jälkeenpäin, että vaikutti vähän omituiselta) kysyi ensin, että olenko tyytyväinen elämääni. Vastasin, että olen. Sitten se kysyi, tunnenko itseni masentuneeksi. Vastasin, että en, kun en tunne. Koen itseni iloiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi ja sanoinkin, että ainoa asia, josta elämässäni voisi valittaa, on se, etten pidä koulustani.
Sitten lääkäri sanoi, että koko oireistoni oli hänen mielestään paniikkihäiriötä. Kysyin, että mistä lähtien paniikkihäiriötä on kolme päivää putkeen? Olen joskus teini-ikäisenä saanut paniikkikohtauksen ja muistan sen vieläkin. Se kohtaus kesti vartin ja oli vain hysteeristä itkua ja oli ihan erilainen kuin tämä sydämentykytys (= korkea verenpaine) ja käsien puutuminen.
Sitten lääkäri heitti, että jos olen varma, ettei kyse ole paniikkihäiriöstä, hän epäilee minun olevan masentunut ja väläytti hän jopa kaksisuuntaista mielialahäiriötäkin.
Poistuin terveyskeskuksesta järkyttyneenä ja siitä lähtien olen miettinyt olenko nyt sitten vaan niin sekaisin päästäni, että luulen olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni?
Pitäisi mennä terveyskeskukseen valittamaan jatkuvaa niska- ja selkäsärkyä, mutta en uskalla, kun en tiedä minkä diagnoosin saan seuraavaksi.
Ja pahinta tässä on tietty se, että tunnen itseni täysin selväjärkiseksi. Mutta eivätkös pahiten hullut kuvittele aina olevansa täysjärkisiä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos tk-puoskari ei löydä oikeaa syytä sairauteesi, niin valitettavan yleinen toimintatapa on sellainen, että väitetään oireita psykosomaattisiksi.
Ikävä kyllä perheessäni on tapaus, että tapahtunut sydäninfarkti saatiin selville vasta ruumiinavauksessa sen toisen - kohtalokkaan - infarktin yhteydessä. En väitä, että sulla olisi sydäninfarkti ;) mutta tuo vain esimerkkinä siitä, että kaikkea ei löydetä tutkimuksissa. Jos tunnet ihtesi terveeksi, niin ei kyllä kannata lähteä mihinkään mielenterveyshorinoihin mukaan.
Käy toisella lääkärillä tai jos uskallat, niin mene kevyelle lenkille - saattaa olo helpottua raittiissa ilmassa. Mulla on ollut tuota samaa, kun ei veri kierrä kunnolla yläkropassa ja on vähän stressiä.