Olipa kerran klovni. Semmoinen kun klovnit nyt ovat. Tämä klovni oli hyvä työssään, voi hyvällä syyllä sanoa, että hän oli hauska. Hän oli sirkuksessa töissä, koska klovnien suurin työllistäjä kuitenkin on sirkus.
Tämä nimenomainen klovni sai aina esiinnyttyään ihmiset nauramaan - ihan kippurassa jopa. Kaikki pitivät hänestä yleensäottaen, erityisesti lapset olivat hulluna hassunnäköiseen ja isonenäiseen hauskuuttajaan. Asiat olivat siis työn puolesta reilassa, hohotus kuului aina ympäri sirkstelttaa kun klovni ajeli yksipyöräisellä nuoran varassa tai joutui tykinsuusta ammutuksi verkkoon. Klovnilla tuntui olevan kaikenlisäksi ehtymätön vitsivarasto, josta riitti hupia sekä pienille, että vähän isommillekkin kuuntelijoille. Jotkut olivat myös panneet merkille klovnin tuikkivat silmät ja naururypyt, jotka erottivat tämän pellen muista lajinsa edustajista. Nämä piirteet saivat myös eräät pienemmät yleisön edustajat tuijottamaan hypnoottisena.
Olipa sitten taas eräs kiireinen sirkusilta takana. Klovni oli jo siltä iltaa vetäytynyt takahuoneeseen yksin. Hän istuskeli peilin edessä ja katseli vain itseään. Kaikki pelleasusteet ja meikit olivat vielä päällä. Ajatukset kulkeutuivat pitkään klovninuraan, jo noin 7 vuotta hän oli pelleillyt työkseen. Mutta viime aikoina hän oli kovastikin miettinyt sitä, että mitä hän oli ilman hauskoja vaatteita ja meikkejä yms.? Mitä hän oli, kun hän meni päivän jälkeen normivaatteissa ja ilman yhtäkään vitsiä mielessä tai hymyä naamalla? Työtähän tämä kuitenkin klovnille oli tämä hauskuuttaminen. Oliko tosiaan niin , että hän oli niin omaksunut klovnin identiteetin ja mukautunut ihmisten tarpeisiin tulla huvitetuksi - että oli hävittänyt itsensä??
Tällä nimenomaisella hetkellä ainakin klovni oli varsin surullinen ihminen. Siltä hänestä ainakin tuntui, kun hän koetti kädellään keltaista, kikkaraa peruukkiaan ja hypisteli isoja, punaisia pompulanappejaan puvussaan. Yhtäkkiä suru kuitenkin vaihtui kiukuksi. Hän vihastui kaikkiin hauskoihin asioihin yllään ja repäisi peruukin päästään ja nakkasi puvn päältään pukuhuoneen nurkkaan. Ei tämä voi olla näin! En minä oikeasti ole tämä ihminen, en minä ole hauska!
Taisi siinä kyynelkin kirvota pellen silmään, ainakin hän tunsi jotain lämmintä vierivän poskelleen, kun seisoi keskellä hyrskyn myrskyn olevaa pukuhuonetta. Hänen riehumisensa pysäytti eräs muisto. Se oli se eräs ilta, kun hän seisoi estradilla temppuilemassa ja vitsailemassa, samalla kun yleisö ulvoi naurusta ja lapset taputtivat käsiään innoissaan erivärisistä lentelevistä palloista. Klovni tarkasteltuaan yleisöään samalla huomasi siellä jotain erikoista. Laitakatsomossa istui eräs nuori neitonen, joka erottui yleisöstä eräällä silmiinpistävällä tavalla. Hän ei nimittäin nauranut muiden mukana. Sen sijaan tämä nainen katseli kyllä pää hieman kallellaan esiintymistä. Katseli todella kiinteästi, tuntui kuin hänen silmänsäkään eivät olisi räpsähtäneet. Jotenkin hullu tunne klovnille tästä tytöstä tuli. Hullu sillälailla, että tuntui, kuin tyttö olisi suoraan nähnyt klovnin hauskojen vaatteiden ja eleiden ja temppujen läpi ja katsellut miestä sen takana. Sitä ihan tavallista miestä, joka ei ollut hauska, vaan joka oli itseasiassa aika sisäänpäinkääntynyt ja ujo.
To be continued...Ehkä - joskus :-)
Tämä nimenomainen klovni sai aina esiinnyttyään ihmiset nauramaan - ihan kippurassa jopa. Kaikki pitivät hänestä yleensäottaen, erityisesti lapset olivat hulluna hassunnäköiseen ja isonenäiseen hauskuuttajaan. Asiat olivat siis työn puolesta reilassa, hohotus kuului aina ympäri sirkstelttaa kun klovni ajeli yksipyöräisellä nuoran varassa tai joutui tykinsuusta ammutuksi verkkoon. Klovnilla tuntui olevan kaikenlisäksi ehtymätön vitsivarasto, josta riitti hupia sekä pienille, että vähän isommillekkin kuuntelijoille. Jotkut olivat myös panneet merkille klovnin tuikkivat silmät ja naururypyt, jotka erottivat tämän pellen muista lajinsa edustajista. Nämä piirteet saivat myös eräät pienemmät yleisön edustajat tuijottamaan hypnoottisena.
Olipa sitten taas eräs kiireinen sirkusilta takana. Klovni oli jo siltä iltaa vetäytynyt takahuoneeseen yksin. Hän istuskeli peilin edessä ja katseli vain itseään. Kaikki pelleasusteet ja meikit olivat vielä päällä. Ajatukset kulkeutuivat pitkään klovninuraan, jo noin 7 vuotta hän oli pelleillyt työkseen. Mutta viime aikoina hän oli kovastikin miettinyt sitä, että mitä hän oli ilman hauskoja vaatteita ja meikkejä yms.? Mitä hän oli, kun hän meni päivän jälkeen normivaatteissa ja ilman yhtäkään vitsiä mielessä tai hymyä naamalla? Työtähän tämä kuitenkin klovnille oli tämä hauskuuttaminen. Oliko tosiaan niin , että hän oli niin omaksunut klovnin identiteetin ja mukautunut ihmisten tarpeisiin tulla huvitetuksi - että oli hävittänyt itsensä??
Tällä nimenomaisella hetkellä ainakin klovni oli varsin surullinen ihminen. Siltä hänestä ainakin tuntui, kun hän koetti kädellään keltaista, kikkaraa peruukkiaan ja hypisteli isoja, punaisia pompulanappejaan puvussaan. Yhtäkkiä suru kuitenkin vaihtui kiukuksi. Hän vihastui kaikkiin hauskoihin asioihin yllään ja repäisi peruukin päästään ja nakkasi puvn päältään pukuhuoneen nurkkaan. Ei tämä voi olla näin! En minä oikeasti ole tämä ihminen, en minä ole hauska!
Taisi siinä kyynelkin kirvota pellen silmään, ainakin hän tunsi jotain lämmintä vierivän poskelleen, kun seisoi keskellä hyrskyn myrskyn olevaa pukuhuonetta. Hänen riehumisensa pysäytti eräs muisto. Se oli se eräs ilta, kun hän seisoi estradilla temppuilemassa ja vitsailemassa, samalla kun yleisö ulvoi naurusta ja lapset taputtivat käsiään innoissaan erivärisistä lentelevistä palloista. Klovni tarkasteltuaan yleisöään samalla huomasi siellä jotain erikoista. Laitakatsomossa istui eräs nuori neitonen, joka erottui yleisöstä eräällä silmiinpistävällä tavalla. Hän ei nimittäin nauranut muiden mukana. Sen sijaan tämä nainen katseli kyllä pää hieman kallellaan esiintymistä. Katseli todella kiinteästi, tuntui kuin hänen silmänsäkään eivät olisi räpsähtäneet. Jotenkin hullu tunne klovnille tästä tytöstä tuli. Hullu sillälailla, että tuntui, kuin tyttö olisi suoraan nähnyt klovnin hauskojen vaatteiden ja eleiden ja temppujen läpi ja katsellut miestä sen takana. Sitä ihan tavallista miestä, joka ei ollut hauska, vaan joka oli itseasiassa aika sisäänpäinkääntynyt ja ujo.
To be continued...Ehkä - joskus :-)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.