Ostimme talon maalta isolla tontilla reilu kymmenen vuotta sitten ja lähellä oli muitakin taloja. Vaikutti oikein idylliseltä, kunnes selvisi muutamia seikkoja...
Naapurimme oli jonkin sortin sairas, kleptomaani ainakin, kun tavaroitamme alkoi häviämään ihmeellisesti ja niitä tuntui häviävän muiltakin naapureilta, jotkut olivat jo siihen tottuneet.
Merkillisin asia selvisi meille kuitenkin, kun tämä naapuri oli rakentanut kellarinsa meidän puolelle pieneen metsikköön ilman mitään lupaa, noin 70 metriä meidän puolelle. Entinen omistaja ei juuri käynnyt kiinteistöllään ja ei sen vuoksi ollut lainkaan tietoinen tästä kellarista. Naapurillamme ei ollut mitään järkevää selitystä kellarille maillamme, hän oikein suuttui meidän tiedusteluistamme tästä kellarista ja siitä alkoi oikein helvetti. Hän kiikutti jätteitä sinne kellariin ja alkoi ammuskelemaan pihallaan pistoolilla. Yhdestä kukkaruukustammekin löytyi luodin reikä. Uhkaus soittaa poliisit paikalle sai hänet hieman rauhoittumaan, mutta sitten hän alkoi terrorisoimaan kovaäänisellä musiikilla, jota hän alkoi soittamaan ja jätti joskus radion päälle huutamaan pihalle ollessaan poissa kotoaan.
Lopuksi tilanne meni niin pahaksi, että me naapurit olimme hänelle vittumaisa naapureita, jotka rajoittivat hänen elämäänsä, hänen omien sanojensa mukaan.
Olimme jo hermoromahduksen partaalla ja ajattelimme muuttoa pois, kun yllättäen kuulimme naapurin myynneet talonsa ja muuttavan rivitaloon. Saimme uudet naapurit ja he ovat nyt olleet naapureina kohta viisi vuotta, tuntuu kuin elämä olisi saannut uuden merkityksen. Voi herätä aamulla huolettomana, kun ei tarvitse etsiä omia tavaroitaan, kaikki ovat paikoillaan yön jäljiltä, eikä tarvitse pelätä saavansa luotia naapurista. Muutkin naapurit ovat huomanneet saman.
Naapurimme oli jonkin sortin sairas, kleptomaani ainakin, kun tavaroitamme alkoi häviämään ihmeellisesti ja niitä tuntui häviävän muiltakin naapureilta, jotkut olivat jo siihen tottuneet.
Merkillisin asia selvisi meille kuitenkin, kun tämä naapuri oli rakentanut kellarinsa meidän puolelle pieneen metsikköön ilman mitään lupaa, noin 70 metriä meidän puolelle. Entinen omistaja ei juuri käynnyt kiinteistöllään ja ei sen vuoksi ollut lainkaan tietoinen tästä kellarista. Naapurillamme ei ollut mitään järkevää selitystä kellarille maillamme, hän oikein suuttui meidän tiedusteluistamme tästä kellarista ja siitä alkoi oikein helvetti. Hän kiikutti jätteitä sinne kellariin ja alkoi ammuskelemaan pihallaan pistoolilla. Yhdestä kukkaruukustammekin löytyi luodin reikä. Uhkaus soittaa poliisit paikalle sai hänet hieman rauhoittumaan, mutta sitten hän alkoi terrorisoimaan kovaäänisellä musiikilla, jota hän alkoi soittamaan ja jätti joskus radion päälle huutamaan pihalle ollessaan poissa kotoaan.
Lopuksi tilanne meni niin pahaksi, että me naapurit olimme hänelle vittumaisa naapureita, jotka rajoittivat hänen elämäänsä, hänen omien sanojensa mukaan.
Olimme jo hermoromahduksen partaalla ja ajattelimme muuttoa pois, kun yllättäen kuulimme naapurin myynneet talonsa ja muuttavan rivitaloon. Saimme uudet naapurit ja he ovat nyt olleet naapureina kohta viisi vuotta, tuntuu kuin elämä olisi saannut uuden merkityksen. Voi herätä aamulla huolettomana, kun ei tarvitse etsiä omia tavaroitaan, kaikki ovat paikoillaan yön jäljiltä, eikä tarvitse pelätä saavansa luotia naapurista. Muutkin naapurit ovat huomanneet saman.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika hyvä tuuri sattu ;P ei varmaan joka naapuri oo yhtä kujalla :)
Katselin Silminnäkijä-ohjelmaa tässä talvella ja melkoiset naapurit oli Haaparannassa Ruotsissa, että on niitä hurjiakin juttuja, jos vaan sattuu kohdalle.
meillä kanssa hulluja naapureita ja muutama vuosi sitten kun olin ollu poissa kotoa ja olin unohtanu ikkunan auki, niin multa oli hävinny yks juttu ja vähän rahaakin oli viety. En pidä mitenkään mahdottomana etteikö naapurin hullu olisi hiipinyt huoneessani sinä yönä jona olin poissa kotoa ja ikkuna unohtunut auki. Yläkerran ikkuna, joten vaati häneltä jonkinlaiset tikarappuset, tai sitten hän oli aivopessyt joitain kakaroita asialle.
" me naapurit olimme hänelle vittumaisa naapureita, jotka rajoittivat hänen elämäänsä, hänen omien sanojensa mukaan. "
Sama se on ollut meilläkin päin.
Naapurissa eletään täysillä. Paiskomista, räiskimistä, huutoa ja juhlintaa pahimmillaan kellon ympäri. Viina ja ilmeisesti vähän muukin kuuluu oleellisesti kuvioon.
Jos stereoiden huudatuksesta kyseli, naapurilla on aina oikeus soittaa niin kovaa kuin haluaa.