Asiall.keskust.srk-illasta

Mikset pitänyt puheenvuoroa? Itsekin toivoin, että joku pitäisi, mutta näköjään turha toivoa. Ei keskustelua käydä, jos emme sitä itse käy!

itsehän emme kirjoitti:

Mikset pitänyt puheenvuoroa? Itsekin toivoin, että joku pitäisi, mutta näköjään turha toivoa. Ei keskustelua käydä, jos emme sitä itse käy!

kun luet tätä keskustelua...

itsehän emme kirjoitti:

Mikset pitänyt puheenvuoroa? Itsekin toivoin, että joku pitäisi, mutta näköjään turha toivoa. Ei keskustelua käydä, jos emme sitä itse käy!

ilmapiirin käyttääkseen puheenvuoroon, mutta valitettavasti sitä ei muodostunut. Väärinhän se on, että nimenomaan ne, joilla on hyviä ajatuksia, kannattavat avoimuutta ja on paljon sanottavaa, vaiennetaan jo kättelyssä. Mutta oletko sinä rohkea? Voisitko käydä kannustamassa suurta yleisöä avoimuuteen? Vai onko se sinulta pois, jos muutkin käyttävät puheenvuoroja?

kannustavan kirjoitti:

ilmapiirin käyttääkseen puheenvuoroon, mutta valitettavasti sitä ei muodostunut. Väärinhän se on, että nimenomaan ne, joilla on hyviä ajatuksia, kannattavat avoimuutta ja on paljon sanottavaa, vaiennetaan jo kättelyssä. Mutta oletko sinä rohkea? Voisitko käydä kannustamassa suurta yleisöä avoimuuteen? Vai onko se sinulta pois, jos muutkin käyttävät puheenvuoroja?

Metaskeemalle: hänet raastettiin pois mikrofonin äärestä.

Ei tule avointa keskustelua SRK-lestadiolaisuudessa. Jos joku kysyy jotakin, vilpittömästikin, niin hänessä on väärä henki.

srk-illasta Hgin ry:llä.

toivottiin puheenvuoroja ja avointa keskustelua, tulkittiin se seurakunnan jakaantumiseksi... Kyllä siinä menee hiljaiseksi, jos ei halua mennä käyttämään puheenvuoroa vain puhumisen ilosta ja ympäripyöreitä lausumaan... Vanhat traumat nimittäin aukeavat helposti.

Alutuksen aiheena oli - Jumala pitää minusta huolta.

kun illassa kirjoitti:

toivottiin puheenvuoroja ja avointa keskustelua, tulkittiin se seurakunnan jakaantumiseksi... Kyllä siinä menee hiljaiseksi, jos ei halua mennä käyttämään puheenvuoroa vain puhumisen ilosta ja ympäripyöreitä lausumaan... Vanhat traumat nimittäin aukeavat helposti.

Ymmärrän mukana olijoiden turhautumisen, jos samanaikaisesti toivotaan avointa keskustelua ja samalla leimataan heti erilaiset mielipiteet seurakunnan jakaantumiseksi.

Alustuksen aihe Jumala pitää minusta huolen olisi antanut laaja-alaiseen keskusteluun.

Voi voi tätä systeemiä, pitäisikö vain hoitokousten uhallakin alkaa puhumaan. Vaikenemisen kulttuuri johtaa ennenpitkää vakavaan turhautumiseen tai vaihtoehtoisesti tapakristilliseen hyvää päivää- kirvesvartta menoon, missä hengen ravinto on olematon.

Tai on jo johtanut.

Delilah1 kirjoitti:

Ymmärrän mukana olijoiden turhautumisen, jos samanaikaisesti toivotaan avointa keskustelua ja samalla leimataan heti erilaiset mielipiteet seurakunnan jakaantumiseksi.

Alustuksen aihe Jumala pitää minusta huolen olisi antanut laaja-alaiseen keskusteluun.

Voi voi tätä systeemiä, pitäisikö vain hoitokousten uhallakin alkaa puhumaan. Vaikenemisen kulttuuri johtaa ennenpitkää vakavaan turhautumiseen tai vaihtoehtoisesti tapakristilliseen hyvää päivää- kirvesvartta menoon, missä hengen ravinto on olematon.

Tai on jo johtanut.

Toivon sinulle Delilah1 rohkeutta ottaa puheeksi mieltä painavat asiat! Olen lukenut joitakin aiempia kirjoituksiasi ja käsittänyt, että painiskelet ja puntaroit Ry:llä olemistasi tai sieltä lähtemistä(?)

Itse en olisi halunnut lähteä Ry:ltä pois, mutta valitettavasti vaihtoehtoja ei ollut sinne pesiytyneen uuden opetuksen ja kamalien hoitokokousten vuoksi. Noita tapahtumia ainakin virallinen SRK pitää pääosin siunauksellisina.

Ymmärtääkseni olet säilyttänyt lapsuususkosi. Kukaan ei voi viedä sitä sinulta. Lienee kaltaisiasi on siellä paljon.

Löytyisikö vaikka nuoremman polven papeista keskustelukumppaneita, heillähän on vaitiolovelvollisuus.

Vastaisitko jotain?
Terveisin Sirkka

*sirkka kirjoitti:

Toivon sinulle Delilah1 rohkeutta ottaa puheeksi mieltä painavat asiat! Olen lukenut joitakin aiempia kirjoituksiasi ja käsittänyt, että painiskelet ja puntaroit Ry:llä olemistasi tai sieltä lähtemistä(?)

Itse en olisi halunnut lähteä Ry:ltä pois, mutta valitettavasti vaihtoehtoja ei ollut sinne pesiytyneen uuden opetuksen ja kamalien hoitokokousten vuoksi. Noita tapahtumia ainakin virallinen SRK pitää pääosin siunauksellisina.

Ymmärtääkseni olet säilyttänyt lapsuususkosi. Kukaan ei voi viedä sitä sinulta. Lienee kaltaisiasi on siellä paljon.

Löytyisikö vaikka nuoremman polven papeista keskustelukumppaneita, heillähän on vaitiolovelvollisuus.

Vastaisitko jotain?
Terveisin Sirkka

jatkunee kohdallani.
Vaikeus ottaa puheeksi mieltä askarruttavia asioita johtunee yksinkertaisesti siitä, että koen sen käytännössä mahdottomaksi.
Virallisen linjan kyseenalaistaminen seurakuntatapahtumassa johtaa joko välittömään nöyryytykseen tai sitten jälkikäteen tapahtuvaan puhutteluun.

En tiedä, kumpi vaihtoehto on huonompi.

Välittömässä konfliktissa kyseenalaisajan puheenvuorosta joku toteaa , että "minulla on ei nyt oikein vastannut henkeen tuo sisaren puheenvuoro".
Seuraava puheenvuoron käyttäjä voi sitten jo suoraan kehottaa tekemään parannusta sielunvihollisen kuiskutuksista.
Ehkä vielä joku puhuja varmemmaksi vakuudeksi lopulta toteaa, että näin se sielunvihollinen yrittää houkutella uskovaisia pois valtakunnastaan.

Tällöin kriittisen puheenvuoron käyttäjä jää ikään kuin löysään hirteen roikkumaan eli syvät epäilyksen varjot jäävät ylle.

jälkimmäisessä tapauksessa taas kriittisen puheenvuoron käyttäjä saa seuraavana päivänä puhelinsoiton, jossa kysellään puheenvuoron käyttäjän tarkoitusperiä ja sieluntilaa. Ehkä vihjaillaan myöskin muista asioista, joista on kuullut jonkun toisen kertovan puheenvuoron käyttäjästä.
Sitten todetaan, että ehkä asiaa voisi käsitellä jatkossa hieman laajemmassa piirissä.

Huomionarvoista on, että molemmissa tapauksissa nämä puheeksiottajat vakuuttavat ajattelevansa vain toisen parasta ja toteavat vielä senkin, että ovat itse kaikkein heikoimmin onnistuneita uskonkilvoituksessaan.

Kuulostaako vainoharhaiselta?
Ehkä, mutta tällaiset tarinat ovat arkipäivää nykypäivänkin vl-kristillisyydessä.

Hoitokokoukset eivät todellakaan jääneet 70-luvulle.
Eikä niiden kuulukaan jäädä, mikäli ns. Kristuksen kirkkolakia sovelletaan, kuten siitä opetetaan.

Pohdintani jatkuu, mihinkään ratkaisuun en ole kypsä enkä halua mitään ratkaisua tehdäkään väkinäisesti vain sen takia, että joillakin toisilla olisi helpompaa.

Kipukohtia on monia ja niistä jokainen ansaitsee oman huomionsa.

Kiitos *sirkka kannustavista puheenvuoroistasi, pysytään linjoilla:)

Keskustelupalstojen löytyy onneksi muutamia ihmisiä, joiden kanssa näistä asioista voi puhua luottamuksellisesti.

Delilah1 kirjoitti:

jatkunee kohdallani.
Vaikeus ottaa puheeksi mieltä askarruttavia asioita johtunee yksinkertaisesti siitä, että koen sen käytännössä mahdottomaksi.
Virallisen linjan kyseenalaistaminen seurakuntatapahtumassa johtaa joko välittömään nöyryytykseen tai sitten jälkikäteen tapahtuvaan puhutteluun.

En tiedä, kumpi vaihtoehto on huonompi.

Välittömässä konfliktissa kyseenalaisajan puheenvuorosta joku toteaa , että "minulla on ei nyt oikein vastannut henkeen tuo sisaren puheenvuoro".
Seuraava puheenvuoron käyttäjä voi sitten jo suoraan kehottaa tekemään parannusta sielunvihollisen kuiskutuksista.
Ehkä vielä joku puhuja varmemmaksi vakuudeksi lopulta toteaa, että näin se sielunvihollinen yrittää houkutella uskovaisia pois valtakunnastaan.

Tällöin kriittisen puheenvuoron käyttäjä jää ikään kuin löysään hirteen roikkumaan eli syvät epäilyksen varjot jäävät ylle.

jälkimmäisessä tapauksessa taas kriittisen puheenvuoron käyttäjä saa seuraavana päivänä puhelinsoiton, jossa kysellään puheenvuoron käyttäjän tarkoitusperiä ja sieluntilaa. Ehkä vihjaillaan myöskin muista asioista, joista on kuullut jonkun toisen kertovan puheenvuoron käyttäjästä.
Sitten todetaan, että ehkä asiaa voisi käsitellä jatkossa hieman laajemmassa piirissä.

Huomionarvoista on, että molemmissa tapauksissa nämä puheeksiottajat vakuuttavat ajattelevansa vain toisen parasta ja toteavat vielä senkin, että ovat itse kaikkein heikoimmin onnistuneita uskonkilvoituksessaan.

Kuulostaako vainoharhaiselta?
Ehkä, mutta tällaiset tarinat ovat arkipäivää nykypäivänkin vl-kristillisyydessä.

Hoitokokoukset eivät todellakaan jääneet 70-luvulle.
Eikä niiden kuulukaan jäädä, mikäli ns. Kristuksen kirkkolakia sovelletaan, kuten siitä opetetaan.

Pohdintani jatkuu, mihinkään ratkaisuun en ole kypsä enkä halua mitään ratkaisua tehdäkään väkinäisesti vain sen takia, että joillakin toisilla olisi helpompaa.

Kipukohtia on monia ja niistä jokainen ansaitsee oman huomionsa.

Kiitos *sirkka kannustavista puheenvuoroistasi, pysytään linjoilla:)

Keskustelupalstojen löytyy onneksi muutamia ihmisiä, joiden kanssa näistä asioista voi puhua luottamuksellisesti.

Kuulostaapa tutulta nuo mainitsemasi puheenvuorot, aivan kuin silloin 70- luvullakin. Tosin nyt vaikuttaisi hienovaraisemmalta, eikä puhuta vääristä hengistä hedelmineen(?)

Noita henkiä tuntui tuolloin tosiaan olevan läjäpäin ja joka nurkassa. Esimerkiksi kuolleet puhujat eivät saaneet levätä rauhassa, vaan heidänkin nimelle osoitettuja henkiä epäiltiin liikkuvan (mm. oma kokemus).

Olisi se todella ihanaa kun vielä saisi armon aurinko paistaa puhtaana ja kirkkaana niinkuin silloin ennen kokouksia! Vääryydet olisi kuitenkin korjattava kohdalleen perustuksiaan myöden ja parannus tehtävä niin laajasti kuin on "pahennusta aiheutettu" ja niistä, mihin on langettu.

Olen kuullut ja myös täältä lukenut, että parannuksia on tehty, mutta meille tuon ajan uhreille ei olla tultu peruuttamaan henkiparannusten harhaa. Siis sen täytyy yhä olla Ry:n sisällä siunauksellisina pidettyine hoitokokouksineen.

Jatketaan keskustelua vaikkapa myöhemmin illalla!

Toivon sinulle ja muillekin oikeaa uskomisen iloa, rauhaa ja vapautta
T. Sirkka

*sirkka kirjoitti:

Toivon sinulle Delilah1 rohkeutta ottaa puheeksi mieltä painavat asiat! Olen lukenut joitakin aiempia kirjoituksiasi ja käsittänyt, että painiskelet ja puntaroit Ry:llä olemistasi tai sieltä lähtemistä(?)

Itse en olisi halunnut lähteä Ry:ltä pois, mutta valitettavasti vaihtoehtoja ei ollut sinne pesiytyneen uuden opetuksen ja kamalien hoitokokousten vuoksi. Noita tapahtumia ainakin virallinen SRK pitää pääosin siunauksellisina.

Ymmärtääkseni olet säilyttänyt lapsuususkosi. Kukaan ei voi viedä sitä sinulta. Lienee kaltaisiasi on siellä paljon.

Löytyisikö vaikka nuoremman polven papeista keskustelukumppaneita, heillähän on vaitiolovelvollisuus.

Vastaisitko jotain?
Terveisin Sirkka

lähtekää. Huomaatte mikä aurinko paistaa ulkona ja on helppo hengittää. Voiko juku tosissaan uskoa, että maailman väestöstä (kaikki Jumalan luomia ihmisiä) vain lestadiolaiset jotenkin parempia=ainoita jotka pääsevät taivaaseen. Kuka laskisi montako prosenttia on näitä "valituita"? Kuka laskisi kuinka paljon maailmassa on ainoita oikeita uskoja/uskontoja?

karkuun kirjoitti:

lähtekää. Huomaatte mikä aurinko paistaa ulkona ja on helppo hengittää. Voiko juku tosissaan uskoa, että maailman väestöstä (kaikki Jumalan luomia ihmisiä) vain lestadiolaiset jotenkin parempia=ainoita jotka pääsevät taivaaseen. Kuka laskisi montako prosenttia on näitä "valituita"? Kuka laskisi kuinka paljon maailmassa on ainoita oikeita uskoja/uskontoja?

varmaankin viestilläsi.

Jeesuskin kysyi aikoinaan opetuslapsisltaan, että "haluatteko tekin mennä pois?"
Haluaisin pysyä sellaisessa pyhien yhetydessä, missä Jeesus Kristus on seurakunnan pää ja riittävä yksimielisyys opissa vallitsee.
En sano, että lestadiolaisuus on ainoa oikea tie, koska Jeesus sanoo olevansa tie , totuus ja elämä.

Poislähteminen sellaisesta yhteydestä, missä Hyvän paimenen ääni kuitenkin vielä ainakin joissakin saarnoissa kuuluu, ei ole ihan yksinkertainen juttu.

Mieluumminkin toivoisi jonkinlaista uskonpuhdistusta liikkeen sisälle, mutta sellaiseen tarvitaan paljon rohkeutta ja kestävyyttä.

*sirkka kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta nuo mainitsemasi puheenvuorot, aivan kuin silloin 70- luvullakin. Tosin nyt vaikuttaisi hienovaraisemmalta, eikä puhuta vääristä hengistä hedelmineen(?)

Noita henkiä tuntui tuolloin tosiaan olevan läjäpäin ja joka nurkassa. Esimerkiksi kuolleet puhujat eivät saaneet levätä rauhassa, vaan heidänkin nimelle osoitettuja henkiä epäiltiin liikkuvan (mm. oma kokemus).

Olisi se todella ihanaa kun vielä saisi armon aurinko paistaa puhtaana ja kirkkaana niinkuin silloin ennen kokouksia! Vääryydet olisi kuitenkin korjattava kohdalleen perustuksiaan myöden ja parannus tehtävä niin laajasti kuin on "pahennusta aiheutettu" ja niistä, mihin on langettu.

Olen kuullut ja myös täältä lukenut, että parannuksia on tehty, mutta meille tuon ajan uhreille ei olla tultu peruuttamaan henkiparannusten harhaa. Siis sen täytyy yhä olla Ry:n sisällä siunauksellisina pidettyine hoitokokouksineen.

Jatketaan keskustelua vaikkapa myöhemmin illalla!

Toivon sinulle ja muillekin oikeaa uskomisen iloa, rauhaa ja vapautta
T. Sirkka

mutta asia sinänsä pysyy samana.

Vääristä hengistä ei niinkään nuhdella vaan sellaisista asioista kuten hiusten värjääminen, kevyen musiikin kuuntelu , kirkkokonsertissa käyminen, muumi-videoiden katselu, lasten vieminen seurakunnan päiväkerhoon jne. Taustalla lienee pinnalistunut syntikäsitys.

Keinot todella saattavat olla hienovaraisempia kuten "Olemme sinusta huolissamme "jne. Samalla kuitenkin asianosaiselle jää epätietoisuus mahdollisen taivaspaikan menetyksestä.

En itsekään ole halukas puhumaan tällaisen keskustelun yhteydessä henkilöistä, puhumattakaan kuolleista, ellei nimen tuominen asiayhteydestä johtuen ole välttämätöntä.

Sen sijaan on syytä tarkastella itse asioita ja niiden taustalla olevia uskomuksia. Jokainen ihminen saattaa langeta toisen ihmisen liian kovakouraiseen käsittelyyn.

On vain hyvä, jos ihminen jaksaa tunnustaa vikansa ja nöyrtyä parannukseen.
/0-luvunlaajuisessa hoitokokusten sarjassa en sulksisi pois koko herätysliikkeen kollektiivistakaan anteeksipyyhtöä SRK:n suulla, koska hoitokokukset tällöin olivat koko maan laajuisesti organisoituja.
Ennen tätä tulisi kuitenkin selkeästi määritellä ne asiat, joissa mentiin vikaan.

Delilah1 kirjoitti:

mutta asia sinänsä pysyy samana.

Vääristä hengistä ei niinkään nuhdella vaan sellaisista asioista kuten hiusten värjääminen, kevyen musiikin kuuntelu , kirkkokonsertissa käyminen, muumi-videoiden katselu, lasten vieminen seurakunnan päiväkerhoon jne. Taustalla lienee pinnalistunut syntikäsitys.

Keinot todella saattavat olla hienovaraisempia kuten "Olemme sinusta huolissamme "jne. Samalla kuitenkin asianosaiselle jää epätietoisuus mahdollisen taivaspaikan menetyksestä.

En itsekään ole halukas puhumaan tällaisen keskustelun yhteydessä henkilöistä, puhumattakaan kuolleista, ellei nimen tuominen asiayhteydestä johtuen ole välttämätöntä.

Sen sijaan on syytä tarkastella itse asioita ja niiden taustalla olevia uskomuksia. Jokainen ihminen saattaa langeta toisen ihmisen liian kovakouraiseen käsittelyyn.

On vain hyvä, jos ihminen jaksaa tunnustaa vikansa ja nöyrtyä parannukseen.
/0-luvunlaajuisessa hoitokokusten sarjassa en sulksisi pois koko herätysliikkeen kollektiivistakaan anteeksipyyhtöä SRK:n suulla, koska hoitokokukset tällöin olivat koko maan laajuisesti organisoituja.
Ennen tätä tulisi kuitenkin selkeästi määritellä ne asiat, joissa mentiin vikaan.

Hoitokokousten aikoihin ihmisiä kehotettiin siis tekemään parannusta jostakin väärästä hengestä. ´Muista ainoastaan sinun syntisi´, juuri noin (muistaakseni) sanotaan Raamatussa. Ei sanota: ´muista sinun väärät henkesi tms´.

Tuo henkiparannusvaatimus- lisäys on oleellinen opillinen ero. Vaadittiin myös tarpeettomista asioista julkiparannuksia sekä ehdotonta kuuliaisuutta SRK:n johdolle. Uskovaisia kuulusteltiin ja syytettiin monesti juorujen perusteella ja asioista, mitkä eivät edes olleet syntejä.

Lienet lukenutkin täältä esimerkin seurakunnan menemisestä jopa totuuden edelle:
"Kaksi plus kaksi on neljä, mutta jos seurakunta sanoo, että se on viisi, niin se on silloin viisi".

***
Oikein hyvää "kesäajan" jatkoa sinulle ja muille lukijoille! Iloitaan kevään tuomasta valosta ja rukoillaan itsekukin kohdallemme Jumalan johdatusta ja varjelusta kaikissa elämämme vaiheissa sekä ennenkaikkea sitä, että kerran perisimme iankaikkisen elämän.

Lämpimin ajatuksin Sirkka

Mutta ymmärrän tunteesi;)

joskus lehdestä talteenottamani jutun. Tässä kerrotaan mm. seuraavaa:

* ihmismieli on luonnostaan kateellinen
* kateus on Raamatun mukaan lihan työ
* seuraavaa polkua ihmismieli helposti seuraa: kateus --> tyytymättömyys --> katkeruus ja nämä meillä helposti hulevat esiin kanssapuheissa.
* joskus kateus ilmenee myös käyttäytymisessä, jolloin tarkkailee muita, määräilee ja oikuttelee
* kateudessa myönteisyys on taka-alalla
* ihmissuhteissa kateellisen ihmisen on vaikea hyväksyä ihmisten välisiä eroja
* erilaisuutta ei nähdä rikkautena, vaan koetaan uhaksi omalle itsetunnolle
* kateus tulisi nähdä vuorovaikutussuhteiden häiriönä

* hallitsevasta kateudesta voi päästä eroon
* parasta ehkäisyä ja hoitoa kateuteen on avoin ja luottamuksellinen keskustelu ihmisten kesken
* jollin voi korjata vääristyneitä käsityksiä
* vuorovaikutuksessa antaminen muuttuu saamiseksi
* ja palkitseminen, tukeminen ja keskinäisen suhteen kehittäminen nousevat päälimmäiseksi asioiksi

* Ihminen on Jumalan käden työn tulos
* ja hänelle on annettu kaikki tarpeellinen
* Jumalan edessä kaikki ihmiset ovat ainutkertaisia ja samanarvoisia
* tasapainoisena ihminen voi hyväksyä vaikeatkin olot sellaisenaan
* ja hänen tavoitteenaan ovat nöyryys, itsensä ja toisten hyväksyminen sekä
* kristittynä ihminen haluaa painaa kateuden vaikutteita alas

liittyä noihin muihin kysymyksiin. Vaikuuttaa jotenkin irralliselta.
Eikö muu puhututa kuin netti?

netti mahtoi kirjoitti:

liittyä noihin muihin kysymyksiin. Vaikuuttaa jotenkin irralliselta.
Eikö muu puhututa kuin netti?

on nykyisin yhä enenevässä määrin netissä /verkossa. Täällähän me ollaan!