erehtyä tunteissaan näin pahasti! Olen jo vuosia pitänyt eräästä miehestä ja PALJON, rakastunut suoraan sanoen. Kun kaikki alkoi hän teki asioita joita en olisi keneltäkään hyväksynyt, mutta syvä ihastuminen katsoi sormien läpi ja minä missasin kaikki merkit. Kyllähän hänkin oli vielä nuori, mutta silti!
No niin kävi että hän alkoi seurustelemaan toisen naisen kanssa, siinä kävi paskasesti, mistä olin pahoillani kylläkin tämän miehen puolesta, koska edelleen välitin, tyhmä minä!
Itse olin jo tuolloin varattu ja kylläkin karikkoinen liitto, kunnes taas tunteet alkoivat nousta pintaan ja tapasimme. Ei hyvin mennyt ei, joko mua pelotti ihan per...sti tai näinkö sittenkin jotain joka varoitti edelleen tuosta menneisyydestä, ettei hän ole muuttunut, koska en osannut heittäytyä siihen tunteeseen. Arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olen hakannut päätäni seinään sen miehen kanssa, huh, mutta nyt saaa luvan loppua, kun hän tulee mua vastaan en halua tuntea häntä, en tervehtiä, ei mitään, ehkä olen katkera, mutta joku raja ja sen on oltava tässä. Itse olen nykyiseni kanssa eron partaalla, koska tuo toinen mies on sotkenut ajatukseni ja enkai sitten ole niin syvästi sitoutunut mieheeni kuin pitäsi, ei ole oikein häntä kohtaan olla yhdessä, kun on näin sekaisin itsensä kanssa ja tunteidensa. Tulipas saarna mutta mitta alkaa oleman täysi. Onko joku muukin kohtalotoveri näin sekaisin? Olisi kiva tietää esimerkiksi auttaako ero nykyisestä kasvamaan itsensä kanssa, meillä on myös lapsia.
No niin kävi että hän alkoi seurustelemaan toisen naisen kanssa, siinä kävi paskasesti, mistä olin pahoillani kylläkin tämän miehen puolesta, koska edelleen välitin, tyhmä minä!
Itse olin jo tuolloin varattu ja kylläkin karikkoinen liitto, kunnes taas tunteet alkoivat nousta pintaan ja tapasimme. Ei hyvin mennyt ei, joko mua pelotti ihan per...sti tai näinkö sittenkin jotain joka varoitti edelleen tuosta menneisyydestä, ettei hän ole muuttunut, koska en osannut heittäytyä siihen tunteeseen. Arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olen hakannut päätäni seinään sen miehen kanssa, huh, mutta nyt saaa luvan loppua, kun hän tulee mua vastaan en halua tuntea häntä, en tervehtiä, ei mitään, ehkä olen katkera, mutta joku raja ja sen on oltava tässä. Itse olen nykyiseni kanssa eron partaalla, koska tuo toinen mies on sotkenut ajatukseni ja enkai sitten ole niin syvästi sitoutunut mieheeni kuin pitäsi, ei ole oikein häntä kohtaan olla yhdessä, kun on näin sekaisin itsensä kanssa ja tunteidensa. Tulipas saarna mutta mitta alkaa oleman täysi. Onko joku muukin kohtalotoveri näin sekaisin? Olisi kiva tietää esimerkiksi auttaako ero nykyisestä kasvamaan itsensä kanssa, meillä on myös lapsia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja erehtyminen on inhimillistä. Niinhän ne viisaat väittää.
Tiesitkö että rakastua voi periaatteessa keneen vaan, mutta rakastaminen vaatii sitten jo valinnan.
Kysy itseltäsi tahdotko rakastaa nykyistä puolisoasi ja vastauksesta riippuen, joko lähdet kävelemään tai alat panostaa suhteeseenne.
Oikeasti elämä ON valintoja, ne pitää vain uskaltaa tehdä.