Jos kertoisin rakastavani sinua, mutta joutuisin myös kertomaan lähteväni vuodeksi pois Suomesta. Minä odottaisin sinua, tunteeni ovat todella syviä ja tiedän niiden olevan rakkautta sinua kohtaan.
Sanotaan rakkauden kestävän pidemmänkin välimatkan, uskon siihen. Todellinen rakkaus ei välimatkasta huolimatta katoa, vaan vahvistaa suhdetta ja myös ikävän tunnetta. Tiedät hänen tulevan takaisin ja sinua rakastavan enemmän kuin ketään muuta koskaan.
-Odottaisitko?
Kysymykseen tulee varmaankin yhden jos toisenlaisia vastauksia. Kirjoitin tämän lähinnä sen takia, kun tiedän Hänen lukevan näitä. Se on varma tieto, uskokaa pois vain. En usko hänen kuitenkaan luulevan sen olevan minä, mutta se olen minä. Niin hauskalta kuin kuulostaakin tällaisia viestejä kirjoitella anonyymisesti, mutta sallikaamme se.
Sanotaan rakkauden kestävän pidemmänkin välimatkan, uskon siihen. Todellinen rakkaus ei välimatkasta huolimatta katoa, vaan vahvistaa suhdetta ja myös ikävän tunnetta. Tiedät hänen tulevan takaisin ja sinua rakastavan enemmän kuin ketään muuta koskaan.
-Odottaisitko?
Kysymykseen tulee varmaankin yhden jos toisenlaisia vastauksia. Kirjoitin tämän lähinnä sen takia, kun tiedän Hänen lukevan näitä. Se on varma tieto, uskokaa pois vain. En usko hänen kuitenkaan luulevan sen olevan minä, mutta se olen minä. Niin hauskalta kuin kuulostaakin tällaisia viestejä kirjoitella anonyymisesti, mutta sallikaamme se.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sua nyttenkin? :)
Aika erikoinen tilanne, että haluat lähteä pois hänen luotaan vuodeksi, et siis halua tavata häntä sinä aikana tai et halua häntä mukaasi sinne ulkomaille.
Minusta tuo kuulostaa oudolta. Mikä voisi olla sellainen tilanne, ettet voisi tavata häntä sinä aikana tai olla yhteyksissä.
Erityisen outo on kysymys täällä netissä eli ei tuossa nyt mistään kovin syvällisestä rakkaudesta sinun puoleltasi voi olla kyse vaikka toisin väitätkin.
Miten voi sanoa rakastavansa mutta kuitenkin hylätä. Siinäpä se.
ole toisen hylkäämistä jos rakastaa häntä siitä huolimatta ja palaa takaisin.
Joskus ihmisen on tehtävä joitain asioita itsensä takia ja oman elämänsä takia. Rakkauden ei pidä rajoittaa, jos se on vahvaa ja aitoa se kestää kyllä.
Ajatelkaa vaikka historiaa.. miehet lähtivät sotaan ja vaimot odottivat. Koska niin oli välttämätön tehdä, maan puolustuksen takia. Toiset miehet palasivat, toiset jäivät tantereelle.
Jos todella rakastat toista niin älä saata toista tuohon tilanteeseen. Vai oletteko teini-iässä, eri mietinnöt silloin.
kysymys...odottaisin kyl häntä vaikka maailmanloppuun asti :))
kenelle, mutta itse olen nytkin odottanut melkein vuoden ja vieläpä ilman rakkaudentunnustusta, eli odottaisin.
odottaisitko sinä sitten itse minua jos vaihtaisin alaa ja opiskelisin tässä sillä välin pari vuotta?
jo niin monta vuotta, joten mitä yksi vuosi lisää?
tulla mukaasi? Jos se ei onnistuisi, niin odottaisin kyllä.. minulle riittäisi tieto, että vielä joskus tulet takaisin ja pääsisin syliisi.
Ajatuskin siitä, että hän ajattelisi minusta jotain tuollaista, saa sydämeni hakkaamaan... Pelkään vain, että niin tapahtuu vain jossain omassa haavemaailmassani, mutta minulle riittää sekin...
Tietysti ihmistä odottaisi, jos ei mukaan voisi lähteä. Oman alan töitä löytyy kyllä tällä työkokemuksella, joten ei varmaankaan olisi ongelma lähteä mukaankaan tarvittaessa.:)
olen odottanut vuoden, että silleen...
odottelet?
Joko odottaminen on loppusuoralla?
ei tuo ole edes sellainen kysymys mitä pitäisi miettiä.
Eikä se odottaminen itsessään tuntuisi vaikealta. Se on ainoa vaihtoehto, kun oikeasti rakastaa jotakuta. Silloin se on oikea tie, ja kun tietää olevansa oikealla tiellä, silloin on sisällä hyvä olo. Se olo on silloin aina siellä jossain.
Vaikein asia tuossa on varmaan se, että osaisi luottaa sen toisen tulevan takaisin. Siihen saattaisi tarvita varmistusta. Että tietäisi ettei se unohda. Mutta uskon, että ihan samalla tavalla se toinen saattaisi myös tarvita samaa vahvistusta, joten ehkä molemmat ymmärtäisi sen.
Koska ei varmasti ole kovin paljon helpompaa olla se lähtijäkään.
Ja tietysti ikävä olisi todella suuri, mutta ihan varmasti sen kestäisi. Etenkin kun voisi laskea päiviä siihen kun vihdoin näkee toisen.
Oikeasti vuosi on kuitenkin lyhyt aika.
Ja rakkaus voittaa kaiken. En oikeasti usko, että on olemassa mitään, mistä ei voi selvitä, jos kaksi ihmistä todella rakastavat toisiaan ja haluavat pitää kiinni toisistaan.
Ja aina kaikki mistä selviää todistaa, että se keskinäinen side on vahva.
Tuo ei minulle ole mikään kysymys edes, koska se vastaus on aivan selvä.
Kun luin sitä tarinaa Odysseuksesta, joka joutui merille vuosikymmeneksi, jota vaimo odotti kotiinpalaavaksi koko sen ajan. Minulle se osa ei ole koskaan tuntunut sadulta. Joillekin se kuulemma on yhtä absurdia kuin se kyklooppikin. Rakkaus on vahva voima.
Odottaminen ei ole passiivinen olotila. Elämää on elettävä silloinkin ja täysillä.
Kyllä silloin eläisi ihan yhtälailla. Tekisi asioita, joista pitää. Eläisi elämäänsä. Kattaisi vaan ehkä joskus ne lautaset kahdelle, kuten jossain laulussa.
Ei sitä voi kieltää, että elämä olisi erilaista ilman sitä rakkainta ihmistä. Mutta aina se menee eteenpäin ja jos se rakas on jossain, niin siitä osaa olla iloinen. Ja tietysti siitä, että se kokee asioita.
Eli meinaat että panisit niin montaa vierasta miestä odotusaikana kuin kerkeisit? kun toinen on ulkomailla eikä näen niin jokailta olisi eri tyyppi?
ei ole tarvetta panna vieraita. Oli toinen sitten näkemässä sitä tai ei. Avoimin kortein mennään aina.
Aktiivinen elämä on muutakin kuin nussimista joka ilta eri tyypin kanssa. Tarkoitin tuolla, että ei kannata jäädä neljän seinän sisälle odottamaan. On sitä muitakin harrastuksia kuin naiminen normaalilla ihmisellä tai mulla ainakin.
Vaikka kuinka odottaisi niin elää pitää ja tavata muita ihmisiä ja jatkaa tavallista elämää.
ketä rakastin, vaikka hän olisi sanonut lähtevänsä
maailman ääriin, ja takaisin..todellakin olisin odottanut.
En tiedä lähtikö.
Kun olen jo "odottanut" nytkin pidemmän ajan kun vuoden ja välimatkaakin on ollut.