en jaksa enää. miks tän elämisen pitää olla näin vaikeeta. vihaan kaikkea, eniten itseäni. häpeän ja taas häpeän. en kohta kestä kulkee enää tuolla IHMISTEN keskellä. oon niin paska. lihava ja ruma. ymmärrän itekki hävetä itteeni.
tuska sisällä vaan yltyy. itsemurha on mielessä. etsin jatkuvasti oikeutusta sille. mulla on vaan niin ihana mies, etten VOI aiheuttaa hälle sellasta tuskaa ja häpeää. en halua, että hän joutus koko ajan miettii mitä teki väärin jne. en voi tehdä sitä. mutta mitä ihmettä teen ku en kestä enää itteeni ja tätä elämää???????? auttakaa! onko kohtalotovereita?
oon niin vihanen maailmalle! ihan ku tää ois jotenki niitten vika, mut... vihaan ihmisii. kellään ei sais olla hyvä olla. toiset tuntuu niin ilosilta ja onnellisilta, että se tekee tosi pahaa. voitteko rakkaat auttaa?!!!!!!
tuska sisällä vaan yltyy. itsemurha on mielessä. etsin jatkuvasti oikeutusta sille. mulla on vaan niin ihana mies, etten VOI aiheuttaa hälle sellasta tuskaa ja häpeää. en halua, että hän joutus koko ajan miettii mitä teki väärin jne. en voi tehdä sitä. mutta mitä ihmettä teen ku en kestä enää itteeni ja tätä elämää???????? auttakaa! onko kohtalotovereita?
oon niin vihanen maailmalle! ihan ku tää ois jotenki niitten vika, mut... vihaan ihmisii. kellään ei sais olla hyvä olla. toiset tuntuu niin ilosilta ja onnellisilta, että se tekee tosi pahaa. voitteko rakkaat auttaa?!!!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysy itseltäsi, että mitä haluat tehdä? Sitten mieti, että voitko tehdä sen?
Keksi jotain tekemistä, johon ei tarvita ulkopuolisia. Ennen kaikkea ole hiljaa ikävistä ajatuksistasi, muuten tietynlaiset ihmiset alkavat kiusaamaan sinua.
Lainaa kirjastosta kirjoja, lepäile, pohdiskele tai yritä laihduttaa, vaikka laihduttaminen onkin vaikeaa.
Ota joku tavoite, miksi laihdutat. Itselläni se on yhdenkäden leuat - 99% ihmisistä mahdoton liike, mutta minä tahdon tehdä niitä useita, siksi haluan laihtua. Sinulla tämä syy voisi olla, vaikka kuinka kauniilta näyttäisit uudessa kesämekossasi, kun olet laiha tai jotakin...
Jätä herkut väliin, minäkin ajattelin tehdä niin, ei leivoksia eikä suklaata ennen kesää.
ihan kun ois omaa tekstiä lukenu. mulla on aivan samat ajatukset kun sulla! mullakin on ihana mies tukena,ilman sitä en ois enää hengissä.mä käyn tasasin väliajoin psykiatrilla ja päihdepolilla ja siit on mulle ollu apua. ootko ite pystyny puhumaan kenekään kanssa sun mieltä painavista asioista?mulla on nyt olli monen viikon jakso taas niin paska että oikein hävettää rampata terveyskeskukses ja psykpolil.mut se on vaan pakko,että saisin apua.iloset ihmiset meinaa pistää itkee,vituttaa niin toisten onni ja se kun ne ei nää ympärillään olevaa surua ja tuskaa.älä tee itelles mitään jooko?mäkään en tee,mä lupaan.
juu, käyn kaks kertaa viikossa yksityisterapiassa, traumaterapiassa. ihana terapeutti mulla onkin. ja kerran kolmessa kuussa psykiatrilla.
on kauheen raskasta miettiä miten aiheuttaa tuskaa rakkaimmalleen, omalle miehelle. mun onkin hyvin vaikea näyttää huonot tunteeni ja tunnelmani hänelle. oon oppinu salaamaan. ja mulle tulee usein sellasii kauhunhetkiä, pakokauhu, että on PAKKO juosta tilanteesta pois. salailu on raskasta. mutta ku haluan kullalleni vain hyvää. ja sit ajattelen, että hän ANSAITSISI paremman puolison. olen huono hänelle. hän on niin viaton ja minä tällänen paska.
mulla on aivan samanlaisia tunteita kun sulla. mustakin tuntuu että mun mies vaan kärsii mun ongelmien ja pahan olon takia.. koitetaan kestää.. ja eiköhän meidän miehetkin kestä,jos todella rakastaa. :)
elämääsi.Eli lopetat kaikki sellaiset lääkkeet,jotka aiheuttavat liikasyömistä.Saat itsesi kauniimmaksi.Masennuslääkkeet ja psyykenlääkkeet lisäävät ruokahalua ja samalla sinusta tulee lihava ja saamaton ja häpeät itseäsi.Mutta lääkärit väittävät monesti toista,koska sellaisia lääkkeitä psykiatrian puolella lääkevalikoimassa ei monia ole,jotka pitäisivät sinut hoikkana ja kauniina ja voisit jopa saada itsellesi ihania vaatteita.Pahimmat ruokahalua lisäävät lääkkeet ovat masennuslääkkeet ja psykoosiin tarkoitetut lääkevalmisteet.
MUTTA,jos sinulla ei ole lääkkeitä käytössä ja et ole vielä käynyt hakemassa apua psykiatrilta niin voisit kyllä käydä.Jos kärsit lihavuudesta,ja lääkäri ehdottaa sinulla mialialalääkettä,niin pyydä sellainen masennuslääke,JOKA EI LISÄÄ RUOKAHALUA,sillä muutamia on olemassa,.
Ammattiauttajalle sinun kannattaa hakeutua ja soittele vaikka (jos varaa,yksityiselle psykiatrille tai sitten ihan psykologille ja hakeudu terapiaan) tai mene mielenterveystoimistoon tai sitten voit soittaa ajan jo aamulla kahdeksalta terveyskeskuksen lääkärille ja saat samana päivänä ajan.Yritä jaksaa ja toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamisiin.Kyllä se siitä.
voi voi... lopetin ite kerralla kaikki psyykenlääkkeet. siis ihan yks päivä vaan. tammikuun puolessa välissä. ja hitto, sain kauheet viekkarit!!!!! lääkäri ja terapeutti ei yhtään tykänny. yllätys! niin, oon huomannu kyllä miten ne saakelin lääkkeet lihottaa. oonki laihtunu laihduttamatta 12 kg tammikuun puolivälistä. sellasta.
niin, laihduttaminen. se on mulle arka aihe. sairastin anoreksian pari vuotta sitten. nyt kiloja kertyny n.40kg laihimmista ajoista. hitto että VIHAAN itteeni! voiko kukaan ymmärtää?! vähän toivoa antaa kuitenki "ilmanen" laihtuminen. haluan ehd laihaks jälleen. tavallaan ois oikeututempaa kuolla anoreksiaan ku muuten ittesä tappamalla. mut ku mulla ei oo kuria, saakeli! viimekski ku elämä lähti luisumaan anoreksian puolelle, mietin miten haluan vaan kuihtua pois...
ja sinä joka ehdotit esim. lukemista. mulla ei oo yhtään keskittymiskykyä. kaikki jää kesken. ei musta vaan oo.
Minulla on symbalta ja serdolect,enkä ole huomannut,että ne lisäisivät ruokahalua.Minulla oli mirtazapin ja se sai valtavan ruokahalun ja oli zyprexa myös.Lihoin yli 10 kiloa ja tein saman "tempauksen",että lopetin kaikki.Kilot karisi.Inhosin itseäni,joka aina ennen olin ollut hoikka,että lääkkeiden takia paisuin aivan kamalaksi ja ajattelin,että jos niin jatkuu,niin seuraava tauti on kakkostyypin diabetes ja lisää syyllistämistä yleiseltä taholta,miksi et pidä itsestäsi huolta!Älä vihaa itseäsi.Älä ole niin ankara itsellesi.Saat varmasti itsesi sellaiseksi,että voit olla tyytyväinen ja voit aamulla hymyillä peilikuvallesi ja voit olla itse itsesi parhain ja kallisarvoisin ystävä.Tsemppiä!!!
En ole mihinkään "kermaan" kuuluva,jollen sitten siihen happameen ja tiedän kyllä minäkin,miten toisten onni ja iloisuus voi satuttaa,kun itsellä on jatkuvasti paha olla,elämä kuin valuu ohi ja itsellä ei ole mitään.Sitten käännän ajatuksen niin päin,että kukaan ei tiedä,mitä on kaikkien iloisten ja onnellisten elämien takana ja mitä kulissit kätkevät taakseen.Sellaisessa "kurimuksessa"en ainakaan haluaisi elää,että pitää ulospäin näytellä jotain muuta.Koska kai jokaiselle annetaan niitä murheen päiviäkin.Koeta päästä vihasta eroon.Silloin elämä helpottuu ja tulee kevyemmäksi ja itsellä on helpompi olla.Ei vihaaminen ole sen arvoista,että sen takia pitää olla itsella koko ajan pahempaakin pahempi olo.