Kaunista kestää aikansa.
Päivien kimallusta hetken.
Niityt vihreät katoaa.
Jää jäljelle vain lehdet.
Menneen ajan.
Tuo kaikki
olikin liian ihanaa.
Ollakseen kestävää.
Nyt sydän on kuin kylmä jää.
Mut odotan.
Kun kevät saapuu ja puhdistaa.
Ajatukset harhoista.
Piikikkäistä ruusutarhoista.
Saan silloin kirmata.
Juosta tuttua metsäpolkua.
Ja kertoa puilleni.
Voi Meitä.
Eksyneitä.
Osaammeko oikeasti rakastaa.
Päivien kimallusta hetken.
Niityt vihreät katoaa.
Jää jäljelle vain lehdet.
Menneen ajan.
Tuo kaikki
olikin liian ihanaa.
Ollakseen kestävää.
Nyt sydän on kuin kylmä jää.
Mut odotan.
Kun kevät saapuu ja puhdistaa.
Ajatukset harhoista.
Piikikkäistä ruusutarhoista.
Saan silloin kirmata.
Juosta tuttua metsäpolkua.
Ja kertoa puilleni.
Voi Meitä.
Eksyneitä.
Osaammeko oikeasti rakastaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin juoksee tekstisi, kuin metsäpolkua olisi juossut.
Täytyy vain juostessa varoa puiden juuria niitä kun on polulla aina.
Pidin tästä kynäsi jäljestä jälleen Tuitukka! :)
Kaaduin ja kaaduinkin pahasti.
Niihin juurakoihini.
Uskoin, toivoin ja vieläpä unelmoin.
Kaikesta, kesästä.
Nyt elän tässä ja olen kitkerä.
Oikein kitkerä.
Kunhan pääsen nousemaan.
Niin sitten taas.
Voi sitten kirmaan.
Hyvää yötä.
Sanasi meni perille.