synnytystä

kun odottaa ja odottaa, että sais nähdä oman vauvan ja hän ei vain halua tulla. =) Sehän on vain hyvä, että vauva viihtyy masussa ja sillä on kaikki hyvin.

Odotus on piinaavinta. Ei mullakaan ollut mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta ennen tuota päivää, jolloin se käynnistyi.

Meillä meni 2 vkoa yli lasketun ajan. Itsekseen käynnistyi...ennen ei ollut supistellut juuri ollenkaan ja tuona päivänä niitä oli tullut jo yllättävän paljon. Sitten päätin vielä pistää pökköä pesään ja lähteä reippaalle kävelylle. Ei tarvinnut kauaa odotella, että rupes supistelemaan tiheämmin ja kovemmin! =D Siinä sitten odoteltiin, että koska se lähdön hetki koittaa.

Vaikka mielestäni odottelin kotona pitkään, hengailin lämpösessä suihkussa ja kaurapussi oli käytössä...eli lähettiin mun mielestä oikealla hetkellä, kun supistukset olivat säännöllisiä ja niin kivuliaita, että en kotona enää pystynyt olemaan...niin silti olin vain hiukan auki, kun päästiin sairaalaan. Eli siellä piti odotella sitten lisää! Ja apuna oli edelleen suihku ja kaurapussi...aloin pikkuhiljaa tuskastumaan supistuksiin, mutta yritin rentoutua, jotta homma etenis. Kun oltiin siinä oltu semmoset 2-3h, niin olin sen verran auki, että päästiin siirtymään synnytyssaliin ja sain epiduraalin. Voi, sitä helpotusta!! Sen jälkeen kaikki oli lasten leikkiä. Epiduraalin laiton jälkeen meni semmoset 2h, että sain alkaa ponnistamaan ja sitten tyttö olikin maailmassa siitä puolen tunnin jälkeen.

Eli synnytys meni unelmasti- kiitos epiduraalin ja ihanien kätilöiden!
Lapsi oli ihan normikokoinen eli 50 cm ja 3600g.