Mies luuli tulevansa onnelliseksi, kun löytää elämänsä naisen, lapsettoman. Mutta hah. ohilyöntihän siitä tuli. Nyt kärsii, kun nainen manipuloi, kieroilee, ja leikkii surkeeta.
Mies on onneton, mutta emme voi auttaa, kun emme halua. Lapsetkaan eivät isää ole nähneet pitkään aikaan, kun mies on niin manipuloitu. Nyt saa maistaa omaa lääkettään, mies, joka kerran oli isä. Mies, joka kerran oli mieheni. Mies joka kerran oli ainut maailmassain.
Kuka tässä kisassa voitti? Me! Mies hävisi, vaikka voittoa tavoitteli. Tuli kerralla takapakkia. Surkeeta surkeeta.
Mies on onneton, mutta emme voi auttaa, kun emme halua. Lapsetkaan eivät isää ole nähneet pitkään aikaan, kun mies on niin manipuloitu. Nyt saa maistaa omaa lääkettään, mies, joka kerran oli isä. Mies, joka kerran oli mieheni. Mies joka kerran oli ainut maailmassain.
Kuka tässä kisassa voitti? Me! Mies hävisi, vaikka voittoa tavoitteli. Tuli kerralla takapakkia. Surkeeta surkeeta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
suhteista on tullut kilpailu, ja toisen onnettomana olemisesta syy hehkutella ja vielä nauraa päälle, ja oikeen netissä kehuskella, onko noin huono olla että toisen onnettomuus ainoa joka tuo iloa, pienet on silloin ympyrät,kyllä tuntuu että hän voitti ainakin siinä ettei tuollaista tarvitse sietää...
ei sitä kehen ne on suunnattu. Jos meitä oli tarkoitus loukata, niin itse mies siitä kärsii. Olkoon sitten vaikka hehkuttamista, tai mitä nyt vaan, mutta sietää ajatella ajoissa, ei sitten kun on paskat housussa.
loukata.Jos perhe-elämä vaan ahdisti siihen malliin,että halusi jotain muuta?
se voi hajottaa tuskia tuntematta. Kuin palapeli, josta puuttuu palsia koko loppuelämän. Mutta ei niin phaa jottei hyääkin. Pääsihän vaimo ja lapset ainakin eroon miehestä joka ei ollut koko sydämellään mukana perheen elämässä. Puolikkaalla mihellä ei tee mitään, ja silloin on hyvä antaa mennä. Ohilyönnit ovat juuri niitä korjauspaikkoja, jossa mies osittain selviää, tai sitten ei.
EI ne asiat ole noin mustavalkoisia. Kyllä naisessakin jotain vikaa löytyy jos lapsiakin on kovin monen eri miehen kanssa. Eipä siinä mieskään mikään lottovoittaja ole jos haksahtaa suhteeseen jossa kaupanpäälle tulee liuta muitten siittämiä mukuloita.
Kukas sitä ainaiseksi kakkoseksi perheessään haluaisi jäädä. Et näköjään erota itseäsi ja lapsiasi, kun luulet että avioliiton loppuminen koskee myös tässä tapauksessa isyyden loppumista. Sinua loukattiin, joten päätit että teitä loukattiin, etkä antanut lasten isän enää tavata lapsiaan? Sinä olet eri ihminen kuin lapsesi.
No, jos nyt onkin huti, ehkä hän löytää sen oikeasti tasapainoisen ihmisen elämäänsä jakamaan kanssaan ja tulee onnelliseksi. Muuta ei voi kenellekään toivoa. Jos toivoo, on aika säälittävä ihminen. Toivon että myös sinä löydät tasapainoisen ihmisen jakamaan arkeasi, ja että tulet onnelliseksi.
isää tapaamasta lapsiaan.Tuntuu olevan vahingoniloinen kun exällä menee huonosti.Katsoppa vaan niin huomaat kuinka pahansuopuutesi kääntyy itseäsi vastaan.Hehkuttelet ehkä hetken,mutta tyhjyys astuu elämääsi viimeistään silloin kun olet lastesi kanssa yksin.
Näin on monelle käynyt, jätetty vanhempi katkeruudellaan estää ja pilaa lasten välit toiseen vanhempaan, ja kärsii siitä lopulta itse, kun lapset kasvavat riittävän vanhoiksi nähdäkseen, että elämä ei olekaan niin mustavalkoista kuin oma vanhempi väitti ja sitä on värittänyt tämän katkeruus itsensä jättänyttä kumppania kohtaan. Ja kun he kiinnostuvat omista juuristaan ja kuulevat tarinan toisen puolen... Siinä voi katkeruutensa lapsiin siirtänyt manipuloija menettää vielä lapsensakin. Kannattaa siis tarkkaan miettiä, missä seurassa sen oikeutetunkin katkeruutensa purkaa - jokainen hyvä vanhempi kyllä tietää, että lasten seura ei ole oikea siihen tarkoitukseen.
Jos isä heidät jättää, tai vaihtaa vieraaseen naiseen, niin on lapsilla sentään järki ja tunteet päässä.
Sellainen isä ei ole minkään arvoinen, joka hylkää omat lapst, ja palaa sitten parinkymmenen vuoden päästä. Ei kukaan ota lapsista lomaa.
minusta kun tuntuu,että olet se joka täällä vaahtoaa jatkuvasti "isän naikkosista".Toivottavasi kukaan ei ota oppejasi vakavasti,vaan huomaavat kuinka sairas olet.Olet omat lapsesi selvästi manipuloinut isäänsä vastaan,mutta huomaat kyllä sinäkin joskus,kuinka kaikki kääntyy sinua vastaan.Sairaasta päästä kärsii koko..jne.Hyvin usein äidit pilaavat lasten elämän,mutta kunhan lapset kasvavat,puhaltavat uudet tuulet.Silloin punnitaan uudelleen kumpi vaa,assa enempi painaa,se valehteleva äiti vai se karkoitettu isä.
kun ylläoleva vastaaja vielä lisäyksellä että ei isä lapsiaan hylkää jos vaimonsa jättää, näitäkin voi olla mutta pieni pieni prosentti yleensä jätetty vaimo yrittää estää lasten tapaamisen ja kertoo lapsille tyylin ei isä teistä välitä katsokaa nyt vaihtoi teidät vieraaseen naiseen. (On jo äidin mieli sairas jos luulee että mies hakee samaa uudesta naisystävästään kun lapsista aikaisemmin)
isä heidät pienenä hylkäsi, niin onko se sairasta? Kuka haluu että lapsia loukkaa edes isä? Meillä se ei onnistu. Lapseni tietää kuka heistä oikeesti välittää.
Jos normmali ero tuska ja sen aiheuttamat muut tunteet kestää vuosia ja jos niitä tuo lapsilleen esille.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi kuulla toisen vanhemman puhuvan pahaa sanaakaan toisesta oli sitten minkälainen "saasta" tahansa.
Asia ei muutu vaikka vuosikaudet itselles toistelisit mantraa isäonpaha isäonpaha tai naikkosetvei naikkosetvei.
Ne asiat ainoastaan sinun ja exän välillä ei kuulu lapsille.
vain sen tähden että on isä. Rakkaus syntyy luotamuksesta, ei siitä että sattuu oleen isä. Jos mies hylkää lapsensa, niin ei voi vaatia, että lasten on pakko rakastaa isäänsä vaikka tekisi mitä.
Ei kunnon isä hylkää lapsiaan minkään tähden.
Jos niin tekee, ei ole isä koskaan halunnut ollakkaan. Sellaista isää ei voi edes lapset rakastaa, eikä siihen voi heitä pakottaa.
sukupolvelta toiselle.Luuletko että lapsesi ovat olleet iloisia ja onnellisia,kun jatkuvasti jauhat,miten surkea isä heillä on ja kuinka hän on lapsensa jättänyt ja nyt siis kärsiköön lopun ikäänsä.Luulenpa,että omat lapseni ovat huomattavasti onnellisempia,vaikka heidänkin isänsä löysi uuden,mutta en ole syytellyt heidän isäänsä,saavat luoda oman isäsuhteensa riippumatta minun mahdollisesta katkeruudestani (josta olen kyllä kasvattanut itseni pois).En omista lapsiani,heillä on oikeus molempiin vanhempiin eikä tulisi mieleenikään tuhlata tätä yhtä ja ainutlaatuista elämääni ikuiseen katkeruuteen ja vanhassa murheessa rypemiseen.
rakastaa.Kieltäisitkö sinä senkin?Et luultavasti ole antanut tällaista vaihtoehtoakaan lapsillesi,hehän ajattelevat samoin kuin sinä= me.
Ei hän ymmärrä väärän teon seurauksia. Hän rkastaa isää vaikka isä tekisi kuin pahan virheen.
Lpaselle on kerrottava että niin ei tehdä, ja siitä pitää olla vihainen.
Itse kerroin pieninä lapsille että isä teki väärin jättäessään teidät, että niin ei saa edes isä tehdä lapsilleen. Minusta on väärin valhedella lapsille, että teki isämitä tahansa, se on hyväksyttävää. Kun se ei mene niin.
Kerroin heille jo pieninä totuuden, että isä hylkäsi ja vaihtoi meidät naikosiin. Kun totuuden kertoo, ei siitä tarvi jauhaa.
Jos olisin valehdellut, saisin jatkuvasti selitellä, missä isä on ja mitä niin pahaa hän on meille tehnyt, kun ei ole meidän kanssa. Nyt ei tarvi, kun lapset tietää sen itsekin. Sen totuuden.
väärin sinulla ei äitinä mitään oikeutta mustamaalata isää vaikka sinä et miehelle kelvannutkaansitä et saa oikeutetuksi millään toistamisilla.säälin lapsiasi.
tai jättämisen jälkeen, koska mies tarvii henkistä tukea selviämiseen, ja vaihtuvilla suhteilla on terapeuttinen vaikutus, kun ei tarvi olla yksin, ja toinen säälii ja silittää miehen päätä ja vovottelee. siinä on sellanen vaikuts, että mies uskoo herkässä tilassa kaiken, ja on valmis uuteen suhteeseen jo taloudellisistakin syistä. Rakkaudesta siinä ei ole kyse, vaan selviytymisestä.
se että ajattelet ex-miehesi rakastaneen vain ja ainoastaan sinua.
Se uusi onni on jotain muuta kuin rakkautta mielestäsi?
Jos ex-miehesi olisi sinua rakastanut, ei hän olisi lähtenyt suhteestanne.
Myönnä jo vihdoinkin itsellesi, että joku toinen on sinua rakkampi ja tärkeämpi.
Sinä ole ollut se ohilyönti itse, muuten olisitte vielä yhdessä.
Pakkomielteisyytesi kieltää elämän totuudet itseltäsi, hipoo jo sairautta.
muuten miehesi olisi vieläkin rinnallasi eikä olisi ottanut sitä uutta naista,josta olet todella katkera.
mutta kaikkea ei tarvi hyväksyä ja anteeksi antaa. Me emme anteeksi anteneet sitä että mies hylkää oman perhensä ja jättää lapset. Se on sairasta.
murrosikä väliin, niin ehkä elää sitä tuollaisella sekoilulla, ja parin vaihdolla. Mies, joka tuntee vastuunsa, ei perhettäänjätä, vaikka kuinka monta hellua kähnää ja kähnää.
Vapailla naisilla on kummallinen hinku varattuihin miehiin. Se on pelkkähalu särkeä toisten hyvä perhe ja ihana liitto. Nainen on susi naiselle.