siis mua hävettää olla tällänen finni- ja arpinaama. kertakaikkisen häpeällistä. mä oon jo murrosiän eläny, oon jo 30v ja mulla on akne! arpia, kuoppia on paljon. ja sit nyt pukkaa finnejäki. vaikka kuinka hoitaisin ihoani. hävettää näyttäytyä ihmisten seurassa. en haluaisi lähteä mihkään.
ja nyt joku sanoo,että hoidattaisit... oon syöny aikanaan lääkekuureja, mut eipä ollu ku hetken helpotus. perkele. on mun eläminen tehty mahd hankalaks. parempi vaan kuolla ku hävetä itteesä iätajat.
yritän peitellä meikillä arpia jne, mut eihän se onnistu. meikkikään ku ei kestä naamalla.
en usko, että täältä löytyy samaa kokeneita mut jos joku on niin helpotus... ja jos jollaki on jotai vinkkejä niin tervetuloa vaan.
pakko vielä todeta, ettei mun kuusi vuotta kestäny masennus liity vain ja ainoastaan tähän ongelmaan. mut ei tää ainakaan helpota sitä.
ja nyt joku sanoo,että hoidattaisit... oon syöny aikanaan lääkekuureja, mut eipä ollu ku hetken helpotus. perkele. on mun eläminen tehty mahd hankalaks. parempi vaan kuolla ku hävetä itteesä iätajat.
yritän peitellä meikillä arpia jne, mut eihän se onnistu. meikkikään ku ei kestä naamalla.
en usko, että täältä löytyy samaa kokeneita mut jos joku on niin helpotus... ja jos jollaki on jotai vinkkejä niin tervetuloa vaan.
pakko vielä todeta, ettei mun kuusi vuotta kestäny masennus liity vain ja ainoastaan tähän ongelmaan. mut ei tää ainakaan helpota sitä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
laserhoidolla. Palasiko acnesi sitten heti esim. Roa-kuurin jälkeen? Antibioottien jälkeen se useimmin palaakin.
Oletko kokeillut e-pillereitä? (oletan että olet nainen, anteeksi jos erehdyn)
oma salaisuuteni on lääke nimeltä Bactosan. minulla oli kanssa finnejä, ( on vieläkin ) mutta ovat paranemaan päin. Aluksi luulin että eivät auta mutta parin viikon jälkeen iho tuntui paljon terveemmältä. Nyt olen yhden paketin syönyt ja toinen menossa.
kannattaa kokeilla :)
laisinkaan=)
Aknelääke ilman reseptiä - http://derminax.lv Erittäin hyvä tuote. Finnit vähenevät selkeästi käytön jälkeen, eikä siihen mene viikkoja.
http://www.acne.org/messageboard/forums.html
Tuolla sivustolla on esim. "Emotional and psychological effects of acne", "Scar treatments" ja yli 88 000 jäsentä sivustolla jotka kaikki tietävät aknen tuskan. Ehkä löytäisit sieltä jotain apua ja infoa ongelmiisi.
Olen 24 vuotias ja minulla oli teininä kova akne enkä tajunnut silloin arpien mahdollisuutta. Kuurin sain liian myöhään ja nyt sitten melko suuria arpia pitkin kasvoja.
Pitkä suhteeni päättyi jokin aika sitten ja nyt on hankala lähestyä vastakkaista sukupuolta, kun en ole enää varma itsestäni. Suhteessa ollessani asia ei minua niinkään vaivannut, kun tiesin että kumppaniani ei voisi vähempää kiinnostaa onko niitä vai ei.. Nyt tilanne on toinen.
Olen harkinnut kaiken maailman hiontoja jne, mutta ei minulla ole varaa sellaisiin, ja onko niistä oikeasti apua?
oon itekki miettiny jotain hiontoja, mut ei vaan oo yksinkertaisesti varaa. ne on varmaan sika kalliita. mullaki se suurin ongelma on hirveet arvet, kuopat ympäri naamaa. vituttaa ja hävettää sikana.
mulla on ihana mies ja suhteen alussa n. 2 vuotta sitten mä sanoin hälle ettei hänen tarvii katella tällästä arpinaamaa, mut hänen mielestään mun naama on ihan ok tai siis ettei häntä voi vähempää kiinnostaa arvet. tärkein oon mä ite. "unohin" ne tavallaan sit, mut nyt ku lopetin e-pillerit (vauvatoiveita)naama on ruvennu oireilee ja häpeän itteeni sikana. mä en vaan jaksa ymmärtää miks ihmisten täytyy kärsiä sairauksista tällätavalla. huonot on annettu eväät mulle elämän matkalle.
joku varmaan ajattelee, että onpa iso huoli, mut mulle se on!!!!!!!! en oo ikinä törmänny ihmiseen jolla on tällänen naama. mä en haluu tällälaílla herättää huomioo. hävettää!!!!!!!!!!
Itse rupesin kärsimään iho-ongelmista yläasteella. Itsetunto laski ihan nollaan. Koulut jäi kesken peruskoulun jälkeen ihan sen takia, kun en kehdannut minnekään mennä. Joitain hoitoja kokeilin silloin, mutta eivät auttaneet.
Häpesin itseäni suunnaattomasti. Kyse ei ollut todellakaan mistään parista finnistä, vaan suurista paiseista ja rikkimenevästä ihosta.
Silloin haaveilin päivästä, jolloin voisi vaan mennä ulos ja antaa vaikka sateen kastella, ilman että tarvitsisi stressata kokoajan, että naama kastuu.
Nyt ikää jo 35v eikä iho vieläkään mitenkään kaaunis, mutta ihan siedettävä ja onneksi on meikit keksitty. Ihotautilääkärillä juoksin myös joitain vuosia sitten ja vasta roaccutan kuuri auttoi ihooni vähän pidemmäksi aikaa.
Niin moni asia minulta jäi kokematta iho-ongelmien takia ja masennus kun ei voinut elää niinkuin halusi. Ulkonäkö on kuitenkin sellainen asia, johon ensimmäisenä kiinnitetään huomiota ja vaikuttaa mm.työnsaantiin. Itselläni meni elämä siis osaksi pilalle aknen takia.
Tiedän että elämässä on suurempiakin ongelmia, mutta itelläni tuo vaikutti tosi paljon itsetuntoon ja sitä kautta moneen muuhun asiaan.
ei sitä muut ymmärräkkään ku ite aknen kans tappaleva. niille se on pikkeongelma esim. syövän ohessa. oon ite monet kerrat miettiny, että ottaisin mielummin syövän ku aknen. akne pilaa elämän kokonaan. nyt joku tietysti ajattelee pahaa. masennus on muutenki paha ja haluisin oikeestikki kuolla. ja siks syöpä ois melkeimpä helpotus, ei tarrtteis itte tappaa itteä. luonnollinen kuolema...
Ite oon 18v mies. Pakko yhtyy yllä oleviin kommentteihin. Mulla meni 12-18 Ikä haaveillessa ihosta jonka kanssa kehtais mennä uloskin. Yläaste meni lintsatessa kun ei halunut mennä kouluun, ja ensimmäinen vuosi yläasteen jälkeen oli välivuosi, ja hetki sitten lopetin ammatillisessa koulussa taas. Itellä sellanen pakkomielle, ettei voi ulos lähtee jos naama näyttää variksen pelättimeltä. JA Kyllä mielelläni vaihtaisin aknen mihin tahansa muuhun. Rasittavaa kun ei tunnu voivan tehä tälle mitään, kun esimerkiksi lihavuudelle voisi. (Mikä on myös ns. ulkonäkö haitta) Simppelisti: Akne tuli -> Masennus tuli -> Kaverit lähti -> 5 Vuotta meni tyhjään Masennuksen/aknen takia, eli tässä sitä ollaan pyörimässä ikuista noidan kehää. ;P Ite oon ajatellu et maailmasta pitäis hävittää peilit kokonaan niin ei tarvis nähä omaa naamansa ikinä tai huolehtia siitä.
Sdsdsdsd et ole yksin. Itselläkin akne rajoittanut paljon elämää. Aion käydä Roa kuurin ensi viikolla, ja toivon tosiaan että auttaa. Aknen vaikutusta itsetuntoon ei voi arvata ennenkuin se tapahtuu itselle. Mulla on ollut muitakin huolia ulkonäön kanssa, mm. hörökorvat. Oon kyllä seurustellukkin, mutta tunnen että en pysty kunnon suhteeseen koska olen niin epävarma itsestäni. Viime vuosi oli aika kauhea, mutta onneksi nyt alkaa helpottaa vähäsen. Mieliala vaan vaihtelee todella nopeasti, yhtenä hetkenä voi olla tosi hauskaa, mutta sitten tekee mieli vajota maan alle. Liekkö joku biii polaarinen juttu tämä :/ :D
Kannattaa mennä lekurille siitä aknesta! Sitä VOI hoitaa lääkkein. Aluksi varmaan tetrasykliinillä, mutta Roaccutankin voi tulla kyseeseen.
Itselläni kystinen akne parani lopulta nelikymppisenä. Joo ja kyllä, söin tetrasykliini- ja Roaccutan - kuuritkin, niiden jälkeen tarvittaessa paikallishoitoja (vaihdellen bentsoyliperoksidia ja Avitcidia). En vieläkään voi sanoa, etteikö sitä voisi tulla joskus. Aknellahan on sinänsä hyvin vähän tekemistä ihon puhtauden tai hoidon kanssa, sitäkin enemmän perintötekijöiden ja hormoonitoiminnan, joten lääkäri sen voi hoitaa.
Joo itse olen 32, ja minulla on kasvoissa pahoja aknen jättämiä arpia. Yläasteikäisenä kuvittelin, että minulla oli hyvin paha akne. No ei se varmaan silloin vielä kovin paha ollut, repimällä ja puristelemalla vain sain naamani kauhean näköiseksi. Jouduin kiusatuksia, masennuin, itsetunto laski aivan nollaan, ja sillä tiellä olen edelleen. Lisäksi lehahtelin joka tilanteessa jatkuvasti punaiseksi... Vihaan vieläkin sitä, jos joku huomauttaa kasvojen punoituksesta.
Jossain vaiheessa sitten tajusin mennä lääkäriin, ja iho paranikin hieman. Silti 16-vuotiaana posket paukahtivat täyteetn syviä paiseita. Diane Nova -merkkiset pillerit auttoivat, joskin hitaasti. Kävin lukiota ahkerasti vaikka masensi ja vitutti. Onneksi sentään kukaan ei enää kiusannut. Jossain vaiheessa sitten tein sen virheen, että lopetin pillerit, ja naama äityi ihan hirveäksi. Jouduin Roaccutan-kuurille, joka kyllä auttoi finneihin, mutta taisi jättää ihon pysyvästi araksi ja ohueksi.
Nyt olen sitten yli kolmekymppinen, ja finnejä pukkaa toisinaan edelleen. Ne saa kyllä hoidettua pois, mutta ärsyttää nuo ARVET. Ne ovat vääristäneet kasvonpiirteeni, tehneet kasvoni epämuodostuneen näköiseksi. Lisäksi iho punoittaa herkästi milloin missäkin tilanteessa, ja on todella epätasaisen näköinen, joskus ärtynyt... Punoitus häviää yleensä joksikin aikaa, jos käyn viileässä suihkussa tms. En tiedä kunpi on pahempaa, punoitus/ärtyneisyys vaiko isot vääristävät kuoppa-arvet :( Ehkä tuo punoitus kuitenkin, se on niin kiusallista. Joskus hyvänä päivänä ihon väri näyttää miltei normaalilta ja arvetkin ovat melko huomaamattomat. Tosin niitä päiviä ei ole usein... Turhauttaa, kun vaikka kuinka paljon käyttäisi naamioita, hoitavia rasvoja jne. ja meikkaisi, silti iho on karsea. Epätasainen, kauhean värinen, punoittava ja epäpuhdas. Olisi edes normaali ihonväri, kyllä noiden arpien kanssa pystyy jotenkuten elämään.
Välillä tuntuu, että mielialani on täysin riippuvainen ihon kunnosta. Voin rehellisesti sanoa aknen pilanneen elämäni. Se aiheutti minulle pahan masennuksen ja sosiaalisen fobian. Akne on pilannut itsetuntoni, minäkuvani, sosiaaliset suhteeni, mielenterveyteni, kaiken. Joten mistään pikkuvaivasta ei tosiaankaan ole kyse. Vituttaa, kun joku sanoo, "siskoni söi liikaa karkkia ja nyt sille on tulossa akne". Ihan kuin se nyt siitä johtuisi... nuorempana en edes syönyt karkkia. Lisäksi veljeni söi kotona ihan samaa ruokaa kuin minäkin, ja hänellä on hyvä persikkaiho, ollut elämänsä aikana noin kaksi finniä.
Suututtaa, masentaa, kiukuttaa. Itkettää, kun katson peiliin. Makaan kotona ja haudon itsetuhoisia ajatuksia. Eikä tämä ole edes ainoa syy... Silti en voi olla miettimättä, millainen minusta olisi tullut jos ihoni olisi ollut normaali.
Sen vielä lisään, että tunnen ihan kauheaa syyllisyyttä tämän asian takia. Joskus 13-15 -vuotiaana revin ja puristelin finnejäni (jotka ehkä kuitenkin olivat silloin vielä melko lieviä), ja siitä varmaan jäi arpia. No olin tietysti ihan penska silloin, mutta harmitta todella paljon silti. Toisaalta olisihan noita arpia jäänyt silti, kun myöhemmin tuli syviä paisemaisia finnejä. Silti kauhea masis ja syyllisyys! Vieläkin ajattelen, "kunpa en olisi repinyt kasvojani" ja "kunpa olisin hoitanut ihoani paremmin". Plääh.
Huonon itsetunnon ja masennuksen takia olen tehnyt paljon jos jonkinlaisia typeryyksiä, ajautunut huonoihin suhteisiin jne. Tietysti sitten on parisuhteissakin saanut kokea jos jonkinlaista vittuilua milloin mistäkin, myös ulkonäöstä. Pari tyypin mielestä olin LIIAN LIHAVA! Vaikka olin kyllä ihan normaalipainoinen silloin. Että ruma naama ja läskikin vielä. Eipä paljon enää kiinnosta suhteet, kun ei saa arvostusta omana itsenään. Olen välillä niin masentunut, että olen syömättä, ja olenkin varmaan laihtunut. En tiedä onko minulla jonkinlainen lievä syömishäiriö vai johtuuko syömättämyys vain masennuksesta.
Millaisin hoidoin arpiasi on hoidettu?
Itselläni oli suuria finnejä kasvoissa usein teininä. Osa varmasti tulehtuneitakin. Nenän ihoon jäi pari kraateria muistoksi niistä. Itsellä kuitenkin tulee edelleen finnejä, ja tullut pitkin elämää. Olen nyt hieman päältä 30v, tälläkin hetkellä mukavat kohoumat leuan reunassa ja kaulalla. Välillä olen täysin finnitön, tai jotain pieniä alkuja, jotka katoavat, mutta sitten välillä katastrofi.
Tiedän kuitenkin mikä laukaisee itselläni finniongelma, seksi/masturbointi. Jostain syystä hormonit heittävät häränpyllyä näiden jälkeen todella usein.
Tähän ongelmaan eivät auta säännölliset suihkuttelut ja kasvojen pesut tai mitkään kasvoaineetkaan, seuraa vain ihon kuivaminen ja finnit siitä huolimatta pysyvät ja lisääntyvät. Ainoa tehokas ratkaisu on ollut parin viikon selibaatti.
Teininä finnit masenti, ahdisti ja hävetti suunnattomasti. Nykyään osaa hieman kevyemmin ottaa näiden kanssa, vaikka ei sitä kyllä ulos tee mieli lähteä pahimpaan aikaan, jollei täysin pakko ole.
Mulla on niinsanottu tali ihottuma naamalla ja korvien takana ja varmasti johtunee masennuksesta. Kortisonivoidetta käytän ja saippuapesua
Pitäisi aina muistaa kuitenkin peseytyä, vaikka onkin masentunut eikä olisi mihinkään menoakaan. Seborrea ihottuma on inhottava, ja voi aiheuttaa ihan hillitöntä ihon hilseilyä ja punoistusta, joka siis johtuu rasvasta ja rasvahiivoista eikä kuivuudesta.
Oletko Roaccutan (isotretinoiini) -kuuria syönyt? Se yleensä parantaa aknen, mutta on raju lääke. Itselläni akne jatkui opiskeluaikojen loppuun, antibioottikuureja toisensa jälkeen, paikallishoitoja, mutta aina naama räjähti, kun hoito loppui. Sitten kerran mulle tuli valtava ihon alainen pahkura nenänpieleen, jolloin menin ihotautilääkärille ja sain ensimmäisen Roaccutan-kuurin. Lääke oli valtavan kallista, mutta enää ei ole sitä ongelmaa.
Joudun vieläkin joskus turvautumaan Brevoxyliin (apteekista reseptittä), vaikka alan olla keski-iässä. Mulla on niin sairaan rasvoittuva iho, että näppyjä tulee vieläkin, varsinkin jos en puhdista ihoani kunnolla, ja joskus sekin jää tekemättä.
Voisit mennä ihotautilääkärille.
Minä olen jo pitkälti nelissäkymmenissä, mutta akne vaivaa vieläkin. Sitä on paitsi kasvoissa, myös päänahassa.
En ole koskaan ollut aknen takia millään lääkekuurilla, mutta käytin pitkään Diane Nova e-pillereitä, jotka hillitsevät aknea. Niistä tuli kuitenkin pahoja sivuoireita, mm. kuukautisia edeltävää masennusta.
Hoidan ihoani aika laiskasti, koska liiallinen puhdistaminen, rasvaaminen ym. vain pahentaa tilannetta. Lisäksi olen huomannut, että saunominen pahentaa etenkin päänahan aknea. Arpia ihossani on niin vähän, ettei eräs ihotautilääkäri uskonut, että olen kärsinyt vuosikymmeniä aknesta. Ehkäpä joillakin ihmisillä iho arpeutuu helpommin kuin toisilla, mutta minun "salaisuuteni" on se, että kuorin ihoni noin kerran viikossa tavallisella kuorintavoiteella. Se riittää pitämään arvet loitolla.
Ihoni hoidossa suosin hajustamattomia herkän ihon hoitotuotteita. Voimakkaat kemikaalit ja hajusteet vaan kuivattavat ihoa liikaa, ja sen jälkeen se rasvoittuu entistä voimakkaammin.
hei!
olen noin viisi vuotta sairastanut aknea, välillä tetralysalia ja roaa syöden. itsetunto ollut aina alhainen, jo ala-asteelta lähtien. vielä pari vuotta sitten en osannut ajatella itselleni masennusta tai muutakaan mielenterveyden ongelmaa, mutta nyt vuoden sisällä kaikki on yhtäkkiä viskottu päin kasvoja.
iho huononi jälleen riparin aikaan loppuneen roaccuttanin jälkeen ja ihmissuhteet eivät onnistuneet. kaverit seurustelivat täyttä häkää ja testailivat alkoholia parilla siiderillä isolla porukalla. minun itsevarmuuteni ei riittänyt poikaystäviin enkä kehdannut lähteä isolla kaveriporukalla mihinkään. karu totuus se vain on, että uudet ihmiset eivät ota kontaktia jos sinulla on huono iho. ainakin itse olen tämän omista kokemuksista huomannut. yläasteen aikana iho oli melkolailla kausittain hyvässä ja huonossa kunnossa ja lukion alkaessa iho siis huononi jälleen. koitin olla välittämättä, mutta pian iski paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö ihan puun takaa, odottamatta. puolet lukiovuodesta meni sumussa; itkien ja viillellen, välillä pakonomainen syömättömyyskin oli mukana. kukaan ei huomannut pahaa oloani. lukion syksyllä aloin alkoholiakin testaaamaan, alussa hyvin asiallisesti, pikkuhiljaa se siirtyi yksin juopotteluun ahdistuksen poistamiseksi. aina kun iho pahenee, ahdistus kovenee.
nyt olen taas syönyt roaccuttania vähän aikaa ja sivuvaikutukset painavat päälle. iho kuivuu niin että meikki ei pysy kasassa ja ei tekisi mieli lähteä mihinkään. poikaystävänkin kanssa oleminen ahdistaa vaikka tiedän ettei hänellä ihoni kunto häiritse. oloni on melkein kokoajan masentunut, eikä vanhemmista ole mitään apua kun eivät ymmärrä. yritetty on.
en oikeastaan tiedä miksi tämän tänne sepostin,mutta oloa tämä hiukan helpotti. kiitos!