Milloin olo alkaa kohentua?

lääkkeet auttaa.Se on kai hieman yksilöllistä,kuinka nopeasti ne vaikuttavat,mutta muutama viikko siinä voi mennä.Niitä on lääkkeitä,joilla ei ole niin pahoja sivuvaikutuksia.Sekin on yksilöllistä.Itselläni on serdolect ja cymbalta ja jälkimmäinen lääke on myös selkä-ja lihaskipuihin,josta olen tosi kiitollinen.Itse olin kauan lääkekielteinen,mutta luulen,on helpompaa,kun on sellainen asenne,että lääkkeistä voi tosiaan olla hyötyä.Ilman lääkkeitä en olisi kai edes hengissä.Tsemppiä!

Tuota, tuota...

Masennuksen hoidossa ja diagnosoinnissa voi vierähtää joskus turhauttavankin pitkä aika. Siis älä entisestään masennu jos ei kyseinen lääke tehoa heti, näet lääkkeen teho kulkee käsikädessä ihmisen oireiden kanssa, masennuksiakin on montaa eriä laatua ns.(Voit lukaista vaikka artikkelin wikipediasta). Kuitenkin lääkkeen haittavaikutukset voivat viedä pidemmänkin aikaa ennenkuin keho tottuu "ajatukseen" uuden lääkkeen tehosta, mutta kuitenkin noin kuukausi on yleensä se aika jonka aikana selviää useimmiten lääkkeen hyvät puolet. Ihmisen on hyvä itse aikaajoin tarkistaa tuntemuksensa ja vaikka kirjata ne muistiin ensikerran lääkäriä varten(ei ole lainkaan naurettava ajatus), koska silloin kun sinulla menee hyvin, et muista enää masennuksen aiheuttamia tuntemuksia niin tarkasti joten ei voi oikein verrata kunnolla lääkkeen tuomia hyviä asioita.
Jotkut erehtyvät lääkkeen vaikutuksesta koska monet yleensä sanovat: "Hei, mullahan on nyt hyvä olo, en tarvitse enää tätä lääkettä.", mutta siihen harhaluuloon ei kannata itseänsä alistaa, sillä loppujenlopuksi masennus tulee herkästi takaisin kun jättää lääkkeet pois, sillä monet eivät tajua että hyvä olo johtuu juuri lääkkeestä.

Itse olen ihan teini-iästä asti sairastanut masennusta, mutta vasta noin 4 vuotta sen jälkeen hakenut hoitoa siihen(nykyään).Luulin kauan vain olevani "sen luontoinen ihminen" ja koin oireet kauan omaksi hankalaksi luonteekseni. Olin syönyt Sepram-nimistä lääkettä noin puolivuotta kunnes pääsin nuortenpsykiatriselle ja sain uudet lääkkeet. Nykyään minulle määrättiin Lyrica-nimistä lääkettä jota ilmeisesti myös hermosärkyyn käytetään, ja iltaisin saan Ketipinoria ottaa 1-2 tablettia. Molemmat lääkkeet väsyttävät kamalasti mitä Sepram ei minulle tehnyt. Suvussani on maanis-depressiivisyyttä(joskus tuntuu että sekin on väärä diagnoosi), vaikkei minulla ole sitä väitettiin sen olevan silti riski Sepramin kanssa manian puhkeamisessa. Minä syön samankaltaista lääkitystä kuin äitini vaikka en sairasta maanis-depressiivisyyttä. Miksiköhän? Ei suostuttu vaihtamaan, annostelun kellonaikaa vain muutettiin.

Mutta nyt kerron hyviä puolia aikana jona söin Sepramia(parhaimmillaan). Ei ahdistusta, ei unettomuutta, ei turhia syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita, ei turhaa huomion hakemista(jotta joku edes kuuntelisi), tulin toimeen omana itsenäni, osallistuin keskustelihin eikä minulla ollut turhia syrjään vetäytymisen tunteita. Ihan kuin maailman suurin taakka, se iso kivi sydämeltä olisi yhtäkkiä rikottu ja tuntui kuin saisin taas hengittää, osasin nauttia asioistakin paljon paremmin kuin vähään aikaan. teininä väitettiin että olin huono koulussa, mutta yllätyin kun yhtäkkiä jaksoin tehdä kaikenlaista ja kaikki kuulemani ja juuri oppimani sittenkin jäi mieleeni, olin yhtäkkiä muuttunut "teräväksi" jota muistin ala-asteella olleeni vielä. En ottanut enää muiden ilkeitä kommentteja kuuleviin korviini, enkä kuullut muiden sanoissa syyttävää sävyä. Asiat ovat parhaimmillaan niinkin hienosti, kunhan otat lääkkeesi säännöllisesti.

Neuvon sinua kuitenkin koska olet jollainlailla herkkä tai auttavainen ihminen(riski masennukseen herkillä/taiteellisilla lapsilla suurempi)että jätät toisten asiat toisten omaksi huoleksi ja mietit näin:"Kaikkia ei voi auttaa". Saatan olla väärässä mutta ajattelin vain sanoa sen koska ei sitä itse koskaan halua toiselle sellaista henkistä tuskaa kuin minulla on ollut monta vuotta masennuksen kanssa painiessa. Henkinen stressi lisää muitakin oireita kuten minulla esim. pelkotiloja, joten otahan iisisti:)

Lääkkeet eivät kuitenkaan tehoa normaaliin stressiin eikä tavalliseen suruun, joten täytyy olla aika-ajoin armollinen itsellensä.

Mutta ei syytä huoleen. Kuinka ihanalta se tuntuukaan kun löytää vihdoin syyn siihen käytökseensä ja pahaan oloonsa. Minusta tuntui ainakin että suuri kivi olisi tippunut hartioilta ja tuli siitä hyvä olo että tiesi ettei ollut paha ihminen todellisuudessa. Oli hienoa löytää taas itsensä sen Sepramin aikana.

Tänäpäivänä minulla on toiset lääkkeet ja olen ollut niihin kutakuinkin tyytymätön. Olen ollut kuitenkin pirteämpi mutta jostain syystä oma-itseni on jäänyt jonnekkin piiloon(johtuen luultavasti lääkkeiteni väsyttävistä ja nuuduttavista ominaisuuksista). Mutta sama virsi lääkärissä usein kuullaan: "Katotaan nyt vaan niitä lääkkeitä edelleen, ja lääkärikin on sitäpaitsi 2 viikkoa lomalla joten koita vaan pärjätä". Valitettavasti näin käy monelle usein.

Se on kuitenkin hienoa että päivänvalo pilkahtaa elämässäsi ja ainakin toivo on näkyvissä. EN toivo kenellekään samaa ahdistusta enkä henkistä kipua, joten on enemmän kuin mahtavaa että kaikki masentuneet saisivat apua lääkkeistään, sen takia tässä asioitani kirjoittelen...



...Piristynyttä elämää toivottelen!:)

Sitalopraamilääkitys on minulla. Meni ehkä kolmisen viikkoa että alkoi vaikuttaa. Sitten tilanne koheni kyllä aika nopeasti. Se oli kanssa näin kesän kynnyksellä kun alkoi olo paranemaan. Paljon auttoi sekin että tarkkaili kaikkia toipumisen merkkejä itsessään :) Hyvää toipumista sinulle!

Eka viikko oli ihan kamalaa, kun lääke ajettiin sisään (SSRI). Sivuvaikutukset olivat alussa ikäviä: kuvotusta, hypin suorastaan seinille yms. Noin kuukauden kuluttua alkoi olla jo paljon parempi olo.